keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Sudenmetsästys

Ystävän päivästä on juuri selvitty ehjin nahoin yksilötasolla, mutta yhteiskunta on lähtenyt susijahtiin. Siitä lauloi Vysotski "Ystävän laulun" jälkeen. Minulle kuitenkin laulu on tuttu punaisesta heinäkuusta. Heinäkuu on nimikkokuukausi minulle punaisine väreineen punaisen isoisän lapsenlapsena. Syntymäpäivänä alkaa ravunmetsästys,  elävältä hukutettavaksi tillinkukinnoilla maustettuihin kiehuviin vesiin.

Vysotski laulaa susijahdissa "ne ampuu pennutkin, ne ampuu naaraatkin" ja nyt vielä mummotkin ovat metsästyksen kohteena. Ystävän laulun myötä löysin "Sudenmetsästys" videon. Sitä olen soittanut täysillä hengen nostattamiseksi, että jaksan puolustautua yksipuolisesti tehtyjä sopimuksia vastaan. Minun kustannuksella ei korjata taloyhtiön laajakaistakaapeleita. Vanhassa talossa ei riitä tilaa lisätä kaapeleita ajan hullutuksille. Palataan päiväjärjestykseen.

Huomasin passin vanhentuvan ennen äänestyspäivää. On lähdettävä hakemaan tarvittavia valokuvia ja mitä se nyt sitten vaatiikin todistusaineistoksi, että minä olen vielä minä. Osaan antaa vastauksen kysymykseen:
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri, en ole vielä varannut paikkaa vanhainkodissa lakanoiden välissä. 

Meidän Stubb puolusti rauhanturvaajan kuolemaa, turhanako? Ei, hän otti lukutaidon hankkineiden tyttöjen määrän esimerkiksi. Minulle lukutaidon opettajasta on esimerkkinä ranskalainen nunna. Joutui eläkkeelle ja toivoi löytävänsä itsensä maailman pahimmasta paikasta. Hänen paikkansa oli Kairon monimiljoonaisella kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan. Samalla hän antoi perheneuvontaa pyytämällä lupauksen viikoksi, ettei aviomies hakkaisi akkaa. Siitä pitäisi meilläkin lähteä rauhantyössä rauhanruhtinas mukaan lukien. Sota ei lopu sotimalla. The Pacific on osoitus mielettömästä räiskimisestä ja onhan noita esimerkkejä lähempääkin. Nyt on kyse henkien taistelusta markkinavoimien ehdoilla. 


PS. Vaalitilaisuuden jälkeen kuvasin aamulla täysikuuta. Pysähtyi hetkeksi radiomaston huippuun kuvattavaksi klo 4.30. Sen jälkeen näin vielä unta arkun hankkimisesta haudatakseni jotakin illalla kuulemaani propagandaa. Tilaisinko arkun yksiöön ja kuinka haudattavan siihen laittaisin. Mahdoton tehtävä haipui pois enkä kuuntele enää vaalipuheita. Olen ottanut riskin jo syntyessäni. Minusta on tullut hyvä härkätaistelija. Olen ensiksi opetellut tuntemaan härän. 18.2.2011

Ei kommentteja: