torstai 1. syyskuuta 2011

Saari kuin sydän

Kokoontumiselle on paikkansa ja aikansa. Aika on muuttunut arvaattomaksi, sujuuko yhdessäolo toivotulla tavalla. Turvatarkastuksia pitää lisätä kanssamatkustajien turvallisuuden takaamiseksi. On kutsuvieraat ja kuokkijat. Olen ollut kutsuttu, mutta myös ei-toivottu osallistuja. Suurin ihmetyksen aihe on käenpesän ylilento.
- Sitten löit sä luukkusi kiinni.

On koulukaappauksia, on teatterivaltauksia osoittamaan ettei millään ole mitään väliä. Nuoret kokoontuivat saarelle, jota pitivät kotinaan. Siellä oli saaren sydän paikalla kertomassa omasta kokemuksestaan puolueessa antaessaan hyvää esimerkkiä. Minun syksyä värittää jäähyväiset menneelle. Paluuta ei ole.


Vitas jättää väliaikaisia jäähyväisiä aloittaessaan julkista esiintymistä 21 -vuotiaana. Muistan omaa nuoruutta ja puolesta pelkääjiä. Eläkettäkään ei karttunut ensimmäisestä palkallisesta työvuodesta. Tämä on hyvä pohjanoteeraus päättäjien päätöksenteon ajattelumallista. Varhennettuna vanhuksena maksan joka kuukausi osamaksua arvonimestä. Siinä koko elämänkaarimalli 
  • liian nuori tekemään eläkettä kartuttavaa palkkatyötä. 
  • liian nuori jäädessään eläkkeelle "varhennettuna vanhuksena", eläkkeestä ulosmitataan varhennusvähennys.
  • liian vanha oppimaan verkkokirjoitustaidon tai osallistumaan koulutukseen, johon sodan aikana syntyneelle ei ennen ollut mahdollisuutta.
  • kaiken hulluuden huippu; yrittäjyys, maatalousyrittäjyys, perhehoito ja omaishoito eivät kerrytä työhistoriaa.
  • PS. näin sodasta selvinneet ja suuret ikäluokat maksoivat sotakorvaukset. Kasvattivat suuret perheensä, tuottivat voita ja viljaa vuoriksi asti. 
  • alamäki on alkanut valtion velkaantuessa syntymättömien  lasten piikkiin. Me maksamme jo toisten velkoja kassavahtien myydessä meidän "öljyä" ja jakaessaan rahat köyhille. 
  • Me maksamme velkaa!

Kuka on oikeanikäinen elämässään. Ne ainakin jotka ovat pystyneet varmistamaan omat etunsa kultaisilla kädenpuristuksilla. Minulle riittää, mitään en ole vääryydellä itselleni haalinut. Nuoret eivät olleet luvattomissa puuhissa ja näin heille kävi. Videon valitsin muistuttamaan meitä kokoontumisesta, mikä ei ole kaikkien mieleen. Kulttuuritapahtumasta ei pidä tehdä ääntenkalastelupaikkaa. Musiikkitalon Finlandia- esitys sai kyyneleet silmiin. Monta päivää silmiä on polttanut ilman syytä ja kyyneleitä. Se olisi diagnoosin paikka sairastua. Se ei kuitenkaan ole Sjögreenin syndrooma, vaan seurausta pantatusta tuskasta ja äänettömästä huudosta.

On edessäin uusi tie.

Ei kommentteja: