Utsjoella jatkuu pimeys vielä elinkellon soidessa. Jos aikarauta ei vielä ole neljää, menen takaisin peiton alle. Muussa tapauksessa nousen ylös. Kompastun pimeässä kenkiin, nehän jäivät illalla matolle toinen eteen ja toinen taakse pyörähdyksen jälkeen. Ne olivat toiset kengät siististi vierekkäin, joihin kompastuin. Lamput kattoon ovat vielä kaupassa, ei muista päivän aikaan illan pimenemistä. Likainen sukka lattialla viestitti loppuunpalamisesta. Eihän se voi kohdata omaishoitajaa, ei ainakaan minun tapauksessa. Pitihän opetella nukkumaan sängyssä kymmenen vuoden jälkeen. Ei ollut tilaa omaan sänkyyn. Patja lattialle yöksi ja aamulla rullalle kaappiin. Masennuksen lisääntyessä ei jaksa kannatella edes korviaan saati päätänsä. On paras jäädä sänkyyn aamusta. Illalla sitten virkistyy kukkuakseen koko yön. Tämä on useimpien rytmi elää ja poliitikoilla vielä kiireempi kuin kauppamatkustajilla rajuina rakastajina.
Kello on puoli viisi. On aika nousta, unihiekka on valunut loppuun tiimalasissa. Tänään on toiset laulut aamusta iltaan ja illasta elämän iltaan. Irene aiheuttaa tuhoa voimistuessaan. Onneksi ehdin Irenen laulun kirjoittaa muistiin rakkauslauluna. Niitä osuu kohdalle silloin tällöin. Helisevän vasken ja kilisevän kulkusen ääntä osaan jo varoa. Picatsu sai kaulaansa kissankellon, tiukuna varoittaa pikkulintuja kissan äänettömästä vaanimisesta.
Koulutusrahastoa koskeva laki ammattitutkinnosta suoritetusta stipendistä vapauttaa minut yrittämästä. Eikä yrittäminen ole ollut mistään kotoisin koko elämäni aikana. Se ei ole kerryttänyt työhistoriaa. Olen vapaa tulemaan ja menemään. Muistinsa menettäneellä komukilla on toisin. Mihinkä lähtisi tänä päivänä ruokittavaksi? Olisiko muistinmenetys puolustusmekanismi, kun menopaikoista on puute ikäihmisillä. Kauppiksen markkinatanssitkin ovat loppuneet. Tehobaarin kynnysmattokin riitti tilaksi ottaa pyörähdykset kotimatkalla, jos päässä vähän polkatti.
Päivitän lööpit, toisilla on rahat loppu, toisten on helppo hymyillä jytkyn jälkeen. Tulee joka tuutista vaalimenestyksen mukaan, mutta The Finns ei koskaan ollut edes elävissä kuvissa potin korjaaja. Vaalirahaa, puoluetukea olisi pienennetty hyvissä ajoin, jos The Finns jonakin päivänä olisi voittaja. Nyt on myöhäistä, kun vahinko on tapahtunut ja koko Suomi ryömii lutakossa tukipaketteineen. Sitä saa, mitä tilaa. Takana 70 vuotta, edessä tuntematon tulevaisuus. Siskosta tädiksi kesti hautajaisten yli. Isotätinä aika jäi lyhyeksi, mummokommuuni ei saanut kannatusta. Suku käy pieneksi, elossa yksi täti, meitä on kolme samalla oksalla, sitten lapset ja lapsenlapset. Oikeastaan tunnen huojentumista, kun vuorovaikutussuhteet ovat minimissä. Juristit ja hallinto-oikeus valvovat vastapuolen etuja, minä kysyn oikeudenmukaisuutta, en kohtuullistamista perinnön tasaamiseksi. INTRUM JUSTITIA valvoo ISOVELI-asenteella. Ei tarvitse lähteä Siperiaan opintomatkalle. Sinne Fortum piilottaa liikoja rahoja, etteivät liiketoimet herätä kysymään.
- Kuinka tässä näin kävi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti