sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Nauruterapiaa selkokielellä

Katsoin kehitysvammaisten valtakunnallisen kirkkopyhän jumalanpalveluksen teeveestä. Raamatun teksti luettiin selkokielellä. Eläkkeelle jäänyt piispa haikaili saman selkokielen perään, kun valtion kerma kunnioitti läsnäolollaan jumalanpalvelusta. Vaikka kulttuuriministeri oli tekstinlukijana, eivät teksti ja todellisuus vastanneet  toisiaan. Piispa arveli, että sisältöäkin pitäisi lieventää politiikkaa ymmärtävämpään suuntaan. Valitut tekstit ja käskyt ovat olleet  liian kovaa kuultavaa poliitikon korville.
Olen vääntänyt malleja rautalangasta ja oppinut nauruterapiaa selkonaurulla sveitsiläisen ministerin nauramalla tavalla. Tulisiko siitä nauru EU:lle. Saattaa vain käydä niin, että turpa repeää ristiin kuin jänöjussilla kelahtaessaan hangelle: Huh, hellettä, sanoi jänis pakkasella.

Blogger vielä rajoittaa kirjoittamistani ja kuvanasettelua. Keittelen kalasoppaa järvikaloista. Suolaan sen vaaleanpunaisella ruususuolalla.  Flamingot käyvät suolajärvellä ruokailemassa, ja saavat siitä värinsä. Minun ferrarinpunainen väri ei muutu vaaleissa, mutta ajatukseni ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi, katsonhan maailmaa uudesta näkökulmasta valokuvien kautta. 

Kuljen trumpettikurkien pelastajien mukana vuoden. Haudon munat poikasiksi ja tekeydyn trumpettikurkiemoksi väritykseltäni ja ääneltäni. Vien koko lentokykyisen poikueen muuttomatkalle ohjaten kopterista käsin lentosuuntaa. 
Ovat turvallisesti perillä. Palaan takaisin lähtöpaikkaan, jossa munat haudoin untuvikoiksi. Seuraavana keväänä odottelen täysikasvuisia trumpettikurkia palaavaksi. 
Onko muuttolinnulle muuttovaisto opetettavissa vai onko se perimässä? Tekevät vuodessa edestakaisen matkan, pohjoiseen lisääntymään ja etelään talvehtimaan. 

Mitä poliitikot haluavat meistä ihmisistä laatimalla pakkolakeja, joita eivät itsekään noudata? Olen kunnioittanut isääni ja äitiäni. Kuinka vaikeaa on ymmärtää poliitikon kieltä. Minulla on kuitenkin lupa ja suorastaan vaatimus ääneen ihmetellä heidän tekemisiään ja vanhana syntyneitä lakejaan. Kivet ovat kupissa, mutta en aijo niitä käyttää, jos pokka ei petä. Silloinkin nauran sydämen kyllyydestä. (Heti jumalanpalveluksen jälkeen saan opetuksen, kun teevee jää auki. Ohjelmassa tulee esille uusi lintu, panohaukka, viskisiepon, aapiskukon ja raunioruntin (ei raunioretkun) lisäksi. Pois se meistä; Matti, katti karvajalka, reporuntti, lälläteltiin lapsina.
picture by animalpicturegallery.net

Ei kommentteja: