Taivaalle syttyvät ensimmäiset tähdet. Se antaa valomerkin katukahvilassa lähteä kotiin, jos aamulla on herättävä kukonlaulun aikaan. Minulla ei ole mihinkään kiirettä, ei nukkumaan eikä aikaista herätystä. Olen omalla kottoopoestumisluvalla lähtenyt iltarimpsalle. Osaisinpa sitä käyttää useammin.
- Millä sinä saat aikasi kulumaan, kun ei ole enää ketään hoidettavaa?
Ohitan kysymyksen olankohautuksella ja tokkopa tuo edes kysyjää kiinnostaa, kuinka selvitään uupumuksesta. Lääketieteelliset burnout-tapaukset on kirjoissa ja kansissa. Ovat tarvinneet lääkärin apua. Siitä tarjotusta avusta olen kieltäytynyt pakkohoitona, enkä vielä ole väkisin kiinniotettu. Olen kuitenkin joutunut perumaan minulle varattuja aikoja. Sieltä huonosuomikielipuoli vastaa puhelimeen ja ottaa vastaan perutukseni psykiatrisena sairaanhoitajana. Näkemättä hoitajaa kuullun perusteella meidän henkilökemiat eivät olisi kohdanneet.Katukahvila on hyvä tarkkailupaikka omille mielikuville. Katson mitä haluan nähdä. Tai oikeastaan haistan mitä haluan. Tuoksuu hyvälle ja kukkien tuoksusta on eletty tähän päivään.
Minulla on aika silmälääkärille. Sieltä hän tulee tuoden mukanaan vastaanottonsa. Tyhjiä huoneita on julkisten yritysten joka nurkassa. Lääkäri tulee aulan läpi keinuvin askelin. Sitä oli ilo katsoa. Tiesin hänen kilpatanssiharrastuksesta. Meillä synkkasi keskustelussa ja silmälasit tulisivat aikanaan postissa.
Uotinenkin intoutui arkipäivästä. Esitti poplarissa harjanvarsi kaverina tanssinsa. Muistan sen aina, kun itse tulin herätetyksi uudessa rivitalossa tupatarkastusta varten. Sieppasin poplarin naulakosta ja päästin 5 ukkoa sisälle. Mitä he näkivät eivät noteeranneet.
- Ostatko sinä tämän asunnon?
- En osta, nämähän ovat kaupungin vuokrataloja. Haka rakentajana on mainittu monta kertaa epäselvyyksistä ja loppujen lopuksi konkurssistaa Muistoihin jäi poplaritanssi aamutuimaan.
Kottoopoestumisluvalla seurasin Vitas'ta kaikkialle. Venäjän teeveetä varten piti hänen esittää Elvistä. Elvistelyksihän se meni matkiessa. Vitas hallitsee oman tyylinsä ja se on minun mieleen. Kokonaisvaltainen liike ilman turhaa juputusta. Se oli vain kertansa, housunpuntitkin olivat liian pitkät. Kaikki nämä yhdessä tekivät Vitas'ista sätkyukon. Tämä video liittää meidät poplaritanssijat yhteen jokainen omalla versiollaan esiintymisasuna, milloin käytämme poplaria.
Nuori nainen oli muuttanut syrjäkylältä keskustaan. Lammen rannassa oli uimapaikka. Hän lähti sinne katsomaan kesäpäivänä poplari niskassa. Siinäkin on opetus. Viimeistään hissin ovella tarkastan, olenko asiallisesti pukeutunut kävelläkseni asfaltilla. Kadulla tuulee, asfaltti kiiltää eikä ole kumisaappaita jalassa. Niitä tarvitaan metsäretkillä ja joskus kaupungissa. Pitää olla viimeistä huutoa kukkineen ja marimekkoineen.
Tuttu poplari näkyy ulko-ovella. Naapuri nojaa keppiin ja yrittää pysyä pystyssä. Hän on ottamassa ovesta huoltomiehen puhelinnumeroa kynällä paperilappuun.
- Saanko tehdä sen puolestasi?
Kynä vaihtuu minun käteen ja siinä hän kertoilee, miksi emme olleet nähneet aikoihin, vaikka olemme naapureita. Tarjoan käsikynkkää tueksi, tulemme hissiin ja omaan kerrokseen. Jatkamme vielä ovella, kuinka hän oli järjestänyt olemisensa turvapuhelimessa olevan avun varassa. Hän on toiveikas, että saisi vielä lääkäriapua tasapainohäiriöön.
Oma tasapainoharjoitus on tuottanut tulosta. Vitas määrää tahdin eteen, taakse ja sivulle. En paljon ole uskaltanut ottaa sivuaskeleita, jouduinhan pyytämään ambulanssin ja heittoistuimen päästäkseni lääkärin vastaanotolle.
- Mikä, mikä, kuului isän kysyvä ääni. Äiti tuli käytävää pitkin rallatellen tuttua masurkkaa rollaattorin kanssa. Se olisi ollut terapeuttista tehdä rytmiharjoituksia, halvaantunut jalka mukana. Siitä käskyt aivoista olisivat voimistuneet ja kävelyyn tullut normaali rytmi. Sitten loppui verenkierto jaloista ja se oli kivuliasta menoa. Mikä on kaiken tarkoitus passivoida vai kannustaa.
- Et sinä tuota enää tarvitse. Olet jo yli-ikäinen ja koko elämän ajan tehdystä työstä ei ole mainittavaa työhistoriassa. Pitää päästä pitkälle, että uskaltaa sanoa joskus seurustelleensa satamajätkän kanssa. Kun ei muista nuoruuttaan eikä tunne kanssakulkijoita on tullut komukiksi. Hän oli opettaja, joka eläkkeellä kiersi entisten oppilaittensa kotona ruoka-aikoina. Se oli alkua tälle kehitykselle, jota vievät eteenpäin uudet komukit.
Nuori nainen oli muuttanut syrjäkylältä keskustaan. Lammen rannassa oli uimapaikka. Hän lähti sinne katsomaan kesäpäivänä poplari niskassa. Siinäkin on opetus. Viimeistään hissin ovella tarkastan, olenko asiallisesti pukeutunut kävelläkseni asfaltilla. Kadulla tuulee, asfaltti kiiltää eikä ole kumisaappaita jalassa. Niitä tarvitaan metsäretkillä ja joskus kaupungissa. Pitää olla viimeistä huutoa kukkineen ja marimekkoineen.
Tuttu poplari näkyy ulko-ovella. Naapuri nojaa keppiin ja yrittää pysyä pystyssä. Hän on ottamassa ovesta huoltomiehen puhelinnumeroa kynällä paperilappuun.
- Saanko tehdä sen puolestasi?
Kynä vaihtuu minun käteen ja siinä hän kertoilee, miksi emme olleet nähneet aikoihin, vaikka olemme naapureita. Tarjoan käsikynkkää tueksi, tulemme hissiin ja omaan kerrokseen. Jatkamme vielä ovella, kuinka hän oli järjestänyt olemisensa turvapuhelimessa olevan avun varassa. Hän on toiveikas, että saisi vielä lääkäriapua tasapainohäiriöön.
Oma tasapainoharjoitus on tuottanut tulosta. Vitas määrää tahdin eteen, taakse ja sivulle. En paljon ole uskaltanut ottaa sivuaskeleita, jouduinhan pyytämään ambulanssin ja heittoistuimen päästäkseni lääkärin vastaanotolle.
- Mikä, mikä, kuului isän kysyvä ääni. Äiti tuli käytävää pitkin rallatellen tuttua masurkkaa rollaattorin kanssa. Se olisi ollut terapeuttista tehdä rytmiharjoituksia, halvaantunut jalka mukana. Siitä käskyt aivoista olisivat voimistuneet ja kävelyyn tullut normaali rytmi. Sitten loppui verenkierto jaloista ja se oli kivuliasta menoa. Mikä on kaiken tarkoitus passivoida vai kannustaa.
- Et sinä tuota enää tarvitse. Olet jo yli-ikäinen ja koko elämän ajan tehdystä työstä ei ole mainittavaa työhistoriassa. Pitää päästä pitkälle, että uskaltaa sanoa joskus seurustelleensa satamajätkän kanssa. Kun ei muista nuoruuttaan eikä tunne kanssakulkijoita on tullut komukiksi. Hän oli opettaja, joka eläkkeellä kiersi entisten oppilaittensa kotona ruoka-aikoina. Se oli alkua tälle kehitykselle, jota vievät eteenpäin uudet komukit.
Taivaalle on syttynyt useita tähtiä, yö heittää tummuvat varjot taustalle. Katukahvilassa on työvuoro lopussa. Enää pöytien tyhjentäminen ja tuolien kasaaminen. Monena iltana oli minulla kiitollisia apulaisia. He tulivat mikä mistäkin. Kävivät pöydät järjestelmällisesti läpi ja söivät tähteet lautasilta. Ehkä survoivat taskuihinsa, että ehtisi koko alueen tarkastaa. Sitten he kumosivat tuolit pöytiä vasten. Muistan aina nuo miesten alistuneet katseet. Olen niitä kohdannut joskus myöhemminkin. Pitäisikö kadulla kerjäävällä olla jo kauppojen höyläyslaite, että voisi pyydetyn summan maksaa kortilla. Se olisi kännykkäkolehtiin verrattava maksutapaetu. Jos ei olisi rahaa, kenelläkään ei olisi velkaa. Poliitikotkaan eivät voisi pelata velkarahalla tulevien sukupolvien maksettavaksi. Teit' isäin astumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti