Poikkesin vierailijana pajaan, jossa käytiin keskustelua väikkärin vaiheista. Tämä on tulevaisuutta tutkimuksessa, jossa minäkin saan olla mukana. Osallistuin keskusteluun chatin kautta ja minut otettiin mukaan. Tiesinhän asiasta minäkin menneen ja tämän päivän kokemuksella.
Poliittiset puheet menevät yli hilseen. Aloitetaan jostakin, harhaillaan jossakin ja päädytään alkupisteeseen. Kun vaalit on käyty, heitetään kertynyt paperi roskikseen ja aloitetaan puhtaalta, kiiltäväksi hinkatulta pöydältä. Rituaalit toistuvat vaalikausien jälkeen, eikä mitään ole saatu aikaan. Muistamattomia höperöitä kaivetaan kuultavaksi. Siksi olen arkistoinut kaikki projektikoulutuksiin liittyvät aineistot. Perintöön ja omaishoitoon liittyvät asiat ovat loppusuoralla.
Bergman suostui mielisairaalahoitoon ehkä koemielessä. Hän jätti kotimaansa ja teki työtänsä ulkomailla. Jos minut olisi viety pakkohoitoon eriävine mielipiteineni, olisin jo kuollut. Ritva vietti laitoksessa 50 -vuotiaaksi. Sitten kunta otti hänet asumaan vanhusten taloon säästösyistä. Meillä on samat vaiheet kohtaloissa, huolimatta siitä, että minulla oli vapaa tahto muuttaa syntymäkuntaan vanhempieni hoitajaksi. Avoimessa yhteiskunnassa oli, on ja tulee olemaan suljetun yhteiskunnan säännöt. Mikään ei ole muuttunut kunnissa suljetun yhteiskunnan laitosten lakkauttamisen jälkeen.
Politiikassa ei ole munaa, on vain munamiehiä, jotka eivät voi lisääntyä keskenään edes ajatuksen tasolla. Heidän yhteistyönsä on mennyt keskinäiseksi kilpalaulannaksi. Naisia mitataan vieläkin maavaralla. Sen voit katsoa The Bookin sivun valokuvasta; stay up sukat ja korkokengät. Naiset itse siihen syyllistyvät pukeutumisellaan. Venäjällä on unohdettu toppatakkiaika. Luhta niitä ompeli kuukausikaupalla vaihetyönä samaa pätkää päivästä päivään. Sitten siirtyi Portugaliin ja Lahdessa leikataan vain linjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti