torstai 30. syyskuuta 2010

Sydänchakra

Yrittänyttä ei laiteta. Moni on ominut kuvat tekijänoikeudella itselleen. Tämä alkuperäinen piirros on jonkun anatomisia piirroksia tehneen käsialaa eikä siihen lisätty chakratietokaan ole kenenkään yksityisomaisuutta. 
Blogger opasti jo kuvan siirtämistä ohjepalkilla. Nyt osaan sen lukea ja lisätä ohjeen mukaan paikalleen oikeassa koossa.

Sydämessäni asuu myötätunto

Kulkiessani keskellä vihreän luonnon kauneutta ravitsen huomaamattani rinnan kohdalla sijaitsevaa sydänchakraa. Se on koko energiajärjestelmäämme tasapainottava keskus, jossa yhdistyvät kolmen alemman ja kolmen ylemmän chakran energiat. Siksi sitä kutsutaan myös sielunportiksi.

Sydänchakran tehtävä on yhdistää rakkauden avulla. Sen ollessa yhteydessä ylempiin energiakeskuksiin herkistymme tuntemaan hengen läsnäolon kaikessa elollisessa. Olemuksemme täyttyy luonnollisella ilolla, vapaudumme erillisyydestä ja koemme itsemme osaksi pyhää ykseyttä.

Rakkaus rohkaisee

Pyyteetön rakkaus ja myötäelämisen kyky syntyvät sydämessämme. Ne ovat tunteita, joiden kautta tulemme ihmisiksi ja olemme yhteydessä ympäristöömme.
Mitä syvemmällä ymmärryksellä opimme rakastamaan itseämme, sitä vilpittömämmin voimme tuntea rakkautta myös muita ihmisiä ja luontoa kohtaan. Tähän meitä ohjaa sydänchakran voimakas energia, joka säteilee vahvasti ympärillemme.
Sen spontaanisti parantava ja harmonisoiva vaikutus välittyy sydämen johdattamana myös käsiemme välityksellä. Samankaltainen hoitava loiste on myös hempeän vaaleanpunaisella taivaalla.
Sydänchakran kautta koemme kaiken kauneuden ympärillämme: siellä kuvat, sanat ja soinnut muuttuvat tunteiksi.
Perusperiaate: rakkaus, anteeksianto, rakkaudellinen yhteys.

Malttamattomana aloitin kirjoittaa tätä tekstiä ennen päivän kohokohtaa Derrickiä. On niin paljon selvitettäviä asioita, joista minua muistutetaan. Haluaisin olla jo kaikista ulkopuolella. Kun tahalliset asiavirheet minulle esitetään laskun muodossa, herää kysymys, olenko minä maksava ja vastaava minulle kuulumattomista maksuista. 
Haloo, taas pitä lähettää lasku takaisin korkeammalle taholle, kun laskun lähettäjän osoite puuttuu. Se vaatii vähän taustatietojen penkomista aina siitä asti, kun tie tehtiin Vihtaniemeen. Minulla on sanottu olevan siellä lomakiinteistö. Kunnan virkamies puhui puolestamme rakennusvalvonta rekisteriin ja maistraattikin uskoi niin olevan.

Olen oikaissut tämän asian rekisteriin, kiinteistöverottajalle, jätekukolle. Mutta Viht.men  yks.tien tieh.k.ta ei sitä halua oikaista. Vihtaniemellä kaikuu korviini uhkaus: "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Tietenkin kunnan eduksi lahjotuilla päätöksillä, jos veisin asiaa eteenpäin. En vie, minulla ei ole Derrickin kaltaista puolestapuhujaa. On vain paskanjauhajia, joiden suut pitäisi pestä saippualla.
Odotan aikaa parempaa, kun maan hallituksen toimet tutkitaan, sitten on vuorossa kunnan hallinto.

Olen ollut kuninkaallinen entisessä ja nykyisessä elämässä. Derrickin jälkeen tutustuin vielä kuningatar Sonjan opastuksella yli 700 vuotta vanhaan kuninkaalliseen puutarhaan. Sen vaiheisiin, kuka milloinkin oli omistajana. Nyt se on museoviraston valvonnan alla. 
Elätän toiveita, että lapsuuskotinikin voisi palata aikaan, jolloin siellä tehtiin työtä suuren perheen elättämiseksi. Yhteiskunnan vaatimukset lopettaa entiset työt ja mestata nuoret miehet torppareina on toteutuneena kovin lähellä. 
En tuota silloin ajatellut, että tukkilauttojen puut menivät sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Siitä verkkolehti Värtsi kirjoitti äsken.
Tämän päivän kunnan uusrikkaat mökkiläiset ovat vaatimassa etuuksia itselleen meidän kustannuksella. Leninin testamentti toteutuu karmaisevalla tavalla. 
Kataistakin kyrsii fantastico -huutojen välillä. Voiko äidin pikkupojalla olla sydänchakra tasapainossa, kun kyrsii? Minuakin on kyrsinyt hetken, mutta kohta on mielessä rauha ja rauhallisin mielin vaihdoin maisemaa ja nuuhkin, miltä rauha tuoksuu. Rauhanruhtinaskin toteuttaa ylempää tullutta ohjesääntöä. Lainaan vapaasti: En minä tullut tuomaan rauhaa. Minä tulin tuomaan teille miekan. 
Kun sodat on sodittu, toteutuu lupaus. Rauhan minä jätän teille, oman rauhani.

Vanhempi maamerkki 2

Blogger on päättänyt viedä opetuksensa loppuun. Saman opetuksen sain kaupungin herrojen marjamatkalla ostaessani käsityöläistalosta osakkeen työhuoneekseni. Minulla vuokralaisena oli osakkeen etuosto-oikeus ja käytin sitä hyväkseni voidakseni tehdä työtä laillistettuna hierojana. 
Samaan aikaan käsityöläistalo oli jo tyhjentymässä. Oli tullut maksuvaikeuksia ja monet olivat jo jättäneet osakkeensa pankille. Korko huiteli lähellä 20%. Oli siinä lainoissa lyhentämistä, kun markkinat olivat kiehumassa yli.

Olin viimeisiä kohteita neuvottelemaan osakkeen myynnistä nurkanvaltaajien kanssa. Neuvotteluajasta sovittiin ja muistan siitä Soinin virkayskän. Vävy mesoi appiukolleen: "Mene lääkäriin yskäsi kanssa. Vai voisitko sinä jotenkin auttaa?" 
- Avaa hiukan solmiota, niin kokeilen virkayskäpistettä kaulakuopassa. 
Soini teki työtä käskettyä. Painoin hellästi hengityspistettä ja Soini melkein pökertyi. Hän tunsi kuin olisin pistänyt puukolla kurkkuun. Naama punaisena kokemuksesta hän ei enää puhunut mitään osakekaupoista, vaan tilasi hieromisajan. Sain jatkaa rauhassa työtäni, vaikka talossa oli tulossa suuret remonttirakentamiset. Kesällä oli luvattu tehdä tarvittavat muutokset. Vuosi oli 1989 ja äitini oli halvaantunut. Lähdin vanhempieni luokse kahdeksi kuukaudeksi. Kun oli takaisin paluun aika, isälläni todettiin syöpä ja minulla tili miinuksella/- 20 000 mummonmarkkaa.

Ristiriitaisin tuntein palasin Lahteen ja vannoin. En ikinä menisi vanhempieni hoitajaksi. Mitään ei ollut tapahtunut käsityöläistalossa. Kun aloitin työt, seiniä ruvettiin kaatamaan, liukuportaita rakentamaan. Keskellä oleva avara tila sai lattian. Vuosi kului rakennustyömaalla betoninpölyä niellessä ja vanhempieni laitoskierteessä. Soinin pulju oli konkurssikypsä. Kaikki tämä on niin raskasta muisteltavaa, että jatkan tästä toisen kerran. Vielä pahempaa oli tulossa.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Solar plexus

Harmoninen ja itsensä hyväksyvä ihminen tuntuu loistavan ympärilleen valoa kuin kesäpäivän aurinko. Silloin voin sanoa, että aurinkokeskus on tasapainossa. Ihminen toimii sopusoinnussa sekä sisäisen itsensä että koko maailmankaikkeuden lakien kanssa.
Solar plexus jakaa tulen, lämmön ja valon voimaa meihin. Sen kautta aistimme myös muiden ihmisten tunnetiloja. Tässä keskuksessa jalostuu meidän ruumillinen tahto, hedelmällisen lisääntymisen vietti ja alkuperäisten tunteiden kirjo persoonallisuudeksi.
Lopulta jokainen meistä on paras mestari itselleen. 
Perusperiaate: olemassaolon muotoutuminen

Olen oma opettajani ja annan aurinkoni loistaa. 

Pimeässä Pohjolassa aurinko jää muistin varaan. Vaikka en sitä näe, tiedän sen loistavan. Mennyt kesä pysyy mielessä kauan. Kaktukset ovat varautuneet tähän ilmanalaan. Kaupungin katolla sukupuuni on kasvanut komeaksi kaktukseksi. Siirsin jo sisälle, ettei halla pääse panemaan eikä puraisemaan. Olen joutunut sukututkimuksen koukkuun. Keitä kaktuksen piikikkäät haarat kuvaavat? Verkkokirjoittajan talossa ei ole tilaa suurille puille. 
Raha kasvaa puussa ja puunmyynnistä saadut rahat tuhlataan turhuuteen. Suurista puista ei ole sukupuiksi. Ovat liian hötöjä mihinkään käyttötarkoitukseen. Kotikuusi kuului jokaisen pihapiiriin silloin ennen. Käkkärämännyt pitävät pintansa. Niille ei ole teollista käyttöä. Kaktus viihtyy aurinkoisella ikkunallani ja kasvaa hitaasti.

Blogikirjeet

Vierailin blogini harjoitussivuilla. On ollut aloitettava alusta. Maan kosketus ja tuoksu, luonnonäänet ja yksinkertaisesti toistuva rytminen musiikki harmonisoivat minua. Vahvistukseksi tähän päivään pyydän itselleni lapsen kaltaisen viattomuuden voimaa. 

Olisin halunnut siirtää kuvan Munkkiklubin merellisessä maisemassa, mutta en osaa sitä tehdä. Blogini pohja ei ole enää bloggerin listoilla, mutta onneksi oli silloin kun aloittelin tätä ihanuutta harjoittelemaan. Munkkiklubia ympäröi meri. Se on hyvä enne, syntyihän Valamon luostarikin saarelle, kun munkki ei päässyt sieltä pois. Aallot heittivät aina takaisin. Vanha Valamo on Laatokan saaressa. Uusi Valamo naapurissa Juojärven rannalla. Munkit vihkivät Juojärven veden keväisin. 

Olen onnellinen syntyessäni Juojärven rannalla, Rantalassa. Samanniminen oli aikanaan Pahkasalon saaressa mielisairasosasto, Rantala. Muistan joskus ilkeämielisten ihmisten sekoittaneen lähtökohdat. Sieltä hullujen huoneelta. Pahkasalon kesämökkisaaressa on kunnan jätevesipuhdistamo. Näin pitää jotakin lisäarvoa antaa Pirunsaarellekin, ennenkuin huomataan todelliset luontoarvot.

Vihtaniemellä on minulla jätevesijärjestelmällä varustettu uimakoppi ennakoiden jätevesilain vaatimukset. Vanha Rantala on Valkoinen Talo. Uudet lomakiinteistöt ovat Mäntyniemi, Kultaranta ja Kesäranta. Isännyyttä pitää yllä Länsirannan Luukkonen. Perustaa uusia yhdistyksiä tehdäkseen alkuperäisten asukkaiden olon ahtaaksi. Näin luetaan Uuden Valtion syntysanat syksyllä 2010. Ilmoitan eriävän mielipiteeni Munkkiklubin ilmoitustaululla.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Kehäkukkaehtoo

Musta teksti, 
KESKI-KARJALAN NELOSET, 
on siirtynyt oranssiin värimaailmaan. 
  
Olen terve ja voimakas  
Olen saanut katsella laskevan ja nousevan auringon kuuman punaisena loistavaa ruskaa. Se on ravinnut alinta energiakeskusta eli juurichakraa.

Luon uutta joka hetki

Ajattelen lämmintä, säihkyvää oranssia tai asetun kirkkaan luonnonveden äärelle. Samalla ravitsen sakraalichakraa, joka sijaitsee navan alapuolella. Siellä on kaiken elinvoimamme, luovuuden ja aistillisuuden lähde. Koko luomakunnan hedelmällisyys on sen kautta meidänkin voimavaramme.
Sakraalichakraa on nimitetty myös tunnekeskukseksi, se on suodattamattomien, puhtaiden tunteiden ja seksuaalivoiman välittäjä.
Sen elementti on vesi, kaiken biologisen elämän alullepanija ja tunteiden symboli. 
Voin kuvitella, kuinka puhdistava vesi huuhtelee kaikki mieleni tukokset ja antaa tunteiden aaltojen kulkea vapaana.
Perusperiaate: olemassaolon ruumillinen tahto

Kulunut vuosi on elämäni mustin ajanjakso. En tiennyt, mikä minulle oli tullut. Olen ollut ajanvarausjonossa kuuntelemassa, kuinka vuoroni lähestyy asiakaspalvelun puhelinääntä. Se ei minusta ole enää jono, jos seison siinä ensimmäisenä. Tai onhan se jono saattanut kasvaa takanani. 
Iltapäivällä soittaessani saan tiedotuksen: Olet jonossa ensimmäisenä. Siitä tulee vuoroni nopeasti, mutta ei liian nopeasti. Palvelussa on ruuhkaa ja minä olen pulassa.
Viiltävä kipu keskeytti syömiseni. Lusikka jäi lautaselle ja soitin hädissäni palvelunumeroon. Jos vahingosta olisin viisastunut, olisin tehnyt oloni mukavammaksi istuen. Oli myöhäistä vaihtaa paikkaa, jos vuoroni tulisikin sillä aikaa. 
Annoin musiikin rauhoittaa aaltoina kipuani odotusajan ensiksi palveluneuvojalle ja toinen mokoma sairaanhoitajalle.
Vuosi sitten jouduin jonoon kahdeksi kuukaudeksi. Sitten luvattiin ilmoittaa kirjeellä  vastaanottoaika. 


Illalla minulta kysyttiin vointiani ja ilahtuneena kerroin, 'olen terve ja voimakas'. En palannut muistelemaan niitä lukuisia avunpyyntösoittoja enkä yli 20 lääkärikäyntiä. Iloitsen elämän ihmeestä,
Keski-Karjalan Nelosista, 
Aili-mummon blogilistasta.
Etsivä löytää eikä tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Kaikki tuodaan valmiina eteeni virtuaalisesti, minkä nyt joskus läppäri tilttaa uusia linkkejä aukaistessa tai bloggerin uudistaessa ohjelmaansa. 


Vanha kone on ehdottoman vanha  ja loppuun kulunut. Blogger ei enää antanut palkkiin kuin muutaman merkin. Versio poistuu käytöstä.
Hankkiessani verkkokirjoitustaitoa, oli minulla selvät sävelet tietokonehankinnasta. Laitteet ovat viimeisintä huutoa ilosen ketjukirjeryhmän käyttöä varten. Siihen kuitenkin puuttui ISOVELI toppuuttelemaan: Älä unta näe. Sinä et ole mitään eikä sinulla ole mitään. Kaikki mitä sinulla vielä on, otetaan sinulta pois ja annettaan niille, joilla jo kaikkea on yli oman tarpeen.


Kaikkea minussa olevaa ei kuitenkaan kukaan pääse tutkimaan. Minä itse tiedän, mikä olen aina ollut. Työni on vain ollut niin salaista, etten itsekään tiedä mitä teen.
picture by helsinki.fi

maanantai 27. syyskuuta 2010

Poliitikon kosketus yhdistystoiminnassa

Pahan kosketus on poliittinen, sen todistaa poliittinen edustaja kirkollis-, kunnallis-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa. Tasavallan nykyinen presidentti valittiin isäni viimeisenä elonpäivänä. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar. 

En ehtinyt 6.2.2000 osallistumaan vaalihässäkkään, olinhan saattohoitajana 93-vuotiaalle isälleni. Hautajaisten jälkeen heräsi yhteiskunta eloon. Pitää jakaa perintöjä. Alan tuntea yhteiskunnan pelisäännöt, olenhan jakanut isän miljoonaperintöä heidän kaikkien kanssa. Vielä se viimeinen tekaistu kiinteistöyhtymä laskutuksen kohteena pitää selvittää.

Pääministeri Kiviniemen osakkuus vaalirahaa myöntäneessä yhdistyksessä on minulle tuttu kuvio hernepussina uuteen yhdistykseen heitettynä. Vaihdon maisemaa ja osoitetta. Yhdistyksen puheenjohtajalla oli poliittisia pyrkimyksiä, olihan hän pääpomon suojeluksessa. Yhdistys sai projektirahaa. Projektityöntekijästä hän kaavaili itselleen henkilökohtaista avustajaa, kun hän sitä tarvitsisi. Taisi olla aika tumpelo muissa kuin rahankeruutehtävissä.

Vaalikoneisto jyräsi vauhdilla eteenpäin. P-kordinaattori sai yhdistyksen vähistä rahoista joululahjarahaa ennen työn aloittamista. Joku omaishoitaja sitä ihmetteli ääneen. Kuitenkin kuiskaten ja ympärilleen pälyillen, kuuliko sitä kukaan muu kuin minä. Syntymäpäivärahat poliitikko ohjasi parkinson- ja omaishoitajayhdistyksen kautta lahjarahoikseen. Menetti siviilivirkansa johtajana ja oli työtön. Pyysi yhdistystä valitsemaan itsensä projektityöntekijäksi. Oli syöty ravintolassa poliittinen päivällinen nimellisen johtokunnankokouksen jälkeen. Tilinpäätös osoitti tilitilanteen; 8 € plussan puolella. 

Minusta tuli hömppä, kun pyysin yhdistykseltä rahaa omaan koulutukseen toimia vertaisohjaajana vertaistukiryhmälle. Seinillä on korvat. Kun kuulin puheenjohtajan selän takana lausumat terveiset, tein omat johtopäätökset. Jätin yhdistyksen, koska sen toiminta oli tullut poliittiseksi. Olinhan siihen kuulunut omaishoitajan puolestapuhujana, en poliitikko-pyrkyrin vaalirahan kerääjänä.
  
Pitää takoa, kun rauta on kuuma. Tulihan nuo maksetuksi yhteisvastuukeräyspinssit kirkon ehdokkaan kautta. Pinssipussi kolahti pöytään, maksa tai myy ja maksa. Myymään en ehtinyt, piti tehdä omaa työtä ja maksoin 100 mk yhteisvastuurahaa kirkolle poliittisen ehdokkaan ansiokkaan rahastuksen kautta. 

Kaikki on muuttunut, mutta en syö mielialalääkettä kestääkseni tilanteen, en silloin enkä tänään. Joku muu tarvitsee rauhoittavaa. Minulla on epävirallinen organisaatio, jossa voin ratkoa ennalta arvaamattomia ongelmia. Omaishoito on saksaksi "zu Hause Pflegen ja Hilfe für die Helfer". Sillä kielellä löytyvät myös asioihin sotkeutuneet Helfershelferit, joka tarkoittaa apureita ja kätyreitä. Niitä on riittänyt joka lähtöön asiassa kuin asiassa.

Kosketushoito

Aamulla aikaisin, auringon noustessa hyppään mä saappaisiin. Radiossa puhutaan kosketushoidoista. Äänessä on Tutteli, teeveestä näkemäni ja kasvatustieteen luennolla kuulemani ammatinvaihtaja. Tervetuloa joukkoon! 
Suomalaiset ovat osanneet koskettaa hieromalla. Sitä olen tehnyt yli 30 vuotta. Kosketuksella on taivaallinen voima kuoleman lähestyessä. Äitini sanoi sitä karvahattuhoidoksi. Hieromista hän ei enää kestänyt, minkä jalkojen rasvauksen kylvyn jälkeen. Verenkierto vilkastui liikaa ja oli rasitukseksi sairaalle sydämelle. Siksi laiton käden hänen otsalleen ja kohta hän oli unessa. Hän antoi palautteen, että lämpöaalto levisi koko kehoon ja se rauhoitti.

Isän hierominen oli toinen juttu. Alkuaikoina isällä oli aikaa hierontaan, kun sitä hänelle tarjosin. Sairastumisen jälkeen hän esitti hieromispyynnön sisareni kautta. Ihmettelin, miksi ei kysynyt minulta suoraan, kun olin päivät hänen kanssaan. Hänellä oli jo hengityskatkoksia ja kehoitin hengittämään. Hän tuohtui ja uhkasi lopettaa huokumisen kokonaan. Hän tunsi olevansa jo vaivaksi. 
Kuitenkin olin hieronut hänen selkärankareumansa ja parkinsonintautinsa oireet pois. Sairauskertomuksesta olin lukenut hänen tautinsa, mitä lie lääkäri runoillut. Isälläni oli selkälihakset kuin nuorella miehellä. Jäykkyys johtui lihasjännityksestä. Vapina oli jännitysvapinaa sotakokemuksista ja 12-vuotiaana näkemästään kohtauksesta, kun pyssymiehet ilmestyivät Ukko-Kustin ja Mummo-Marin torppaan hakemaan setääni vankilaan. 
Kukaan ei ollut ottanut huomioon rankkojen kokemusten vaikutusta hermoihin. Lisäksi tuli vielä kilpirauhasen liikatoiminta. Se vasta vapisutti, olihan se myrkytystila.

Yhteiskunnan muutokset 1900-luvulta lähtien pitäisi näkyä minun vapinana. Talolliset huusivat sikaniskat punoittaen syntyperästäni torparin renkipojan tyttärenä. Minä en ollut mitään eikä minulla ollut mitään. En kuitenkaan tunne syyllisyyttä menneisiin tapahtumiin. Enkä voi vaikuttaa yhdellä ilmaisella, ferrarinpunaisella
äänellä juuri tulevien vaalien lopputulokseen. 

Poliitikot ovat pedanneet patjansa setelitäytteillä unohtaen, että pulsterin täyteaineena on ollut olkikupo, lumppua, vieterit, muovia ja vesi. Heli Laaksonen runoilee motorisoiduista sängyistä, joissa robotit nukkuvat. Minulla ei ole nukkumisvaikeuksia. Olen oppinut nukkumaan sängyssä ja nukahtamaan lintujen lauluun matkalla miehen mielenmaailmaan. Aamulla en halua herätä aikaisin poliitikon puheisiin. 
Siitä tuleekin aasinsilta tunnetilaan. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini kukonlaulunaikaan radioaaltoja pitkin enkä ole sopinut ajasta etukäteen.
Olin tähän samaan törmännyt kadulla aikaisin aamulla joskus vuosituhannen alkupuolella. Tervehdin hierojien edunvalvojaksi värvättyä kansanedustajaa. Hän silmää räpäyttämättä tervehtii takaisin "hyvänhuomenen" -toivotukseeni.
- Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava, "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaattella. Sitähän se on ollut sisäpiirissä pääkallonpaikalla, jossa kielletään kosketushoidot lailla, vaihtoehtona fysioterapian konehoidolle ja Kela-korvaukselle. Tälle nauraa jo sveisiläinen ministeri EU -istunnossa, kun ei ymmärrä lukemaansa kirjoitettua tekstiä lihantuonnista. Liekö ihan kyse kokolihasta meidän kokolihaasyövien kansanedustajien naureskeltavaksi?

On alkamassa uusi aika. Nauru sodalle! Hierotaan Rauhaa!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Nauruterapiaa selkokielellä

Katsoin kehitysvammaisten valtakunnallisen kirkkopyhän jumalanpalveluksen teeveestä. Raamatun teksti luettiin selkokielellä. Eläkkeelle jäänyt piispa haikaili saman selkokielen perään, kun valtion kerma kunnioitti läsnäolollaan jumalanpalvelusta. Vaikka kulttuuriministeri oli tekstinlukijana, eivät teksti ja todellisuus vastanneet  toisiaan. Piispa arveli, että sisältöäkin pitäisi lieventää politiikkaa ymmärtävämpään suuntaan. Valitut tekstit ja käskyt ovat olleet  liian kovaa kuultavaa poliitikon korville.
Olen vääntänyt malleja rautalangasta ja oppinut nauruterapiaa selkonaurulla sveitsiläisen ministerin nauramalla tavalla. Tulisiko siitä nauru EU:lle. Saattaa vain käydä niin, että turpa repeää ristiin kuin jänöjussilla kelahtaessaan hangelle: Huh, hellettä, sanoi jänis pakkasella.

Blogger vielä rajoittaa kirjoittamistani ja kuvanasettelua. Keittelen kalasoppaa järvikaloista. Suolaan sen vaaleanpunaisella ruususuolalla.  Flamingot käyvät suolajärvellä ruokailemassa, ja saavat siitä värinsä. Minun ferrarinpunainen väri ei muutu vaaleissa, mutta ajatukseni ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi, katsonhan maailmaa uudesta näkökulmasta valokuvien kautta. 

Kuljen trumpettikurkien pelastajien mukana vuoden. Haudon munat poikasiksi ja tekeydyn trumpettikurkiemoksi väritykseltäni ja ääneltäni. Vien koko lentokykyisen poikueen muuttomatkalle ohjaten kopterista käsin lentosuuntaa. 
Ovat turvallisesti perillä. Palaan takaisin lähtöpaikkaan, jossa munat haudoin untuvikoiksi. Seuraavana keväänä odottelen täysikasvuisia trumpettikurkia palaavaksi. 
Onko muuttolinnulle muuttovaisto opetettavissa vai onko se perimässä? Tekevät vuodessa edestakaisen matkan, pohjoiseen lisääntymään ja etelään talvehtimaan. 

Mitä poliitikot haluavat meistä ihmisistä laatimalla pakkolakeja, joita eivät itsekään noudata? Olen kunnioittanut isääni ja äitiäni. Kuinka vaikeaa on ymmärtää poliitikon kieltä. Minulla on kuitenkin lupa ja suorastaan vaatimus ääneen ihmetellä heidän tekemisiään ja vanhana syntyneitä lakejaan. Kivet ovat kupissa, mutta en aijo niitä käyttää, jos pokka ei petä. Silloinkin nauran sydämen kyllyydestä. (Heti jumalanpalveluksen jälkeen saan opetuksen, kun teevee jää auki. Ohjelmassa tulee esille uusi lintu, panohaukka, viskisiepon, aapiskukon ja raunioruntin (ei raunioretkun) lisäksi. Pois se meistä; Matti, katti karvajalka, reporuntti, lälläteltiin lapsina.
picture by animalpicturegallery.net

lauantai 25. syyskuuta 2010

Mä itkun, naurun tarvitsen, ollakseni ihminen

Jätän itselleni muistutukseksi sveitsiläisen ministerin, joka ei ole unohtanut naurua eikä kyynelehtimistä, kun on oikein hauskaa totisten torvensoittajien käsikirjoituksella.

Vetääköhän joku herneen nenäänsä ja vie asian käräjille tutkittavaksi? Onko luvallista nauraa, silloin kun naurattaa? Minulle on sattunut vastaavia tilanteita liian usein. Olet saanut olla sinä, mutta minä en ole saanut olla minä. Mikään asia ei maailmassa ole niin yksiselitteinen, ei edes keisarin uudet vaatteet muualla kuin meillä. Ne ovat uudet, jos poliitikko niin sanoo alastomasta keisarista ja hänen testivaatteistaan.

Jo meni vaikeeks

Kävin kaupassa. Matkalla huomasin poistomyynnissä tietokoneopetusta eurolla. Sitä minä tarvitsen, kun ohjelmat muuttuvat yhtä tiuhaan kuin joka henkäisyllä kuolee lapsia nälkään. Tulomatkasta vanha opetus palasi mieleen. Älä lähde nälkäisenä kauppaan.

Kuitenkaan en ole vielä syönyt, pitää katsoa ensiksi uusimmat tapahtumat omassa nettiympäristössäni. Sitten vielä jäi hiertämään kuvan siirtämisen vaikeus bloggeriin. Kuva ilmestyi keskelle, mutta kulmasta kiinni raahaten näytin sille kaapinpaikan Munkkiklubilla. 

Olen painiskellut oman perheyhteisöni vuorovaikutussuhteiden kanssa. Löysin itseni rumana ankanpoikasena vieraassa pesässä kasvaneeksi. Tiedän tosiasiat syntymästäni, lapsuudesta, koulunkäynnistä, työhistoriasta ja tutkin veli- ja siskokultia kiinalaisen horoskoopin valossa. Veljekset ovat kaksoset, samana päivänä syntyneet, mutta ikäeroa on 10 vuotta. Wiljami on härkä, ikänsä paikallaan ollut, nämä tiedot tärkeimmät. Daavid, sika, oikea pipariporsas, tulihan hänestä sokerileipuri kondiittori. 



Minkä tempun kone minulle teki. Poisti kuvan nurkasta ja vippasi sen keskelle kenttää. Tässä seison enkä muuta voi.

torstai 23. syyskuuta 2010

Koivuharjun talossa

Mä mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen?

Aamun ajatus

Nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen.
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Antoine de Saint-Exupèry

Profeetta on tullut omalle maalle. MattiJ puhui aamuhartaudessa profeettakoulusta karanneesta naisesta. Hän näki minussa vähän profeetan vikaa, kun olin palannut syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi. Työvoimatoimistosta sain palautteen 50 vuoden takaa, millaisena ikänsä paikallaan ollut toimistonjohtaja minut muisti.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan.
Kuva Koivuharjun talossa tulee mieleen. Juoksujalkaa palasin katsomaan tuota klic -tilannetta. Se ei valehtele. Sanoja ei päästänyt viereensä istumaan. Minun pitää seistä nurkassa poikien takana. Välillämme on hajurako jo silloin 7-vuotiaina eikä vuodet ole kuroneet sitä umpeen. Meillä kaikilla on oma tiemme.

Kuinka suhtauduin komentamiseen silloin, ei jäänyt mieltä kaihertamaan. Hän se kantoi mielessään kiusaajan henkeä ja minun puolustautumista. Koivuharjun talossa alkoi koulukiusaaminen, johon suhtauduin lapsen tavalla ja unohdin. Olimmehan samoista lähtökohdista, joilla ei ollut koulutaloa. Pojat tulivat saarista ja minä niemestä, aina veneellä oli lähdettävä sulan aikana. Talvella umpihankea hiihtämällä.

Mikkelissä viime syksynä aloitin voimauttavan valokuva -kurssin. Vein sinne tämän kuvan ja kyläkalenterin. Tapasin siellä ihanan, nuoren naisen, joka tuntee saman ympäristön kuin minäkin. Siksi en halunnut olla hänen kuvausparinsa. Kurssin ainoa mies oli hyvä valinta hänelle. Mies kertoi meille salaisuuden, jota hänen äitinsäkään ei tiennyt. Tästä kuvausparista voimauduin ja opin lentämään menneiden asioiden yli. 

PS. Blogger tekee muutoksia ja lisää mahdollisuuksia muokata tekstiä. Joku sieppari nielaisi kuvaan liittyvän pitkän tekstin enkä saanut sitä palautettua. Antaahan Bloggerin rauhoittua. 
Tämä valokuva on voimauttanut minut 1949, 1990, 1992 ja 2009 - 2010. On ollut totta minulle 7-vuotiaasta 70-vuotiaaksi sodasta sotaan. 

Aamun ajatus
24.9.2010

Älä usko siihen, mitä näet.
Silmäsi erottavat ainoastaan rajallisen.
Katsele ymmärrykselläsi, perehdy siihen,
minkä jo tiedät, silloin olet oppiva lentämään.
- Richard Bach



tiistai 21. syyskuuta 2010

Tuusniemen seitsämät veljekset

Työperäinen maassamuutto on tätä päivää ja eilistä 1900 -luvun alusta lähtien. Olen aina kuunnellut sitä kuusta tai pesäpuuta, jonka juurella synnyin. Joitakin hajanaisia muistikuvia voin tarkentaa valokuvista. Koko elämä on tunnetasolla tallentunut filminauhalle, jota toiset eivät voi sensuroida eikä repostella.

Vaikenin 50 vuotta kaikesta kokemastani. Vanha täti veti lakanaa kasvojen peitoksi ja seuraili virkatun pitsin läpi meidän avuksi pyydettyjen tyttöjen touhuja. Minulle se oli outo tilanne, olihan täti ollut puhelias ja hauskakin imitoidessaan ihmisiä heidän omalla puhetyylillään. Tädin jalka oli kipsissä ja sisareni yritti hoitaa lehmät ja muut elukat. Täti ei puhunut ja siksi ehdotin poislähtöä. Luulin tädin olevan vihainen meille, kun piti kysyä sitä ja tätä. Hän oli masentunut.

Joitakin talvikuukausia täti halusi olla myöhemmin vanhempieni luona. Kesät kuluivat pienessä mökissä rattoisasti. Vanhustentaloja rakennettiin kirkonkylään ja täti sai asunnon palvelujen läheltä. Viimeiset vuodet täti vietti sairaalan sängyssä. Hoitamaton sokeritauti aiheutti kuolion jalkaan ja se amputoitiin. Masennus uusiutui eikä meidän välille syntynyt puheyhteyttä, kun en ollut silloin aikanaan ymmärtänyt tädin mielialaa. Kekkosella ja tädillä on sama syntymävuosi 1900.

Vanhempani huolehtivat kaikista kahdeksasta lapsestaan suosimatta tai painamatta ketään. He eivät velkaantuneet kunnalle maksamattomia elastusmaksuja. Yllätys oli suuri vanhempieni muuttaessa kirkonkylään ostamaansa osakkeeseen. Yläpuolellemme asettuivat kunnan isättömät ukot. He ryhtyivät perimään tekaistuilla laskuilla olemattomia maksuja. Tässä on kunnan poliittinen rahoitusstrategia. Kukaan heidän mielestään ei voinut omalla työllään huolehtia perheestään ja aikanaan vanhuuden hoidostaan. Seitsämät veljekset ryhtyivät perimään isältäni elatusmaksuja itselleen. Heidän isänsä eivät olleet heitä elättäneet ja he antoivat vahingon kiertää.

Kunnanjohtajat olivat jokainen vuorollaan alamaistensa kanssa puhdistuspelissä. Muistan Forssin puheen sukukokouksessa. "Kun sukulaisiaan ei voi valita, on olemassa ystävät." Heistä tuli minulle vihamiehiä. Forss kävi suuremmassa kunnassa kääntymässä ja monen kuntavierailun jälkeen on hän löytänyt paikkansa.
Samoin Pirskanen elinkeinoasiamiehenä antoi työvoimapoliittisen lausunnon. "Ei ole elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä." Hän takertui hintaan 150mk/tunti. On se liian kallis hinta yhdestä käynnistä. Hän ei tiennyt, mistä kaikesta yrittäjä vastaa. Eikä tiedä tänä päivänä yrittäjyydestä enempää kuin sika tuulimyllystä. Ulkomailta hankitaan halpaa työvoimaa pimeästi, kun minulla yrittäjänä oli työllä hintansa.

Olin jo muuttanut pois, kun hissikeskustelussa naapuri sanoi tuntevansa Teittisen, Tuusniemelle muuttaneen kunnanjohtajaksi. Hänellä oli oma lehmä ojassa odottaa Mäntyharjun vapautuvaa kunnanjohtajan virkaa. Siellä hän on ja voi paksusti. Mäntyharju on suosittu kesämökkikunta.
Kysyessäni häneltä omaa asiaani, hän delegoi sen alemmalle tasolle. Sain tyhjän pyytämättä, olinhan keskustellut heidän kanssaan koko omaishoitoaikani. Mikään ei ollut muuttunut kohdallani, mutta omaneduntavoittelu kiihtyi kuin kiljusen tappelu.


As Oy Tuuspellon kohdalla on hallinto ammatti-ihmisten hoidossa. Sitä esitin jo siellä ollessani, mutta omalla tavallani vaikutin asioiden järjestymiseen. Pelkonen ja Soiniset ovat poissa, Pitkänen ja Huumonen asuvat vielä taloyhtiössä.
Huumonen on ottanut Vihtaniemen yksityistien hoitokunnassa oman roolinsa, Pääkkösen ja Antikaisen toimintastrategian vahvistajana. Paras on kuitenkin kunnan houkuttelema uusrikas mökkiläinen. Tontin nimi on Länsiranta, jota Luukkonen isännöi. Varasi meidän rannasta itselleen puiden varastoimispaikan uusiokäyttöön pelastustoimen harjoittelupaikkana. Antikainen vaati sitä UPM:n metsäkoneiden välivarastoksi. Kumpaakaan käyttötarkoitusta ei ole toteutettu, olihan siihen suuri suunnitelma saada aikaan viihde- ja vapaa-ajan keskus veneluiskineen ja parkkipaikkoineen.

Kun siitäkään ei tullut mitään, kunnan puolelle rasitetie on saanut hoitokunnan. Hoitokunta on rahaa vailla, mutta minulle lähetty laskun on keksityn kiinteistöyhtymän nimellä. En ole sen kiinteistöyhtymän osakas.

Kuvaan astuu mukaan nykyinen kunnanjohtaja Perälä. Tuusniemelläkin pitää olla hallinto ja rahastus oikeudenmukaista. Olen vain huomannut, että keskustavetoista kuntaa vaivaa samat ongelmat joka puolella kehittyvien maakuntien Suomessa.
Lähetän osoitteeseeni tulleen vieraalle kiinteistöyhtymälle osoitetun lasku kunnanjohtaja Perälälle. Lähettäjän osoite puuttuu enkä päässyt puhelimella kuin vastaajan kanssa yksipuolisesti jättämään viestin. Minulle ei vastattu soittopyyntöön.

Ollaan alkutekijöissä vuodessa 1986, jolloin isäni pyysi minua avukseen ymmärtämään, mitä siellä Vihtaniemen tien tiimoilta ollaan puuhaamassa.
Netti on julkinen alusta käydä läpi koko kirjeenvaihto, tietoimitukset ja muut joukkoraiskausta muistuttavat kohtaamiset kunnan kuuden ukon ja minun naisparan välillä. Siitä tulee Puhdistukseen verrattava ajanjakso.

Ulostulo

Blogger ei suostu yhteistyöhön. On otettava kiertotie tai pikapassi käydä Tuusniemen torirakennuksella. Yli oman tarpeen mitoitettu virastotalo tyhjentyi jo 1990 -luvun vuosina yleishyödyllisistä palvelupisteistä.
Työvoimatoimisto pienennettiin nettiin. Sitä ennen oli kai jonkinlainen asiointiautomaatti, jota en koskaan käyttänyt.

Pyysin Kelaa välittämään tiedot suoraan vakuutusyhtiölle työttömyysajasta 200 päivää. Olin pakotettu näin toimimaan voidakseni nostaa maksamani omaeläkevakuutusmaksun takaisin ja lopettaakseni tulevan ajan maksamisen. Muuten se vakuutus olisi syönyt maksetut maksut alta aikayksikön. Se oli oikea ratkaisu.

Apteekki muutti Sirpakan viereen, posti säästöpankin tiloihin. Monen mutkan kautta Itella sielläkin majailee koivunlehtipankin tiloissa. Poliisit ulkoistettiin maakuntiin ja kaikki muut kuka minnekin. Kela vielä silloin oli virastitalon katon alla. Mustonen terveyskeskuslääkärinä piti ohjat käsissään. Oli antanut kiellon, ettei kenellekään makseta hakijalle kuuluvia etuuksia. Toimistonjohtaja ei pitänyt tarpeellisena jättää edes hakemusta vedoten tähän ennakkoilmoitukseen.
- Tässä on hakemus. En kerjää vanhemmilleni kuuluvia etuuksia. Heille on annettava se, mihinkä heillä on oikeus.
Aikojen perästä johtaja ilmoitti itkuisella äänellä myöteisestä päätöksestä. Se jälkeen ei hän tuntenut minua Tuusniemen raitilla. Käänsi päänsä pois eikä vastannut tervehdykseeni. Näin peinillä pyörillä siellä johtajat ajelivat.

Kysyin viikonloppuna tuusniemeläiseltä "kollegalta", mitä sinne kuului. Hän mainitsi varastotalon, joksi virastotalo oli minulle muuttunut, parkkipaikan laajennuksesta. Siitä tuli tori ja yhteinen tila ulkoilmassa. Muistelen jotakin antiikinaikaista tilakäsitettä. Se on tori. Rakennustyömaan takana näkyy varastotalosta varsinainen osa. Puu keskellä  erottaa matalan vinkkelin ikkunarivin, jossa oli huonekalukauppa aikanaan, sitten käsityökeskus kangaspuineen. Vieläkö lie kunnalla varaa tarjota kallista liiketilaa käsityönystäville? Kauppasta ainakin tuli rojukauppa, tavaroita joka lähtöön kauppojen loppuvarastoista tai palopesäkkeistä. Kaikki naisten tykötarpeet olivat yhdenkoon tuotteita. Ehkä siellä tarvitsijatkin ovat samaa kokoa kiinalaisittain.

Vaihtamalla ei maisemat ole parantuneet. Rakennetaan uudestaan kaikki moneen kertaan rakennetut liiketilat. Meille uskotellaan, että tilat täyttyvät uusilla yrittäjillä. Se on toiveajattelua. Kaupunginjohtajan poika on eri maata kuin itse johtaja, toimisiko isänsä periaatteita vastaan kestävän kehityksen puolesta ympäristöaktivistina.
Näin tekevät monet seuraavat polvet ajatellessaan omilla aivoillaan muuttuneessa maailmassa.

Jäisikö meillekin rauhanasia ylläpidettäväksi nobelpalkitun ohjeilla, on nääs asiantuntijuutta. Äiti Teresa hoiti kuolleita, Mandela oli vankilassa 27 vuotta ja Tutu puhuu ja jammailee tutusti nobelin verran. Saa minutkin yhtymään joukonjatkoksi katutanssissa. Suomessa järjestetään talvella kartanossa rauhanneuvottelu etelän ihmisille. Ei tee mieli karata kesken pois, varsinkaan jos ei ole varautunut naparetkivarustein ja pyydä turvapaikkaa jäädäkseen Suomeen.
- Konstit on monet, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
Näin meillä lähdetään ulkomaille vaaleihin tarkkailijoiksi. Vieläkö kehtaa kukaan lähteä näille reissuille muuten kuin viihteellä. Eikö kukaan kainostele enää äitiään politiikassa?


- Kuule, faija, ihan tuota en olisi uskonut sinusta.
- Kuule, mutsi, ihan tuota en olisi uskonut sinusta.
Vai luuletteko päättäjät, että jälkipolvi kasvaessaan ja ymmärtäessään omia tekojanne, vaikenisi eikä kysyisi, mitä todella tapahtui. Vai tuleeko heistä lukutaidottomia, kuuroja YYE -lyhenteen edustajia? Lahjakkuus asuu epätäydellisyydessä. Sitä virheettömyyttä saa etsiä jokaisesta meistä armolahjoihin asti.

Varastotalo

Varastotalo katsottuna Keskitien puolelta. Monet kohtaamiset muistuu mieleen näiltä kulmilta. Pihlaja on K-kauppa. Koki konsernin muutokset ja jatkaa pienellä henkilökunnalla.

Virastotalo jää keltaisen puun taakse eikä se muuksi muutu katsoipa sitä edestä tai takaa. Samat mannekiinit siellä poseeraavat, kun ovat paikalla. Useimmiten olivat omilla harharetkillään ja heidän tuuraajat ilmoittivat silmät pyöreänä menojen tärkeydestä. Paikallaolo ei ollut edes palkanmaksun edellytys.

Palkatut kotiavustajat olivat ihmeissään. Johtavalla kodinhoitajalla ei ollut osoittaa työtä vanhusten luona. Hän lähti itse talouksiin, jossa asui siisti naisihminen. Parkettilattia ja pinnat olivat nopea pyyhkäistä. Työstään hän esitti laskun 160 mk käteisenä.
Tätini kertoi: Kotiavustajat näkivät johtajansa rankan rahastuksen. Neuvoivat pyytämään pankkisiirron. Se jäi todistuskappaleeksi johtajan käynnistä.

Kuultuani kotiavunpiiriin kuluvan tätini rahastuksesta, soitin s-johtajalle. Kuinka on mahdollista tällainen muuttunut menettelytapa? Johtajilla on liukuvatyöaika. He voivat keskellä päivää hoitaa omia bisneksiään ja työvelvoitteet sopivaksi katsomallaan ajalla.
Ei se minuun uponnut. Ilmoitin verotoimistoon johtavan pimeistä tuloista. Joku osasi kannella pidemmälle lääninhallitukseen asti.

Vielä jouduin nokitusten selvittämään toisen tätini asioita johtavan työpaikalla. Tädilläni oli kaima Esteri ja johtava sekoitti heidän maksunsa keskenään. Ovesta purjehti mahtava peräsin ja pulleat purjeet. Eteeni kannettiin kaikkien kotipalveluasiakkaiden kansiot saatesanoilla: Selvitä siitä. Hän oli niin ylikierroksilla, ettei ymmärtänyt, mitä minä kysyin.
On kaksi Esteriä, jotka asuvat samalla kadulla. Heidän käyntinsä ja laskunsa ovat menneet sekaisin. Pakkohan se on selvittää. Pankki teki saman virheen, Sonera samoin, oliko joku henkien taistelu käynnissä vai ilmoituksen antajan tahallinen teko. - Ohjata laskut toisen maksettavaksi ja tulevat rahat omalle tilille, se ei minulle selvinnyt. Jotakin muuta selvisi henkilökohtaisesti.

Asioiden tultua julkiseksi, tuli johtavalle hätä, jos hän joutuu vaikka vankilaan. Muutti pikapikaa paikkakunnalta pois. Jäi jotakin muistuttamaan, kun sama mies oli kahden lapsen isä. Johtava sai elävän muiston Tuusniemeltä ja hän muistutti tuusniemeläistä lapsen isyydestä. On siinä lapsilla selvittämistä sisaruksina eri äideistä. Siitä tulee draamaa.

Vanhempi maamerkki

Näinhän minä tarkoitin yhdellä kuvalla kertoa osakeomistuksesta Lahden käsityöläistalossa.

Kaupunki oli asialla toteuttaessaan palvelunrakennetta eläkeläisille. Olin ollut Harjulan palvelukeskuksessa hierojana. Kahvila, kampaamo. jalkahoito ja hieronta oli annettu yksityisten yrittäjien hoidettavaksi. Emme olleet talon palkkalistoilla. Kaupunki peri meiltä työhuoneesta vuokran ja samalla vaati, että meidän yrittäjinä on annettava 10% alennus eläkeläisille. 1½ vuotta riitti testiajaksi toteuttaa tällaista yrittäjä/orja -mallia. Sain tarpeekseni, kun laitoksen johtaja alkoi levitellä sairaita mielikuviaan, että hän oli saanut minulta erikoishoitoa. Hänelle se oli yllätys, että öljyhieronnassa ollaan alasti. Hänellä oli ongelma, alaston totuus. Se oli viimeinen pisara, kun hän asettui oveni taakse kuuntelemaan, kun minulla oli miesasiakas. Halusi tulla nähdyksi, kun avasin oven. "Tässä oli hyvä tehdä työtä." 
- Kiitti, mulle riitti. 
Blogger ei anna minun kirjoittaa haluamallani tavalla, joten jatkan. Siirryin kasityöläistaloon kiropraktikon alivuokralaiseksi. Se onnistui hyvin, kun olin sairauslomalla. Työhön palattua tuli ongelmat. Minulle ei järjestynyt työaikaa kuin illalla, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. 
Osa-aikainen työ ei riitä yrittäjälle. On tehtävä pitempää päivää päästäkseen kriittiseen pisteeseen. Muuttuvien kustannusten jälkeen tulevat kiinteät kustannukset, vuokrat, yrittäjäeläkevakuutus ja verot. Talossa oli tyhjiä huoneita ja vuokrasin kaupungilta itselleni oman työtilan.


 

Uusin maamerkki

Bloggeri on sekaisin. Liekö syntymähumalassa, tillitallin, pomp, pomp. Enää en osaa siirtää kuvia tiedostosta tai jos kuva on valmiina, en voi kirjoittaa tekstiä. Ehkä tämä pimennys johtui salaisiksi julistetuista Mahlahallin vihkiäisistä.

Kuvan paikkaa en voinut valita, ei ollut ohjetta siihen; vasemmalla, keskellä, oikealla. Olkoon nyt siinä missä on. Kun opin enemmän uusitulla versiolla tai palaan M 98 vanhaan versioon, teen korjauksia. Minulle verkkokirjoitustaidon itseoppineelle olivat ohjeet yksinkertaiset. 

Ei matkimalla, paina tuosta. Peeerrrrkelee, tärisi vanha veteraani vieressäni kuin palokärki. Mitenkä se nuoli liikkuu? Ota hiiri käteen, äläkä pidä käsiä sylissä toimettomana. Peeerrrrrkkele!!! 
www-sivut on aikasyöppö. Kaikkea voi katsoa, kuunneella, etsiä netistä. Ei minulla ole aikaa eikä halua elää nettielämää. Sekin on yhdenlainen poliitikkopirujen ansa meidän yli-ikäisten pään menoksi. 

Onneksi minulle annettiin uusia osoitteita akateemisten verkkokirjoituskurssilta. Siitä tuli projektini "potentiaalisten mahdollisuuksien ja ongelmien" -analyysi. Enhän tuota itse olisi keksinyt tuulesta temmata, vaan sain todellisen opetuksen sähköpostissa.
- Jos tarvitset täydennyskoulutusta, mene vanhustyön keskusliittoon.
- Jos haluat kirjoittaa, mene muinaismummojen muistelupiiriin.
- Itse asiassa sinulle on tarjolla ammattikorkean järjestämää lievästi dementoituneiden päivätoimintaa. Osallistu siihen. (Ei ollut lähettäjää yksin elävälle evp-omaishoitajalle.)
Tiesin tästä toiminnasta, olinhan poliittisen puheejohtajan kanssa siellä tutustumiskäynnillä projektin aloittamista varten. Ei ollut minun juttu sisä- eikä ulkopuolella. Sain tarpeekseni, eikä valinnat siihen loppuneet. Jotakin parempaa sain tilalle. 

Löysin voimauttavan valokuvan. Kuinka valokuva voi voimauttaa, siihen voit tutustua - http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=127 
Kaikki huostaanottajat!
Tutustukaa tähän menetelmään auttaaksenne huostaanotettuja "Maailman ihanimpia tyttöjä", joista ei tule pahoja akkoja. Heitä on maailma median mukaan pullollaan. Eikä se tee pöljemmäksi poikia, isiä, miehiä, vaan hekin ovat tai tulevat maailman ihanimmiksi ihmisiksi. Koetut traumat vaikuttavat elämän valintoihin, jos niitä ei tunnista. Hii-hoo, tämä ei päde politiikassa, paitsi luopuneiden kohdalla palata elämään. 

Annetaan
  • viisaiden johtaa,
  • sotilaiden suojella,
  • kauppiaiden käydä kauppaa.

maanantai 20. syyskuuta 2010

0 13 000

Onnenpyörä, elämän kiertorata kulkee yhtävarmasti samaa uraa kuin maapallo kiertäessään auringon ympäri. Lehtikuva on Keijupuiston vuokraviljelytontilta. Jäin työttömäksi keväällä 1978 vanhan firman mentyä konkurssiin. Työpaikalta Rauni saatteli minua kimpsuineni kotiin taustalla näkyvään Keijupuistoon. Tänä syksynä kaavoituksen tieltä on raivattava aarit putipuhtaaksi. Siellä ei juurakot enää talvehdi.

Kesän alussa olin minäkin odottamassa vuoroani merkitä aarinala, jonka saisin käyttööni kesäksi. Minua onnisti ja kylvin punajuuren, lantun ja kukkien siemeniä. Olin oikea palstaviljelijä ja sain mennä ulos tekemään jotakin itselleni mieluista. Ei tarvinnut mittailla matkaa kilometritehtaalla. Työvoimatoimistossa käynti oli ajallaan ja x ruutuun työtön oli sivuseikka eikä pääasia. Minulla oli tekemistä, josta työvoimatoimisto ei mitään tiennyt. Sehän olisi minut merkannut talvellakin vuokraviljelijäksi.

Joulun jälkeen sain osoituksen lähteä työhön. Olin ollut aktiivinen ja hakenut hierojakurssille. Tulin hyväksytyksi ja työvomatoimistosta ei hyvällä katsottu kurssiani. Sieltä olisi haluttu määrätä, mitä teen vuodet eläkeikään asti. Minulla oli onnea löytää oma alani. Saisin hoitaa terveitä ihmisiä, kun sairaiden hoitajaksi olin ehdottoman sopimaton.

Viime vaalien aikaan olin jo jäänyt eläkkeelle ja lupauduin olla mukana keräämässä tarvittavan määrän ääniä ehdokkaani taakse. Se hanke meni ketuille, ettei edes 4 000 ääntä löytynyt. SAK:n rahoilla ostettiin äänet kilpailijalle, joka oli ammattiyhdistysaktivisti. Olipahan tuo kaksi kautta joukon jatkona toisen äärilaitalaisen henk.kohtaisen avustajan turvin. Ei kuulunut juuta ei jaata hänen mukanaolostaan. Pölhökustaa oli äänetön yhtiömies.

Suomipuolue oli jo jo tuolloin itämässä. Seurataan Ruotsin mallia ja todetaan pian, mitä oli ennakoitavissa. Ryhdytäänkö julkisesti huume- ja naiskaupan harjoittajiksi, onhan asekauppa herättänyt jo monia kysymyksiä lahjontaepäilyineen. Sen tarkemmin en tiedä, kun en ole asianomainen.

Vihtaniemellä viljely loppui peltojen paketoimiseen. Perunaakaan ei saanut kasvattaa kuin niistä viimeisistä siemenpotuista, jotka jäivät taskuun kalle tappisen sambakoulun jälkeen. Suurviljelijät nostavat EU -tuet bisneksinään pyörittämistä viljelyistä ja toisten tekemästä työstä.
Raha tekee pesää miljoonien luona osoitteissa Ollila, Kallasvuo, Lilius, eivätkä he saa tarpeekseen.

Luen Jobin kirjaa omanani, mutta enää en ole suuttunut. Työnantaja joutuu kysymään poissaolleelta työntekijältä: Oletko vielä vihanen vai muuten vain vilustunut? Sitäpä sopii miettiä, kun vapaaehtoistyöhön menen mielelläni.
Muille kutsuille olen ollut kuuro koko tämän vuosituhannen ensimmäiset 10 vuotta. Porkkanat ovat muuttuneet keppikeitoksi, eikä vesi ole loppunut kattilasta eikä kuhmut otsasta. Onko minusta tullut puljongin tuore raaka-aine valmiiseen kastikepohjaan? Mureutunut kuitenkin kauan riiputtamisesta. Laho mikä laho.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Sävel rakkauden pikkulintuna lentää

Kuinka monta kertaa minun pitää kääntää poskeni lyötäväksi, että sijoittajan roolin ottaneet voivat mäiskiä tullen mennen? Neljännes vuosisataa on vierähtänyt. Olen sanoutunut irti kunnan naapuruudesta, tiekunnan isännyydestä ja kunnan uusrikkaiden mökkiläisten eduista. Siitä huolimatta sininen lintu on pudottanut osoitteeseeni minulle tuntemattoman kiinteistöyhtymän laskun. Lähettäjälläkään ei ole osoitetta.

Katson sen viimeisen sinisen, mistä nämä tekaistut laskut ovat lähtöisin. Olin poissa kotoa kaksi päivää purkamassa vallankäyttöasetelmia. Siitähän tässä on kyse Tuusniemellä kirkonkylässä ja Vihtaniemellä. Jos räikköräähkät olivat silloin pojankoltiaisia voimansa tunnossa nurkanvaltaajina, uskoisin heidän jo viisastuneen. Mutta joukossa tyhmyys on vain tiivistynyt enkä luota enää heidän kehityskyynsä hoitaa asioita oikeilla pelisäännöillä. Heille on alkanut elinkaarella alamäki.

Virossa tämä tapahtui heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Huijarit myivät tyhjiä taloja ja maatiloja ominaan. Ostajalle oli yllätys, kun oikeat omistajat ilmestyivät pihapiiriin ja huijarit olivat häipyneet rahoineen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun joku onnistui huijaamaan vanhusten omaisuuden itselleen luvaten vanhuksille hoidon, kaikki haluaisivat olla kuolleitten sielujen metsästäjiä. Nyt vain joillakin on tapahtunut sukupolvenvaihdos vanhempien kuoltua. Nuoremmat jatkavat, osaavat hoitaa asiansa ja oppirahat maksettuaan kysyä oikeuksiaan.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Mañana

"Morgen, morgen, nur nicht heute", sagen immer faule Leute. Onneksi kuitenkin tulevana viikonloppuna, ettei vasta 8 viikon kuluttua kurssin päättymispäivänä.

Mistä tiedän syksyn tulleen, näen katsomalla alas parvekkeelta. Vaahteran latvaoksat valaisevat ylös koko tienoon. Katutasossa puut ovat vielä vihreät. Odotan sateen loppumista ja lähtöä kauppaan hakemaan voimauttavaa valokuvaa varten rekvisiittaa. Sitten tavarat vedettävään matkalaukkuun ja huomenna menoksi.

Olen ainoa julkisesti verkkosivulla ilmoittautunut etukäteen. Yöpyminen varattu Huvikummusta, taksi tilattu pikavuoropysäkiltä noutamaan. Sitten olen perillä. On vain niin rivatun riivaava lähtökuume. Lähden niin harvoin ja niistä uteliaisuuttani lähtemisistä konsultti kysyi: "Mitä sinä täällä teet? Olethan kohta eläkkeellä." - Sitä juuri, jos et satu tietämään julkisesti ilmoitetusta koulutuksesta, joka kuitenkin räätälöitiin suurelle organisaatiolle täsmäkoulutuksena.

Olen elämäni viimeisellä kurssilla. Sitten olen oppinut uudestaan. Kaikki on ollut kertausta sieltä Koivuharjun kamarissa aloittamastani alakoulusta lähtien. Kansakoulua 5, oppikoulua 8, käsityökoulua 1, ammattikoulua 1 lukuvuotta. Eikä minusta mitään tullut. Laillistetun hierojan ammattitutkinnon hankin puolessa vuodessa. Täydennyskoulutusta omaishoitoajan (54 miestyövuotta) jälkeen projektikoulutuksina. Sitten minun itseisarvoni ja työhistoriani pyyhittiin lopullisesti pois. Olet ehdottomasti liian vanha ja työhistoriasi ei ole kertynyt. Tästä on minun pitänyt lähteä voimautumaan.

Olen ollut maailman ihanin tyttö eikä minusta ole tullut pahaa akkaa. Luen luentomonisteen kannesta 23.10.2002 kirjoittamani ajatuksen.
Ihminen on hyvä kukittuaan. Sanokoon kuka mitä tahansa tai kunnes se toisin todistetaan.
Nyt vasta työ alkaa. Todistan kaikki toisin. Kuvat eivät valehtele. Olen se muutos, jonka haluan nähdä.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Lukulehti

Jokaiseen osoitteeseen tule ainakin yksi lehti. Lehdenjakamisessa on joskus ongelmia. Aamuyöllä jakaja pudottaa henkilökohtaisen kirjeen luukustani sisälle, kun en ole lehden tilaaja. Hän mielellään poikkeaisi joka aamu ovella.

Turvallisuussyistä minun osoitteeni on sähköisessä muodossa. Jos postipoika olisi aina ovellani käsi ojossa tuomassa lähetystä käteeni, saattaisin joutua työtapaturmaan kuin ex-pääministerin äxä. Avioitui herransa turvamiehen kanssa. Oli aina paikalla, kun pääministeri viipyi harmailla, poliittisilla puhujamatkoillaan.

Samoin prinsessa Di ajatui linnassaan henkilökuntaan kuuluvan seuraan. Onhan niissä piireissä tallimestareita ja -renkejä joka lähtöön. Minäkin olen kuvannut adjutanttia, joka on työtehtävissä presidentin vierailun aikana. Kovin oli Wiljamin oloinen nojatesaaan leukaansa. Poissa oli asentoasento, oli lepo.

Sain sähköpostiini ilmoituksen uuden verkkolehden osoitteesta. Kysyin, voinko merkitä linkin kotisivulleni löytääkseni lehden helposti. Linkitä, linkitä! Siinä se on ollut alusta lähtien.
Halusin vielä varmistaa, ettei kukaan satunnainen lukija ota lehteä kainaloonsa. Ei ota, kun se on kiinnitetty keppiin Verkkokirjoittajan talon pöydällä eikä kukaan pääse sitä selailemaan muualla kuin verkossa.

Google -kuvahakuja on joka lähtöön. Olen lainannut kuvia omaan blogiini. Nyt kävi käry, en ollut kysynyt lupaa ottaa kuvaa itselleni verkossa. Mistä hän tiesi kuvansa näkyvän minun blogissa? Seurasin jälkiä ja löysin oman blogini hänen blogilistaltaan. Olen otettu, että blogini on saanut paikkansa blogilistoilla. Jotenkin tunnen pienuutta suurten bloggaajien joukossa. Johtuu henkilöhistoriasta, kun minulla ei ole ollut paikkaa majatalossa. Kirjoitan unohtaakseni, kun en osaa heittää pois mukanakulkeutuneita, käsinkirjoitettuja tekstejä.

Musta lammas sai sanotuksi uskonkonsulttien opetuksesta "kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". Hänen karmansa noudattaa lakia; pahaa tehneet isät, umpihullut pojat ja syöpäsairaat lapset. Lohdutin häntä, että meitä on kaksi päähän potkittua, emmekä ole yksin 37 elossaolevan serkuksen joukossa. Kun sukupuuta ravistaa, löytyy joka suvusta hulluja ja huoria. Nyt on nuorten syöpäänsairastuneiden kohdalla tutkimus käynnissä, onko syöpäsuku sairastumisen takana.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Mansikkakakkua, mahlahallia ja Ilmari

Syyskuun 11. päivä ei jätä minua kylmäksi. Jos eilen olisin ollut vedossa, olisi koti puunattu kattoa myöten. Olin vetämättömässä mielentilassa. Tutkin sukua mustan lampaan näkökulmasta. Hänen elämänsä oli sattumalta saatua isättömänä. Äidistä on merkintä kirkonkirjoissa.

On aika käydä läpi suuret kirjekuoret, joihin olen yrittänyt saada järjestystä aikaan kiinnittämällä liimalapun aihealueesta. On päivityksen aika, kun en ole historioitsija. "H-moilanen ja muut kuolleet" -lapulla varustettu kirjekuori pitää tyhjentää. Siihen liittyvät muistot on kuopattu eroottiseen hautausmaahan. On aika keskittyä vielä elossaoleviin.

Säilytettäviin kuuluu muukalaisten hautausmaahan liittyvät tietoimitukset, joukkoraiskauskokemukset, sukupolvenvaihdoksen esteet ja miljonääri-isän jättämän perinnön pelastamiseksi maksetut laskut.

Viestintävirasto nostaa lupamaksua, kun lehtimaksutkin nousevat. Tämä on pakkosyöttöä, olenhan käynyt läpi puhelinmyyjien kamppanjan lehtitalojen tarjouksista ale-hinnoilla ja mahtavilla kylkiäistarjouksilla. Kiitos, ei - ja soitot ovat loppuneet ilman omaisten puuttumista lehtitilauksiini.

Asiakaspalvelupalautteet ovat viimeinen kompastuskivi. Puhelinääniä koulutettiin konsernin sivuhuoneessa, kun itse osallistuin oppisopimuskoulutukseen Yrittäjän ammattitutkinto mielessä. Puhelinmyynnissä on tulevaisuuden työpaikka. Minulle inhorealististen tunteiden pintaannousu on ollut syy perua lehtitilauksia. En halua nähdä draculahampaisia presidentintekijöitä mielenterveysseurasta livenä enkä kuvina.

Viimeksi otin talteen pääministerin kakkosmorsiamen edustavista polvista lehtiesitteen. On ajankohtainen ex-pääministerin polvileikkauksen onnistumisen kannalta. Eikö pojasta polvi parantunutkaan? Meidänhän pitäisi olla terveempiä kuin sodasta selvinneet vanhempamme. Heidän selviytymistarinaansa on meidän elämämme hiljaa kätketty. Minunkin koulunkäyntini ei koulua vaan elämää varten.

Haluan tulla kuvatuksi Otavan kampuksella. Se on verkkoympäristö, josta tuli pelastukseni ja pelastajani. Olin ulosheitetty mytty omaishoitoa sivuavalta keskustelupalstalta. Kävi oikein puhdistus omaishoitajien keskuudessa. Toiset on palkittu, toiset eivät ansaitse tulla edes tervehdityksi. Mitäpä tuosta, kun hukkuva tarttuu ojennettuun oljenkorteen ja on kuivilla lukulehtineen KKN:n virtuaalisella levikkialueella.

Tohmajärvellä on kohonnut uusi uljas rakennus. Minulle se näyttäytyy salaperäisenä hautamuistomerkkinä. Taj Mahal Intiassa ja presidentti Habib Bourguiban moskeija Tunisiassa ovat olleet esikuvana. Lahdessa Käsityöläistalo oli samaa luokkaa arkitehdin suunnitelman mukaan, kaunis, kaunis niin. Siellä oli opas esittelemässä uutta taloa ja käyttötarkoitusta. Kaupungin herrojen marjamatkan jälkeen en tiedä, mitä talossa on tapahtunut sijoittajien ja nurkanvaltaajien toimesta. Se on talon alennustila, moneen kertaan rakennettu uudelleen.

Slummien miljonääri heittäytyi oppaaksi Taj Mahalissa ja rahasti kierroksesta ulkolaisia turisteja. Onko mahlahallissa oppaanpaikka auki? Voisin tutustua Tohmajärven nähtävyyksiin viipymällä hetken oppaana. Ei sitä kauan kestä, kun alkuperäinen suunnitelma karahtaa kiville. Google kysyy: Tarkoititko 'mahla halli'? Kuvahakuna kauhistuin apilanlehtilogolla varustettua kuvaa. Ihan puistattaa, muuten mahla viittasi vironkieleen.

Ilmari, Ilmari putkahtaa esiin ortodoksisen aamuhartauden musiikin esittelyssä suvisine sukunimineen. Lauloimme duettoja koulun konventeissa. Viimeinen kuva on penkkaripäivän yhdessäolosta. Olit niin pikkuinen vielä, että istuit syliini hetkeksi. Eikä se ole unta, käytiin koulua samaan aikaan ja soviteltiin ääniä yhteen. Muistoihin ei liity juhannusöitä.

Ketjukirjeristeilyn Juhani halusi istua syliini unessa, kun oli aivan pieni. Voin olla yhtä aikaa vanha ja nuori, nuori ja vanha. Viime aikoina ihan lapsuusmaisemissa sisarusten kanssa. Siitä sain vahvuuteni tämän päivän SWOT-analyysin nelikenttään.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Hiipien ja jahdaten

Missä viipyvät ulkolaiset autokoulut kotimaisten rinnalle? Autokoulu on ajankohtainen asia minulle. Seuraan sivusta, kuinka hän siinä etenee. Kuis siellä -kysymyksen jälkeen saan seikkaperäisen selostuksen ajo-opetuksen etenemisestä.

Siellä ulkomaillahan autokoulut viipyvät. Voisi saada tulkin avukseen, jos ei ymmärrä kieltä.
- Kuinka et ajanut korttia silloin aikanaan?
- Pidin tärkeämpänä lähteä katsomaan mualimoo ja aloitin Israelista.
- Sieltähän minä olen kotoisin.

Sen jälkeen yhteisymmärrys vain syveni eikä ole tarvinnut pyytää tulkkia apuun.

Poliitikot hurjastelevat ylinopeuksilla. Eihän heitä koske laatimansa lait. Painetaan kaasua välittämättä nopeusrajoituksista. Vuoronumero lääkärin vastaanotolle päivystyksessä ei koske kansanedustajaa. Hän marssii vain ilmoittautumaan luukulle ja seuraavaksi hänet kutsutaan nimeltä sisälle. Kaikki on rähmällään poliitikon edessä.

Siihen kun vielä lasketaan kansanedustajan sukulaisuutta hyväksikäyttävät itsensä etuoikeutetuksi tuntevat, on keitos valmis. Järjestelmästä on tullut sisäänlämpiävä. Lailla tätä vaalikarjalaumaa yritetään paimentaa. Paimenista on tullut paimennettavia.

Surullista näytelmää meidän esimerkilliseksi kehutussa sivistysvaltiossa. Kuinka kauan äänestäjät pysyvät uskollisina ikänsä kansan edustajina häärineitä kohtaan? Tämän totesin Tuusniemellä kunnan hallinnossa. Sain tarpeekseni hakea oikeutta valitusten kautta selvissä asioissa. Muutoksissa tulee valtio hätiin. Antaa omaishoidosta asetuksen ja kunta puhdistaa loput.

Kyllästyin moiseen ja ryhdyin suoraan toimintaan. Kirjeellä ilmoitin sosiaalijohtajalle ottaneeni yhteyttä lakimieheen. Samalla ennustin hänelle hyviä osakekauppoja vielä 100 -vuotiaana. Hän piti avoimia työpaikkoja varalla henkilöille, joiden kautta olisi saanut itselleen etuutta.
- Sinullahan on järvenrantaa. Työpaikka on sinun, jos huvilatontti on minun. Näitä keskusteluja kuulin sieltä täältä, mutta hyssytellen kerrottiin julkijehovan sosiaalijohtajan taipumuksista.

Tädin omakotitalo oli jäänyt tyhjäksi. Autotalli oli vuokrattu s-johtajalle. Minulla oli avaimet myyntinäyttöä varten.
- Olisin imuroinut auton, mutta ei ole pistoketta autokatoksessa. Antaisitko avaimet, että etsisin pistokkeen?
Luovutin avaimet s-johtajalle nuuskia nurkat läpikotaisin. Perikunta oli tietoinen s-johtajan halukkuudesta saada tädin talo. Hän ei ollut enää kiinnostunut, kun taloa ei voinut millään konstilla saada ilmaiseksi.

S-johtaja myi kohta rivitalo-osakkeensa ja muutti kunnan homekorjattuun vuokrataloon. Jäi odottamaan eläkkeelle siirtymistä, kunhan rouvakin pääsisi kunnan virasta eläkkeelle. Piirit pienet pyörii valtion ja kunnan hallinnossa. Suvut sotkeutuvat perintöriitoihin, eikä tule sen selvempää, mistä kana pissii.

Kallasvuo sai kenkää, mutta vastineeksi hyvät erorahat. Sirkka Hämäläisestä nurkkakuva "Minun veskaan ei kosketa" sattui samaan aikaan kun s-johtaja antoi minulle valitusosoituksen eteenpäin. Kotihoidontuki tarkistettiin alaspäin omaishoidontueksi lainmukaisesti.

Vaihdoin maisemaa, vaihdoin omaishoidonkielen; "zu Hause Pflegen" ja "Hilfe für die Helfer". Vaihtoon meni yhdistykset ja seurakuntakin. Vielä siirryin projektia muuntamalla vapaaehtoistyöhön. Sekin on lainmukaista ja noudattaa Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia. Minulle tämä riittää.

Olen kahden maan kansalainen. Kolmas valtakunta on markkinatalous, jossa on oma, julma jumalansa. Mitään pysyvää eivät saa aikaan. Roope Ankalla on lyhyet siivet pitää kiinni osakesalkustaan. Vauhtisokeus vaivaa, kun ei ole voimassaolevia pelisääntöjä heille eikä meille.

torstai 9. syyskuuta 2010

Tasoristeysonnettomuus

Korkeimmalla paikalla, keskustassa katselen ympärilleni päivästä päivään tänään ja vähän kauemmaksi menneisyyteen. Tulevaisuuskin näyttäytyy välähdyksinä aika ajoin. Joka aamu huomaan ympärilläni lojuvia tavaroita. Mistä lie nuokin tuhon ilmaantuneet?

Olen onnettomuuspaikalla. Onni onnettomuudessa, että olen elossa. Se hukuttamisyrityksen kohteeksi joutuminen tapahtui kauan sitten. Kuvaksi olisin voinut valita vesillä tapahtuneen haaksirikon, mutta en ollut itse vesillä. Minut raahattiin lammelle ja humalaisten miesten voimin minut heitettiin veteen. Se ei johtanut rikosilmoitukseen. Näin sai vieraspaikkakuntalaista kansankynttilää kohdella. Nyt vanhemmista on tullut hyökkääviä opettajia kohtaan. On siitäkin kokemusta uhkauksena, mutta koululle asti Raijan äiti ei tullut. Uhitteli vain.

Oikeastaan minun onnettomuuteni on tasoristeyskolari. Lähteä omaishoitajaksi kesken työuran on profeetaksi omalle maalle tuleminen. Ei minulla ollut asunto-osaketta, autoa eikä pankkitiliä. Oli 2 vakuutusyhtiö - Sammon osaketta, työhuoneeseen oikeuttavat osakkeet, lankapuhelimen jäsenkirja ja 2 tytärtä ihan omalla tyttönimellä. Siinä sitä setvimistä, mikä minut toi Tuusniemelle. Kyllä sen elämä on jollakinlailla kiville karahtanut.

Kun muistinsa menettänyt tädin mies testasi omaisuuttani, tuli hän tulokseen: "Eihän sulla ole kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma perse." Sen jälkeen oli helpompi hengittää, kun taustatiedot on selvitetty. Miksi en osallistunut väistyvän sukupolven jäsenten hautajaisiin? En mennyt kuokkimaan, kun ei kutsuttu. Sitä paitsi suvussa oli työjako, kuka sisaruksista osallistui hautajaisiin.

Kaikissa vanhempieni hoitoon liittyvissä asioissa allekirjoitettiin isän kanssa hoitosopimuksia. Äiti kuoli ensiksi ja isällä oli oikeutensa 57 vuotta kestäneen avioliiton päättyessä. Tuli perunkirjoitus. Oltiin kaikki, isä ja aikuiset lapset, samaan aikaan samassa tilaisuudessa. Kuka vähän vastahakoisesti pakotettuna. Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut siihen paikkaan.

Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton sukuun kuulumattomalta sivupersoonalta:
- Vie vain kaikki M:n osuudet!
- Olimme eilen saman pöydän ääressä ja kaikki hyväksyivät allekirjoituksella päätetyistä asioista.
Huuto jatkui päättömänä sättimisenä, kuinka olin hoitanut 1½ vuotta äitiäni yksinvaltiudella.
- Oletkos sinä maksanut varastamasi rahat ja velkasi takaisin? Minulla on velkakirja, jota et ole kuitannut maksetuksi.
- Joka pennin, ja luuri paukahtaa korvaan.
Aputilintarkastajat olivat tulleet mukaan kuvioihin.

Lapsuuden jälkinäytös

Lapset toteuttavat vanhempiensa toiveet ja pelot.
Heidän kohtalonsa on kätketty vanhempien elämään.
Se mitä vanhemmat eivät uskalla omassa elämässään
kohdata eikä selvittää, jää lasten perinnöksi.
Joko he toistavat samaa elämänkuviota tai sitten selvittävät sen. (Eeva kesäkuu 1997)

Olen valinnut puoleni yhtä varmasti kuin ristiinnaulittuna - oikealla - ja selvitän vartioimattoman tasoristeysonnettomuuden syyt ja seuraukset. Ehkä suuren yhteentörmäyksen jälkeensä jättämä savu on haihtunut ilmaan, pöly laskeutunut maahan ja rikkimennyt roina kannettu runoroskikseen.

Siihen samaiseen, jota on käytetty SAK:n jälkikäteen maksamien vaalivelkojen ja pankin karhukirjeiden loppusijoituspaikkana. Tuhkimo ja edunvalvoja ovat kuitenkin eri laatikoissa. Tuhkimo ei itse tuonut jäämistöään katopaikkajätteeseen. Sen teki joku tuntematon taho. Edunvalvoja heitti itse pankkitositteensa lehtikeräykseen tunnollisena lajittelijana. Onpa sitten pankkitositteet plussalla tai miinuksella, kunhan ovat vielä hyödyksi jatkojalostettuna.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kansainvälinen lukutaitopäivä

YK määrittelee lukutaidon kuuluvan ihmisoikeuksiin. Lukutaitopäivää on vietetty vuodesta 1966. Meillä herättiin vasta 1997 huomaamaan lukutaidon tärkeys. Koulunkäynnistä on tullut minulle ongelma, olenhan Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas.

Omaishoidon kautta minulle selvisi, että ei ole kyse lukutaidosta vaan lukihäiriöstä. On kyse omistamisesta tänä päivänä. Kenelle kuuluu ymmärtää asioita oikein sukupolvenvaihdoksessa?

Nuorin sisarusten lapsista sai isänsä kotitalon historiaa käsittelevän asiakirjakäärön käsiinsä. Kukaan muu ei ollut asioista kiinnostunut. Hän avasi käärön ja totesi: On niin surullista luettavaa, että pitää laittaa musta surupuku päälle.

Sisarelleni kävi hyvin, hänestä tuli yksi kesämökkitontin omistaja miljonääri-isän jälkeen suoritetussa halkomistoimituksessa. Samalla myös pienmetsänomistaja. Minua seuraa kunnan kirous: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää! Tässä on kyse sisälukutaidosta ja lukemansa ymmärtämisestä.

- Kyllä ne ovat viisaita.
-Tyhmiä ne ovat.

Etsin googlehakuna surupukua ja löysin YouTubesta kaksi videota. Surupuku ja Kova maa. Niille löytyy todellisuuspohjaa meidän sukupolvenvaihdoksessa. Olen suorittanut Yrittäjän ErikoisAmmattiTutkinnon Yritysakatemiassa. Hakeuduin sinne saadakseni yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. YEAT:n näyttökansio on totisinta totta omaishoidosta, sukupolvenvaihdoksesta ja tietotekniikkataidoista.

Loppulausunto on kuin naisen saama kivitystuomio. Olen liian vanha pysymään mukana elämässä; ikä ehdoton 61/64 vuotta ja laki työhistoriasta, jota ei ole kertynyt minulle eikä monille muille samassa elämäntilanteessa eläneille suomalaisille.

Onko syytä viettää kansainvälistä lukutaitopäivää? Huipulla on järki jäässä, mutta kaatopaikoilla se on mahtava visio opettaa lapsia lukemaan. Mikään muu ei kohota heidän elämänlaatuaa tulevaisuudessa.

Me tuleemme alaspäin kolisten, kun politiikkaa ylemmäksi ei voi edetä. "Tule vahvaksi, pysy pehmeänä". Näillä Tommyn omilla sanoilla eduskunta hiljentyi hiljaiseen hetkeen.

Pelastukseni oli hankkia verkkokirjoitustaito. En tarvitse kirjuria enkä tulkkia saadakseni sanani näkyväksi. Piispa oli valmis muuttamaan Raamatun tekstiä tämän päivän politiikkaa ymmärtävämpään suuntaan. Nyt jatkaa naispiispa hänen jälkeensä nais -piispana.

Minä poseeraan The Bookin valokuvassa stay up -sukissa ja korkokengissä kaivokohtauksessa. Valokuva vapauttaa minut voimautuneena muuntamaan projektia ja tutkimaan sukua. Viimeinen yhteydenotto nuoren sairastuminen syöpään suvussa esiintyvien sairauksien valossa. Olemme aiheuttaneet itse omat sairautemme tietämättämme markkinataloudessa.

Olemme mitä syömme. Raha ei vielä täytä mahaa, on syötävä sairasta ruokaa. Villi liha ei aiheuta minulle oireita. Antibioottilääkitty liha teki minusta immuunin antibioottihoidolle. Jätin lihan pois ja parannuin. Vaihdoin kalatiskin kalaan. Olen myrkkylastissa Itämeren silakasta ja Norjan Chilessä kasvatetusta lohesta. Olen syönyt kalaa liian usein. Tähän on tultu, ruoka on myrkytettyä ihmisille sopimattomilla lisäaineilla. Honeymoon oli hunajainen hellekesänä.


maanantai 6. syyskuuta 2010

Pamaus painekattilassa

Siirtyminen päiväjärjestykseen tapahtui keittiön kautta. Ettei äitienpäivä olisi vain toukokuun toinen sunnuntai, vaan joka päivä olisi perheissä tasa-arvon päivä. Ei koti ole yhden perheenjäsenen yritys. Lukuunottamatta sinkkuperhettä, mikä perhemalli on yleistymässä.

Eilen en löytänyt balanssia yrittäjän ja Yrittäjän päivän välille. Kukaan ei maininnut mitään julkisilla taajuuksilla. Joissakin pienissä piireissä sitä käytiin läpi ja käytetään vaaliteemoina yrittäjien päänmenoksi.

Teevee2 tuli hätiin. Salainen miljonääri lähti liikkeelle vapaaehtoistyöhön syrjäytyneiden nuorten hyväksi. Työttömyyskorvauksella piti hänen tulla toimeen 10 päivän ajan. Hän itse oli selviytynyt katupojasta kunnon kansalaiseksi ymmärtävien ihmisten avulla. Hän luovutti shekkinsä vapaaehtoistyötä tekeville ja koulunkäyntiä motivoiville jo kaiken luovuttaneiden nuorten hyväksi.

Sitten super nanny rientää avuksi lapsityrannien riivaamaan perheeseen. Hän tuo päiväjärjestyksen aamurutiineihin, pukemiseen, kaupassa käyntiin ja iltaan, milloin alkaa vanhempien oma aika. Näitä katsoessa löytyy päiväjärjestys ja balanssi pienyrittäjän ja Yrittäjän päivän välille. Suursijoittajat painivat omassa EU -tukien viidakoissa eikä ilman valtion takauksia voi yritykset pysyä kotimaassa. Siihen liittyy myös voiton maksimoiminen tuomalla maahan pimeätä, halpaa työvoimaa. Mikä on monimiljonäärin äänenpaino uhkavaatimuksia esittäessään?

Olin työssä naisvaltaisessa fabriikissa. Nuoren äidin kaksi poikaa sai olla kotona isoisän kanssa. Hän keitti makkarakeittoa painekattilalla. Isompi pojista kiirehti keiton valmistumista. Niin isoisä unohti, että paineen pitää tasaantua ennen kannen avaamista. Hän avasi kannen ja keitto lensi kattoon. Putosi sieltä hoputtajan päälle aiheuttaen pojalle palovammoja selkään ja käsiin. Äidille ilmoitettiin työhön tapahtuneesta.

Minullakin on oma kokemus ilmoituksesta. Tytär on saanut palovammoja päivähoidossa ja on sairaalassa saamassa ensiapua. Siitä sitten toisen kerran enemmän. Tänään keitin kaalia höyrykattilassa. Kansi ei sulkeutunut tiiviisti ja otin suuremman kannen. Kansi napsahti kiinni eikä suostunut aukeamaan. Keitin kaalit kypsäksi ja avasin kannen laskemalla kylmää vettä päälle. Kansi aukesi yhtä helposti kuin sulki höyryt sisäänsä.

Palataan päiväjärjestykseen tasavallassa ja annetaan presidentin olla meidän "Arvoisa Tasavallan Presidentti".

Huomataan pienyrittäjien tekemä työpanos, vaikka oltaisiin yrittäjiä, maatalousyrittäjiä, perhehoitajia tai omaishoitajia. Vaihdetaan sukupolvea jatkajina, luopujina, nuorina tai vanhoina. Kuoleville annetaan asianmukaista saattohoitoa. Silloin olisi Yrittäjän päivä joka päivä, vaikka muuta tunnustusta ei tulisikaan.

Tyranneille ja yksinvaltiaille, itsensä ylentäneille ja lahjuksilla kiipineille suositan super nannyn apuun kutsumista. Siirrytään yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. Muuten olemme huutavassa hukassa, jos pieni piiri osoittautuukin ohjeineen yksinkertaiseksi, ymmärtämättömien enemmistöksi.

Olen saanut olla salainen miljonääri ja tulla miljonääri-isän miljoonaperijäksi. Suku, kunta ja valtio ovat olleet toista mieltä. Öllin isän oppivuodet ovat päättyneet. Piikuus ei periytynyt.