perjantai 13. toukokuuta 2011

Rauhoitu, rauhoitu, rakas Lotta

Eihän se ollut edes totta. J. V. Snellman on liputuspäivänsä ansainnut. Oli toimelias mies aikanaan. Nyt oli kyljen kääntämisen aika. Vai perätikö kaivettiin ylös haudasta myyttien murtamiseksi dna-testejä varten. Teatteri Vanha Juko -kortti pyörii papereissani. Olin heittämässä sitä pois, mutta siinä onkin tämän päivän viesti.

TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS


Sitä todellisuutta olen elänyt lähes 70 vuotta ja alan uskoa, että kaikki, koko eletty elämä on ollut totta. Jopa Primo Levin, vanki numero 174517, kävely sen osoittaa, polvet koukussa hiihtelyä. Keskitysleirillä kengänkuvatukset jaloissa hiersivät jalat avohaavoille ja haavat tulehtuivat. Näin olen kokenut itse lainakengissä talvipakkasella ja kirkon jakamia lasten kenkiä katsoessani. Siniset tennarit olivat lapselle niin mieleiset, että nukkui ne jalassa yön yli. Leirillä piti vartioida, ettei kenkiä varasteta.

Aina on ollut varkaita. He ovat valtiovallan ja poliisin suojeluksessa. 
- Sinulta saa ottaa, kun et pidä huolta rahoistasi. Tämän sai kuulla poliisilta varkauden kohteeksi joutunut. Pankkitili oli tyhjennetty pankkikirjalla. Mikä on pankin vastuu?


Toinen kokemukseni on yhtä juutalaisen Arnoldin kätkeytymisen kanssa. Hän oli piilossa maakuopassa sianpaskalla peitettynä. Naapuri lupasi tuoda leipää yöllä ja vastapalvelukseksi hän saisi Arnoldin maat omakseen. Näitä juutalaisten kohtaloita olen kokenut omaishoitajana. Mitään palvelua en saanut tuekseni, mutta kaikkea oltiin ottamassa omalla oikeudella. Jopa maaoikeutta huudettiin apuun, jos en muuten suostuisi heidän ajatuksenjuoksuja noudattamaan. Voin sulkea todellisuuden tutkimuskeskuksen oven kaiken kokeneena. Viimeisimpänä Portugalin tukipaketit ja hallitusneuvottelut.
Minun mummola, minun lasteni mummola on vihdoinkin lastenlasten mummola. Kenenkään ei tarvitse tuhahdella.
- Eihän sieltä ole kuin maksuja. 
- Kaikki on maksettu, mitä on kehdattu maksattaa. Prokuristina tiedän maksajan eikä hän ole sanojan paikalla.
Ruoka oli maukasta kotiruokaa ja sitä oli riittävästi. Lautanen lisättiin pöytään mieronkierrolla poikenneelle venemestarillekin. Viihtyi muutamia päiviä täysihoidossa  kertoillen juttujaan.


Ikkunasta tulviva valo valaisee katetun ruokapöydän. Liekö katettu tavan vuoksi turhaan, kun vanhemmat syövät pöydän päässä tummassa tuvassa. Sieltä heidät voit löytää tänäkin päivänä lounasaikaan. 


Valokuvien uudelleen järjestely auttaa todellisuuden tutkimuksessa. Olen ilahtunut tästä kuvasta 1980 -luvulta. Vanhemmat ovat muuttaneet kirkonkylään ja olemme pikavisiitillä käymässä maalla. Tällä samalla kokoonpanolla vierailen seuraavan kerran mummolassa omalla luvalla ilmoittamatta tulostani tai kyselemättä, sopisiko minun pistäytyä siellä.


Tuusniemen kunnassa on ollut käsitys, ettei siellä enää kukaan tee työtä elääkseen. Siksi minun on pitänyt lähteä hankkimaan kirjoitustaito kauas pois ulkokuntalaisena. Samoin tyttäreni ovat sijoittuneet yhteiskuntaan oma-aloitteisuuttaan. Onneksi Svea-mammalla on ollut työtä tarjolla ja muutto sinne on ollut pakonsanelema pätkätöiden sijaan. Eikä asenne sairaanhoidossa kansainvälisenä sairaanhoitajien päivänä ole miksikään muuttunut. Esittelypisteissä oli tärkeämpää kuulumisten vaihtaminen tuttujen kesken face to face. Ainoa oli keskosten ensihoito, jossa pysähdyin ihmettelemään elämän alun vaikeutta.
- Jättääkö se jäljen muistiin ja määrää myöhemmät valinnat elämässä? Elämä on julmaa vai luontoko pitää huolen elinkelpoisuudesta. Sitä ei ainakaan tueta valtiovallan taholta vaalilupauksista huolimatta. 
- Myö hukutaan.
- Ei hukuta, kun hypitään. 
Elämänmeno on pysäytettävä. Viihde- ja vapaa-aikaa ei voi viettää aamusta iltaan ja illasta aamuun. Omaishoitajan ajankäyttö ei ole yhtä juhlaa muille kuin kulutusjuhlien viettäjille. Heidän "Onneksi on omaishoitaja"!

Bloggerin ruumiinavaus on päättynyt. Body on kursittu taitavasti kasaan. Odottaa luomuarkussa apilankukkapedillä puhdistavaa polttohautausta. Totuus ei pala tulessakaan eikä terrorismi painu merensyvyyteen. Myllynkiville on vielä käyttöä. 

Ei kommentteja: