maanantai 31. tammikuuta 2011

Neljäs valtakunta

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Sitä perintöä yritti siirtää minulle Lyyli Kippo, sokeutunut vanha nainen. Hän oli rikas, mutta rahalla ei ollut tehoa siirryttäessä uudelle vuosituhannelle.

Hän tuli luokseni hakemaan hierontaa, kertoi silloin koko tarinansa alusta loppuun uuskuntalaisena. Oli muuttanut Helsingistä pienen kunnan taajama-alueelle paremman ilmanlaadun toivossa. Ei malttanut olla kertomatta, kuinka hänen lapsensa olivat sijoittuneet hyviin virkoihin yhteiskunnassa. Diabetes oli edennyt jo pitkälle, tuli ilmi näön heikentymisenä. Siihen loppui itsemääräämisoikeus, kuinka tästä eteenpäin. Oli turvauduttava kunnallisiin palveluihin, kotiavustajiin, kotisairaanhoitoon aluksi. Sitten tuli uskonkonsultit ja kotikaupustelijat. Aikuisille lapsilleen hän kertoi selviävänsä hienosti. Kuulumiset vaihdettiin puhelimitse. En koskaan kuullut lasten käynnistä äitinsä luona.

Hänestä tuli epäluuloinen, kaikki varastettiin ja jokaisen käynnin jälkeen oli selvitettävää. Hopeat olivat piilossa liinavaatteiden alla. Hän pyysi minua niitä inventoimaan, mutta kieltäydyin. Jos kaikkea piilottamaansa ei muistaisi, minusta olisi tullut varas. 
Olin kerran hänen luonaan, kun kotisairaanhoitaja jakoi lääkkeitä. Ilmoitti jonkun lääkkeen olevan lopussa, veisikö resptin uusittavaksi. Ei tarvitse. Kun hoitaja oli poistunut Lyyli jakoi lääkkeet itse ja palautti pillerit purkkeihin seuraavaa kertaa varten.

Kerran poikkesin hänen ovelleen ohikulkiessa. Naapuri ilmoitti ambulanssin käyneen aamulla aikaisin hänet hakemassa. Se olikin oma tarinansa.
Kerroin tästä käynnistä, hän kommentoi.
- Kylläpä hänestä pidetään hyvää huolta. Hänet oli viety keskussairaalaan. Mutta kaikesta selvinneenä hänen ääntänsä ei kuunneltu. Sairaala toimi tavallaan. Lyyli tilasi taksin ja lähdettiin Helsinkiin yksityisklinikalle. Hän oli tyytyväinen kalliisiin  tutkimuksiin. Kaikki mahdolliset ja tarpeettomatkin kokeet oli otettu. Kun verikokeiden tulokset oli selvitetty, Lyyli palasi kotiin saamiansa ohjeita noudattaen. Kukaan ei enää tiennyt, mitä ohjeita tulisi noudattaa kauko- vai lähimääräyksiä.

Pitkän poissaolon jälkeen sain puhelinsoiton. Lyyli 15 vuotta vanhempana viime tapaamisesta pyysi minua varaamaan lääkäriajan Hemosta. Toivoi, että kävisin hänet noutamassa kaupunkiin. Sitä en luvannut, mutta lääkäriajan hänelle varasin. Hän kuitenkin perui ajan, kun hänellä ei ollut saattajaa. Tein työtä käskettyä, mutta nyt Lyylin avuntarve peilaa minussa kokovartalopalapeilissä, kun olen itse siinä tilassa hakemassa lääkäriapua lähes 7-kymppisenä. 

Monta asiaa olen voinut kuitenkin hoitaa toisin. Potilaalla on velvollisuutensa olla rehellinen ja toimia lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Jos minua ruvetaan hoitamaan vastoin parempaa tietoani, minulla on oikeus valita toinen lääkäri. Terveyskeskuksissa olen löytänyt molempia lääkäreitä. Ei anemianhoito ole loppuikäistä raudanpuutosta, vaan olen sairastunut. Toinen lääkäri sen toteaa ja hoito viedään loppuun ja katsotaan, että se on tuottanut tuloksen. Koululääketiede ei vain hyväksy, jos vaihtoehtolääkäri on ollut tarkkanäköisempi. On vain virkalääkäreitä, jotka rahastavat ja parantajalääkäreitä jotka näkevät kokonaisuuden.

Olen aina sanonut, etteivät kaikki lääkärikirjan sairaudet voi olla yhdessä ihmisessä. Minusta on tullut monisairas, kun borrelia aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Jokaiselle oireelle on oma erikoislääkärinsä ja sen mukaan maksan samalla käynnillä kolmekin pkl-maksua, vaikka takana on sama borrelia. 
Se tuli todistetuksi Terveystalon käsikirurgilla. Oikeasta kädestä se alkoi, todettiin leikkaustarve. Oireet ehtivät kuitenkin vasempaan käteen ja jalkateriin. Kieltäydyin leikkauksesta, kun en enää tiennyt, mitä leikataan ensiksi. Olen radiolääkärin varassa varsinkin psykiatrin, tietääkseni mikä minut tekee hulluksi. Ei ainakaan borrelia. Selkäydinpunktio osoitti, ettei se ollut edennyt aivoihin. Lääkäri antoi borrelialle kasvot, minä polvet. Eikä borrelia poistu minusta polvien tekonivelleikkauksella. Siitä kieltäytyminen johti psykiatrisen hoidon lähetteeseen. "Jos polvessa on kusta, sitä ei ole päässä. Tai saattaahan virtaukset mennä nesteissä sekaisin kuin Nokialla ihmisten sulkiessa ja avatessa hanoja."

Tulee mieleen pienen tytön kauhistelu katsoessaan ukin kalojen päästelyä verkonsilmistä:
- Kippeesilmäsiltä säriltä ihan poskilihaksetkin irtoaa. Tai aallokossa ukin hurvitellessa veneellä aallon harjalta pohjalle pieni tyttö ihaillen kuiskaa: Ukki, perkele! Missä on sen luottamuksen raja, kenenkä käsiin minä annan henkeni?

Tulkoon sinun valtakuntasi! Tai meillähän on jo valtakunta, milloin kolmas milloin neljäs. Suomi-neidon valtakunnassa ollaan uhan edessä. Puhutaan kolmannesta sektorista tarkoittaen, mikä vaatii oman osansa kunnissa ja valtiossa. Työnkohde on kuitenkin se neljässektori, jonka hoitamiseen ei ole varaa hyvinvointivaltiossa.

Arvonlisäveroa pitää nostaa ja kaikki kansa on arvonlisäverolle pantava. Kuuluuko käsky lähteä Brysseliin  arvonlisäverolle pantavaksi? Siellä kestitään harvoja ja valittuja vieraina, meille kaikille ei löydy sijaa majataloissa. Pyhiinvaellus ei saa saattaa perhettä rahalliseen ahdinkoon. Olisiko tämä ohje, ettei perheen rahoilla joku vietä elintasoelämää ja kotona oleville lasketaan lapsilisäkin tuloksi.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Uskontotiede

Talvimyrsky viimeistelee vielä maalla, merellä ja ilmassa kuntoon saadut sähkölinjat. En ole kärsinyt energian puutteesta. Olen energiaa täynnä, mutta varaventtiili on tukossa. Ei auta varapäreen käyttöönotto, tukka nousee pystyyn. Myrsky kolistelee kattoja ja tempoo kiinnityksiä, jos jostakin saisi ilmaa siiven alle.

Olen ilmassa tukevasti. Talo ei huoju, kun maa ei tärähtele. Kirkkovene kiikkuu aalloilla, uskotaan ja pyydetään apua epäuskoon. Uskontotiede olisi ollut minun ala tulla akateemiseksi avoimesta korkeakoulusta. Olosuhteet olivat kuitenkin minua vastaan, oli valittava toinen tie perheen elättämiseksi. Samat ongelmat on kuitenkin, onpa sitä tieteilijä tai taiteilija. Tieteeseen tukeutuvilla on jalat tukevasti maassa, kun tiede niin vaatii. Taiteilijalla on vapautensa toteuttaa itseään. Lyyli Kippo on liian usein peilautunut kokovartalopalapeilistä viime päivinä.

Radioateljee; Joku toinen on minä.
Joku toinen on halunnut olla minä monessa asiassa minun puolesta. Jos itse en ole ollut läsnä olemassa, olen muuttanut maisemaa. Lähtenyt ja kohta huomaan, etten lähtenytkään mihinkään. Takaisinpaluuta tasoitetaan pyytämällä, maanittelemalla, lupaamalla lahjuksia. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. En kuitenkaan vielä löydy lehden alkulehdiltä kaivaten etsittynä. Karenssiaika päättyy joskus. Palaan silloin tähän päivään, 30. tammikuuta, 2011 ja tutkin tarkkaan sen toisen, onko hän ollut minä vai saanko vihdoin olla minä omassa jäljittelemättömässä persoonassani. Tähän asti se on vaatinut monta muuttoa, muutosta ja lähtemistä. Mittari käväisi +6:ssa asteessa auringonpaisteessa. Jääpuikko ei sulanut tänään, itketään yhdessä ilonkyyneleitä helmikuun lopulla.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Aurinkojuhla

Talitintti virittelee jo ti-ti-tyy tervehdystä kevään merkiksi. Kaupungissa sen kuulee lyhennettynä. Kaukana keskuksista vielä vanhalta muistilta
Tiaisen konsertti
Talitintti maaliskuussa
mietti näin mielessään. 
Tahdon laulaa riemusuulla 
sävelmän uuden tään. ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy.


Kaiken talven pula juuri
ollut on talista.
Vaan ei auta suru suuri,
paras lie laulella. Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy.


Luminietos alentuupi, 
jokohan kevät saa?
Koivunlatvat punertuupi,
tääkös mua hauskuuttaa. Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy.


Muuttolintuin laulukuoro
pian saa tänne päin.
Talitintin nyt on vuoro
antaa konsertti näin. Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy.

Aurinkojuhlan näin kolme päivää sitten valaistuna tiiliseinänä. Eilen auringonpalo roihusi kauempana kerrostalon ikkunoissa. Olisi luullut liekkien nuolevan ikkunoita, mutta sehän olikin aurinko. Auringon hyvästit päivälle iltaruskona punersi taivaan laskiessaan melkein samaan paikkaan, missä nousi ylös viipyen hetken taivaanrannan yläpuolella. 

Kaikki poliittiset käänteet viime vaaleista sekoittavat tulevat vaalit. Oli se niin mahtavaa pauhua rahalla toteutettuna. Oma oppini oli, että tiedän ehdokkaani päteväksi omien asioiden hoidossa. Silloin voin antaa vielä yhden ilmaisen ääneni niiden äänien lisäksi, joilla hän tulee valituksi hoitamaan yhteisiä asioita. Lisänä rikka rokassa ilman poliisiselvityksiä. 
Diiva äänestäjänä toi julki, että hänen äänensä olisi merkittävämpi kuin minun ääneni. Kysyin häneltä: Olemmeko saman ehdokkaan takana? Vanhuuttaan ja tärkeyttään hän höperteli. Samaa olen pannut merkille mielipidekirjoituksissa äänestäjien kesken. Siihen ajatusleikkiin en sotkeudu puolesta enkä vastaan.
Punainen viiva ei tunteile, olipa äänestäjän lataus mikä tahaansa. 

Valituksi tulleet tekevät päivän politiikan, jos eivät harhaudu muille retkille toteuttaessaan sisäistä minäänsä. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Joillakin on tarve tuulettaa olkikuponsa perusteellisesti. Kokemusta antoi Katujätkä -projektipartio. 
Otin nuoren koulutetun naisen harjoittelemaan yrittäjyyttä. Hän lähti lomalle, kun kuntoutustuki jatkuisi. Ei koskaan aloittanut harjoittelua. Itse tein harjoitustyöt alennetulla hinnalla aamuvuorossa ja omat työt iltavuorossa. Sitten tulivat asiakkaat varaten viimeistä aikaa päästäkseen jatkoille syömään minun eväitäni. Tämä taitaa jatkua pääkallonpaikalla. Missä valta luuraa? 

torstai 27. tammikuuta 2011

Mielikuvia 2: Kokovartaloministeri

Miesnäkökulma naisesta riisuttuna:
Vuorineuvoksia vilahtelee tämän tästä politiikan vaikuttajina. Se on se tittelin kippeys ja siihen haavaan balsamiksi ostetaan arvonimi. Balsamoiminen säilyttää vuorineuvokset sanomisineen tuonpuoleiseen muumioina. Faaraot ovat aikansa tutkituimmat kohteet. Yritetään selvittää kudosnäytteistä, millaisia vuorineuvoksia he olivat aikanaan.

Itse ostin tietämättäni arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Minut johdettiin harhaan eläkeuudistuksella. Luvattiin jättää rauhaan karttunut, itse maksamani eläke-etuus, jos jään eläkkeelle 63-vuotiaana. Toisin kävi. Yhteensovitettuna karttuneet eläke-edut osoittivat, että olin maksava varhennusvähennystä arvonimestä, jota en ollut pyytänyt eikä kukaan ollut sitä maksettavakseni ehdottanut. Se ulosmitataan eläkkeestä kuolemaan asti. Nyt olen jo lainsuojaton, kun kaikesta peritystä pitää luopua milloin minkäkin tekosyyn perusteella. Viimeistä viedään, vaikka en ole maanomistaja itärajan takana. Nootit keskeyttivät lomamatkat. Oli palattava kotiin, nyt ehkä edessä on maanpakolaisuus mahdollisimman kaukana turvapaikan hakijana.

YEAT:n näyttökansion esitin hyväksyttäväksi lyhyesti neljällä kuvalla. Muuten siitä olisi tullut loputon kertomus viime vaaleista tuleviin; Verkkokirjoittajan talon oppimispäiväkirjan sisällysluettelo. Munkkiklubilla olen sitä saduttanut 1095 yön tarinoina. Löytänyt huumoria kirjoituksista, mutta niitä hjuumormiehiä valittavaksi ei ole täynnä maa. Ovat kovin harvalukuisia löydettäväksi.

Kikkelikortista se kaikki alkoi. Päätös ruususen unelle julistettiin oikeudessa, astetta en muista, valituksen kautta kumminkin pääministeri sai mielenrauhan ja uneksija joutui korvaamaan unennäkönsä. Presidentin valtaoikeuksia kavennetaan, piispa saarnaa sateenkaarimessussa ja pääministeri kelpuutetaan kokovartaloministeriksi. Uusi Testamentti saa kuvat kohtaamisesta kaivolla; naisen jalat stay up sukissa, toinen ylhäällä, toinen valahtanut nilkkoihin, korkokengissä. Työasu naiselle miehen silmin vedenhakumatkalla, hierojana tietämättään, ministerinä se on ollut kultturissa tietoinen valinta esitellä itsensä, etc loputtomiin. Vuorineuvokset toimivat jo esiliinoina kahden kovan K:n aikana (Kekkonen-Karjalainen).

Kirjoittamalla blogia yritän löytää vastauksia kysymyksiin: "Etkö sinä ymmärrä tätä verkossa kirjoittamista. Kuinka kaapelit vedetään ja mitä siihen tarvitaan?" Mario Vargas Llosa on sukulaissielu. Hän kerää virtahepoja ja kuulun hänen kokoelmaansa. Hän sanoi: 
- Parhaat virtahevot tulevat sieltä, missä niitä ei luonnossa esiinny. Raadonsyöjä virtahepo on vahtimassa joenylityspaikalla, etteivät kasvissyöjät joudu krokotiilin kitaan.
Työhuonekartano saa toimia vanhusten evakkokeskuksena, kun sähkökatkos kylmentää vanhusten kodit. Kartanolla on oma historiansa, löytyy  kotisivulta KympinLapset ja Isovanhemmat linkin takaa >http://www.kympinlapset.fi/<

Tuhkimon lasikengän otin talteen roskiksesta kaatopaikkajätelaatikosta. Tuhkimon tarina on omakohtainen kirjoitettavaksi käsin ja julkaistavaksi kirjana, ettei se ärsytä kielipoliisia > Kielipoliisin paluu1: Diskurssianalyysi:
"Sekin riepoo, että blogi on vuorovaikutuskanava, eikä yksistään henkilökohtainen harjoitusrata tai ajatuskäymälä. Näitä toimintoja varten ovat lukolliset päiväkirjat ja pöytälaatikot. Niissä voi itsekseen päteä tai vuodattaa miten tahtoo." 
Törmäsin tähän hakusanalla ja se kohdistui minuun. Pyörin itsekseni tietämättä, mitähän tuokin tarkoitta, mutta sitten löysin ymmärtäväisen lopun. Nyt voin jatkaa kirjoittamista ja peilata konekielistä Llosaa ilman kappalejakoa, jos siltä tuntuu.

Minulla on molemmat kengät tallessa. Piikkipohjat kiivetä vaikka pylvääseen, jos vuorineuvokset alkavat housunhelmoja nakertaa. Aina ei ole ollut niin hyvin, vaikka emme jäänet koulusta pois vuoropäivin. Meillä oli jokaiselle lähtijälle ainakin monot, jos tienä oli umpihanki. Hautausmaissa löytyy, eroottisissa, muukalaisissa, sankareissa, punaisissa, eriuskoisissa, pyramiideissa ja vaikka missä. Jokaiselle omansa. On siinä hautausurakoitsijalle valinnanvapaus. Elävien edunvalvojasta kuolleitten kuskaajaksi kuponkitarjouksena.

Opastetulla kierroksella julkkisten hautausmaalla kohtasin vainajien konservoijan. Hän ehosti vainajat eläväksi omaisten jäähyväisiä varten. Hän oli opiskellut taidehistoriaa yliopistossa. Hän teki vain työsä tunteilematta. Muuten sitä ei jaksaisi. Mikä lie ollut motiivi mieshierojalla siirtyä hautausurakoitsijaksi? Ehkä asiakkaiden puute ja suuntautuneisuus eläviä kohtaan. Ruumiita voi aina tuottaa  asiakkaiden loppuessa. Toinen hierojien leiriin eksynyt ei minua vakuuttanut lääkärinä. Hänen jäljiltään en olisi kehdannut kotiin mennä.
Sitten vielä sokerina pohjalla tulla hierojien edunvalvojaksi kavereiden pyynnöstä. Hänkin paljasti korttinsa minulle kauan poissa olleelle: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa". Vieläkö hänet valitaan eduskuntaan SAK:n rahoilla? Siinäkin tuli julki naishierojan status poliitikon suusta kesäaamuna kaupungin kadulla auringon paistaessa meille molemmille täydeltä terältä.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Kunnia

Kuva: Ap Graphics Bank
Mehiläisen hoito jatkuu lehtitietojen mukaan Pohjois-Karjalassa. 

Odotan kilpailutilanteen ratkeamista, jatkaako mehiläinen taiteilijana ja millaisena käsitellessään ihmisiä taideteoksina.

Ihminen on taideteos!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kuin kuvastimesta


Katselin ympärilleni ja näin ikkunanattomalla seinällä ikkunan. Olin seinälle jo avannut ikkunan neljän anttiikitaulun kehyksillä. Joku näki siinä ristin keskellä. Kuvat kehyksissä muistuttavat menneestä Juojärvellä. Olisi aika järjestää pienet taulut jonoksi, onhan niiden alapuolella lasivitriini kirjoilleni. Ikkuna heijastui sinisenä vitriinin laseihin. Taustalevy hävisi, ikkuna avautui jonnekin kauas. Juha Virkkunen keskustelee Erno Paasilinnan kanssa kirjoittamisesta. 

Munkkiklubi on maisemakonttori. Voin katsoa itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään. Tirkistelijäksi ja tirkisteltäväksi en asetu. Kohteeksi minut on jo nostettu ristiinnaulittuna. Jos ketä ei miellytä katsoa, katsokoon itseään. Minua ei enää mikään arvostelu hetkauta. Olen oppinut kirjoittamaan mitä katson tarpeelliseksi kirjoittaa. 
"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." On jäänyt elämään. Sitä on kommentoitu ja vaettu sen kirjoituksen edessä.

Anne Frankin päiväkirjat ovat luetuimmat Raamatun jälkeen. The Book, Uusi Testamentti kuvitettuna tuplasi Raamatun myynnin Ruotsissa. Meillä jokainen kirjoittaa testamenttiään uusiksi vanhalla kielellä. Blogi on minun immateriaalinen oikeuteni lukea ja kirjoittaa. Jälkeä en jätä, missä olen käynyt. Sekin on minun oikeuteni kiittää kuluneesta tai kulumattomuudesta. Lähden levykauppaan, ostan Jaakko Löyttyä, rakkauslauluja. Tulin sinua varten!

Kommentien valvonta on tarpeellinen Munkkiklubilla. Tiessä on kaksi reunaa yhteentörmäysten välttämiseksi. Jos gradusi  tai väikkärisi olet väsännyt vain pöytälaatikkoa varten, en tunne olevani siihen syyllinen. Pistäessäsi vanhingon kiertämään ilkeillä kirjoituksillasi, osoittaa sinun vetäneen herneen nenääsi ja kiehut omassa liemessäsi. Kirjallisuusterapialuento sai aikaan tunnetilan, jolloin naiset ovat ohittaneet miehet kiusaamisessa. "Päästä meidät pahasta" tänään ja huomenna.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Herrojen Eeva

Tänään on Heikin nimipäivä. Vanhan sanonnan mukaan talvi on puolessa välissä ja karhu kääntää kylkeä. Minulle tämä päivä on muistojen verestämispäivä. Sain jotakin konkreettista itselleni, noudin postista suuren paketin, niin suuren, että olisi tarvinnut kotiinkuljetuksen.
Olen pitkään jo kaivannut lukulamppua ja nyt pankkiirilla on Pankkirilamppu ja valokuvalaatikko. Suuret kuvat tarvitsevat laatikon, jollaisen näin Voimauttavan valokuvan kurssilla.

Pankkimaailma on sekaisin, siitä ei ota selvää erkkikään, kun pesti on katkolla. Sinikka Salo toivotti tervetulleeksi 40-vuotiskulttuurijuhlaan ja esitteli toisen yhtä tärkeän henkilön rinnallaan. Olen päässyt piireihin kutsuttuna. Omasta halusta osallistua se on vain kiinni. Onpahan mitä muistella.

Päivän jälkilöylyt kertoo yleisen saunan tunnelmista miesten vuorolla. Aili käy Egyptissä matkalla ja kertoo näkemästään. Seurasin jo kauan sitten, kun kylälle ilmestyi 25-vuotias gigolomies yli 4-kymppiselle pankinjohtajalle. Tehtiin matkoja Egyptiin, tuotiin napatanssi ja nuori mies. Häitä oli vietetty jo lähtömaassa ja vielä toiset juhlat pienessä tuppukylässä, jossa jokaisella herralla oli eevansa ja eevalla kaksoismiehitys.
Mitä nuori mies tekee tuppukylässä? Kantaa ruokakassia, noutaa johtajan töistä. Rouva säteilee onnesta. Katala oli Katalan teko. Oli siinä yhdet toripäivät vietetty ulkolaisten rihkamakauppiaitten näyttävällä osallistumisella. Koko heimo oli kutsuttu esittäytymään.

Sitten kuuluu kummia. Nuori mies oli lähtenyt osallistumaan laulukilpailuihin vähin äänin. Tyhjentänyt kaiken rahanarvoisen lähtiessään, eikä sen jälkeen ole näyttäytynyt tuppukylässä. Näin voi hyväuskoista höynäyttää. Samaa kertoo Tositarina bumstereista Gambiassa.  Yhteisvastuukeräysjulisteissa mustat pojat pesivät toisiaan valkoisella saippuavaahdolla. Liitin sen tunneperheeseen, mutta en edellä mainituista syistä. Se kertoi sotaakäyvissä maissa tapetuista vanhemmista ja isompien lasten vastuusta pitää huolta pienemmistä sisaruksista. Siihen perustuu plan-kummitoiminta.
Tunisialainen nuori mies ylensi minut ja tyttäreni: Äitini ja sisareni Amerikasta! He kaipasivat turisteja tuomaan rahaa saudien rakentamille lomarannoille. 

Uudet johtajat ovat tuoneet aasialaisia tyttöjä Suomeen korvaamaan laillistettuja hierojia. Meissä ei ole ammattikuntamme puolustajaa, kun miehet rynnivät perinteiselle naisten ammattialalle. He käyttivät hyväkseen yhdistyksen rahat ja palasivat omiin hommiinsa häntä koipien välissä. Mitä nyt yksi hierojien edunvalvoja kansanedustajan mandaatilla meitä on viemässä katuhuoraksi. Onneksi olen jo yli-ikäinen enkä tarvitse enää kantaa huolta, kuka minun jälkeeni hoitaa ihmisiä Isä Juntusen opissa suoritetulla ammattitutkinnolla. 
Kauko Juntusen yksityinen hieromaopisto koulutti ainoana Suomessa näkeviä hierojia. Heistä ei tullut lääkärin lähetteiden tulkkeja asiakkaille, kun hierontaan et tarvinnut kysyä lääkärin lupaa. Hieronta on terveyden ja työkunnon hoitoa, eikä siihen tarvita lääkärinlähetettä. Hieronnan tarpeen tiedät itse, jos vielä löydät laillistetun hierojan sen toteuttamaan. 
Siinä pulma, ollako vaiko eikö olla?

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Teabreak


Olkoon!

- Ehtiihän tuon sittenkin, sai isäni vaivoin sanotuksi, kun ilmoitin hänelle valkoisen veteraanijärjestön lupaamasta havuseppeleestä kuoltua haudalle.
- Pitäisikö se minun vielä pyytää, kysyin. Siihen ei isäni katsonut tarpeelliseksi antaa ohjetta, mitä pitää tehdä kunnianosoitusten kanssa hänen kuolemansa jälkeen. Elämässään hän oli tehnyt parhaansa yhdessä äidin kanssa. He varmistelivat lakimiehen avustuksella, että lapsuuskoti siirtyy lahjakirjalla meille perillisille. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonääri-isän perijä. 


Olin kuin Euroopan omistaja saadessani 1/8 lahjakirjaosuuden lahjanantamispäivänä. Siitä on aikaa yli 20 vuotta enkä vieläkään ole selvillä omistus- ja käyttöoikeudesta. Sen tiedän, että olen osaltani EU:n kriisimaille annettujen velkojen takaajana takaisinmaksaja, kun pankkimaailmassa rytisee. Toisaalta kunnan uusrikkaiden sijoittajien tulo naapuriin Moskovasta johtaa meidän Stubbin antamaan nootin Venäjälle. Miksi Venäjä kieltää ulkolaisten maanomistuksen omalla maalla raja-alueella? En kysele venäläisten enkä muualta tulleiden naapureiden oikeutta ostaa kunnalta kesämökkiplänttinsä Vihtaniemestä. Mutta kyseenalaistan vallankäytön "kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana" meidän alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Sadan vuoden sykli toistuu äärettömyydessä. Olen varannut lapsuuskodin uimarannan muukalaisten hautausmaaksi.


Olen odottanut verolomakkeita täytettäväksi. Nyt en enää jaksanut odottaa. Soitan verotoimistoon. Saan kuulla, ettei niitä ole vielä lähetetty. Sitten kysyn odottamismääräyksestä. 
- Ehtiihän tuon sittenkin palauttaa, kun odotusaika on mennyt umpeen.


Amazing Race jatkuu, mutta oman voittopotin saaminen on hämärän peitossa. Siitä kilpailevat muutkin medborgaret nyt suomalaisten lisäksi venäläiset ja unelma-amerikkalaiset. Maailmalla kaksi suurvaltaa ovat valmiustilassa tukiessaan sotaa käyviä maita.

Jos olisi määrä meidän suomalaisten loppua sukupuuttoon tai sulautua maahanmuuttajiin, tapahtuisi se vähitellen, mutta jo seuraavassa sukupolvessa. Tästä muistuttaa minua PC joka kerta käynnistäessäni tietokoneen. "Palomuuri ei ole käytössä" on tietoturva-aukko. Otan sen käyttöön, korjaan murtumat ja nostan pystyyn. Sen ylittäminen ja alittaminen ei ole mahdollista. 

Pidän teetauon kaupungin katolla kuin Virossa 60-vuotismatkallani. Meitä palveltiin tarjoamalla parasta. Invalidien pesusetti lahjaksi minulle omaishoitajayhdistyksen puh.johtajalta ajatteluttaa arvostustani niissä piireissä. Minut erotetaan, mutta kutsutaan kuitenkin 10-vuotisjuhlaan. Liiton puh.johtaja kääntää minulle selkänsä, ei halua edes tervehtiä. Jaetaan pinssejä omaishoitajien hyväksi tehdystä työstä. 
- Olisit pysynyt yhdistyksessä maksavana jäsenenä, olisit saanut sinäkin pinssin. 
Palkitseminen, kiittäminen  ja huomioiminen ei ole minun motiivini tehdä työtä. Toiset ovat vieneet aina työni tuloksen. Katsotaan valokuvia yhdistyksen toiminnan ajalta. Minulla olisi kuva Talvipuutarhasta Liiton 10-vuotisjuhlasta. Kuvat olisivat haluttuja, olihan presidenttipari kunniavieraana. Kuvasin adjutantin hivelemässä leukaansa kuin veljeni Wiljami niin monessa kuvassa. 

Vastuu painaa. Wiljamilla on kotona ikänsä olleena vanhimpana veljenä oma roolinsa. Kotiin palanneella tuhlaajatytöllä omansa tuhkauurnassa kätkettynä äidin arkun päälle. Leski on äidin kuolinpesän 1/8 kuolinpesän omistaja. Hän vie sen varmaan mukanansa hautaan. Kuinka silloin käy Tuuspellon osakkeen omistuksen. Veljelläni asumisoikeustestamentti, minulla isältä ostettu 1/2 osakkeista, 1/2 äidin kuolinpesää jakamattomana 8/8 omistuksella. Voisiko perinnönjakoa lailla yksinkertaisesti toimittaa? 
Katsoin eilen Talvisodan sotasaaliita Raatteen tiellä. Minun tieni tarkastelu syntymävuodesta 1941 on roinaa täynnä kuin voittoisa jälki 105 päivän taistelusta. Oli tyyntä myrskyn edellä, alkaa uusi sota ja päättyy uusjakoon maista ja mannuista meillä ja muualla. Berliinin muuri kohosi, kun  Lumoprinssi  kuvasi minua Jännevirran sillalla. Jäimme muurin tälle puolelle. 


Parempia aikoja odotellessa on aika avata arkistot. Siihen antoi aiheen kiitoskirje saksaksi 2003. En osannut tavata saksaksi sähköpostiosoitetta. Tulihan kirje postissa niin kuin 45 vuotta sitä ennen, onneksi. Sähköpostista se olisi joutunut maatakiertävälle radalle naamakirjaan, twitteriin tai wikileaks -sivustolle. Kuulusteltaisiko minua vakoojana, maanpetturina tai vanhempieni tappajana? Siitä en selviäisi edes tunnussanalla tai selälleen kääntyneenä koppakuoriaisena, jota papintappajaksi kutsutaan. Nimi on enne; käki, loispistiäinen, lehmäturpiaali. Siinä sitä luonnon opetusta selvitä omaishoitajuudesta hengissä. Ihminen ei elämästä selviä hengissä, kun strategiat on kehitelty vain omaa menestymistä ajatellen.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Mummo kuin Mannerheim Jörn Donnerin kertomana

Elettiin 1970-lukua kehityksen keretessä joka niemeen notkohon saarelmaan. Olen jäänyt sisälle kuuntelemaan Donnerin haastattelua teeveestä. 
- Miksi sitä kuuntelin? En ollut kiinnostunut kilohinnosta enkä edullisista tarjouksista. Lomalaiset suunnittelivat lähtöä rasvareissulle Haaparantaan. Saisihan istua päivän bussissa ja rasvan lisäksi sokerilasti oli kotiin tuomisina. Hintojen halpuus houkutteli rasvaralliin. Viinan hintaa alennettiin viinarallin estämiseksi Tallinnan  vapauduttua miehittäjän otteesta.

Mikä saa minut ajattelemaan menneitä tänään, on kolmen lähteen samanaikainen seuraaminen.
Radiosta julistus - jumalaa ei ole.
Pajapäivä netissä eilen ja tänään tulevaisuuden tutkimuksesta.
Teeveessä Donner kertoo Mannerheimistä.

Kirkko on muutoksen myllerryksessä ja itse siinä samassa pyörityksessä. Minulle ei tarvitse kenenkään todistella mitään uskostaan eikä jumalastaan. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia eikä kenenkään mielipiteet ole verrattavissa paremmuudessa keskenään. Olen vain ajatellut, onko meillä uskonnonvapaus vai -pakko. 

Taloudellista rahassa mitattuna suuret ryhmät koulussa tänään, tulevassa mielenterveyden ongelmista kärsivät suuremmat ikäluokat. Pienet ryhmät kalliita, suuret ongelmat kalliimpia koulun loputtua. Onko millään mitään väliä päättäjien päätöksiin?


Minut on muistettu M tai m allekirjoituksesta. Kansalaiskeräys tuotti Marskille varallisuutta ja vielä merkkiä oli myynnissä vähän aikaa sitten. Donnerin kertomana kertasin historiaa, jolla on ollut minunkin elämääni osuutensa punaisen pentuna. Vanhempani kävivät Mannerheimin hautajaisissa Apajalahdessa radion ääressä. Sen päivän tunnelma välittyi arvokkaana sodan käyneen isäni etiketin mukaan kuoleman edessä. Solumuisti muistaa tunnetilat, eikä ollut mitään syytä harakoiden nauraa siantappopäivänä tappaisten toivossa.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Suurempi kuin sydämemme, /suurempi kuin ihmistyö, /hiljaisuus on rukouksen, /siinä Luojan sydän lyö. /Sinä itse, armon Henki, /uupunutta uudistat. /Anna kasvullemme aikaa, /uuteen työhön valmistat.



PS.2.
Vastaus kysymykseeni; kirkon tiedotuskeskus/tiedotusyksikkö 

Porvoon julkilausuman hyväksyneet kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat erityisessä asemassa, koska julistuksen hyväksyneet yhteisöt ovat sitoutuneet "pitämään kaikkien kirkkojemme kastettuja jäseniä myös oman kirkkomme jäseninä" (julistuksen kolmas kohta). Julkilausuma on solmittu kahdentoista eurooppalaisen anglikaanisen ja luterilaisen kirkon välillä.
Saksan evankelinen kirkko ei valitettavasti kuulu näihin Porvoon julkilausuman hyväksyneisiin kirkkoihin.

Blogger menee sekaisin kirjoittaessani näkyväksi kirkkolain opetusta. Laki on niin kuin se luetaan kirkossakin. Jumala ymmärtää uskontunnustukseni kaikilla kielillä. Tietokone muuttaa ihmisten ajatukset konekieliseksi. Siksi on minun puhelimessa kysyttävä vastaajalta:
- Onko siellä automaatti vai ihminen?
Useimmiten nauha toistaa kerta toisensa jälkeen:
Asiakaspalvelussa on ruuhkaa. Olette 15. jonossa. Palvellaan kun ehditään. www-sivut ovat käytössä.

Yhteisvastuukeräyspinssistä se alkoi. Poliittinen kirkon ehdokas ryhtyi keräämään rahaa viiteryhmältä, joka oli omaishoitajayhdistys jäsenineen.
Samaa rahankeräystä on oville kolkuttaminen veteraaneja hyväksi käyttäen. Järjestö lupaa kuoltua havuseppeleen haudalle!!!!
Eikä ole kehumista mielenterveysseuran lähettämistä Tarja-arvoista maksettavaksi, kun on osallistunut nettikeskusteluun verkossa. Samaa merkkikieltä kehuu pölkkypari hyväksynnän merkiksi: Jatkakaa!!!

Palaan lepakkoluolaan. Ripustaudun koivista kiikkumaan levätäkseni vierivieressä toisten saman lajin lepakoiden kanssa. Siellä jatketaan sukua tekemättä siitä numeroa. Näin sitä lisäännytään ihmisetkin, jos se ei ole unohtunut. Tai jos ei lisäännytä suvuttomasti!!

Muuttoliikkeen käynnistyttyä Pohjois-Karjalasta etelää kohti ryhmä nuoria 4 poikaa ja tyttö asuivat kimppakämpässä. Yksi aviopari muodostui muiden poikien aavistamatta mitään vihkimiseen johtaneesta  rakkaudesta.

Isä Camillon ja Äiti Teresan tarina on totta, kun suku, kirkko, kunta ja valtio on muutoksen kourissa julman jumalan voitonpäivänä.
Blogger kirjoittaa omalla tavalla julkilausumani ja vaatii lisäämään minulle annetun tehtävän. 

Unen puutteesta uupuneena opettelin nukkumaan sängyssä. Minua puhuteltiin ja vaadin puhuttelijaa:
- LOPETA, haluan nukkua!
Samaa linjaa tuli vastaus pikana.
- Nythän minä vasta aloitan.
Tästä yöllisestä puhuttelusta kertoo julkaisu
SUURIA SANOJA pieniä askelia.
Oli totta 2000 vuotta sitten, on totta tänään ja huomenna. Sitä ei voi kirkkokaan julistaa pannaan, vaikka minut voi erottaa seurakunnasta, ry:stä ja antaa keppikeittoa ehdottomaan ikään ja yrittämiseen vedoten.

Kidutuksen kestäessä en vielä ole kuollut, mutta jos jään hengettömänä käsiinne, minulle ette enää mitään mahda. Jos raato löytyy sullotuna urheilukassiin tienpenkalta, voitte olla varmoja, etten siihen itse pakannut itseäni viimeiselle matkalle.


tiistai 11. tammikuuta 2011

Kirkosta erotettu syystä, että

En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut.

Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askeleet!

PS.1. Sain kysymykseeni vastauksen seuraavana päivänä. Kirkkolaki määrä riviseurakuntalaisen erottamisesta. 
" Suomen evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on kansan kirkkojen asema Suomessa. Kirkkolain ensimmäisen luvun kolmannen pykälän mukaan kirkon jäsen ei voi olla muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsen.
Saman kohdan mukaan kirkon jäsen, joka liittyy jonkin muun uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, katsotaan eronneen kirkon jäsenyydestä.
Poikkeuksen muodostavat ne uskonnolliset yhdyskunnat, jonka kanssa kirkolliskokous on hyväksynyt sopimuksen jäsenyyden vastavuoroisesti edellytyksistä. Varsinainen kaksoisjäsenyys voisi syntyä käytännössä vain Suomen anglikaanisen kirkon kanssa."

(En ollut pyytämässä kaksoisjäsenyyttä, vaan rekisteröitymistä toisen evankelis-luterilaisen kirkon rekisteriin luopumatta lapsen uskosta. Kristitty lähetti minut potilasjärjestöön voidakseni toimia maallikkona. Minun elämäni kristittynä ei voinut jatkua kirkon piirissä. Nimikristityt olivat asialla kirkkolakiin vedoten. Minusta pitää päästä eroon lainkirjaimen mukaan. Lainhenki pitää tappaa politiikalla.)


Kaikki nämä syventävät opetukset ovat seurausta omaishoitajuudesta kirkon, ry:n ja kansalaisuuden poliittisesta suuntautuneisuudesta ja rahastamisesta. En voinut olla omaishoitoyhdistyksen jäsen, kun en ole samaa mieltä omaishoitajan statuksesta. Kotona läheistään hoitava on omaishoitaja, jos hän saa omaishoidon rahallista tukea. Viime vaalien edellä kansanedustaja puhui 30 000 omaishoitajan puolesta. Se on 10 %  300 000  omaishoitajasta. Päättäjä katsoo pienennyslasilla ja saa polttopisteen, jota pitää huomioida lakeja laadittaessa. Vaihdoin jo silloin omaishoidonkielen saksaksi - zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer - toisella kotimaisella närståendevårdare. Omaiseksemme on tullut viranomaiset, joille saksaksi on nimitys; Helfershelfer, pilkallisesti apuri, kätyri.
Jos ei olisi yhdistyksessä menneet sukset ristiin "sairaan hyville" -yhteisvastuu keräyksessä, olisin edelleen seurakuntani jäsen ja osallistuisin suomalais-saksalaisen yhdistyksen tarjoamaan saksankieliseen jumalanpalvelukseen. Otin selvää, missä kirkossa minua puhutellaan "Liebe Maire" kuulemani hömppä-Mairen sijaan, siihen kirkkoon haluan kuulua. 
Entisestä srk:sta maistraatti erotti edellä vastauksesta ilmenneistä syystä. Mistäpä minä tietäisin kirkkolakeja noudattaa. 
Minun vakaumukseni on ollut yhtä metsästyksen kohde kuin lankapuhelinliittymän osakekirja. Rahasta voisi jokainen antaa minulle taivasosuuden. Nyt olen vakuuttunut, ettei minulle ole varattu kuin ristintie kuljettavaksi. Mitä pidemmälle kuljen sen rakkaammaksi se on tullut.

Palaan piispanvihkimykseen paremmalla ajalla areenassa ja teen vain itselleni muistiinpanot saarnasta, vaikka ajattelin kirjoittaa siitä blogissani. Voin pysäyttää kopioidakseni sanatarkasti, mitä asiayhteyksiä siitä voin kirjata omaan elämänkokemukseen. Minua ei siunattu aloittaessani kutsumustani. Äiti siunasi meidät lapset kaikki ja isän kuolemansa edellä. Jätti meille tehtävän jatkaa elämää muistoa kunnioittaen.

Kuitenkin alusta lähtien minua oltiin lähettämässä sinne missä pippuri kasvaa. 
- Älä tule meitä opettamaan, oli tervetulotoivotus tullessani vanhempieni luokse heidän kotiinsa rivitalossa. Kukaan ei halunnut hyväksyä tytärtä omaishoitajaksi, menihän siinä hautaustoimistolta ja kotiavustajilta käyntipaikka. Vallankäyttösuhteet vapisivat ja minä kestin liitoksissani taustatuen turvin. 

Vanhemmilleni ilosanoman tuojan askeleet olivat ihanat. Pienet askeleet toivat rauhan Suurilla sanoilla. Kivitys alkoi ja jatkuu tähän päivään ja huomiseen. Valtion ja kunnan  pitkä, ankara ote pitää erottaa lähetyskäskyä noudattavien niskasta. 
En voi luopua syntyperästäni suomalaisena enkä erota kirkosta, jonka jäseneksi minut on kastettu. Virallisista organisaatioista kylläkin, jos päämäärä ei ole yhteinen. Olen puoleni valinnut, sen olen ilmoittanut aina ja kaikkialla enkä siitä luovu. On vain hyväksyttävä, jos jotakuta piikkinä lihassa pistelen enkä ole hurahtanut suuntaan enkä toiseen.
Onko ottopoika parempi kuin oma poika? Naapurille ei löytynyt etsimisestä huolimatta Otto Samulin korviketta. Tulee onnenonkijat ja perintö liukuu suvusta kummallisten kuolleitten sielujen metsästäjien käsiin. 

PS. Kirjoitan tekstin uudelleen saatuani palautteen kysymykseeni evl.kirkolta. Luvattiin 2 - 5 päivän sisällä. Valitusaika valtiossa on yli vuoden enkä tule hullua hurskaammaksi. Joudun toiselle valituskierrokselle enkä tullut päätöksestä hullua hurskaammaksi. Me emme ymmärtäneet toisiamme suomenkielellä. Päätöksestä ei saa enää valittaa. Missä ollaan menossa valtiossa ja kirkossa? Jalkapuu ja vaivaisukko eivät ole jääneet historiaan. Radiopsykiatrini sanoo, mikä meidät tekee hulluksi, hurskaudesta hän ei puhu mitään. Ei edes vanhurskaudesta enkä ryhdy sananselittäjäksi.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Alussa oli kaikki valmiina

 Pitkä joululoma alkoi adventista ja päättyy tänään 9.1.11

Monet maiset mietteet ovat risteilleet mielessäni. Kanta-asiakkuus vaati veronsa kahden PC:n loukussa. Minulla on joitakin toimintoja kytkettynä vanhaan koneeseen. Kuvien skannaaminen ei onnistunut. Kone ilmoitti jonkun toisen käyttävän samanaikaisesti ohjelmaa. Tänään se käyttäjä selvisi lopullisesti. Tulostimessa ei ollut mitään vikaa eikä kukaan ollut kaapannut konettani. Minulle vain ilmoitetaan kanta-asiakasedusta nostaa yhteysnopeutta ilmaiseksi. dna siellä langoilla lisäsi kaistoja viestien perillepääsyn nopeuttamiseksi ääntäkin nopeammin. Matka-aikaa on siirretty valovuosien päähän.

Virheen etsimisessä paljastui kuva, jota en hakenut. Se selvittää kuitenkin tilanteen, missä olen ollut mukana ja mihinkä lopputulokseen olen päässyt. Käsienpesijät voivat olla tyytyväisiä, olenhan ehdottoman yli-ikäinen ja työhistoriakin yhtä ehdottoman olematon. Radioateljee on lähettänyt uutena vuotena Julukusen Tiprusta kyselemään totuuden perään. 

Omaan ohjelmaan kuului aamulla samanaikaisesti kuunnella kirkoa ja katsoa uudenvuoden konserttia Wienistä. Sudanissa käydään vaalit, Arizonassa ammutaan poliitikkoa Palinin nimeämänä maalitauluna. Downstairs menettää yhden apulaisen, kun emäntä kieltää lakeijaansa tapaamasta piikalikkaa. Suhdesotkut ovat meilläkin nuorten miesten yleinen kuolinsyy eikä se näytä olevan helpompaa "Vielä virtaa" -veijareillekaan.

Arkistonhoitajana on minulla kaksi blogia pinottavaksi ja avattavaksi.
  • Munkkiklubi kertoo Lähetyskalenteri -ajasta.
  • Syyssinfonia Eurolaskimeen  siirtymisen jälkeen
Vedenjakajalla virtaussuunta muuttuu idän ja lännen välillä. Samoin pohjois- ja etelänavalla vuorottelevat kaamos ja yötön yö. Siihen ihminen ei vielä ole saanut muutosta aikaan, vaikka kuinka on vauhdin lisäämisen tai jarruttamisen tarve.
Seis, maailma! 
Tahdon ulos yhteiskunnan oravanpyörästä.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Paratiisini puu

Pöydälläni talvehtii köynnös, jonka koristelin joulupuuksi. Mistä riitaamme hymy leviää? Eihän meillä ollutkaan mitään riitaa kahdenvälisissä suhteissa, mutta paratiisini puun alla nukkuvan kasvoille levisi hymy. Mikään ei ole kuollut.

Kohtalonköynnös kaareutuu  julisteen yli. Ripustin siihen olkitähdet ja jouluomenan paratiisin hyvän ja pahantiedon puun merkiksi. Saarikoski julisteessa seuraa puoliummessa olevien luomien raosta puuhailujani. Vietänkin hänen kanssaan ruokatuntia silloin tällöin. Varsinkin jouluna ja juhannuksena hän on kiireetön kaveri, tiedän hänellä olevan kestopullon kädessä julisteen ulkopuolella. 


Juliste muistuttaa Lahden 4. runoviikosta 12.5. - 17.5.2003. Heittäydyin silloin sanataidemaailmaan. Se on ollut antoisaa aikaa minulle omalla tavallaan. Ajan kanssa on valikoitunut oma alani "taide ja taudit". Jokainen on oman elämänsä sankari kaikesta huolimatta. Mitä siitä pitäisi nyt arvella, kun oireet ovat olemassa katsomisesta katsomisen jälkeen.
- Katsotaan, sanoo lääkäri ja jatkaa katsomista omasta näkökulmasta. Uskoo vielä selvittävänsä taudin koepaloista. Toinen lääkäri puhuu radiossa spirokeetasta, jota ei voi viljellä. Siksi siihen ei ole vielä keksitty hoitoakaan. Kuolemasta olen puhunut tyttöjen kanssa. Ovat luvanneet pitää bailut, kun mummo on kuollut.


Vastaantulija puhutteli kadulla, kun pysähdyin vetämään henkeä ylämäkeä noustessani. Hän oli tulossa sairaalasta potilaskäynniltä. Omaishoitaja kun oli, meillä riitti kuulumisten päivittämistä, missä ollaan menossa tänä alkaneena vuonna. 
Katson likinäköisen Kiplingin sotaan joutumista heikkonäköisyydestä huolimatta. Isän mielestä poika oli onnekas, kun kaikki kävi niin nopeasti. Yksi selvisi hengissä tuosta hyökkäyksestä ja kertoi pojan perheelle surulliset tiedot.

Isäni oli onnekas palatessaan elävänä rintamalta. Hänen veljensä ei ollut yhtä onnekas, vaikka ei osallistunutkaan ase kädessä sotaan. Hänet haettiin pyssyjen kanssa vanhempiensa silmien edestä vankilaan. Vaihteleeko onni ja onnettomuus vuorotellen sukupolvelta toiselle?
Vanhempani olivat onnekkaita saadessaan hoidon kotona viimeiseen asti. Minulle omaishoitajana on ollut onni onnettomuudessa jatkaa elämää haluamallani tavalla. Tämä on itsesuojeluvaistoa valita ja vaihtaa maisemaa, kun henkinen ilmasto ahdistaa yhteiskunnassa. On henkien taistelu ja jokainen on puolensa valinnut nostaessaan oman etunsa ja hyvinvointinsa riman alle jäävien perustarpeiden edelle. Sitten lapsille kun loppuu, oli anopin käsienlevittelyrepliikki jättää ne ilman, joita hän ei halunnut sisäpiiriin.

Mitä kohtalonköynnös kertoo juhannuksena kaupungin katolla? Muistan siitä yhden valkean juhannusruusun kukan auenneen parvekkeellani.  Tulitikunleimaus kokkona vietin sen juhannuksen, kun sanataide löysi minut. Kuuluin silloin ketjukirjeryhmään ja monta projektia oli meneillään. Kutsusta huolimatta jäin paikalleni. Oli liian myöhäistä lähteä.
Turhaanko? Turhuuden turhuudesta olen selvinnyt ja vietän Saarikosken kanssa ruokatuntia silloin tällöin. Tiekartta Länsirannalla on vaiheessa sijoittajien varmistellessa oikeuttaan tulla haudatuksi kunnan valitsemaan paikkaan muukalaisten hautausmaahan lapsuuskotini uimarannassa. Voisiko olla parempaa kutsumusta minun ilmestyä rannalle kypsentelemään seteleihin käärittyjä rosvopaisteja kuin se muinoinen ylösnoussut odotteli hajalle joutuneita opetuslapsiaan? Rannalla hän kypsensi kalaa nuotiolla kalastajille, joita hän oli kutsunut seuraajakseen. 

Meistä tehtiin Vihtaniemen venepakolaisia kieltämällä nousemasta maihin soutuveneillä  vanhoilla rantautumispaikoilla. Kaikkien oli huvijahtinsa ankkuroitava maksullisessa satamassa. Siellä on karavaanareille kenttä pysähtyä huoltohommiin huoltopisteissä. Janoisimmat voivat istua satamassa ankkuroidussa paatissa ja kumota kaljansa paikallaan pysyen. Mustalaiset löysivät mukavuudet, mutta heidän leireilleen ei palvelupisteet ole tarkoitettuja.  Helsingin kalasatamaan leiriytyneille valtio jakaa rahaa paluumatkaa varten kotimaahan.  Sitäkö se oli antaa kotihoidontuki omaishoitajaksi tulleelle ja periä se takaisin omaishoidontukena sosiaalitoimelle hoitajan poislähtöä hoputtaessaan?
Show must go!

torstai 6. tammikuuta 2011

Kattoteatteri 2011


Olen tutkinut tarkkaan käsikirjastoni avainteokset ja iloinnut niistä syystäkin. Kesätyttö ja Talvityttö saivat nähdä Isoisoisän ja hänen kuolemastaan kertova kirja suomennettuna on - Isoisän pikkunalle (Gray- Gabban)
Selkeät kuvat ja pieni teksti ovat minunkin vahvuuteni nelikentässä, jonka tapahtumat esitetään kattoteatterissa aika-ajoin.
Voimauttavan valokuvan ansiosta seuraava suomennos on The Book, Uusi Testamentti kuvitettuna.
 En tarvitse sanakirjaa avuksi lukiessani Kultaisella omistuskirjoituksella signeerattua  taidekirjaa; Miina Savolainen "Maailman ihanin tyttö" on tekstitetty englanniksi.
Karin Ehrnrooth "Isäni oli nuori sotilas" teksti ruotsiksi.
Munkkilatinisti herää minussa henkiin, kun katson seurakuntani "1858 -2008:150 Jahre Deutsche Gemeinde In Finnland" valokuvakirjaa.

Vihreä talo; Nobel 2010: Mario Vargas Llosa.
Aloitan lukemaan, 22 sivua tekstiä ilman kappalejakoa. Palaan alkuun, luen ääneen ja pääsen vuoropuheluun.
Näinkö minun blogikirjoitukseni on ollut yhtä vaikeaselkoista luettavaa? Kommenteissa on pyydetty vetämään henkeä välillä. Palaan näihin tyhjennysteksteihin, sisältöä en miksikään muuta. Käytän hyväkseni koneen suomaa mahdollisuutta lisätä kappalejakoja pelkäämättä, että tuhlaan paperia ja että se loppuisi. Kommentien valvonta oli aiheellinen ottaa käyttöön. Vielä joulun edellä sain sairaan kommentin naisten suuntautuneesta mielikuvituksesta. 

Olen kaukana kavalasta maailmasta. Minua viehättää ajatus lepakkoluolasta yhden lajin lepakoiden lepopaikasta. Milloinka ihmiset käyttäytyvät keskenään kuin lepakot sukua jatkaessaan? Siitä ei tarvitse järjestää edes homoiltaa teeveessä. Kirkosta eroaminen kertoo jostakin tämän ajan ilmiöstä. Toinen seurakunta yrittää pakolla pitää omansa maksavina jäseninä. Minulla ei ole mitään syytä luopua lapsenuskosta, mutta jos minut heitetään ulos, kerjäisinkö takaisin pääsyä. Minua loukkaa pahoittelut vaihtaessani seurakuntaa toiseen omaehtoisesti eikä osoitteen muuttuessa. Onko tulossa ristiretket mielipiteen muokkauksessa?

Takana on äänetön joulu sähkökatkoksineen. Kuuntelin tarkaan piispa Irja Askolan haastattelun radiosta ennen joulua Martasta ja Mariasta. Samoin eilen vihittävän piispan saarnaa syntymän ja kuoleman äärellä. Kaikki nobelit ja väitöskirjat eivät ole minua tähän asti vakuuttaneet  tässä puolensavalitsemisessa. Antaako palkinto ja tunnustus oikeuden asettua toisten ihmisten yläpuolelle opettamaan, tarvitaanko minua ja onko minulla oikeus olla: MINÄ?

Mistä nyt tuulee. Kanta-asiakkuus palkitaan. Laajakaistayhteyden nopeutta luvataan nostaa yhdestä kahdeksaan  hintaa muuttamatta. Sitouttaminen kuitenkin ilmoitetaan, että sopimus on vuoden mittainen. Kaikki sopimukseni ja asiakassuhteeni olen solminut niin pitkäksi aikaa kuin olen niitä käyttämässä. Onko tulossa määräaikainen avioliitto, kun niin monet liitot puretaan yhteisellä sopimuksella tai yksipuolisesti? 
- Kyllä ne ovat viisaita.
- Tyhmiä ne ovat.
Tämä vuoropuhelu on aina ajankohtainen omaneduntavoittelussa. Mitä pahaa siinä on, jos hankin lankapuhelinliittymän. Jäsenkirja vaihtuu osakekirjaksi ja markkinamiehet lähettelevät ostotarjouksia minun osakkeistani. Se on vanhaa rahaa, jonka säilytän muistona yhteyksien luomisen alkuajoista. 
Toisaalta odotan maalla lankapuhelinkaapelien  luvattua purkamista, loppuisihan minun perusmaksun maksaminen, kun itse sitä en ole osannut lakata maksamasta. Jos jonakin päivänä sitä vielä käyttäisin? 
Vesiosuuskuntaan ja sähköliittymään en ole perusmaksun maksaja, kun en ole käyttäjäkään. Uimakoppina käyttämäni rantasauna kerran kymmenessä vuodessa on varustettu jätevesijärjestelmällä. Desifioiva suihku puuttuu ennen veteen pulahtamista. Eikä se ole tarpeellistakaan eihän Juojärven vesi ole enää juomakelpoista. Se muutettiin viemäriksi kun jätevesipuhdistamo perustettiin Pahkasalonsaareen.

Kaikki viittaa siihen, että mediamaksu on asuntokohtainen. Kaikilta taloyhtiö sitä perii. Lahden kaupunki lupaa jo järjestää vuokralaisilleen ilmaisen nettiyhteyden. Siinäkin on pieni piru haudattuna. Meillä ei oltu vielä budjetoitukaan kaapeliyhteyksien rakentamista, kun digidigi oli jo kaikille tulossa. Näillä mennään kolmen summerin takana saatana väijyessä julmana ahmiakseen omat lapsensa.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Krilliparvi

Krilliöljystä puhutaan terveysviestissä.
- Niin mistä?
Onko minun kalanmaksaöljyä paranneltu elttaantuneella grilliöljyllä kuin Kiinassa maidon valkuaispitoisuutta melamiinilla, pilantuneen riisin painoindeksiä kemikaaleilla. Olihan meillä viiniä makeutettu pakkasneesteellä/jäänestoaineella. Muistan myös ruokaöljyn aiheuttamista myrkytyksistä. Ruokaöljyksi oli myyty teollisuudessa käytettävää koneöljyä. Säteilevä maitojauhe-erä oli määrätty hävitettäväksi. Se löytyikin matkalla nälkämaihin ruoka-avuksi. Leipäjonot kasvavat ihmisten hakiessa ravintoa jakopisteistä. Ongelmaksi on tullut, ettei ole rahaa tehdä tätä työtä ilmaiseksi. Eu lähettää meillekin ruokapaketteja, joista en ole kuullut vähään aikaan.

Pellot pakettiin, perunaa ei saa viljellä kuin omaan tarpeeseen. Tämäkö on ollut sitä mittavaa työtä Suomen maatalouden hyväksi päätöksiä toteuttavalta virkamieheltä aikanaan. On tehtävä käskyn mukaan ja opetettava itsensä ja perheensä luontaistaloudessa elättäneitä pienviljelijöitä. Pellot pakettiin. Maksetaan tukiaiset tekemättömästä työstä. Rahalla ostetaan toisten äitien tekemää ruokaa tai onhan rahalle muitakin reikiä.


Teevee näyttää lyhyitä tietoiskuja luonnon ihmeistä. Krilli on pieni äyriäinen meressä. Siitä saatava öljy on terveyden edistäjäksi keksitty tekstiviestillä tilattavaksi. En osaa lähettää testiviestiä. Pitää tyytyä apteekista hankittavaan Möllerin kalanmaksaöljyyn.

Noudatin kutsua lähteä syömään ulos. Odotin jännittyneenä, mihin minua vietäisiin. Suuntaamme katua alas, jossa en tiedä olevan yhtään ruokapaikkaa. Pysähdymme grillikioskin lähelle jonon  hännille. Siinä odotellessa olimme joutua vähällä käsikähmään, kun kaikki jonottajat eivät miellyttäneet ylennyksestä toiseen kohonnutta päivällisseuralaista. Hänen moukkamaista käytöstä sain hävetä silmät päästäni. 


Jos hajuaistisi vielä on tallella, tunnet grillikioskin ympäristöön leviävän monta kertaa kuummennetun, pilaantuneen öljyn etovan hajun. Ruskea kastike lemahtaa vanhoista kartanon seinähirsistä. Metrosta voit haistaa käyttötarkoituksen ennen anniskelupaikaksi muuttumista, onhan asioimisluukku vielä tallella museoituna.


"Oodi satakielelle" ja nuhjuinen huoneisto muuttuu paratiisiksi katsoessani kahden kerroksen väkeä. Osat näytelmässä ovat vaihtuneet. Hyväosaistenkin on odotettava apua, jos sitä ei ole huono-osaisillekaan järjestetty. Kekkonen tuli hoidetuksi niin monen ihmisen voimin, ettei yhdenkään tarvinnut tehdä ylityötä vuorollaan. Vaikeinta oli tehdä päätös, milloin presidentti oli kykenemätön hoitamaan presidentin tehtäviä. 
Sanon häntä Komukiksi. Eläkkeelle jäänyt kansakouluopettaja peitteli uudet huonekalunsa lakanoilla ja lähti kierrokselle entisten oppilaittensa vanhempien kotiin. Aluksi se oli hyväksytty teko, mutta sitten joku huomasi, ettei Komukki ollut enää täydessä ymmärryksessä. Tähän samaan olen törmännyt ollessani itse opettamassa lapsia lukemaan. Kömmin ylös lammesta, jonne johtajaopettajan toimesta olin joutunut.

Sama tunne on herännyt osallistuessani projektikoulutuksiin ja koulutusrahastostipendin myöntämisehtoihin; ehdoton ikä ja yhtä ehdoton työhistoria yrittäjänä ja maatalousyrittäjänä. Perhe- ja omaishoitoa tarvitaan ja sitä on, mutta tarvitaanko meillä yrittämistä ja maatalousyrittämistä edes itsensäelättämistä varten.

Lepakkoluola on lepakkojen lepopaikka. Sinnekin kameransilmä on eksynyt ja näyttänyt siellä vallitsevan järjestyksen. Koivista kiikkuen pää alaspäin kylkikyljessä lepäävät, jatkavat sukua ja lähtevät jokainen ulos ruokailemaan.

lauantai 1. tammikuuta 2011

1.1.11 UUSI ALKU

















Näin pienestä se kehitys alkoi. Sitä esitteli kotona käväissyt (x) -avioliitossa elävä äxä. Hän painoi rannekellon kyljessä napikkaa ja valo syttyi. Nuppineulanpään kokoinen valo. En osannut tuota ihastella, mutta esittelijä oli haleta ylpeydestä löytämästään valosta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. 

Kehitys kelloissa jatkui, tuli automaattiherätys. Sitä esitteli mies, joka ei ollut saanut nukutuksi viikkokausiin. Bisnekset olivat kusseet. Velkaa konehankintoihin oli otettu suruttomasti panttina koko omaisuus omakotitaloa myöten. Sahoilla meni huonosti. Alihankintatöitä ei ollut ja velat vaativat lyhennyksensä. Se vei miehen terveyden urheilijasta keppien varassa liikkuvaksi rammaksi. Nousujohteinen elämänkaari katkesi kuin kananlento.

Kello sai valopisteen ja automaatti-ilmoituksen joka tunnin perästä istuitpa missä tahaansa. Piip-piip siellä ja piip-piip täällä, ja joka puolla piip-piip - Piippolan vaarin talossa.