perjantai 14. tammikuuta 2011

Suurempi kuin sydämemme, /suurempi kuin ihmistyö, /hiljaisuus on rukouksen, /siinä Luojan sydän lyö. /Sinä itse, armon Henki, /uupunutta uudistat. /Anna kasvullemme aikaa, /uuteen työhön valmistat.



PS.2.
Vastaus kysymykseeni; kirkon tiedotuskeskus/tiedotusyksikkö 

Porvoon julkilausuman hyväksyneet kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat erityisessä asemassa, koska julistuksen hyväksyneet yhteisöt ovat sitoutuneet "pitämään kaikkien kirkkojemme kastettuja jäseniä myös oman kirkkomme jäseninä" (julistuksen kolmas kohta). Julkilausuma on solmittu kahdentoista eurooppalaisen anglikaanisen ja luterilaisen kirkon välillä.
Saksan evankelinen kirkko ei valitettavasti kuulu näihin Porvoon julkilausuman hyväksyneisiin kirkkoihin.

Blogger menee sekaisin kirjoittaessani näkyväksi kirkkolain opetusta. Laki on niin kuin se luetaan kirkossakin. Jumala ymmärtää uskontunnustukseni kaikilla kielillä. Tietokone muuttaa ihmisten ajatukset konekieliseksi. Siksi on minun puhelimessa kysyttävä vastaajalta:
- Onko siellä automaatti vai ihminen?
Useimmiten nauha toistaa kerta toisensa jälkeen:
Asiakaspalvelussa on ruuhkaa. Olette 15. jonossa. Palvellaan kun ehditään. www-sivut ovat käytössä.

Yhteisvastuukeräyspinssistä se alkoi. Poliittinen kirkon ehdokas ryhtyi keräämään rahaa viiteryhmältä, joka oli omaishoitajayhdistys jäsenineen.
Samaa rahankeräystä on oville kolkuttaminen veteraaneja hyväksi käyttäen. Järjestö lupaa kuoltua havuseppeleen haudalle!!!!
Eikä ole kehumista mielenterveysseuran lähettämistä Tarja-arvoista maksettavaksi, kun on osallistunut nettikeskusteluun verkossa. Samaa merkkikieltä kehuu pölkkypari hyväksynnän merkiksi: Jatkakaa!!!

Palaan lepakkoluolaan. Ripustaudun koivista kiikkumaan levätäkseni vierivieressä toisten saman lajin lepakoiden kanssa. Siellä jatketaan sukua tekemättä siitä numeroa. Näin sitä lisäännytään ihmisetkin, jos se ei ole unohtunut. Tai jos ei lisäännytä suvuttomasti!!

Muuttoliikkeen käynnistyttyä Pohjois-Karjalasta etelää kohti ryhmä nuoria 4 poikaa ja tyttö asuivat kimppakämpässä. Yksi aviopari muodostui muiden poikien aavistamatta mitään vihkimiseen johtaneesta  rakkaudesta.

Isä Camillon ja Äiti Teresan tarina on totta, kun suku, kirkko, kunta ja valtio on muutoksen kourissa julman jumalan voitonpäivänä.
Blogger kirjoittaa omalla tavalla julkilausumani ja vaatii lisäämään minulle annetun tehtävän. 

Unen puutteesta uupuneena opettelin nukkumaan sängyssä. Minua puhuteltiin ja vaadin puhuttelijaa:
- LOPETA, haluan nukkua!
Samaa linjaa tuli vastaus pikana.
- Nythän minä vasta aloitan.
Tästä yöllisestä puhuttelusta kertoo julkaisu
SUURIA SANOJA pieniä askelia.
Oli totta 2000 vuotta sitten, on totta tänään ja huomenna. Sitä ei voi kirkkokaan julistaa pannaan, vaikka minut voi erottaa seurakunnasta, ry:stä ja antaa keppikeittoa ehdottomaan ikään ja yrittämiseen vedoten.

Kidutuksen kestäessä en vielä ole kuollut, mutta jos jään hengettömänä käsiinne, minulle ette enää mitään mahda. Jos raato löytyy sullotuna urheilukassiin tienpenkalta, voitte olla varmoja, etten siihen itse pakannut itseäni viimeiselle matkalle.


Ei kommentteja: