torstai 12. elokuuta 2010

Tilattu kuolintodistus

Hoidot, tutkimukset ja kivunlievitys oli lopetettu. Minulle ei annettu vaihtoehtoja. Jäin odottamaan siitä hetkestä lähtien lääkäriltä kuolintodistusta hautaamista varten. Siitä oltiin puhuttu isän kanssa. Hänelle ei lääkärin ilmoitus ja minun vastaus tullut yllätyksenä. Lääkäri hermostui silminnähden. "On kovaa puhetta. Otetaan Arviitti vuodeosastolle ja sinä saat lähteä pois."

En vielä silloin luovuttanut. Muutin vain nukkumaan isän huoneeseen patterin viereen yöksi, ollakseni aina paikalla, kun isä tarvitsi apua. Alkoi vaikeat viikot meille molemmille, kun oli turha kysyä lääkäriltä, miten voisin helpottaa isän kipuja. Meillä oli yhteiset lääkkeet, kaikkien toivottomien tapausten lääkekupista ne huumejohdannaiset löytyivät. Leijailin pilvissä nukkumatta, mutta sitten tuli jysäri. Keuhkoja kirveli, olisi pitänyt ottaa kaksi, kolme ja niin monta tramalia, että kirvely olisi loppunut vähäksi aikaa.

Isän oli elettävä päivä 6.2.2000. Seuraavana aamuna hän kuoli. Seurakunta antoi sukuselvityksen isän kuoltua. Kansliassa oli joku harjoittelija, joka kirjasi kaikki minun elämänvaiheet avioerosta ja nimenmuutoksesta lähtien, olihan minulla viimeksi muuttaneena ajantasaiset tiedot. Menivät vain kylkiäisenä isän tietojen mukana vääriin osoitteisiin.

Taas piti lähteä oikaisukierrokselle. "Minä tulen" -lupaus aiheutti vähemmän päänvaivaa minulle kuin "minä menen" -muuttoilmoitus. Sen jälkeen muistutukset tulivat kirjeitse, kirjattuina tilisiirtoineen taloyhtiön hallitukselta ja maanmittaustoimiston mandaatilla tuomariksi värväytyneen toimitusinsinöörin ja uskottujen miesten ammattitaitoon luottaen halkomistoimituksen aloituskokoukseen kutsuttuna. Kaikkea minä häpeän, mitä sain kokea. Se muistuttaakin joukkoraiskauskohtausta kerta toisensa jälkeen.

Taloyhtiö on saanut uuden isännöitsijän. On tarpeellinen lainmuutoksesta johtuen. Nyt tiedän, mitä tulevaisuudentutkija tarkoittaa lyhenteellä YYE. Sehän on Yksinkertaisten-Ymmärtämättömien-Enemmistö. Kun jaksaa puhua aikansa omaan pussiin ansioistaan, itseä korostaen, toista painaen, tuntee olevansa elossa. Sitten tulee katkeruus, kun läheisinkään ei halua tulla omaishoitajaksi. Siinä elämä yllättää, kun jää yksin yhteiskunnan avun varaan. En halua käydä kuuntelemassa entistä naapuria, kun omaisetkin kiertävät kaukaa.

Öllin isän oppivuodet ovat päättyneet. Autismi kulkee perintönä. Samoin totutut tavat. Kaho, mikä kaho. Sen en olisi uskonut kulkevan isien pahoina tekoina lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Maurista tuli minulle kuoltuaan ongelmallisten asioiden ratkaisussa vihreä verka. Aikansa muhittuaan kirjekuoressa Maurin kuvan kanssa on asia ratkennut, kun lentää siivin valkoisin kuin joutsen.

Ei kommentteja: