Ilmaveivistä on juuri selvitty, kun kevät tuo juhlansa juhlittavaksi meille jokaiselle. On ollut voittoja ja tappioita eletyssä elämässä. Kevään hallitusneuvottelut ja Katujätkä-projekti syrjäytyneiden nuorten työllistämiseksi seuraavat samaa kaavaa. Kohta meillä ei ole presidenttiäkään, jos maailmalla menestynein ei tee takaisin paluuta.
Kuinka sukupolvenvaihdos toteutetaan? Ei ole seurattu opetusta luottaa Suomi-neidon tulevaisuuteen itsenäisenä kansakuntana. Sain tästä omakohtaisen kokemuksen. Saman koulun kasvatti hyökkäsi kimppuuni ja yritti minut hukuttaa. Sitä ennen koulun rehtori oli talutellut minua korvasta kansliaan tappelijana. Puolustauduin vain tukastavetäjiä vastaan ja huusin.
- Jättäkää minut rauhaan. Siihen rehtori ilmestyy oikeutta jakamaan ja poistaa minut härikkönä. Nyt kutsutaan riemuylioppilaat juhlimaan opiskelun tuottamaa riemua. Minulle se on ollut kaikkea muuta vaiettua häpeää.
Omaishoitoaika oli eristystä 54 miestyövuotta työaikalakia noudattaen. Kaikki tiedot ja taidot siirtyivät www -sivujen taakse. Kun selvisin eletystä elämästä hengissä, halusin kurkkia mitä kulisseissa tapahtuu. Ja siellähän tapahtui kaikenlaista, mikä ei ollutkaan enää tarkoitettu kaikelle kansalle. Verkkokirjoitustaito ei enää kuulunutkaan kaikille eikä sukupolvenvaihdos. Tämä on Berliinin muuria korkeampi muuri kauan eläneiden vanhojen ja valtaapitävien nuorten välillä. Sekin kaatui aikanaan ja elämä jatkuu ilman erottavia raja-aitoja.
Tiesin tekeväni viimeisiä työvuosia. Nuori koulutettu hieroja oli haahuillut 10 vuotta sambaten aloittamatta työntekoa. Palkanmaksajaa ei ollut. Piti koettaa työllistää itsensä yrittäjänä, mutta polli on hukassa. Hän tuli luokseni päästäkseen työharjoitteluun ohjauksessani. Katujätkä-projekti oli hänen taustatukensa. Varmistettiin harjoittelusopimukset allekirjoituksilla. Hän saisi kuntoutustuen ja minä jakaisin työhuoneen hänen kanssaan. Omaishoitajat saisivat halpaa hierontaa. Kaikki oli liian hyvin ollakseen totta. Alkajaisiksi hän lähti lomalle Lappiin, rahoitti kundikaverinsa matkan.
Oli sovittu aloituspäivästä. Hän ei tullut paikalle eikä hän pitänyt kiinni mistään sopimuksista. Pyöritteli vain silmiään, kun puhuin hänen kanssaan. Sitten hän sai sanotuksi.
- Ei kiinnosta pätkääkään, ei riitä resurssit.
Sama tunnetila, jota tahtotilaksi kutsutaan, vallitsee hallitusneuvottelujen ympärillä. Takana on vaalit Katujätkä-projektina. Vaalin tulos ei vastaa hallitusta, joka 4 vuotta viilaisi ja höyläisi lakeja köyhälle kansalle, kielivähemmistölle naapurin rajojen sisällä. Epävarmuus jatkuu. Pitäisikö tunnustaa resurssien puute, palkka pitäisi kyllä kiinnostuksen korkealla eikä se saa olla ainoa motiivi sulkia hattuun hankkiessa. Vaarassa saattaa olla päänahka tai jopa hirtettynä pään irtoaminen vartalosta. Kauloja on katkottu esimerkiksi asti eikä se pelasta maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti