Neljäs valtakunta

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Sitä perintöä yritti siirtää minulle Lyyli Kippo, sokeutunut vanha nainen. Hän oli rikas, mutta rahalla ei ollut tehoa siirryttäessä uudelle vuosituhannelle.

Hän tuli luokseni hakemaan hierontaa, kertoi silloin koko tarinansa alusta loppuun uuskuntalaisena. Oli muuttanut Helsingistä pienen kunnan taajama-alueelle paremman ilmanlaadun toivossa. Ei malttanut olla kertomatta, kuinka hänen lapsensa olivat sijoittuneet hyviin virkoihin yhteiskunnassa. Diabetes oli edennyt jo pitkälle, tuli ilmi näön heikentymisenä. Siihen loppui itsemääräämisoikeus, kuinka tästä eteenpäin. Oli turvauduttava kunnallisiin palveluihin, kotiavustajiin, kotisairaanhoitoon aluksi. Sitten tuli uskonkonsultit ja kotikaupustelijat. Aikuisille lapsilleen hän kertoi selviävänsä hienosti. Kuulumiset vaihdettiin puhelimitse. En koskaan kuullut lasten käynnistä äitinsä luona.

Hänestä tuli epäluuloinen, kaikki varastettiin ja jokaisen käynnin jälkeen oli selvitettävää. Hopeat olivat piilossa liinavaatteiden alla. Hän pyysi minua niitä inventoimaan, mutta kieltäydyin. Jos kaikkea piilottamaansa ei muistaisi, minusta olisi tullut varas. 

Olin kerran hänen luonaan, kun kotisairaanhoitaja jakoi lääkkeitä. Ilmoitti jonkun lääkkeen olevan lopussa, veisikö reseptin uusittavaksi. Ei tarvitse. Kun hoitaja oli poistunut Lyyli jakoi lääkkeet itse ja palautti pillerit purkkeihin seuraavaa kertaa varten.

Kerran poikkesin hänen ovelleen ohikulkiessa. Naapuri ilmoitti ambulanssin käyneen aamulla aikaisin hänet hakemassa. Se olikin oma tarinansa.

Kerroin tästä käynnistä, hän kommentoi.

- Kylläpä hänestä pidetään hyvää huolta. Hänet oli viety keskussairaalaan. Mutta kaikesta selvinneenä hänen ääntänsä ei kuunneltu. Sairaala toimi tavallaan. Lyyli tilasi taksin ja lähdettiin Helsinkiin yksityisklinikalle. Hän oli tyytyväinen kalliisiin  tutkimuksiin. Kaikki mahdolliset ja tarpeettomatkin kokeet oli otettu. Kun verikokeiden tulokset oli selvitetty, Lyyli palasi kotiin saamiansa ohjeita noudattaen. Kukaan ei enää tiennyt, mitä ohjeita tulisi noudattaa kauko- vai lähimääräyksiä.

Pitkän poissaolon jälkeen sain puhelinsoiton. Lyyli 15 vuotta vanhempana viime tapaamisesta pyysi minua varaamaan lääkäriajan Hemosta. Toivoi, että kävisin hänet noutamassa kaupunkiin. Sitä en luvannut, mutta lääkäriajan hänelle varasin. Hän kuitenkin perui ajan, kun hänellä ei ollut saattajaa. Tein työtä käskettyä, mutta nyt Lyylin avuntarve peilaa minussa kokovartalopalapeilissä, kun olen itse siinä tilassa hakemassa lääkäriapua lähes 7-kymppisenä. 

Monta asiaa olen voinut kuitenkin hoitaa toisin. Potilaalla on velvollisuutensa olla rehellinen ja toimia lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Jos minua ruvetaan hoitamaan vastoin parempaa tietoani, minulla on oikeus valita toinen lääkäri. Terveyskeskuksissa olen löytänyt molempia lääkäreitä. Ei anemianhoito ole loppuikäistä raudanpuutosta, vaan olen sairastunut. Toinen lääkäri sen toteaa ja hoito viedään loppuun ja katsotaan, että se on tuottanut tuloksen. Koululääketiede ei vain hyväksy, jos vaihtoehtolääkäri on ollut tarkkanäköisempi. On vain virkalääkäreitä, jotka rahastavat ja parantajalääkäreitä jotka näkevät kokonaisuuden.

Olen aina sanonut, etteivät kaikki lääkärikirjan sairaudet voi olla yhdessä ihmisessä. Minusta on tullut monisairas, kun borrelia aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Jokaiselle oireelle on oma erikoislääkärinsä ja sen mukaan maksan samalla käynnillä kolmekin pkl-maksua, vaikka takana on sama borrelia. 
Se tuli todistetuksi Terveystalon käsikirurgilla. Oikeasta kädestä se alkoi, todettiin leikkaustarve. Oireet ehtivät kuitenkin vasempaan käteen ja jalkateriin. Kieltäydyin leikkauksesta, kun en enää tiennyt, mitä leikataan ensiksi. Olen radiolääkärin varassa varsinkin psykiatrin, tietääkseni mikä minut tekee hulluksi. Ei ainakaan borrelia. Selkäydinpunktio osoitti, ettei se ollut edennyt aivoihin. Lääkäri antoi borrelialle kasvot, minä polvet. Eikä borrelia poistu minusta polvien tekonivelleikkauksella. Siitä kieltäytyminen johti psykiatrisen hoidon lähetteeseen. "Jos polvessa on kusta, sitä ei ole päässä. Tai saattaahan virtaukset mennä nesteissä sekaisin kuin Nokialla ihmisten sulkiessa ja avatessa hanoja."

Tulee mieleen pienen tytön kauhistelu katsoessaan ukin kalojen päästelyä verkonsilmistä:

- Kippeesilmäsiltä säriltä ihan poskilihaksetkin irtoaa. Tai aallokossa ukin hurvitellessa veneellä aallon harjalta pohjalle pieni tyttö ihaillen kuiskaa: Ukki, perkele! Missä on sen luottamuksen raja, kenenkä käsiin minä annan henkeni?

Tulkoon sinun valtakuntasi! Tai meillähän on jo valtakunta, milloin kolmas milloin neljäs. Suomi-neidon valtakunnassa ollaan uhan edessä. Puhutaan kolmannesta sektorista tarkoittaen, mikä vaatii oman osansa kunnissa ja valtiossa. Työnkohde on kuitenkin se neljässektori, jonka hoitamiseen ei ole varaa hyvinvointivaltiossa.

Arvonlisäveroa pitää nostaa ja kaikki kansa on arvonlisäverolle pantava. Kuuluuko käsky lähteä Brysseliin  arvonlisäverolle pantavaksi? Siellä kestitään harvoja ja valittuja vieraina, meille kaikille ei löydy sijaa majataloissa. Pyhiinvaellus ei saa saattaa perhettä rahalliseen ahdinkoon. Olisiko tämä ohje, ettei perheen rahoilla joku vietä elintasoelämää ja kotona oleville lasketaan lapsilisäkin tuloksi.