Laulava Lehtipuu

Mitä mielikuvia pelkkä mainoskirje avaamattakin minussa herättää? En katso vaan kuuntelen laulavaa Lehtipuuta. Jokaisella aamulla on minulle laulu ja laulaja, joskus lahjatonkin. Erikoisesti muistan Pehkosen piilipuussa venäjän kielistä harakkaa. Oli kai kielitaitonen diplomaatti, joka osasi opettaa kuinka Rahmaninov lausutaan. Köyhää on ollut kieltenopetus 1950-luvulla kuulematta, kuinka saksalainen, englantilainen ja suomalainen puhuu kirjakieltä. Minä osasin vain savvoo, hiljoo ja kovvoo. Sitten piti pistää suu suppuun ja antaa ilveilijöiden sylkeä ruusunnuppuun.

Tämän aamun hidaste on ollut skannata kuva toisella koneella ja siirtää se blogiini. Pyysin tietokonetohtoria yhdistämään monitoimikoneen läppärin kautta toimivaksi. Hän ei ollut sitä halukas tekemään. Joten omat kuvat ovat vanhalla koneella, muistitikulla tai digikamerassa, on niin monia mahdollisuuksia. Näillä asioilla on yhteys, verkkokirjoitustaidolla ja punkinpuremalla. Kumpikin tarvitsee hoitoa minussa, mutta ei ole yhtä tahoa, joka osaisi homman alusta loppuun. Tämä on ongelma yksilötasolla, kunnassa, valtiossa ja maapalloistuneessa kasvihuoneessa. Kaikki ovat hätää kärsimässä.

Norsuille voi sanoa kärsikää toisianne, mutta siitä tulee pultattu mammuttimaskotti, joka ei sovi Kuopion asuntomessuille. Savolainen kukkaronvartija kokee toisten kärsimisen kyrsimisenä. Pitäisikö kaikki urokset pultata, että pysyisivät omilla reviirillään eivätkä täyttäsi minun sähköpostia. dna isäntänä ilmoitti: "Ei käyttöoikeutta" minulla kotisivuilleni eikä sähköpostiini.

Laulava Lehtipuu on Topi. Tunnen tämän Laulajan lauluistaan aamulla heti klo kuuden jälkeen. Hän on tunnettu maailmallakin. Opetusneuvoksen Topi on ansioitunut muilla kehutuilla avuilla. Se oli kirjan kirjoittamisen arvoinen. Kirja on koottu pidetyistä puheista, joita en ole kuullut enkä halua niitä lukeakaan. Kaikki on faktaa, puheet ja Topi. Laulava Lehtipuu oli tallessa ja nyt se täyttää tehtävänsä kollegiaalisuutena Tommya kohtaan.

Häätanhu

On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.

Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.

Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.
YRJÖ JYLHÄ

Die in seinem Hause Wohnen
Ein Gruss zum Geburtstag

Niin kuin aurinko ei unohda meitä, en minäkään sinua. Etkä sinäkään minua.
Kokemuksesta se kumpuaa ja oikean kokemuksen hyödyntämisestä tulevaisuuden hyväksi. Se on ollut minulle oikeata työtä, ei palkan eikä taivasosuuden tähden. Työ on minua palkinnut uudella seurakunnalla ja "omaishoidonkielellä". Zu Hause Pflegen on minun tekemä työ. Saksalaiset lapset olivat tehneet samoin. Olin kaukaa viisas vai lie ollut pelkoa saksalaista kohtaan, kun keksin kaikkia tekosyitä pysyä kotomaassa. Ei tarvinnut perua häitä eikä hautapaikkoja. Kummallakin on omat lapsensa, jotka hoitavat omat asiansa.

Se on ollut viisautta, minusta ei tullut omaishoitajaa Saksassa, mutta valitsin vanhempieni omaishoitajuuden Zu Hause Pflegen -ajatuksella. Omaishoitoajan jälkeen se selvisi. Virallinen taho tuhisee minut nähdessään ja kääntää selkänsä. He halusivat haudata hoitajat hoidettaviensa kanssa elävältä. Tämä ei ole totta Hyssälän mielestä, mutta olkoon hänen mielipiteensä mitätön ja minun mitääntekemätön.

Sano, kenenkä kanssa seurustelet, niin minä sanon, millainen sinä olet. Siitä asiasta minä vaikenen, ettei minun kanssa samanmielisiä naulata ristiin vedoten, niinhän sinäkin sanoit ja teit. Minä, minä ja minä, mutta kun virhe pitää oikaista ja pyytää anteeksi tapahtunutta, minusta tulee me. Kollektiivisuus on yhteyttä hyvässä ja pahassa. Siitä on talonmiesvitsi. Minä ja muut maisterit, olemme sitä mieltä.

Olen nähnyt työtehtävien yhdistämistä yhdelle kirkonpalvelijalle. Hän avaa kirkon ovet, siistii paikat, pitää messut ja saarnaa, neuvoo aviopuolisoita erotilanteessa, opettaa poikia kerhoissa. Malli on ranskalaselta nunnalta, joka joutui eläkkeelle 75-vuotiaana. Hän halusi vielä tehdä työtä ja rukoili päästäkseen maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomieheltä lupauksen viikoksi, ettei hakkaa akkaa. Sama lupaus viikon kuluttua toiseksi viikoksi. Joskus tunnen nunnan rukouksen täyttyneen minussa hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Täällä on tehtävää, mutta tekijöitä puuttuu. Ovat saarnamatkoilla puhumassa, mitä pitäisi tehdä. Puhua he osaavat tai vaieta kahdella kielellä. Onko tuolla niin suurta väliä, kunhan heistä puhutaan.

Gutes und Barmherzigkeit
werden mir folgen mein Leben lang,
und ich werde bleiben
im Hause des Herrn immerdar.
Psalm 23,6