lauantai 25. kesäkuuta 2011

Keikkakalenteri on täynnä


Hojo Hojon juhannusjuhlille en ole koskaan ehtinyt. Heidän esiintyjänsä ovat isoryntäisiä naisia ainakin entisaikaan. Muistan lehtikirjoituksen savolaisten onnistuneesta tähtivalinnasta kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
- Rintojen lisäksi saatiin loppuraskauden viimeisillään oleva maha. Tätä on hehkutettu eduskunnassa kulttuuriministerin  ansioksi. Samaa ihasteltiin Tuusniemellä hakiessani isän eläkehakemukseen tilattua todistusta terveyskeskuksesta. Naiset olivat lähdössä kotiin hyvissä ajoin ennen työajan loppua. Lääkärin vasta vihitty rouva oli näkyvästi pieniin päin. Siitäkös riitti ihastelua, kuinka kolmas rouva oli täyttänyt lääkärin toiveen naisen tarpeeseensa. Ainakin 25 vuotta vielä osoittautu toiveajatteluksi, mutta haittasi keskittymistä hoitaa lääkärintointansa. Vanha isänikin sen ymmärsi.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä.
Kysyin todistusta luukulta. Sain vastauksen.
- Eikö lääkäri ole soittanut? Sitä todistusta et tule saamaan.
- Se on annettava, koska se vaaditaan hakemuksen lisäksi.
Sainhan sen toisella kerralla, kun olin odottanut jo yli kaksi viikkoa ennen paikalle menoa.
-Lääkäri on päättänyt, ettei kenellekään anneta eläkkeensaajan hoitotukea.
-Tässä on hakemus. En kerjää, mutta vanhemmilleni on annettava se, mitä heille kuuluu.
Sain Kelan päätädiltä itkunsekaisen puhelinsoiton, että isälleni on myönnetty hoitotuki. Sen jälkeen Kelan täti eikä muutkaan tädit minua tunteneet eikä tervehtineet.
(Eduskunnassa kohahduttaa pukukoodina vaatetuksen niukkuus. Eipähän tuolta ole muuta kerrottavaa kokovartaloministereistä vaatetettuna tai puolipukeissa.)

Nyt olen Jamaicalla kaukana meren saarella. Tuusniemeltä en ole mitään vailla. Olen saanut 5 -kymppiseksi viisi lukuvuotta kansakoulua Koivuharjun kamarissa ja Korpelan tuvassa. Muistan aina, mistä koulutieni aloin. Oppimisen käytän minulta vaadittuihin kansalaisvalmiuksiin. Edunvalvoja myisi EU:ssa kadulla naiskauppatavarakauppiaana. Hän jatkaa eduskunnassa kaikesta sanomastaan huolimatta suurella SAK:lta saamallaan velkarahalla. Kukaan ei tiedä, mistä olen kotoisin. Työni on ollut niin salaista, etten itsekään tiedä mitä teen.


 

Vysotski on laulanut siitä ajasta punaisesta heinäkuusta lähtien. Vitas todistaa sen videoituna, mitä kaikkea elämän matkan varrella on tapahtunut ja kenenkä kanssa. Näkyvästi kukkaronvartijat jakavat vanhemmilta saatua miljoonaperintöä naimakaupalla sukuun tulleiden kanssa. Heidän kanssaan minulla ei ole mitään tekoa, eivät ole minulle huonetta eikä sukua. Valokuvat voimauttavat minut tarkastelemaan omaelämäkertomusta kiihkottomasti. En ole kuuma enkä kylmä. Olen penseä, mutta sovussa itseni ja maailman kanssa. 


Viime juhannuksena en vielä tiennyt, mitä tekisin vuoden kuluttua. Laittomuudet jatkuvat "avoimessa yhteiskunnassa, jossa on voimassa suljetun yhteiskunnan säännöt". Siitä tulee ihanan kitkerää, katkeraa, suolaista ja makeaa draamaa, jos sitä ennen ei tule hulluksi. Luovasta hulluudesta ei löydy aihetta diagnoosiin lähettää suljetulle osastolle. Sinne joutuvat ovat pelanneet valttikorttinsa väärin ja kokoavat itsensä lataamossa, Ikekin!

kulkekoon Voima kanssasi! 
Ryhmäkuvan Allekirjoittajat

Ei kommentteja: