lauantai 11. joulukuuta 2010

Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat luvallisia

Vinkuvat nosturit ovat muuttomatkan edessä. Haudotuista munista kaksi ei kehittynyt lentokykyiseksi. Saivat hoitopaikaan lintujen hoitolassa. Kahdeksalle muuttomatka oli ensimmäinen. Koneellisen hautomisen seurauksena kaikki oli opetettava poikasille kädestä pitäen.

Omaishoitajana minua oltiin työllistämässä vammaisten toimintakeskuksen pesulaan työntekijäksi, että lääkärin rouvalle järjestyisi kunnan pesulayrityskokeilussa  johtajan paikka. Kunnanlääkärin kolmannelle vaimolle raivattiin palvelukeskuksessa vastaavan sairaanhoitajan virka. Sinnekin minua oltiin vailla auttamaaan penkillä istuvia miehiä WC -avustajaksi. Olin käymässä laitoksessa, kun asukas pyysi suureen ääneen:
- Mustoska, pitäs  päästä kuselle.
- Eikö siellä ole ketään viemään vessaan?
Seuraavana päivänä sain kutsun työvoimatoimistosta lähteä sairaala-apulaiseksi palvelukeskukseen. Käytiin keskustelu. 
- Siellä on todellinen tarve.
- Enkä minä ollut työtön työnhakija. 
Olin vanhan isäni omaishoitaja kolme vuoroa putkeen, aamuvuoron jälkeen iltavuoro ja sitten yövalvonta isän kanssa. Patja lattialla ikkunan alla patterin vieressä ja yhteiset huumejohdannaiset lääkkeeksi kolotusta ja isälle unta varten ja minulle leijaillakseni pilvessä kuuloetäisyydellä.

Olin vaikea työllistettävä. Omasta mielestäni minulla oli työtä vuorotta veteraanin kotona selviytymisen onnistumiseksi. Elettiin Ahtisaaren fitness- ja fattfriaikaa, jolloin juhlapuheen vetoomus oli omaisten huolehtia veteraaneistaan. Annettiinko meille ihmisille kuuluvat resurssit hyvinvointivaltiossa vai otettiinko viimeisetkin resurssit pois hyvinvointivaltion kaatopaikalla?
- Kyllä ne ovat viisaita.
Vielä tänä päivänäkin on vastaukseni sama. 
- Tyhmiä ne ovat.

1 kommentti:

A kirjoitti...

Se on sitä ihmisen hyväksikäyttöä pahimmillaan ;(