maanantai 28. helmikuuta 2011

Olet tärkeä


Munamies - Pidä huolta - YouTube

www.youtube.com/watch?v=bZm564-y8Q026. helmikuu 2011 - 3 minuuttia - Lataaja: fsfsxfs
Munamiehen kuoron esittämä kappale putouksessa (19.2)

Erilaisten elämysten päivä on painumassa mailleen. Ihan sattumalta löysin munamiehen videon, joka tekijänoikeuksiin vedoten on esityskiellossa. Soitan jo välillä Pave Maijasen esittämänä kappaleen. Katson the Pasificin viimeistä osaa, kotiinpaluuta sodasta. Näinkö minunkin isäni palasi haavoittumattomana katseet kääntävässä uniformussa perheensä luokse? Koskaan siitä ei puhuttu aikuisena, kerään muistijälkiä 70 vuoden takaa tähän päivään. Meille tarvitaan munamies esittämään elämän totuuksia: 


  • Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii.
  • Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.
  • Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.
  • Sillä jokainen joka apua saa, tajuaa sitä myös antaa.
  • Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.
  • Muista vanhukset ei kuulu vanhainkotiin.
  • Eikä niii ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin.

Kaikki tapahtunut minun aikanani noudattaa neljättä ukkaasia juuri päinvastoin kuin munamies laulaa. Vanhempieni eläessä yritin kaikkeni heidän parhaakseen, mutta kunnan sosiaalijohtaja oli toista mieltä. Vanhempieni kuoleman jälkeen kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana asettuivat yläpuolelleni kiusaajan paikalle. Tarvitaan munamies palauttamaan järjestys tähän uuteen uskoon brändättyyn Suomi-neitoon. Harjakaisten aika on ohi. Uudet vaalit osoittavat menon jatkuvan, mikäpä se pahan tappaisi. Sillä on kannattajansa ja rahoittajansa  eriarvoistuneessa maailmassa.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Toistenpuolue 1

Olin jättänyt isäni sairaalaan tarkkailtavaksi sekavuuden takia. Mainitsin siitä hoitajalle käydessäni illalla vielä katsomassa. Seuraavana päivänä mustan silmän näkeminen oli suuri yllätys. Kukaan ei ollut halukas siitä antamaan raporttia minulle, mitä oli tapahtunut. Pistojälki lähellä silmää osoitti, että joku siihen oli töksähtänyt. Jos se olisi tapahtunut kotona, minua olisi syytetty isän pahoinpitelystä.

Kävin passikuvassa uutta henkilötodistusta varten. Vertasin kuvia keskenään ja tyttäreni sanoi minua ukin näköiseksi. Ainakin rintani on rakastettu ruhjeille. Siitä ei ole näkyviä jälkiä. Muusta mukiloimisesta kylläkin valituksia valitusten perään. Toivoisin mielialan vihdoinkin kohoavan, kun vapaan toiminnan aikaa on rajoitettu koko 2000 -luku. The Pasific pitää katsoa uudelleen, miten sotilaat kokivat kotiinpaluun sodan jälkeen. Jokainen tavallaan sai elämänsä järjestykseen. Ilmoitustilanteessa neito kyselee, kouluttiko armeija johonkin, että siitä voisi jatkaa opiskelua. Eugen kumartuu lähemmäksi kyselijää ja kuiskaa: Opetti tappamaan japseja ja olin hyvä siinä. 

Minulla oli työni, kun palasin takaisin omaishoitoajan jälkeen. Työvoimatoimistossa minulle sanottiin. Lahdessa on yli 60 työtöntä hierojaa, joten ei kannata aloittaa. Hierojat olivat keksineet ilmoittautua työttömiksi ja hieroivat pimeästi työttömyyskorvausten lisäksi. Tuusniemellä olin vaikea työllistettävä, vaikka olin isäni omaishoitaja. Yhteiskunnassa on järjestetty rauhanajan sotatila, kuka saa tehdä työtä. Palkanmaksajat ovat loppuneet. Näin muuttuu maailma Eskoseni. Vanhempani elättivät suuren perheensä melkein luontaistaloudessa. 

Kunta houkutteli sijoittajat rannoilleen siellä alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Pitäisi ryhtyä sijoittajien pääomaa lisäämään rakentamalla mukavuuksia, joita ilman oli oltu 1900 -luvulta lähtien. Uimarantakin pitäisi muuttaa FI-venekisojen järjestämispaikaksi. Ja sitä en purematta niellyt. Elämä jatkuu lamasta huolimatta. Munat ne pilaantuu kanojen ei ole syytä surra.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Paljon onnea

Ne kaksi madritilaista 70v
Tyhjä valkea paperi edessä vai miksi sitä virtuaalista kirjoitustilaa nimitetään. On minulla vaikeaa ja tarvitsen auttajaa. Meitä on kaksi syntyperäistä (madritilaista) tuusniemeläistä viettämään voitonjuhlia. Sitä ennen on paljon tehtävää, mutta siihen halpaan en mene, että puhuisin jotakin yrittäjää vastaan. Olen puolestapuhuja ja näitä puolustettavia toivon löytyvän ne yli 10 000:n blogikävijän verran vaalipäivään mennessä. Olisiko heitä 5 000. Sillä kirkkaasti rima ylittyisi ja ylpeitten aaltojesi raja olisi sinun. Lopusta pidätkin itse huolen. Minulla ei ole eväitä antaa sinulle. Kuntien tarjoamilla leuhkoilla eväillä ei päästä kuin toimeentulotukiluukulle kertomaan omaa hätää.

Mistä aloittaisin elämäntarinan kirjoittamisen? Sain ensimmäisenä puheenvuoron teemakurssilla. Köyhyydestä, ja siitä kirjoittaisin tänä päivänä hyvinvointivaltion kaatopaikkaalla. Ruotsiin lähteneet menivät työn ja toimeentulon toivossa. Minkä perästä kuljetaan EU-aikana velkarahasäkkien kanssa? Lainataan lapsilta, kun omillaan ei ole opittu tulemaan toimeen.Tunnistanko Suomi-neidon tuhlariksi? En, tuhlaajapojat ovat pyytäneet ennakkoperintönsä, viettävät huoletonta elämää rahoilla ja ovat taas pyytämässä lisää. Tuhlaajapoika tuli vain kerran isänsä luokse jäädäkseen. Rahat olivat loppuneet ja ystävät kaikonneet. Oli joutunut sikopaimeneksi ja söi sikojen kanssa samasta kaukalosta. Jos palaa vanhaan, ei hän mitään ole oppinut. Makea elämä on vienyt mennessään. Kuka heihin enää luottaisi?  
Rahaa on, mutta järjenköyhyys estää rahankäytön kohteisiin, jotka kipeimmin sitä tarvitsevat. Puhutaan järjenköyhyydestä. Sitä taas testataan seuraavissan vaaleissa. Tarvitaan jo ulkolaiset vaalitarkkailijat meille, jotka mallimaistereina kiertävät kehitysmaiden vaaleja tarkkailemassa. He menevät sinne pyytämättä ja palaavat valeasuisina kotiin kehumaan olleensa oikein vaalitarkkailijoina. Sokeutunut Toivo ei halunnut vuodeosastolle TARKKAILTAVAKSI. Aloitetaan alusta TARKKAILULUOKALTA. Osat näytelmässä ovat toisin päin. Tarkkailijoista päättäjinä on tullut tarkkailtavia. 

Karin piirros; kunkku ja pari jätkää saa uudet hahmot. Kunkusta en vielä tiedä, mutta jätkäparia sovittelen eri vaihtoehdoilla. Nyt on munaa, kun on munamies, aivan pikkuinen vielä. Ensiksi on ollut kana, kun munat eivät voi lisääntyä keskenään. Olen nähnyt myös nahkamunan. Sen pyöräyttäjällä on ollut hätä ja ahdistus. Onko Suomi-neito niiiin hätää kärsimässä?

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Sudenmetsästys

Ystävän päivästä on juuri selvitty ehjin nahoin yksilötasolla, mutta yhteiskunta on lähtenyt susijahtiin. Siitä lauloi Vysotski "Ystävän laulun" jälkeen. Minulle kuitenkin laulu on tuttu punaisesta heinäkuusta. Heinäkuu on nimikkokuukausi minulle punaisine väreineen punaisen isoisän lapsenlapsena. Syntymäpäivänä alkaa ravunmetsästys,  elävältä hukutettavaksi tillinkukinnoilla maustettuihin kiehuviin vesiin.

Vysotski laulaa susijahdissa "ne ampuu pennutkin, ne ampuu naaraatkin" ja nyt vielä mummotkin ovat metsästyksen kohteena. Ystävän laulun myötä löysin "Sudenmetsästys" videon. Sitä olen soittanut täysillä hengen nostattamiseksi, että jaksan puolustautua yksipuolisesti tehtyjä sopimuksia vastaan. Minun kustannuksella ei korjata taloyhtiön laajakaistakaapeleita. Vanhassa talossa ei riitä tilaa lisätä kaapeleita ajan hullutuksille. Palataan päiväjärjestykseen.

Huomasin passin vanhentuvan ennen äänestyspäivää. On lähdettävä hakemaan tarvittavia valokuvia ja mitä se nyt sitten vaatiikin todistusaineistoksi, että minä olen vielä minä. Osaan antaa vastauksen kysymykseen:
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri, en ole vielä varannut paikkaa vanhainkodissa lakanoiden välissä. 

Meidän Stubb puolusti rauhanturvaajan kuolemaa, turhanako? Ei, hän otti lukutaidon hankkineiden tyttöjen määrän esimerkiksi. Minulle lukutaidon opettajasta on esimerkkinä ranskalainen nunna. Joutui eläkkeelle ja toivoi löytävänsä itsensä maailman pahimmasta paikasta. Hänen paikkansa oli Kairon monimiljoonaisella kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan. Samalla hän antoi perheneuvontaa pyytämällä lupauksen viikoksi, ettei aviomies hakkaisi akkaa. Siitä pitäisi meilläkin lähteä rauhantyössä rauhanruhtinas mukaan lukien. Sota ei lopu sotimalla. The Pacific on osoitus mielettömästä räiskimisestä ja onhan noita esimerkkejä lähempääkin. Nyt on kyse henkien taistelusta markkinavoimien ehdoilla. 


PS. Vaalitilaisuuden jälkeen kuvasin aamulla täysikuuta. Pysähtyi hetkeksi radiomaston huippuun kuvattavaksi klo 4.30. Sen jälkeen näin vielä unta arkun hankkimisesta haudatakseni jotakin illalla kuulemaani propagandaa. Tilaisinko arkun yksiöön ja kuinka haudattavan siihen laittaisin. Mahdoton tehtävä haipui pois enkä kuuntele enää vaalipuheita. Olen ottanut riskin jo syntyessäni. Minusta on tullut hyvä härkätaistelija. Olen ensiksi opetellut tuntemaan härän. 18.2.2011

maanantai 14. helmikuuta 2011

Sanamagiaa ystävän päivänä

Viitakossa, Ukki on jäänyt yksin
- Onko Ukki tuossa kuvassa kuollut, kysyi ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Kysyjä istui Ukin sylissä 90 -vuotispäivillä. Muisti ei kantanut niin kauas tuohon Viitakossa järjestettyyn juhlaan.
- Millainen Ukki oli, esitin vastakysymyksen.
- Ukki oli mukava ja on vielä tänä päivänä muistelijoiden mielestä.

Olimme käymässä mummolassa ja niihin käynteihin sisältyi aina kesäiset marjamatkat saariin. Paluumatkalla Ukki intoutui surfailemaan purjetuulessa vaahtopäisiä aaltoja hyväksikäyttäen. 
- Ukki, perkele, kuiskasi pieni tyttö pelonsekaisella ihastuksella. Hän oli oppinut sanantehon ilmaista pelkoa ja ihailua samalla sanalla. Itse olen kysynyt suulla suuremalla osoittaen pettymykseni päättäjiin ja heidän päätöksiinsä. Se on tehonnut, kun sitä sanaa en ole turhaan lausunut.
- Kyllä ne ovat viisaita!
- Tyhmiä ne ovat.
Siinä meidän vuoropuhelua yhteisestä ajasta sukupolvien välillä. Nyt minä vaikenen ja odotan kirjallisia vastauksia kysymyksiini valituskierroksilta. Viestiketju on katkennut tai siirtynyt valovuosien päähän toteutuakseen. Vaihdetaan paikkaa lentävällä lautasella ja ajatuksia telepaattisesti. Siitä uumoiltiin 50 vuotta sitten  ja sitä odotetaan sitten joskus 2100 -luvulla. Kaikki on mahdollista, kun se kerran keksitään takapakeista huolimatta.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Suusta suuhun -menetelmä

Poikkesin vierailijana pajaan, jossa käytiin keskustelua väikkärin vaiheista. Tämä on tulevaisuutta tutkimuksessa, jossa minäkin saan olla mukana. Osallistuin keskusteluun chatin kautta ja minut otettiin mukaan. Tiesinhän asiasta minäkin menneen ja tämän päivän kokemuksella.
 
Poliittiset puheet menevät yli hilseen. Aloitetaan jostakin, harhaillaan jossakin ja päädytään alkupisteeseen. Kun vaalit on käyty, heitetään kertynyt paperi roskikseen ja aloitetaan puhtaalta, kiiltäväksi hinkatulta pöydältä. Rituaalit toistuvat vaalikausien jälkeen, eikä mitään ole saatu aikaan. Muistamattomia höperöitä kaivetaan kuultavaksi. Siksi olen arkistoinut kaikki projektikoulutuksiin liittyvät aineistot. Perintöön ja omaishoitoon liittyvät asiat ovat loppusuoralla. 

Bergman suostui mielisairaalahoitoon ehkä koemielessä. Hän jätti kotimaansa ja teki työtänsä ulkomailla. Jos minut olisi viety pakkohoitoon eriävine mielipiteineni, olisin jo kuollut. Ritva vietti laitoksessa 50 -vuotiaaksi. Sitten kunta otti hänet asumaan vanhusten taloon säästösyistä. Meillä on samat vaiheet kohtaloissa, huolimatta siitä, että minulla oli vapaa tahto muuttaa syntymäkuntaan vanhempieni hoitajaksi. Avoimessa yhteiskunnassa oli, on ja tulee olemaan suljetun yhteiskunnan säännöt. Mikään ei ole muuttunut kunnissa suljetun yhteiskunnan laitosten lakkauttamisen jälkeen. 

Politiikassa ei ole munaa, on vain munamiehiä, jotka eivät voi lisääntyä keskenään edes ajatuksen tasolla. Heidän yhteistyönsä on mennyt keskinäiseksi kilpalaulannaksi. Naisia mitataan vieläkin maavaralla. Sen voit katsoa The Bookin sivun valokuvasta; stay up sukat ja korkokengät. Naiset itse siihen syyllistyvät pukeutumisellaan. Venäjällä on unohdettu toppatakkiaika. Luhta niitä ompeli kuukausikaupalla vaihetyönä samaa pätkää päivästä päivään. Sitten siirtyi Portugaliin ja Lahdessa leikataan vain linjoja.

Wikileaksista tuli mörkö möröille, joiden jyrähtelemistä saa odottaa nahkurinorsilla tai kaukana Siperiassa oppimisleireillä aivopestävinä. Olisiko pakettiapinoiden palveluille taas käyttöä tai kuriireille sanansaattajan tehtäviä?

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ikiaikainen puuvanhus

Pystyyn kuollut kelohonka
Punapuu kasvaa pitkäikäisenä mammuttipetäjäksi

 Neljäs ukkaasi:


Olkoon  tämä JK äänestämispäätökseeni.
Päivän politiikassa ei nähdä metsää puilta. Puolueet ovat yhden asian takana. Sitä sanotaan vaaliteemaksi. Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi puhutaan demokratian toteuttamisesta  vaihtoehtona näkyvä omaneduntavoittelu. Tässä elämänvaiheessa on tullut kaikki koetuksi enkä enää näe metsää puilta.
Miksi äänestän? 
Joskus 1980 -luvulla julkaistiin nimilistoja äänestämättä jättäneistä. Tämän listan innoittamana kävin äänestämässä, ettei nimitellä syyttä suotta. Sen jälkeen olen tehnyt, mitä eteen on tullut. Vanhempani tulivat tiettyyn ikään ja tarvitsivat apua selvitäkseen arjesta kotona. Kiipesin lumivallille ja pyyhin presidenttiehdokkaiden parrasta kerääntyneen lumen. Kaikkia kohtelin samalla otteella, vein isäni äänestämään, samalla kertaa äänestin itse. Omaishoitoaika opetti minulle lainsäädännöstä oleellisen, sain asiassa kuin asiassa lakikirjan irtolehtiä kielteisten päätösten tueksi.

Jos on säädetty laki esim. eläkkeensaajan hoitotuesta, minulla on oikeus sitä hakea tosiasioiden perusteella. Ei riitä kunnanlääkärin antama ennakkopäätös, ettei kenellekään makseta hoitotukia. Vanhan isäni oikeaan osunut arvio turhasta lääkärikäynnistä syöpäjälkitarkastuksessa.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan miehen syövästä!
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen harjoittamiseen. Seuraavalla kerralla minä tulen mukaa. Silloin naulasi lääkäri ensimmäisen naulan arkkuunsa.


Isäni viimeisenä elonpäivänä valittiin presidentti. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Näinhän se menee. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar. Vaalit ovat seuranneet määräajoin, hallitukset eivät kaadu kesken kauden. Kun on päästy rahalla valtaan, ryhdytään varmistelemaan seuraavia vaaleja vallan säilymiseksi.


Olen voinut osallistua vaalikeskusteluun netissä. Verkkokirjoitustaito mahdollisti tämän blogin aloittamisen ehdokkaani puolesta. Ei tullut valituksi silloin, olihan syynä SAK:n rahoitus niille, jotka ovat laulaneet SAK:n lauluja. Torilla näin tiivistyneen tyhmyyden asioiden alamäkeen johtaneista syistä. Palkanmaksajat ovat loppuneet ja työt on viety halvan työvoiman maihin. Olisiko Nokia voinut tehdä toisin? Suomi on sotaakäyvä siirtomaavalta, aseet, huumeet, naiset kauppatavarana.


Etsin vaalikoneelta ehdokasta ja löysin naapurin pojan sieltä Saunaniemen kansakoulun ajoilta. On kuin äänestäisin itseäni. Luotan hänen asiantuntijakykyihinsä olla myös päätöksentekijänä. Jos katsoo metsää puilta, on siellä joku kasvanut päätä pidemmäksi. Naispappien itkunsekaisista saarnoista en innostunut. En nuorista naispoliitikoistakaan, eihän heillä ole kokemusta Suomi-neidon vahvuuksista. The Book kuvakirjana esittelee naiseuden syvintä olemusta. Maavaralla mennään etenpäin. Se on yhtä merkityksetön kuin munamiehen seksuaalisuus. Munat eivät voi keskenään lisääntyä.


Palaan lepakkoluolaan, annan ilmaisen ääneni ehdokkaalleni ja toivon, että hän saisi niitä riittävästi. Minun ei tarvitse tehdä hänelle politiikkaa. Hän on osannut hoitaa omat asiansa, silloin voin uskoa hänelle yhteisten asioiden hoidon.

Neljännen ukkaasin selitysosassa sanotaan:
Meillä on muitakin piäsnuoatikoita kuin vanhemmat. Jos esivalta hoitaa asioita oik'pelillä, meidän on syytä totella. Nyt näyttää siltä, että olen erimieltä. Saan ääneen ihmetellä ja pistän kivet kuppiin. Pahantekoon en tule mukaan.

torstai 10. helmikuuta 2011

Enkeleitä lepakkoluolassa

Turhautuneena jään tutkimaan vanhan koneen tiedostoja. Tässä ajassa on jotakin samaa kuin Anne Frankin odottaessa piilopaikassa rauhan solmimista. Normandiassa oli alkanut maihinnousu sodan lopettamiseksi, mutta rauha ei ehtinyt tulla. Heidät keksittiin ja vietiin keskitysleirille. Ainoa elossa selvinnyt oli Frankin perheen isä. 

Jotakin tuttua kuulen menneestä ja iloitsen hyvistä asioista. Siitäkin, mitä mediamaksulla saan katsoa teeveestä ja yleareenasta. Kiintiöni on täynnä juhlien juhlista. Mitään suurempaa ei voi enää kohdalleni sattua kuin Placido Domingon juhlagaala kestoltaan 2 tuntia 40 minuuttia. 
Kaikki juhlan tunnusmerkit toteutuivat: Placido Domingo ja 70. syntymäpäivä. Esiintyjät esittivät onnittelunsa omilla suorituksillaan parhaalla mahdollisella tavalla. Suosiota osoittava yleisö, josta ei paljoa näytetty. Ei ollut mikään kolmenvartinkirkko, josta seurakunta puuttuu. 
Tämän jälkeen en katso tuntikausia kättelyä ja pukuselostuksia, mitä juhlavieraat ovat keksineet päällensä laittaa. Onko mekko takaperin vai etuperin, oikein vai nurinpäin kiireessä huiskahtanut. Kestääkö koko illan päällä vai pettääkö kiinnitykset ja mekko valahtaa alas? Itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa jokainen juhlii omaa tärkeyttään saatuaan kutsun juhliin. 

Melkein koko juhlagaalan voin katsoa YouTuben videoilta mediamaksulla, jos seuraava hallitus ei ole tehnyt päätöksiä, ettei yhteydet kuulu kaikille katsottavaksi veronluonteisista maksuista huolimatta. Kaikilta peritään, mutta mitään vastinetta maksulla ei saa. Siitä antoi esimakua välikysymyskeskustelu kestoltaan yhtä kauan kuin juhlagaala. Meillä ei osata juhlia eikä hoitaa asioita. Edustajilla ei ole mitään annettava, on vain omaneduntavoittelua. Tämä antaa läpileikkauksen meistä hyväksikäytetyistä suomalaisista. Olemme kohta kielivähemmistö kuin marilaiset naapurimaan rajojen sisäpuolelle jääneinä.

Ei saanut kansallikirjailija hoitoa sairauteensa, eli vain syksystä jouluun. Luonto vielä jotenkin selviää, kun oravat saavat pitää nahkansa. Vaihtuvat sukupolvet oravillakin. Mummon orava tarvitsee jo rollaattorin ja reinot käpäliin hiihdellessään hautausmaalla puolestani. Minun käymisestä syntymäkunnassani hautausmaalla on vierähtänyt muutama vuosi. Vein silloin isovanhempien hautakiveen muistolaatan sedälleni, joka ei saanut nimellistä hautapaikkaa v. 1918.

Jotakin kohta tapahtuu, saan lukea Keski-Karjalan-Nelosista. Tähän asti harvakseltaan olen seurannut kuntien yrityksiä jatkaa kuntina palvelujen tuottamista kerätyillä verorahoilla. Huijarit ovat jalkautuneet ympäri maata osaamatta tehdä mitään kuntalaistensa hyväksi. On parasta olla vähään tyytyväinen ja löytää nautintonsa sieltä, missä aina ei olla turpa rullalla.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kimppu keltaista

Lasikortti Design, Heljä Liukko-Sundström
Kimppu keltaisia narsissia pöydälläni on kuihtunut. Jos van Gogh olisi maalannut niistä taulun, se olisi arvossa arvaamattomassa. Taiteilijan lasinen kortti pitää kukat elossa, ikikukkina kuitenkin.

Palaan vielä uskonasioihin, kun toinen uskonsa tunnustava, lapsena seurakuntaan kastettu, erotetaan kirkosta kuuluvana muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Nunna Kristoduli oli eri mieltä juutalaisiin kohdistuneesta saarnasta. Hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi ymmärrystään. Sitä hän ei tehnyt ja joutui palaamaan Lintulan luostariin.  
Tunnustan uskoni saksaksi sanoin, jotka sanatarkasti vastaavat uskontunnustusta suomeksi.

Ich glaube an Gott den Vater, 
den Allmächtigen, den Schöpfer des Himmels und der Erde.
Und an Jesus Christus, seinen eingeborenen Sohn,
unsern Herrn, empfangen durch den Heiligen Geist, 
geboren von der Jungfrau Maria, gelitten unter Pontius Pilatus, 
gekreuzig, gestorben und begraben, hinabgestiegen in das Reich des Todes,
am dritten Tage auferstanden von der Toten,
aufgefahren in den Himmel; er sitzt zur Rechten Gottes,
des allmächtigen Vaters; von dort wird er kommen,
zu richten die Lebenden und die Toten.
Ich glaube an den heiligen Geist, die heilige christliche Kirche,
Gemeinschaft der Heiligen, Vergebung der Sünden, 
Auferstehungen der Toten und das ewige Leben.
Amen 

Jokainen rippikoulun käynyt osaa sen suomeksi ja sanat tarkoittavat samaa uskonasiaa.

Sain seikkaperäisen vastauksen kysymykseeni, miksi Saksan evankelinen kirkko on muu uskonnollinen yhteisö.
12.1.2011
Tiedottaja: Kirkontiedotuskeskus/tiedotusyksikkö
"Saksan evankelinen kirkko ei valitettavasti kuulu näihin Porvoon julkilausuman hyväksyneisiin kirkkoihin."


Uskonkonsulttien mielestä kotikirkkoni ennen erottamistani oli kadotuksen kirkko heidän kirkkoonsa verrattuna. Kilpailevatko kirkot paremmuudesta kuin puolueet politiikasta? Minulla on vain yksi Jumala, politiikassa on 17 puoluetta, joilla jokaisella omat johtajansa. Minulla vain yksi ääni käytettävissä. Sillä ei herranhuonetta rakenneta.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Verkkokirjoittajan talo

http://www.koti.phnet.fi/maire41/
muuttoilmoitus: http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/

"Kukkaportin avaan suljen, hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli."

Sairaan hyville
Jossain
kirkkauden maassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin 
avaan
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä 
kuin tuuli.
Joka puu 
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.


Yhteisvastuukeräyksen kohteilla sairaan - hyville kotimaassa ja Ugandassa on mieleenjäänyt tietty ero v. 2001. Tunneperheen juliste mustista pojista avasi silmäni, mitä todella tapahtuu rahan voimalla. Keräyksen tulos tavoitti vain harvoja ja valittuja. Meille vähemmän merkittäville osoitettiin ovea. Ja tässä ollaan, osallistun keräykseen enkä kysele, mihin rahat ovat riittäneet. 
Me mummot olemme istuneet kivitaloilla lukemattomia kertoja. Tytöt ovat laatineet koko menun ja syömme vain leikisti kauniisti koristeltuja ruoka-annoksia. Silloin nauratti tyttöjen leikkien todellisuus, mutta pienen tytön tyhjä lautanen saa nieleskelemään pala kurkussa. 

Luonnon katasrofilta ei kukaan voi suojautua. Tarvitaan resursseja jälkihoitoon, auttavia käsiä ja rahaa. Kun uusi koettelemus on kohdannut, vanha jää unohduksiin. Sodat ovat toinen tuhoa aiheuttava syy ja siihen riittää budjetoitua rahaa. Oman maan ongelmat aiheutuvat riittämättömästä, ennaltaehkäisevästä työstä. Erikoisesti yksinhuoltaja lapsiperheet ovat säästön kohteena. Lapsilisä katsotaan perheen tuloksi ja vähennetään toimeentulotuesta, että perheen tulot ovat vakio. Saman koin ollessani omaishoitaja. Minulle maksettiin ja isältä perittiin takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä. Näin tapahtui Tuusniemellä, joka tunnetaan yhtenä velattomista kunnista. Enemmän siellä kävijät virkamiehinä kasvattivat osakesalkkuaan ulkokuntalaisina alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Eikä kukaan ole tutkinut heidän jälkiään. Näin kuntatalous toimii, on sellaiset pelisäännöt.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kivenjuurilla


Laulu Oravasta

Orava saa pitää nahkansa, markka on mennyttä..
Makeasti oravainen 
makaa sammalhuonessansa;
sinnepä ei Hallin hammas 
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän maailman piirii,
taisteloa allans' monta:
havu oksan rauhan viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Vihreitä omenoita Herra ei luonut,
eikä Karigasniemellä lunta oo satanut milloinkaan.
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas
Metsolan kantele soi.

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänet iltasella 
unien kultalaan.

5.2.2011 katson ikkunasta 
toiseen suuntaan.
Kansallisrunoilijalle 
lippu liehuu tuulessa. 
Milloinkaan en tiennyt applelaisuudesta uutena uskontona. Siihenkö Saarijärven Paavon usko vaihtuu; kaksinverroin tehdä työtä ja jumalilta - jumalille kasvu toivoa. Voi meitä, -polot!

torstai 3. helmikuuta 2011

Pöllö pöntössä

Pöllö pönttönsä valitsee. Lähes sata vuotta saatiin asua kauniissa Vihtaniemessä rauhassa ainakin omasta näkökulmasta katsottuna. Kun ymmärrän asioita enemmän, on Vihtaniemen historiassa omat sotansa. Olen kulkenut nämä polut uudelleen yrittäen sovittaa oman osuuteni sukupolvien ketjussa. 

Minä elän!

En jossittele, jos olisi tapahtunut niin ja niin, olisi elämäni toisin.

Minä elän!

Naapurin Ierikka tarjosi puusta pudonnutta pöllöä isälleni. Uskoi että pöllöllä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä takaisin luontoon. Ierikka kävi meillä kyntämässä. Me pennut istuttiin kivillä ja lälläteltiin Ierikan iloksi. Anna oli meitä joskus paimentamassa kotimiehenä, kun äidin oli mentävä asioille kirkonkylään. He olivat samaa ikäluokkaa kuin isovanhempani. Hautakivestä sen voin tarkistaa. 
Monen kierroksen takaa tuli Vilikko asumaan Kuolemalahteen. Anna juoksi yöllä hakemaan isää avuksi, kun Vilikko juovuspäissään uhkasi perhettään. Isä ei halunnut sotkeutua asiaan. Perhe lisääntyi tasaista tahtia. 
Välillä perhe oli hajoitettu naapurustoon, kun elämä kävi sitämättömäksi. Tultiin takaisin ja nyt Vilikko jahtasi isää lähtemään pois. Kaksi pientä maatilkkua ei elättäisi kahta suurta perhettä. Näin vanhempani ostivat Vilikon maat ja perhe muutti Aution salolle. 

Isovanhempien kauhu oli talolliset, jotka hakivat setäni vankilaan. Siellä pidettiin nälässä ja vapautettiin sairaana. Olisi pitänyt viedä ja tappaa ukko eikä poika. Setäni kuoli 29 -vuotiaana 1918. Vein nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen, kun hänet oli haudattu joukkohautaan. Se on minun muistoni sukuani kohdanneesta murhasta. Turhaanko? Sitä kysyn: 
- Kenenkä elämä siitä leveni? Olemme hengellämme vastuussa kodista, uskonnosta ja isänmaasta. 
Sotaan osallistuneelle isälle lupasi valkoisten veteraanijärjestö havuseppeleen kuoltua haudalle. Se on minun protestini lupauksista, etten sitä pyytänyt, vaikka isäni liikkuttuneena huokasi:
- Ehtiihän tuon sittenkin.

Minä elän!

Kaiken kokeneena vanhempieni omaishoitajana ja heidän kuolemansa jälkeen on ollut pakko muuttaa pois luvatulta perintömaalta. On tullut ajan hengen mukaan paremmat asukkaat Vihtaniemelle. Heitä sanotaan sijoittajiksi. Kunta on heidät houkutellut näyttämään alkuperäisille asukkaille meidän mitättömyytemme. Meidän pitäisi rakentaa vesijohdot, kun akoille on liian pitkät vedenhakumatkat. Sijoittajan pitää saada kusta nurkkaan. Urakat on kustu ja kunta on kussut kintuilleen. Pidän aina muutaman kolikon taskussa, etteivät koirat kuse kintuille. Vanha sanonta varoittaa.
Kunta käytti Juojärveä viemärinä, kun johti jätevedet Pahkasalon saareen. Juojärvellinen vettä on pilattu juomakelvottomaksi. Sijoittajat tulevat hakemaan lisäarvoa mukavuuksilla hulppeisiin huviloihinsa osuuskuntien avustuksella. Naapuriapu oli toista viime vuosisadalla yhteiseksi hyväksi. Tänään yhteinen hyvä ja pelastus koskee kreikkalaisia ja irlantilaisia. Tähän on kehitys kulkenut ja johtaa lamasta lamaan. Jokaisessa lamassa yksityisiltä otetaan heidän omaansa. Kun kaikki on viety, käydään hengen päälle. 


Minä elän!

Vielä tämän päivän kuin Juurakon Hulda: Ja sittenkin! 
Postilla ei ole muuta jaettavaa pappi Jaakopille kuin mainosta mainoksen perään. Maksunperijöiltä muistutuslaskuja, että irtisanotut vakuutusmaksut eilen ja tänään voimassaolevat ja maksetut ovat maksamatta. Rahat eivät tule tileille, kun maksutavan muutoksessa ei tileillä ole rahaa riittävästi meille tulevien taskurahojen maksuun. Jonakin päivänä tulee ilmoitus, ettei ns eläkkeitä enää makseta. Sitä pitää harjoitella myöhästyneillä maksuilla. Sitten on pää vetäjän kädessä, välistävetäjät sen sallivat niiden 200 pöllön avustuksella, jotka valitaan eduskuntaan aivan pian. Pöllöt puhujapönttönsä valitsevat. Meille jää vain huhuilijan tehtävä.