Oopperasta "Aleksis Kivi" Sydämeni laulu päättää tämän aamun aamusoiton. Minulla on valikoiva kuulo. Klo 6.00 uutiset menevät ohi, vaikka viidestä lähtien olen aktiivisesti parantanut maailmaa. Kerrostalon katolla liputetaan Aleksis Kiven päivää. Onnellisista Oravan lauluun puhuttelee erikoisesti, ovathan tekstit aina olleet, mutta nyt ne ovat tulleet todeksi. Sanoisin sitä kansalliseksi heräämiseksi. Se tapahtui Lydia Koidulan museossa heinäkuussa 2001. Viron historiassa olen elänyt elämäni tietämättä siitä sen enempää kuin omista sodista. Vasta nyt saa puhua ääneen tapahtumista, kun paljon kauheampia sotia käydään tänä päivänä. Niistä uutiset pauhaavat aamusta yömyöhään. Heikkohermoisimmat kärsivät eniten ja minuakin inhorealismi kyrsii. Se ei ole poliitikkojen tekstiviestittelyä vaan sotarikokseksi määritelty raiskausaalto. Missä ovat upseerit ja herrasmiehet?
Suurin puute on rahasta ja siitä puhutaan. Jos sitä olisi riittävästi, ei valitusvirteen olisi aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti