lauantai 28. elokuuta 2010

Seitsemän oikein, kahdeksas väärin

Jotakin positiivista 'harkintaa' tulevaisuudessa luen päivän lehdestä. Mieli saattaa muuttua moneen kertaan. Nykyinen on joissakin asioissa toteuttanut omaa linjaansa ja muutosta odotan seuraajaltakin.

Blogger sensuroi poikkeamistani kielletyille alueille. Kyse on tietysti jatkajasta. Niinhän minä luulin olevani jatkaja sukupolvenvaihdoksessa isäni kuoleman jälkeen. Maan Äiti on on saanut kaksi kautta, jotka mahtuvat Mäntyniemen emännyyteen Rontti ronttineen ja Miska ronttineen. Niidenkin kuulumisia kyselee naapurin päämies idässä. Familjesaken puhuttelee lännessä.

Vallanvaihtohässäkkä meni ohi huipentuen valintaan 6.2.2000. Minulla oli puutunut olo odottaessani kuolevan päämiehen luona vaalin tuloksen julistamista. Riitta pyysi jäämään yöksi, mutta katsoin parhaaksi mennä tyhjään kotiin nukkumaan. "Jos jotakin tapahtuu, saa soittaa." Isälle oli päivällä tuotu happipullo, jonka turvin hän oli rauhallinen. Juhlijat eivät olleet vielä lopettaneet, kun puhelinsoitolla ilmoitettiin isäni kuolleen.

Silloin en ajatellut sen enempää naispresidentin valintaa. Ennakkovalmisteluna olin ilmoittanut sisarelleni: "Kun isä on kuollut, sinä tulet arkun kanssa." Ja niin tapahtui. Olimme myös sopineet, että meiltä lapsilta tulee se havuseppele haudalle. Kolme sinivalkoista nauhaa tarvittiin, että kaikkien nimet mahtuivat mukaan. Se oli korutonta kieltä. Siskokin oli yhtämieltä järjästelyistä. Taloyhtiö ei liputtanut, eihän siinä yhtiössä kaikkien muistoa kunnioitettu.

Hautajaisten jälkeen alkoi jälkipyykki, jota vielä käydään tänä päivänä. Siihen sotkeutui koko kylä ja uusrikkaat sijoittajat. Mistä hekin saivat oikeutensa tulla minulle aukomaan päätänsä?

Kuusi vuotta tuli täyteen ja taas oli tulossa vaalit. Olin sen verran edistynyt kirjoitustaidonhankinnassa, että minulla oli käytetty tietokone. Vaalikeskustelut vietiin nettiin. Toisen ehdokkaan tukijoukoilta sain rahastuskirjeen maksettavine arpoineen. Toinen ehdokas kiitti henkilökohtaisesti hienostuneella tavalla. Nyt odotan hänen toista tulemista ja Mäntyniemen herruutta.

Meistä on tullut luopujia sukupuolen- ja sukupolvenvaihdoksessa. Vihtaniemellä nimettiin lomakiinteistöt maan kesä- ja virka-asuntojen mukaan; Mäntyniemi, Kultaranta ja Kesäranta. Minulle Mummonmökki on aina ollut Valkoinen Talo. Sillä nimellä Eteissaaren kunnanmökkiläinen nimitti naapuriaan. "Mennään katsomaan, onko Valkoisen Talon isäntä kotona." Vene karahti rantakivikkoon ja pojat auttoivat halvaantuneen Eskon maihin.

Oltiinhan meillä kotona naapurin käydä. Milloin piti soittaa kaupalle, että toisi pienoisen ruokapaketin, milloin haetiin perunoita kuopasta alkukesästä. Milloin verkoissa oli kaloja antaa naapurillekin. Näillä hyveillä isästäni tuli Valkoisen Talon isäntä. Eikä ole sen vähempiarvoinen kuin Obama oman kansansa Valkoisen Talon isäntänä. Isäni edusti punaista ja Obama mustaa ihonvärinsä mukaan. Kumpikaan väri ei pesemällä puhdistu eikä muutu valkoiseksi. Liekö tuolla mitään väliä ase-, huume-, ja naiskaupassa, joiden olemassa oloa ei kukaan halua tunnustaa.

Minusta, Vihtaniemen ensimmäisestä ja viimeisestä ylioppilaasta, tuli 2000 -luvun poliittinen pakolainen. Paperilla olen 1/2 omistaja Kiinteistöyhtymästä ja kirkonkylän osakkeesta. Minkäänlaista käyttö- ja asumisoikeutta minulla ei ole. Siitä pitää kunta, verottaja ja valtio huolen. Viimeisen villityksen mukaan on minulla rannalla uimakoppi, johon kunta vaati jätevesijärjestelmän. Uimaranta on varattuu muukalaisille hautausmaaksi. Se on vihkimistä vaille. Kun ensimmäinen venäläinen kuolee, ehkä silloin risti pystytetään Länsirannalle.

Olen vanki sijoitusasunnossa. Pieni kuin mikä, mutta mahtui siinä viettämään hellekesän honeymoonin. Onhan tullut tarve perustaa parvekkeelle eroottinen hautausmaa. Se on vihitty käyttöön kirkon siunauksella ja sanoilla.

"Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että he ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkeutuvat liian liki. Nythän sekin asia on kukkapenkissä."

Näillä mennään Verkkokirjoittajan talossa ja Munkkiklubilla. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on varsinkin Isäni kodissa. Jos näin ei olisi, menisin niitä valmistamaan.

Ei kommentteja: