Videohaku ei onnistunut, mutta ehkä se oli liian arkaa taustaa sodasta ja kuolemasta tämän päivän ihmiselle. Tästä samasta laulusta on kuitenkin kyse tekstitetty englanniksi. Juhannuksesta alkoi syksy kuolleine lehtineen monessa asiassa. On mentävä eteenpäin. Mennyttä voi vain muistella kuin isäni vaipuessaan puhumattomaksi, vaikka valmistelin joulua ja juhannusta häntä varten. Kaksi viikkoa sitä kesti. Sitten virkkoi kuin pitkän matkan jälkeen.
- Sellainen oli sotajoulu.
Sellaisia olivat sota-ajan tapahtumat kotirintamallakin. Yksittäisiä muistikuvia välähtää mieleen ikkunanpeittämisineen, ettei pienet valotuijut paljastaisi pimeässä meidän olopaikkaa. Sota-aikaan ajoittuu sekin joulu, kun uskoon hurahtanut täti tuli äitiänsä katsomaan ja poikkesi sisarensa luona. Hänen sulhonsa oli sivarina suutaroimassa kenkiä työkomennuksella. Laiha joulukuusi oli nurkassa vähin koristein. Täti itketti äitiä syyttämällä tätä uskonpuutteesta.
- Siksi on sota, kun sinä et ole kastettu helluntalaisuuteen.
Sillä määrällä helluntalaisia olisi sota voitettu, jos se olisi ollut sitä vailla. Sota ei ollut uskonsota, vaan valtataistelu voimien välillä. Kirkon pappi tuomitsi helluntalaiset ja he poistuivat kirkosta kesken saarnan. Minun erottaminen kirkosta on yksittäistapaus ja henkilökohtainen päätös. En luopunut lapsenuskosta, vaan vaihdoin vain osoitetta ja kieltä. Minua ei ymmärretty omalla äidinkielellä, mitä minä tahdoin sanoa ja tehdä. En harjoittaa poliittista toimintaa kerätäkseni maallikkojäsenelle vaalirahoitusta. Kohteena oli vapaaehtoistyö omaishoitajien hyväksi.
Sitä voisin tehdä kristityn mielestä potilasjärjestössä. He järjestäisivät tukea palkkallisten johtajien johtamissa organisaatioissa. Heille riittäisi, kun maksaisin kirkollisveroni ja yhdistyksille jäsenmaksuni.
Kuuntelen kirkon iltakellojen soittoa. Aamupäivällä kellojenkumina herättää kysymyksen.
- Kenelle kellot soivat?
Vitas kokoaa kaikki tapahtumat yhteen lauluun ja voin ne muistaa aikajärjestyksessä, milloin olin avonaisen arkun ääressä. Isoisän hautajaiset kotona, naapurin sairauteen kuollut nuori Elma ilman sukkia avonaisessa arkussa, papin hautajaiset, unohdetun Hilma-tädin haudalla. Sitten hyppy lähimenneisyyteen. Olen ollut vain muutamissa hautajaisissa. Ihan riittävän monissa, ettei totuus unohtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti