torstai 9. syyskuuta 2010

Tasoristeysonnettomuus

Korkeimmalla paikalla, keskustassa katselen ympärilleni päivästä päivään tänään ja vähän kauemmaksi menneisyyteen. Tulevaisuuskin näyttäytyy välähdyksinä aika ajoin. Joka aamu huomaan ympärilläni lojuvia tavaroita. Mistä lie nuokin tuhon ilmaantuneet?

Olen onnettomuuspaikalla. Onni onnettomuudessa, että olen elossa. Se hukuttamisyrityksen kohteeksi joutuminen tapahtui kauan sitten. Kuvaksi olisin voinut valita vesillä tapahtuneen haaksirikon, mutta en ollut itse vesillä. Minut raahattiin lammelle ja humalaisten miesten voimin minut heitettiin veteen. Se ei johtanut rikosilmoitukseen. Näin sai vieraspaikkakuntalaista kansankynttilää kohdella. Nyt vanhemmista on tullut hyökkääviä opettajia kohtaan. On siitäkin kokemusta uhkauksena, mutta koululle asti Raijan äiti ei tullut. Uhitteli vain.

Oikeastaan minun onnettomuuteni on tasoristeyskolari. Lähteä omaishoitajaksi kesken työuran on profeetaksi omalle maalle tuleminen. Ei minulla ollut asunto-osaketta, autoa eikä pankkitiliä. Oli 2 vakuutusyhtiö - Sammon osaketta, työhuoneeseen oikeuttavat osakkeet, lankapuhelimen jäsenkirja ja 2 tytärtä ihan omalla tyttönimellä. Siinä sitä setvimistä, mikä minut toi Tuusniemelle. Kyllä sen elämä on jollakinlailla kiville karahtanut.

Kun muistinsa menettänyt tädin mies testasi omaisuuttani, tuli hän tulokseen: "Eihän sulla ole kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma perse." Sen jälkeen oli helpompi hengittää, kun taustatiedot on selvitetty. Miksi en osallistunut väistyvän sukupolven jäsenten hautajaisiin? En mennyt kuokkimaan, kun ei kutsuttu. Sitä paitsi suvussa oli työjako, kuka sisaruksista osallistui hautajaisiin.

Kaikissa vanhempieni hoitoon liittyvissä asioissa allekirjoitettiin isän kanssa hoitosopimuksia. Äiti kuoli ensiksi ja isällä oli oikeutensa 57 vuotta kestäneen avioliiton päättyessä. Tuli perunkirjoitus. Oltiin kaikki, isä ja aikuiset lapset, samaan aikaan samassa tilaisuudessa. Kuka vähän vastahakoisesti pakotettuna. Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut siihen paikkaan.

Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton sukuun kuulumattomalta sivupersoonalta:
- Vie vain kaikki M:n osuudet!
- Olimme eilen saman pöydän ääressä ja kaikki hyväksyivät allekirjoituksella päätetyistä asioista.
Huuto jatkui päättömänä sättimisenä, kuinka olin hoitanut 1½ vuotta äitiäni yksinvaltiudella.
- Oletkos sinä maksanut varastamasi rahat ja velkasi takaisin? Minulla on velkakirja, jota et ole kuitannut maksetuksi.
- Joka pennin, ja luuri paukahtaa korvaan.
Aputilintarkastajat olivat tulleet mukaan kuvioihin.

Lapsuuden jälkinäytös

Lapset toteuttavat vanhempiensa toiveet ja pelot.
Heidän kohtalonsa on kätketty vanhempien elämään.
Se mitä vanhemmat eivät uskalla omassa elämässään
kohdata eikä selvittää, jää lasten perinnöksi.
Joko he toistavat samaa elämänkuviota tai sitten selvittävät sen. (Eeva kesäkuu 1997)

Olen valinnut puoleni yhtä varmasti kuin ristiinnaulittuna - oikealla - ja selvitän vartioimattoman tasoristeysonnettomuuden syyt ja seuraukset. Ehkä suuren yhteentörmäyksen jälkeensä jättämä savu on haihtunut ilmaan, pöly laskeutunut maahan ja rikkimennyt roina kannettu runoroskikseen.

Siihen samaiseen, jota on käytetty SAK:n jälkikäteen maksamien vaalivelkojen ja pankin karhukirjeiden loppusijoituspaikkana. Tuhkimo ja edunvalvoja ovat kuitenkin eri laatikoissa. Tuhkimo ei itse tuonut jäämistöään katopaikkajätteeseen. Sen teki joku tuntematon taho. Edunvalvoja heitti itse pankkitositteensa lehtikeräykseen tunnollisena lajittelijana. Onpa sitten pankkitositteet plussalla tai miinuksella, kunhan ovat vielä hyödyksi jatkojalostettuna.

Ei kommentteja: