lauantai 6. elokuuta 2011

Suureen tottunut

 

Öllin isä ei tiennyt sanoessaan, mitä vielä on tulossa hänelle ison talon vanhalle isännälle ja mitä minulle, heilläkin renkinä ja piikana palvelleiden vanhempieni tyttärelle. Siinä sanonnassa on kalvavan kateuden perintöriita ja perimä. Puupää periytyy, puujalka ei. Hänen poikansa nimi on Olli, jolla on lääkäriystävä. Isäntä itse halusi tulla huomatuksi, tilasi ajan pojan lääkäriystävältä. Ensitöikseen kierrellen, kaarrellen esitteli itsensä. Sitten lääkäri tunnistaa ja antaa identiteetin isännälle.
- Mutta sehän on ÖLLI:in ISÄ.
Kuinka riemullisesti isäntä kertoi minulle "kaikki vokaalit umlauttina" lääkäritunnistuksesta.

En sotkeutunut lillukanvarsiin lapsena juostessani käpykankaita ja muurahaisenpolkuja avojaloin. Niin kuin kerran tieni aloin. Olimme kaikki tottuneet Öllin isän puhetyyliin, mutta se herätti vain hilpeyttä ja harmitonta hauskaa. Kolille kapuamisesta ja alastulosta kuulin jonkun Öllin isän sanoneen.
- Kyllähän tässä ÄLÄMÄKKEEN männä käpyttellöö. Niin runollista kulkea takaisin alas Kolin huipulta.

Opettajaminiä oli toinen ylpeilyn aihe. Siinä tulee perimä vastaan. Öllin isän pojanpoika on autistinen. En koskaan tavannut, mutta kylällä kerrottiin. Poikaa viedään Kuopioon taksilla erityisluokkaan saamaan opetusta oppivelvollisuusikään asti. Pidin sitä henkilökohtaisena loukkauksena, kun Öllin isä tenttasi minua.
- Miksi sinusta ei tullut opettajaa? Juuri siellä naapurikunnassa, missä vierailulla sukulaisissa oli paljastunut, että opettajana on naapurin tyttö. Siellä minut yritettiin hukuttaa. Asialla oli suutari-Jussin poika ja saman oppikoulun kasvatti johtajaopettajana. Höyhenestä kasvoi viisi kanaa juoruina, mutta tästä pahoinpitelystä en tehnyt poliisiasiaa. Miesopettaja on ollut ikänsä lasten parissa, on jo eläkkellä, jos on vielä elossa. Muistoa kunnioittaen jompsin kumpsin elossa tai kuollut.

Siitä vuodesta alkoi eläke minulle karttua. Törmäsin kansakouluntarkastajan ominaisuudessa lausuntoon myöhemmin tohtorinväitöstilaisuudessa vastavättäjänä tohtoroitavalle loppuunväsyneelle, masentuneelle omaishoitajalle. Upseerina hän väitteli ja väitöskirja hyväksyttiin. Komukki on yleisnimitys jokaiselle muistinsamenettäneelle kansakoulunopettajalle, joka kiertää lentäen maasta toiseen. Hän ei enää muista, miksi hän lentää. 
Maamyyrä toteaa kolostaan kuullessaan leivosen laulavan.
- Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa.

Minut on lytätty julkisesti, face to face, yön tunteina soitolla "Ellin boksiin" ja lakiin kirjattuna. Uskon pienen minäni vähemmälläkin, olen tulossa aina vain pienemmäksi. Aikanaan tuli lähdetty, että voin osallistua maailmankiertueeseen Latvian satakieltä kuunnellen. Omaishoitajalle mahdollista kohota arjen yläpuolelle suureen tottuneena, kun aikaa on vain viisi viimeistä minuuttia. Toisille on siunaantunut aikaa lomailuun, ajantappamiseen ja yhtä aikaa palkkaa eläkkeestä ja työstä. Silloin on osannut laskelmoida aikansa oikein isän opastuksella.

Ota ystävääsi kädestä silloin...
kun hänen omat siipensä eivät enää kanna.
Lennetään ja lauletaan yhdessä.

Ei kommentteja: