sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Olipa kerran

Ja taitaa olla vieläkin. On tuhlattu ruutia harakoihin, jos vertailukohdaksi ottaa neljän kaapatun koneen ilmahyökkäyksen WTC:n tuhonpäivänä.
On siirrytty tietokoneella käytävään sotaan. Tähtien sotaan ja kilpavarusteluun maapallon pelastamiseksi.

Amerikassa on yö. Siellä ei kuitenkaan nukuta. Kaikki ovat varautuneet aamun valkenemiseen 11.9.2011. Aurinko nousi Utsjoella 6.07 ja laskee 20.08. Tulin töistä tai työstä, avasin teeveen. Tornit savuavat ja tulenlieskat nuolevat seiniä. Onpa Harlin tehnyt elokuvan, jota meillä näytetään alkuillasta. 


Mitä sitä kenenkin päässä liikkuu, jos siitä ei puhu. Pieni tyttö kysyi.
- Missä on Anne? Äiti vastaa ohimennen.
- Töissä. Seuraa lisäkysymys.
- Missä on Annen töi? Vähän isommalle pojalle opetus isovanhempien  teitittelystä, työköttelystä savoksi tuotti saman tuloksen. Ukista pitää käyttää kohteliaasti puhuttelussa "työ". Poika otti opikseen ja harjoitteli.
- Sieltä se työukki tulloo. 

Saan veivata sanoja mieleiselläni tavalla poliittisissa puheissa. Kapulakielen tarkoitus ei selviä edes analyyttisissä osuuksissa analyytikon kanssa. Oltiin metsäretkellä pankkiyhtymän pääanalyytikon kotiseudulla. Hän piti meille kattavan luennon Amerikan rahamaailman tilanteesta. Lopputuloksen luen "Maaseudun tulevaisuudesta" ja "Terve metsä" -lehdestä. Mitä seurauksia on odotettavissa EU:n velkamaiden jättämisestä oman onnensa nojaan. Kaikki me maksamme velkaa ja sitä jää vielä tuleville sukupolville
Menneisyydestä luen "Silta - Brüke" -lehdestä. "Isäni maa Saksalaisen perheen tarina" Wibke Bruhns. Näin vähä aikaa sitten teeveessä, kuinka eversti Stauffenbergin johtama salaliitto Adolf Hitlerin surmaamiseksi 20. heinäkuuta 1944 epäonnistui. Wibke Bruhnsin isä hirtettiin osallistumisesta hankkeeseen.


Kumpaankaan en voi millään tavalla vaikuttaa. Politiikkaa selitetään jälkeenpäin valtapuolueen näkökulmasta. Viime sodan tapahtumat ovat puhutelleet ainakin minua. Heinäkuisen syntymäpäiväni aattona yritettiin Hitler saada pois päiviltä. Siihen sotaan isänikin osallistui. Tuli elävänä takaisin sodan kauhut silmissään. 
Näin myös läheltä ne viimeiset vuodet, kuinka valkoiset pyörittivät maailmaa. Komeasti palkittuna hän kuitenkin antoi tilaa uudelle päämiehelle. Itse poistui paimentamaan Tuonelan karjaa. Neljännen ukkaasin aika on päättynyt elämässäni. 

Eilen kirkkorukouksessa en kuullut mainittavan tasavallan presidenttiä, vaan hallituksen, eduskunnan ja uutena kuntapäättäjien puolesta esirukoiltiin. Presidentti on neljännen käskyn selitysosan varassa eikä enää rukoilla puolesta. Selvitköön omilla aatteillaan. Saan ääneen ihmetellä, mutta samassa tilanteessa ollaan demokraattisissa myyttikesteissä. Pidot ei parane, jos vieraat ei vähene. WTC:tä vastaan ei hyökätty yksittäisten ihmisten  tähden, vaan isku oli suunnattu koko Amerikkaa vastaan.  Meillä on kaikki kynnelle kykenevät maalitauluna, kun aatteet on vaihdettu juhlapukuihin. 
Hiljaisuutta kuuntelen, että korvia vihloo.

Ei kommentteja: