Odotan vaalikiertueen alkamista palaamalla viime vaalien lopputulokseen. 6.2.2000 tapahtui minun elämässäni todellinen vallanvaihto. Presidentti tuli valituksi ilman suurempaa hässäkkää. Odotin vain lopputulosta sairaalan 10 huoneessa isäni viimeisenä eloniltana. Olin puutunut epämukavassa tuolissa istumisesta. Riitta pyytää jäämään yöksi, mutta halusin oikaista selkäni lattialle levitetyllä patjalla isän kotona. Isälle oli tuotu happipullo kouristuksia helpottamaan. Sinne kaikki jäi entiselleen. Eläköön uusi presidentti! Nukuin yön sikeästi. Kello viiden kieppeillä aamulla soi puhelin. Ystävällinen Paula ilmoitti:
- Isä on kuollut.
Näitä muistoja aina kertaan, kun presidentti on vaihtumassa tai saamassa jatkoaikaa. 2000 en ollut vielä verkkokirjoitustaitonen. Olin kuitenkin hankkinut luku- ja kirjoitustaidon aikanaan ja myös käyttänyt niitä omassa elämässä ajattelun ilmaisussa. 1991 ryhtyessäni omaishoitajaksi oli yhteinen keskustelukieli alkutekijöissään. Tilalle oli tullut ahneudenkieli ja kuolleitten sielujen metsästys. Isän kuoleman jälkeen oli vapaa lähtemään naispresidentin suojeluksessa. Luovuttaja lähti toteuttamaan itseään ja teki alamaisensa yli-ikäisiksi ja luusereiksi. Oli opittava verkkokirjoitustaito. Sen kautta voin osallistua nettikeskusteluun presidentinvaalien edellä. Jatkajan puolesta lähetettiin minulle rahapyyntö juhlia varten. Toiseksi jäänyt muisti kohteliaalla kiitoskirjeellä, jollaisia olin saanut kouluajoista lähtien vieraalla kielellä. Se sulatti sydämeni ja nyt todella toivon, että lausumalla runoja voi auttaa presidentin valinnassa.
Ihminen on taideteos ja hyvyydellä voi saada ihmeitä aikaan. Jään odottamaan Wo Ai Ni Men -korvaushoidolla ihmeitä tapahtuvaksi. Ruotsissa ollaan siirtymässä kouluissa mandariinikiinan opetukseen. Olemme jääneet jälkeen puhuessamme pakkåruotsista. Mitään hyvää ei pakolla eikä rahalla saada aikaan. Kaatopaikkakansa odottaa luku- ja kirjoitustaitoa meillä ja muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti