Kivenjuurilla

http://www.kivenjuurilla.fi/runot.html#

Laulu Oravasta

Orava saa pitää nahkansa, markka on mennyttä.

.

Makeasti oravainen 

makaa sammalhuonessansa;

sinnepä ei Hallin hammas 

eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

katselee hän maailman piirii,

taisteloa allans' monta:

havu oksan rauhan viiri

päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen

keinuvassa kehtolinnas

Vihreitä omenoita Herra ei luonut,
eikä Karigasniemellä lunta oo satanut milloinkaan.

Siellä kiikkuu oravainen

armaan kuusen äitinrinnas

Metsolan kantele soi.

Siellä torkkuu heiluhäntä

akkunalla pienoisella

linnut laulain taivaan alla

saattaa hänet iltasella 

unien kultalaan.

5.2.2011 katson ikkunasta 
toiseen suuntaan.
Kansallisrunoilijalle 
lippu liehuu tuulessa. 
Milloinkaan en tiennyt applelaisuudesta uutena uskontona. Siihenkö Saarijärven Paavon usko vaihtuu; kaksinverroin tehdä työtä ja jumalilta - jumalille kasvu toivoa. Voi meitä, -polot!