torstai 19. elokuuta 2010

Teestunde mit einer Mörderin

Kesäseminaariohjelmaa katson verkossa. Siellä olisi roolipeleistä tulevaisuuden tutkimusta. Liveroolipelit ovat kiehtoneet minua, kun kuuntelin Sanataide -projektin luentoa larppauksesta. Roolipelissä on oikeat säännöt. Sitä yhteiskunta ei vielä ole huomannut aikojen muuttuessa avoimempaan suuntaan. Pelataan suljetun yhteiskunnan säännöillä.

Lähden mukaan roolipeliin nuoren kotiavustajan murhan yhteydessä. Vanha, rikas, osteoporoottinen rouva pyytää nuoren miehensä ja rikospoliisit teelle. Aviomies sanoo, ettei hän juo teetä murhaajan kanssa. Minulle Derrickin jakso on totisinta totta, ei noudata roolipelin sääntöjä. Sehän on rikos, joka pitää selvittä ja saada syylliset vastuuseen.

Näyttötutkintomestarin mielestä näyttökansiosta saatu tunnetila on inhorealistisen kriittinen. Käsittelin omaishoitajuutta siinä tilanteessa, kun se lähti poliittisille harharetkille yhdistyksenä. Erosin sen jälkeen yhdistyksestä, kun minut oli vaiennettu ja kielletty puhumasta omaishoitajien puolesta. Oli virallinen taho suljetun yhteiskunnan säännöillä. Minä elin avoimessa yhteiskunnassa noudattamalla selkäytimessä olevaa ohjesääntöä. Sukupolvenvaihdos on toinen roolipeli kohdallani.

Vielä pääsi poliitikko yllättämään omaishoitajien 10-vuotisjuhlassa tuomalla valtiovallan tervehdyksen (Sdp) kertomalla oman ansioluettelonsa (CV). Paljon on minua opetettu projektikoulutuksissa, ei elämää varten vaan pitääkseni yllä kansalaisvalmiuksia.

Roolipelinä omaishoito on mahtava visio toteutettavaksi oikeilla säännöillä. Mutta meillä voidellaan 30 000 hoitajaa rahalla ja lakisääteisillä etuuksilla. En ole kuulunut joukkoon, enkä ole yksin. Meitä on lähes 300 000, jotka emme mahdu mihinkään muuhun joukkoon kuin omaamme. Siinä meille roolipeliä pelattavaksi oikeilla säänöillä bisnesenkeleinä, joka on eri enkeli kuin rahansijoittaja kohteisiin, josta saa voittona omansa pois lapsityövoimalla teetetystä tuloksesta.

Terveiset Mikkeliin, odotan roolipelivideoita tähän tosielämään avoimessa yhteiskunnassa. Newsweek ei kertonut koko totuutta Onnelastamme. Tai siinä tapauksessa se kertoi juuri uutisen Millin suulla: Parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika. Taide ja luova toiminta tekee sen ei sikoina yltäkylläisyydessä, vaan keskittyy arvokkaaseen kestävään ja luovaan onnellisuuteen. (Timo Airaksinen: Lukion Filosofia)

Ei kommentteja: