lauantai 31. heinäkuuta 2010

En osaa kirjeitä kirjoitella

Tuntuu kovin pöljältä, kun enää ei ole ketään, jota kirjeellä heittäisin. Sähköposti on vienyt postipojan roolin. Melkein puoli vuosisataa oli posteljoonin käynti odotettu. Postimerkki muistutti "joku odottaa kirjettäsi". Tämän kirjeen löysi Birgit, luki ja antoi seikkaperäisen selvityksen, ettei kirjeitä enää tulisi. Hän ei jättänyt minua odottamaan turhaan.

Siihenkö lie sammunut kirjoittamisen taito. Yksin kotona odotteleva rouva otti vaarin. Kun pääministeri oli omilla edustusmatkoilla, turvamies oli aina paikalla. Siinä se lempi leiskahti, ero entisestä ja hynttyyt yhteen uuden kanssa. Mitään ei meidän matti oppinut tästä. Hän vain tekstiviestillä ilmoittelee. Se on loppu nyt. Alkaako uusi kolmannen metsästyskierros, sillä kaksi ei mene kolmannetta.

Minun piti käyttää kiertoteitä saadakseni päiväykseen 31.7.2010. On se elämä jatkunut senkin jälkeen, kun aamukampa tuli nypityksi loppuun. Ja toivon jatkoa huomiselle, kun siivousvimmassa kurkotin korkealle ja sain päähäni aikamoisen tällin. Ote petti ja niin painava laatikon sisältö tuli alas. Laskin salamoita, mutta jyrinää ei kuulunut.

Sarvi päässä otan vastaan tyttäreni puolen yön kieppeillä vuorokauden kuluttua. Lähti 11 vuotta sitten Svea-mamman luo hoitelemaan sairaita. Työtä on riittänyt ja saanut työstään koulutustaan vastaavaa palkkaa. Meillä ollaan nihilistejä yrittäjänäkin tehdystä työstä. Mikä on kaupunki vaatimaan eläkeläisalennusta annetusta ammattityöstä? Se olisi kilpailuetu antaa omaa työtä alehintaan, mutta alle oppilastyön hinnalla ammattityötä kaupungin vaatimuksesta! Se oli suojatyöpaikka ja sellaisena pysyykin. Nainen sai äänioikeuden ja maatonkin mies hoitaa itse osakesalkkunsa, jos yhteiskunta ei tule osille oman käden oikeudella toisen taskuille.

Se on johtanut minut muuntamaan projektia vapaaehtoistyön puolelle. Kaupunki ei mitään oppinut tekemistään virheistä, olihan etuoikeutetuille oltava halvat huvit. Tässä nähdään lopputulos. Ei pojasta polvi ole parantunut.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Ei ollut hyvä päivä

Tuli lunta tupaan täydeltä laidalta. Olin kuitenkin täysiaikainen enkä jäänyt suutariksi. 20 vuotta sitten päivä oli kiireinen. Minulle on selvinnyt syyt ja seuraukset, miksi aloittamani omaishoitaminen vanhempieni luona kohtasi niin paljon vastatuulta.

Tohtori Kiminkinen sen lausui julki pohtiessaan kiusaamista. Pahinta on alistaminen. Presidentti puhuessaan omaishoitajille vahvisti sen "ylistämällä alistetuksi" hoitosuhteeksi. Onko ylistämällä alistaminen luvallisempaa kiusaamista kuin Quantanamon vankileiriltä julkaistut kidutuskuvat kertovat vieläpä naisen pitäessä kiinni alastoman vangin kaulaan sidotusta köydestä? Omaishoitaminen on luvallista kiusaamista hoidettavia ja hoitajia kohtaan. Kiusaajan voin tunnistaa lähimmistä kaukaisimpaan rauhanruhtinasta myöten.


Joulusta lähtien tutustuin, mitä halvaantuneen äidin hoitamiseen kuului. Kesällä täyttäisin 50 vuotta. Minulla ei ollut aihetta juhlia siihen asti elämässäni. Oli vain ollut arkea. Kortilla muistin vanhempiani merkkipäivinä.

Ajattelin ääneen tulevan syntymäpäivän vietosta maalla oman perheen kesken. Pikku-veli, tuo kaiken tietävä ja kaiken kokeva, antoi kommentinsa ajatuksestani. "Sinun syntymäpäivänä vedetään lippu puolitankoon." Siihen loppui toive kesäisestä veneretkestä lapsuuskotiin vanhojen vanhempien vielä eläessä. Se sama tunnelma palaa kaikkissa yhteyksissä, missä joudun asioimaan liittyen muistoihin lapsuuskodista.

Muutin suuntaa Hämeenkyröön, Frantsilaan, hengitysharjoituskurssille kanadalaisen opettajan ohjauksessa. Olin siellä viikonlopun lisäksi kokonaisen viikon. Ja otin sen uusiksi seuraavana kesänä.

Ennen lähtöä ilmaantui esteitä. Vanha serkku oli tulossa käymään enonsa luona pitkästä aikaa, pitkän matkan takaa. Ei halunnut juhlia 7-kymppisiään tutussa ystäväporukassa. Leivoin mansikkakakkua edellisenä yönä ja keitin lohisoppaa aamulla. Äiti piti viedä vuodeosastolle, isä jäisi kotiin Wiljamin kanssa. En kantanut huolta kuinka he pärjäisivät. Käykööt sisarukset katsomassa, jos käyvät. Bussin lähtöaika lähestyi, vieraat poistuivat ja äiti oli hoidossa.

Klo 16.00 olin turvallisesti linjurissa matkalla Kuopioon. Kuski vilkuili peilistä, pysyykö tupee paikallaan. Ja niin siinä kävi, että hän ajoi päin puomia, joka rajoitti liikennettä tietyömaan takia. Ihan oikein sille narsistille, jonka kaljua peitti takaa vedetyt pitemmät suortuvat. Tämän päivän mittapuun mukaan voi jäljellä olevat hiukset ajaa pois ja kiillottaa kaljun. Se muoti sopii muillekin kuin Kekkoselle.

Tänäänkään ei ole hyvä päivä. On menossa yksiön tyhjennys kaikesta kerääntyneestä, muka tarpeellisesta tavarasta. Tähän asti olin vain siirtänyt tavaroita paikasta toiseen. Ja ihmettelin, kuinka yllättävistä paikoista löytyi sinne kuulumattomia tavaroita. Vanha tietokonekin temppuili. En ollut käynnistänyt sitä moneen viikkoon. Palvelinta ei löytynyt, oli virhe virheen perään ja lopulta koneen sammuttaminen väkisin.

Käynnistin uudelleen ilman viivytyksiä ja sain skannattua kortit blogiini. Minusta on tehty uuden kiinteistöyhtymän vastaava yksipuolisella päätöksellä Tiekartalla Länsirannalla. Soittopyyntöön ei vastattu. Odotan maksulappua kiinteistöyhtymän osuudesta, josta ei ole harmainta aavistusta. On yhtä mystinen kuin lähestymistapa osoitettuna: Hyvä loma-asunnon omistaja. Siihen maistraatti reagoi vastoin kunnan esitystä, mutta kunta ei ole oikaissut omistussuhteita. Ollaan menossa pitkällä Floridan suuntaan. Se ei tapahdu kuitenkaan ilman uhrauksia. Ei ratkea Tiekarttakaan Länsirannalla sotimatta.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Lautalla

Epätodellista monille, minulle totta. On lautalla pienoinen ka-hvila/-rtano, aalloilla keinuva. Tutustuin siihen palattuani maalta kaupunkiin 10 vuotta sitten. Tarvitsin lakimiehen apua. Oikeusaputoimisto otti asian käsittelyyn, rahasti ja palautti saatesanoilla. "Olet viärässä. Ovat olleet oikeassa." Ne olivat niitä oppirahoja, mitä minulla maksatettiin omaishoitajana tekemästäni työstä.

Kotikirkko, kirkon julkaisu kannettiin kotiin. Lakimiehen mainos oli tässä lehdessä. Tein lähtöä hänen toimistoonsa päivittäin. Lähtö viivästyi ja luin kirkon julkaisusta. Kirkon lehdessä mainostanut lakimies oli kuollut. Siihen loppui minun tarve etsiä lakimiespalveluja. Kansanedustaja, lakimies ja hierojien edunvalvoja antoi sanallista valistusta naisesta, jonka The Book esittää yhdellä kuvalla. Kuvitettu Uusi Testamentti valaisee kirkon, lakimiehen ja eduskunnan virallista kantaa naisesta. Naisen jalat, stay-up -sukat, korkokengät saavat tahon kuin tahon puhkeamaan sanalliseen vuodatukseen syntisestä naisesta. Tässä taloudellisessa lamassa ollaan vanhat naisetkin työllistämässä työnantajien näkemällä tavalla naiskaupan osana. Nuoret naiset saavat aikansa viihdyttää korkeinta ministeriporrasta.

Lakimiespalvelujen tarve loppui. Sain kutsun osallistua syöpälasten ja isovanhempien leirille Kuortinkartanossa. Kohtasin lakimiehen odottamatta. Luentosali oli nimetty hänen mukaansa. Olin tullut oikeaan paikkaan. Kartano on tavallaan minun toimintaympäristöä, kunhan mutkat olen oikaissut. Keltaisen tien päähän ei minulla ole lupa rakentaa. Sen tarvitsevat muukalaiset hautausmaakseen käyttäen minun jättämät verirahat.

Tämän kesän helle muutti kaikki suunnitelmat osallistua kesätyöhön. Tarvitsen helteen palatakseni päiväjärjestykseen. Eilen oikaisin pitkäkseni sänkyyn tuolissa torkkumisen sijaan. Se oli rentouttavaa ja virkistävää. Olen paininut uupumusta ja unenpuutetta vastaan. Samalla totuttelen symbioosiin Borrelia Burgdorferin kanssa. Siihen ei vielä ole keksitty hoitokeinoa. Jokaisella on omanlaiset oireensa. Saan olla kiitollinen, ettei minua puraissut punkki tuhonnut hermoja. Vasta vuosien kuluttua tiedetään idän taigapunkista enemmän. "Mielenkiintoisen näkemyksen" voi lääkäri vahvistaa todeksi.

Kartanoleirin olen korvannut purjehtimalla lautalla, kuin Mooses kaislakorissa. Lautta on oljista punottu taitavasti samoilla solmuilla, joista puhuimme ammattisanastolla tekstiili-insinöörin kanssa kankaiden sidoksia tutkiessamme. Linnunsilmäsidoksia, palttinaa ja monta tapaa saada toimikasta jälkeä. Lautalla on lääkepurkki, vitamiini ja hivenaineet. Kuvana kartano ja seuralaisena koira. Tyttäreni vertasi minua tuohon koiraan, kun katsoi tarkasti työstä tultua 14 kiloa laihempana. Päätin päivän juomalla mukillisen persiljateetä. "Onko se hyvää" -kysymykseen vastasin, - Niin hyvää, että yksi mukillinen riittää.

Siunattu helle, sopii minulle. Teen kaiken tarpeellisen itselleni Eeva Kilven sanoilla tänään.- minä lämmitän saunan, / pidän itseäni hyvänä, / kävelytän, uitan, pesen, /
kutsun itseni iltateelle, / puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, / kehun: Sinä pieni urhea nainen, / minä luotan sinuun. - Liian kauan olen siirtänyt sitä sitten "huomenna". Seilaan lautallani keinuvilla aalloilla, mihin tuuli kuljettaa. En merkkaa punaisella pisteellä kartalle "Olen tässä". Sitä kysyin Tertun kanssa 50 vuotta sitten Pienen Purkin rantauduttua Tukholman Skeppsbronilla. Katsoimme karttaa ja kysyimme sitä punaista pistettä "olet tässä".

Nyt meitä haetaan kissojen ja koirien kanssa, missä olemme. Viimeinen etsintäpartio koulutetaan useammasta korppikotkasta haistamaan, missä on raato tai haaska. Haaskalinnut, nuo raadonsyöjät, toimivat parhaiten yhdessä. Laumassa on arvojärjestys kuin yhteiskunnassa. Laumassa on ansaittu johtajuus, meillä se on lahjuksilla saatu.


Siksi haluan ulos tästä mädästä yhteiskunnasta. Se tapahtuu muuntamalla projektia Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain mukaiseksi. Kartano on ja pysyy paikallaan. Helteellä vilvoittelen vetten äärellä jättämättä jälkeä. "Olinhan täällä minäkin."

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hopeaan pakotettu pöllö

Kesälle, viivy vielä hetki Kevon luonnonpuiston eteläosissa. Etelässä on omituisen painostavaa, Olen kuitenkin optimistinen, että kesä jatkuu kesä yöttömänäkin pöllöille, jotka ovat yöeläimiä. Välillä sitä olen minäkin. Elinkello on kesäajassa.

Minervan pöllö, viisauden vertauskuvana, oli meidänkin luokkasormuksen symboli. Oltiin olevinamme viisaita, ehkä diivailtiinkin hillitysti käytyämme 5 lukuvuotta keskikoulua. Opettamisesta huolehtivat sodassa henkisiä vammoja saaneet sotaraakit. Makkosen sormi tärisi sanojen tehosteeksi: "Mörssäri ampuu" ja hyvä, ettei satakiloinen ruho lähtenyt lentoon sormen piirtäessä suurta kaarta osoittaen ammuksen lentomatkan. En muista, mitä siitä piti laskea. Vai oliko meillä mitään osuutta ampua mörssärillä. Oltiin Makkosen matkassa sotatoimialueella.

Isä ei koskaan puhunut sotakokemuksistaan meille lapsille. Varhaisin muisto mielessä on nähdä sodankauhu isän silmissä. Myöhemmin se tuli liikutuksena ja tädin miehen antamana palautteena isäni ahdasmielisyydestä. Hän ei saanut isääni mukaansa ketkutuksiinsa. Salaa hän kuitenkin otti osansa. Vakka oli kantensa valinnut. Täti jäi leskeksi. Hän otti isäni käskytettäväkseen maalla käydessä. Täti haali kaikki kirkonkylän naisystävänsä mukaan ja isän oli lähdettävä viemään marja- ja kalareissuille moottoriveneellä Vihtaniemelle. Musta Ukkonen laski verkkoja isän kanssa. Se oli hänelle ihan uusi kokemus ja hän kysyi, kuinka verkko on vedessä. Lappeellaanko pohjassa?

Vielä täti sai minut valtaansa lähettämällä terveisiä. "Eikö se enää käy sairaita katsomassakaan?" Kävijöistä oli puutetta, kun tädillä oli pieniä tehtäviä toimitettavaksi. Kaikilla oli kiire, että vasta omien menojen jälkeen jouti kysymään: Niin, mikä se oli sinun asiasi? Jossitteluna ei olisi pitänyt mennä ensimmäistä kertaakaan. Omien vanhempien hoitamisen olisi pitänyt riittää. Mutta ei, työvoimatoimistokin oli työllistämässä toimintakeskuksen pesulaan työntekijäksi. Sukulaisia autoin vanhalta muistilta, mutta työllistämisestä laitosapulaiseksi palvelukeskukseen ja pesulaan kieltäydyin. Taimitarhalle kesätyöhön ei minua pakotettu. Tädin kuoleman jälkeen hoidin vielä hautaa monta kesää. Kaikki päättyy aikanaan ja tästä siirryin seuraavalle tasolle poliittisten päättäjien pyöritykseen.

Globaalisaation on korvannut maapalloistuminen. Polli parka mahtuu jo kasvihuoneeseen. Se ei ole kuitenkaan hyväksi pallollemme. Se hikoilee helteessä, vuotaa öljyä meriin ja hengittää kasvihuonekaasuja, tuhkaa ja tulikiveä satumaan tulivuoren purkautuessa. Mitä meistä aikamme pienistä ihmisistä. Se on hämärän peitossa, millaisen maapallon jätämme jälkipolville. Jokainen on oman aikansa lapsi. Maalla syntynyt muistaa aina maalaisuutensa. Kaupunkilainen pitää sitä tyhmyytenä. Vesi- tai sähkökatkos tai jatkuva helle tekee olomme tukalaksi. dna huolehtii sähköpostiini peniksen päivässä, parhaina kaksi. Itella jakaa postiluukkuun mainoksia kauppojen hintavertailusta. Ei tarvitse lähteä bussilla Haaparantaan rasvan- ja sokerinhamstrausreissulle, kun kaikkea saa alennuksella läheltä.

Hopeinen pöllösormus on maailmalla. Se olisi ihme, jos se joku päivä palaisi omistajalleen. Toivossa on hyvä elää.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Piällysmies - Minervan pöllö - Athene

Savonkieli on otettu viralliseksi kieleksi Nokian johtajavaihdoksesta käytävässä keskustelussa. Itse en tunne tuota "suattaapi olla niinnii tai suattaapa olla olemattakii". Olen erilainen piällysmies. Jos jotakin olen luvannut tehdä, olen sen myös tehnyt. Se ei sovi tähän aikaan, johon sovelletaan lakia. "Älä tee sitä tänään, jos sen voit huomenna toisella teettää." Kotisivuni on Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo viimeisistä projektikoulutuksista ja samalla elossaoloilmoitus. Muljasin projektin opastettuna ohjekirjan mukaan. Sain sukupolvenvaihdoksen mahtumaan teoriassa Swot-alyysin neljään kuvaan.

Vahvuuteni
- Heikkouteni

Mahdollisuudet - Uhat

Kun esitin näyttökansion hyväksyttäväksi, suoritin Yrittäjän ErikoisammattiTutkinnon verkkoympäristössä. Olin kakkoskurssilta valmistuneiden erikoisten yrittäjien niiden neljän joukossa, joille pidettiin juhlat.

Loppulausunnon antoi koulutusrahastolaki esittelijän tulkitsemana. Ikä on ehdoton 64 vuotta. Toinen yhtä ehdoton on työhistoria. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Liekö kiännetty savoksi ja sitten lainlaatijan kapulakieleksi, mene ja tiedä. Savoksi ajateltuna laki on niin kuin se luetaan ja jäin ilman stipendiä suoritetusta tutkinnosta edellä mainituista syistä.

Rauhanruhtinas on työssään Afrikassa päättämässä jostakin valtion päämiehelle tulevasta palkinnosta. Tänä vuonna ei löytynyt sopivaa, jolle palkinto olisi annettu. Kun aikansa odottaa, saattaa kohde istua itse päättämässä itselleen palkinnosta ja puolesta Afrikan valtakunnasta. Meille hän jätti sanonnan "on se niin perin onnetonta". Mutta ei hätää, karjalanpiirakan rypytystaidoilla meillä tultiin valituksi viime vuosituhannella.

Piällysmies on hyvin vihainen tehtyään työn ja opittuaan uuden kielen kautta ymmärtämään poliittisia pähkäilyjä. Zu Hause Pflegen tarkoittaa kotona hoitamista. Poliitikot keksivät siitä tehdä säästökohteen. Omaishoitaja Suomessa on omaistaan hoitava lähiomainen, joka saa omaishoidontukea. Heitä on 30 000 tukeasaavaa. Lopuille 300 000:sta ei ole määritelty statusta. He saavat olla "Zu Hause Pflegen" - ohne Hilfe für die Helfer. Päättäjät ja edunvalvojat ovat Helfershelfer:eitä, kätyreitä, apureita kukkaronvartijoina.

Karjalaisen heinäkuun uusi sovitus laulusta Jos mie saisin jouten olla. Kesäkauven voita syyvvä. Minusta mies tulisi ja sitten naimaan. Vastoin kaikkia feministien hömpötyksiä sukupuolieroista tuli "mummosta kova jätkä".

Seuraa johtajaa ja on seurattu. Joutavanpäiväistä on vähnitty savolaisista ja heidän kielestään. Kansaa johtaa filosofi, sotilaat suojelevat. Kaikki ovat ryhtyneet kauppiaiksi, vaikka heillä pitää olla oma tehtävänsä talouden pyörittämisessä. Talvityttö jatkaa opiskelua lukiossa. Tilasi kirjoja netistä. Filosofian kirja oli jo hankittu. Timo Airaksinen on minulle livenä tuttu opiskelusta yli 30 vuoden takaa. Siksi avasin kirjan ja selatessa päädyin lukemaan "Omaisuudesta". Alkuperäiset asukkaat eivät omista maata. He ovat vain kuljeskelleet Austraaliassa. Tulee englantilaiset ja ottavat maan haltuun. Se muuttuu heidän omaisuudekseen.

Sama tapahtui Vihtaniemellä. Kunta on unohtanut alkuperäiset asukkaat, jotka elivät siellä pysyvästi jo yli sata vuotta sitten. Tuli vain sukupolvenvaihdoksen aika. Meillä ei ollutkaan enää oikeutta omaan rantaan. On filosofia jäänyt hyvin hataralle tutkimiselle, kun he julistavat, että näin toimitaan. Ihmiset Vihtaniemellä olivat viljelleet maata ja elättäneet suuret perheensä tiettömän taipaleen takana. Kukaan ei kunnioita toisen omaa, vaikka Purnun Maurikin on kuollut. Ovatko tilalle tulleet toisten oman ottajat Jumalan hyvyyden osoittajia vai oman pahuuden toteuttajia? Vaihdoin vihaisen hampaita näyttävän maskotin Minervan pöllöön, roomalaiseen viisauden vertauskuvaan. Kreikkalaisessa mytologiassa Minerva viittaa Atheneen. Siinä sitä mytologiaa, onhan Kreikan pelastaminen tämän päivän kauppiaitten pelastuskohde. Talous on saanut liian suuren vallan maassa kuin maassa. Vahvat johtajat ovat hakusessa.

Mitä tuosta jos mä laulan

Ei murru muistoista kotirannan koivut.
69 tai 96 on samantekevää. Niiden välissä käväisen 90-vuotisjuhlilla. Kutsuja oli Elli. Hän pyysi kotikäynnille, kun oli niin vanha. Hän oli kuitenkin nuorekas. Kertoi olleensa 40 vuotta leskenä, yksin, mutta ei yksinäinen. Karjalaiset naiset olivat hänen viiteryhmänsä käsityön ystävinä. Juhlia vietettiin Ellin kotona. Vieraat tulisivat pienissä ryhmissä. En kuulunut mihinkään ryhmään, siksi sain olla eläkkeikäisten opettajien seurassa.

Hämmästyin vieraiden itsekeskeisiä puheenaiheita. Joku oli jäänyt äskettäin leskeksi. Hän kertoi seikkaperäisesti ajasta ennen kuolemaa, kuoleman kuvauksesta hautajaisiin 90-vuotiaalle. Toinen teema oli Ellin pelottelu käydä saunassa yksikseen. Sinne on moni kuollut. Elli otti vaarin tuosta puheesta. Luopui saunavuorosta ja kävi viikottain ammeessa. Sitä varten piti kutsua kotiavustaja vahtimaan, että Elli selviäisi ammeesta ylös. Hän ei keksinyt mitään muuta tekemistä kotiavustajalle.

Syntymäpäivillä kupsahti kuppi nurin jonkun syliin ja siitä lattialle. Elli kysyi huolestuneena: Menikö korva? Elli oli kattanut kahvipöydän käsinmaalatuilla kupeilla kauniille liinalle. Siksi huoli kuppiaarteistaan. Juhlamekon kastuminen oli kantajan oma vahinko.

En ollut aikaisemmin juhlinut 9-kymppistä, mutta sain esimakua naisporukassa elämän ohjeista loppuelämää varten. Kävin vielä neljä vuotta Ellin luona kutsuttuna. Viimeisellä kerralla soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avamaan. Soitin sos.toimistoon tietääkseni, vieläkö siellä käytiin. Sain tietää, että Ellin kuulo oli mennyt enkä halunnut mennä sisälle toisten avaimilla. 96 -vuotiaana Elli kuoli. Sen luin kuolinilmoituksesta. Poika ja pojanpoika olivat lähiomaiset.

Isälle järjestyi 9-kymppiset Viitakossa. Jännitti etukäteen, mutta toivoi jatkoa juhlille suvussa. Niitä ei tullut ja sitä isä ihmetteli. Sisarukset eivät ole oppineet juhlimaan yhdessä ilossa eikä surussa. Minä odotan "Illallista yhdelle" a la Sophie-neiti. Pöytä katettu päivänsankarille ja neljälle jo kuolleelle ystävälle. Hovimestari tarjoilee ja kohottaa maljan jokaisen puolesta, jokaisen ruokalajin jälkeen. Valmistaudun valitsemaan viinilistan, muusta James pitää huolen kuten ennenkin.

Karjalainen heinäkuu on esittänyt musiikkia, jota kuulee hyvin harvoin. Vivaldia jonossa asiakaspalveluun on tullut tutuksi. Oodi Ilolle on vielä minulle tuntematon. Odotin eilen iltaa ja yllätystä. Se olisi ollut jymyuutinen, jos naapurimaan presidentti olisikin pyytänyt turvapaikkaa eikä olisi halunnut palata kotiin. Taas käytiin keskusteluja siitä, mitä naapurin hymypojalla on poliittisessa mielessä meitä rajanaapureita kohtaan.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ylitse kaikkien rajojen

Ilmoitathan tulostasi, että tiedämme ketä odottaa!
Sain kutsun sukuseuran kokoukseen. Olen pysynyt mukana maksamalla jäsenmaksun. Sillä katetaan sukututkimusta. Vuosia sitten tunsin tulleeni tuttuun joukkon. Suvun piirteitä löytyi minusta, mutta tärkeämpää oli kuuluminen johonkin. Helle on muuttanut osallistumishalukkuutta. Kuinka hyväksytty vastaanotto muuttui kateelliseksi kyräilyksi. Mikä sinä luulet olevasi? Suku on pahin.

Isälleni merkitsi sukuviirin hankkiminen kaikkea, mitä hän oli saanut aikaan. Suku on kuitenkin jakautunut parempiin ja huonompiin lähihistorian muistuttaessa, mihinkä perheeseen satuit syntymään juuri 21.7.1941. Sitä en itse valinnut. Vai valitsinko kuitenkin isovanhempani, vanhempani, 2 veljeä, joilla kummallakin 6 sisarta. Perheen koossapitävä voima on ollut yhteishenki, kun olimme pieniä. Sitten tulevat kuvioon mukaan valitut, joiden kanssa jatketaan sukua.

Minulla oli käsitys, että mies vastaa perheestään. Olen uudelleen käsitellyt asiaa avioliiton solmimisen sanamuodosta. Mies liittyköön vaimoonsa. Meitä ei vietykään. Me toimme sukuun vävyjä, joista tuli pesänvahtijoita siinä silmänräpäyksessä, kun pappi sen aamenella vahvisti. "Yksi lensi yli käenpesän" ja loppulentoa autettiin pyytämällä virka-apua laillisiin toimituksiin.

Satumaista syntyä väärään sukuun, vääränä aikana, väärässä paikassa. Tunnen sadun omakseni. Rumasta ankanpoikasesta on tullut jotakin muuta kuin millä ennakko-odotuksilla minua on kuormitettu. Siihen liittyy julkista väheksyntää ja mitätöimistä, sanoilla tappamista, kun teot eivät vieneet henkeä. On parasta olla liikahtamatta paikaltaan. Ravustus alkaa. Lapsuuskodin ranta on kivikkoinen ja sieltäkin löytyy rapuja. Helle lupaa hyviä rapusaaliita.

Olen rikkonut liikennemerkkiä "U-käännös kielletty". On ollut pakko toimia sisäisellä ravunvaistolla, kulkea joskus takaperin tai ottaa kiertotie. Nälkä on. Näppää korvalle. Mitä teen koti-ikävälle? Vaihdan kohdetta tai matkapastoripariskunnan mukaan kieltä.

Heimat

"Wohl dem, der eine Heimat hat", sagte neulich ein Geburtstagjubilar und lehnte sich zufrieden in seinem Sessel zurück. "Es ist mir nicht an der Wiege gesungen worden, dass ich einmal fast zweitausend Kilometer von daheim eine neue und eine so gute Heimat finden würde."

Der Vogel hat ein Haus gefunden und die Schwalbe ein Nest für ihre Jungen - deine Ältäre, Herr Zebaoth, mein König und mein Gott. Wohl denen, die in deinem Hause Wohnen; die loben dich immerdar.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Laulava Lehtipuu

Mitä mielikuvia pelkkä mainoskirje avaamattakin minussa herättää? En katso vaan kuuntelen laulavaa Lehtipuuta. Jokaisella aamulla on minulle laulu ja laulaja, joskus lahjatonkin. Erikoisesti muistan Pehkosen piilipuussa venäjän kielistä harakkaa. Oli kai kielitaitonen diplomaatti, joka osasi opettaa kuinka Rahmaninov lausutaan. Köyhää on ollut kieltenopetus 1950-luvulla kuulematta, kuinka saksalainen, englantilainen ja suomalainen puhuu kirjakieltä. Minä osasin vain savvoo, hiljoo ja kovvoo. Sitten piti pistää suu suppuun ja antaa ilveilijöiden sylkeä ruusunnuppuun.

Tämän aamun hidaste on ollut skannata kuva toisella koneella ja siirtää se blogiini. Pyysin tietokonetohtoria yhdistämään monitoimikoneen läppärin kautta toimivaksi. Hän ei ollut sitä halukas tekemään. Joten omat kuvat ovat vanhalla koneella, muistitikulla tai digikamerassa, on niin monia mahdollisuuksia. Näillä asioilla on yhteys, verkkokirjoitustaidolla ja punkinpuremalla. Kumpikin tarvitsee hoitoa minussa, mutta ei ole yhtä tahoa, joka osaisi homman alusta loppuun. Tämä on ongelma yksilötasolla, kunnassa, valtiossa ja maapalloistuneessa kasvihuoneessa. Kaikki ovat hätää kärsimässä.

Norsuille voi sanoa kärsikää toisianne, mutta siitä tulee pultattu mammuttimaskotti, joka ei sovi Kuopion asuntomessuille. Savolainen kukkaronvartija kokee toisten kärsimisen kyrsimisenä. Pitäisikö kaikki urokset pultata, että pysyisivät omilla reviirillään eivätkä täyttäsi minun sähköpostia. dna isäntänä ilmoitti: "Ei käyttöoikeutta" minulla kotisivuilleni eikä sähköpostiini.

Laulava Lehtipuu on Topi. Tunnen tämän Laulajan lauluistaan aamulla heti klo kuuden jälkeen. Hän on tunnettu maailmallakin. Opetusneuvoksen Topi on ansioitunut muilla kehutuilla avuilla. Se oli kirjan kirjoittamisen arvoinen. Kirja on koottu pidetyistä puheista, joita en ole kuullut enkä halua niitä lukeakaan. Kaikki on faktaa, puheet ja Topi. Laulava Lehtipuu oli tallessa ja nyt se täyttää tehtävänsä kollegiaalisuutena Tommya kohtaan.

Häätanhu

On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.

Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.

Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.
YRJÖ JYLHÄ

Die in seinem Hause Wohnen
Ein Gruss zum Geburtstag

Niin kuin aurinko ei unohda meitä, en minäkään sinua. Etkä sinäkään minua.
Kokemuksesta se kumpuaa ja oikean kokemuksen hyödyntämisestä tulevaisuuden hyväksi. Se on ollut minulle oikeata työtä, ei palkan eikä taivasosuuden tähden. Työ on minua palkinnut uudella seurakunnalla ja "omaishoidonkielellä". Zu Hause Pflegen on minun tekemä työ. Saksalaiset lapset olivat tehneet samoin. Olin kaukaa viisas vai lie ollut pelkoa saksalaista kohtaan, kun keksin kaikkia tekosyitä pysyä kotomaassa. Ei tarvinnut perua häitä eikä hautapaikkoja. Kummallakin on omat lapsensa, jotka hoitavat omat asiansa.

Se on ollut viisautta, minusta ei tullut omaishoitajaa Saksassa, mutta valitsin vanhempieni omaishoitajuuden Zu Hause Pflegen -ajatuksella. Omaishoitoajan jälkeen se selvisi. Virallinen taho tuhisee minut nähdessään ja kääntää selkänsä. He halusivat haudata hoitajat hoidettaviensa kanssa elävältä. Tämä ei ole totta Hyssälän mielestä, mutta olkoon hänen mielipiteensä mitätön ja minun mitääntekemätön.

Sano, kenenkä kanssa seurustelet, niin minä sanon, millainen sinä olet. Siitä asiasta minä vaikenen, ettei minun kanssa samanmielisiä naulata ristiin vedoten, niinhän sinäkin sanoit ja teit. Minä, minä ja minä, mutta kun virhe pitää oikaista ja pyytää anteeksi tapahtunutta, minusta tulee me. Kollektiivisuus on yhteyttä hyvässä ja pahassa. Siitä on talonmiesvitsi. Minä ja muut maisterit, olemme sitä mieltä.

Olen nähnyt työtehtävien yhdistämistä yhdelle kirkonpalvelijalle. Hän avaa kirkon ovet, siistii paikat, pitää messut ja saarnaa, neuvoo aviopuolisoita erotilanteessa, opettaa poikia kerhoissa. Malli on ranskalaselta nunnalta, joka joutui eläkkeelle 75-vuotiaana. Hän halusi vielä tehdä työtä ja rukoili päästäkseen maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomieheltä lupauksen viikoksi, ettei hakkaa akkaa. Sama lupaus viikon kuluttua toiseksi viikoksi. Joskus tunnen nunnan rukouksen täyttyneen minussa hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Täällä on tehtävää, mutta tekijöitä puuttuu. Ovat saarnamatkoilla puhumassa, mitä pitäisi tehdä. Puhua he osaavat tai vaieta kahdella kielellä. Onko tuolla niin suurta väliä, kunhan heistä puhutaan.

Gutes und Barmherzigkeit
werden mir folgen mein Leben lang,
und ich werde bleiben
im Hause des Herrn immerdar.
Psalm 23,6

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Itu-Joonas

Itu-Joonas, kaipaan sinua. Istuin heinäladon kynnyksellä. Kuivat heinät oli ahdettu latoon myöhempää käyttöä varten. Oli menossa viljanpuinti paikallaan seisovalla puimakoneella. Virtalähteenä oli maamoottori. Tunnistan tuoksuja siinä istuessani. Maahan varisseet siemenet olivat itäneet.

Saman tuoksun tunnistin vuosia sitten idättäessäni ensikerran alfa-alfan siemeniä. Syötävät idut otin mukaa työpaikalle. Pureskelin vitamiinipommia 20 minuuttia ja sitten olin täysi. Tässä on pureskelemisen idea. Olisiko siinä myös yhteys lehmän lepoajan käyttäminen märehtimiseen? Kun leuat liikkuvat määrätyn ajan, keskus ilmoittaa. Nyt olet kylläinen, jatka työtäsi. Itupurkki ei paljon vajunut. Seuraavalla tauolla purkki oli täysi, idut olivat jatkaneet kasvamista.

Minulla on siemeniä idätettäväksi kaapissa, mutta Itu-Joonas, idätysastia, on toisessa kaapissa. Sarana on mennyt rikki. Ovi ei aukea. Minun tekniset taidot eivät riitä avaamaan ovea hellävaraisesti. Jos käytän kovempia otteita, saattaa joku osa lohketa ja ovi on käyttökelvoton.

Olen viettänyt honeymoonia sijoitusyksiössä kuninkaallisista häistä lähtien. Jos olen valittanut, että asunnon pienuus minua ahdistaa, saan palautteen. Mahduimmehan siinä asumaan kahdestaan. Samaa mahtumista yritän helpottaa vähentämällä tavaroita kulttuurikahvilastani. Viinilasi, nro 1, linnankuva kyljessä, on riittävä minun viininjuontia varten. Kaikki muut joutavat kierrätykseen. Jostakin on aloitettava ja aloitan turhista kristalleista. Loppuelämä honeymoonia, kun perintöä tarvitsee joku muu pitää panttinaan aiheettomasti. Millähän oikeudella. Uutiset kertovat kunnalliselämän sekavuudesta. Kenellä on sille annetaan. Ja kenellä ei ole, siltä otetaan ja annetaan sille, jolla on jo kaikkea yli oman tarpeen.

Minä vain tiskaan astioita. Näin on käynyt kiertomatkalla. Tiskikoneen käytti loppuun joku muu. Yksiössäni tiskipöytä on kahdella suurella altaalla varustettu. Tasaista laskutilaa ei ole. Reunat on porrastettu eritasoon. Voi sitä muotoilun kukkasta. Monta kertaa tasolle laskemani korkeat astiat ovat kupsahtaneet nurin. Hana vaihdettiin, mutta siihen ei kuulunut tulppaa sulkemaan suurta pesuallasta. On käytettävä vielä erillisiä pesuvateja pesua varten. Huuhtelen astiat juoksevan veden alla. Annetaan ohjeita säästää sitä ja tätä, mutta vanhentunut keittiö on oikein energia- ja vesisyöppö. Jätteenlajittelua varten on muovipusseja, joihin lajittelen vaatimusten mukaan. Liesituulettimeksi on naamioitu koneellinen ilmastointi. On päällä tunnin aamuin illoin, mutta tarvittaessa ei voi käynnistää omalla ajalla. Olen umpiossa, mikä on tiiviimpi kuin virtahevon kaappi.

Maapalloistuminen

Tarvitaan meppi puhumaan maapalloistumisesta meille maan asukkaille. Tölli siirtää vastuun kuulijalle ottaa ohjat omiin käsiin selvitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Mepillä on pelko tulevien vaalien tuloksesta. Jos valta vaihtuu, on ehdittävä käydä pitkän, kuuman kesän festareilla, Taivalkoskella ja Lapin mökillä kalastamassa. Ei ole huolta maapallon kasvihuonepäästöistä. Olkoon polli kasvihuoneessa. Päättäjän pää savuaa kuin ilmaisjalelulehden päätoimittajan pinna paloi. Jakeluhäriöistä johtuen en tiennyt, että runomaratonia oli vietetty jo niin monta kertaa.

Töllin kehoitus on palata vanhaan, aikaan ennen syntymääni. Silloinkin tiedettiin, että maa on pallo. Galilei ei luopunut keksinnöstään, se pyörii sittenkin, vaikka menetti vapautensa ja joutui harhaoppisena kotiarestiin. Sama tapahtui itsenäistymisen aikoihin. Torpparin olisi pitänyt luopua syntyperästään mestauksen uhalla. Webster pitää öljypaastoa. Siinäkään ei ole minulle uutta, sehän oli meidän elämäntapa. Maapallosta on tullut pannukakku. Korkeimmalla kohdalla röyhyää päättäjät. Laidolla ennen pudottamista ihmiset kulkevat kumarassa, kun pään nostaminen erottaa joukosta. Aikalaiset pilkkaavat: "Vitun hämy!" Kiertävät autonikkunat kiireesti kiinni ja ampaisevat pakoon, kun Saarikoski oikaisee itsensä ja puhuu antiikinkreikkaa. Kreikkaa pitää ymmärtää ja ymmärtämättömät listiä kuin lanttu juurista ja naateista. Varastoidaan maakuoppiin parempaa käyttöä varten.

Aamun uutiset ei ole meille uutisia. Ne ovat vanhan kertausta terveydenhuollon työntekijäpulasta ja kuntien päätöksen teosta. Valta on siirtynyt kuntalaisilta virkamiehille. Ei maha mittää. Kuolleitten sielujen metsästäjinä saatuaan riittävästi maaomaisuutta ja rahaa siirretyksi omille tileille, siirtyvät hoitelemaan valtion asioita. Äiti Maa on myynnissä isoäitien tapaan eniten tarjoavalle tai ilmaiseksi velkaisine kotitalouksineen pakkotyöhön kaivoksiin. Siinä Suomi-neidon tulevaisuus. Rotat ovat jättäneet hukkuvan laivan siirtymällä veroparatiiseihin. Kapteeni katsoo horisonttihin virkakautensa loppuun. Oli myrsky alkava. Haluaako kukaan tulla jatkajaksi vai kruunataanko väärä kuningas ja surmataan ennen iltaa, jos pelastajaa ei löydy.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Terapiassa

Iloinen seurue herättää huomiota äänekkäällä keskustelulla työvuorobussissa. Hekin olivat matkalla yhdessä viihteelle, jota työnteko ei häiritsisi. Kolme miestä ja kaksi naista, joista toinen jäi mieleen ikänsä puolesta. Oli selvästi vanhempi kuin muu porukka. Asuna vaaleansininen jakkupuku, ruskea taipuisa tukka paplarikiharoilla. Meikki ei peittänyt elämäntavan tuomia ryppyjä iholla. Ääni kähisi tupakasta, mutta se ei estänyt pitämästä hauskaa.

Poistuin bussista aseman pysäkillä jatkaakseni junalla työmatkaa. Tulin illalla kotiin kymmeneksi, enkä muista ajatelleeni hauskaa seuruetta. Seuraavana aamuna taas työhön samaa reittiä. Asemanpysäkillä kohtasin naisen uudelleen. Nojasi seinään ja itki.

Terapia on tehnyt tehtävänsä. Olen kirjoittanut kymmenen vuotta itselleni ja nyt takki on tyhjä. Tuloksena tunnistan terapeuttisia ihmisiä, vaikka en heitä koskaan ole tavannut. Tullakseni ihmiseksi itkun, naurun tarvitsen ja ollakseni ihminen itselleni ja ihmiselle. Muutos on tapahtunut, mutta en ota vastaan minulle tarjottua taivaspaikkaa, jonka uskoon hurahtanut sisar on luvannut. Sillä ei ole mitään tekoa mitata minun ratkaisujani hänen vielä parempiin valintoihinsa. En ole halunnut edes kirjoittaa hänelle ja saada paluupostissa pitkää kirjettä siitä, mitä hän on tehnyt, missä käynyt ja kuinka hyvin pyyhkii.

Äidin viimeisenä kesänä luin hänen onnittelukirjeensä Meksikon liikenneolojen sekavuudesta. Nyt on toiset maailmaa heiluttavat ongelmat, mutta niistä hänen ei tarvitse äidille kertoa. Hän oli mustasukkainen äidilleni isästäni (enosta), lapsista, Vihtaniemen mummonmökistä ja kaikesta katkera. Vähätteli äidin pieniä onnen hetkiä. Hänen onnensa oli aina suurempi. Vanhoilla päivillään isänikin tuli toisiin aatoksiin sisarensa tyttärestä. Vanhempieni hautajaiset olivat viimeinen mittari. Pitäisi saada Maxillekin (kissa) hoitaja. Ne naiset elivät kuin faaraon hovissa. Kirje luettavaksi hautajaisissa kuitenkin tuli. "Tulkoon itse lukemaan" ja se jäi tallennettavaksi muistoa kunnioittavien joukkoon.

Kehoitettuna hakemaan keskusteluapua en ole tuntenut sellaista tarvitsevani. Perheterapeutille olin pitkästyttävä avunhakija. Hän haukotteli makeasti ennen istunnon alkua. Käytiin sovittelussa ja sovittelija tuli asiakkaakseni kysyen, muistanko hänen sovittelunsa. Muistin, mutta sitäkään sovittelijaa en olisi halunnut kohdata uudelleen muistutettuna. Terapeutit ovat tehneet hallaa, siksi heidän terapoimistaan pitää valvoa.

Minulla on ihan omat terapeutit, joiden seuraan olen hakeutunut omasta vapaasta tahdosta. Englantilainen parantaja pappi, Susan ja Dick ruuhkavuosilta. Viimeiset radion ja teeveen välityksellä. Vihonviimeiset verkossa kirjoittamisen kautta. Itselleni kirjoittaminen loppuu ja saa uuden suunnan, kun tiedän, mikä erottaa minut kotikissasta. Se on varmaankin joku sisäpiirin juttu. Otan siitä selvää palaamalla vanhaan.

Puutostila

Lihava alaston retronainen ikuistettuna pinssiin on muistutus helteestä ja vitamiinien/hivenaineiden puutteesta. Jäitä hatussa viilentämään päätä ja stay-upit jalkaan. Muuta ei tarvita korkokenkien lisäksi tullakseen kuvatuksi The Book'in sivulla kaivolla ja missä ikinä on kohdattu.

Aurinkoa on riittänyt energiaksi asti. Tarvitsen syödä kuitenkin Painonvartijoiden mukaan 20 pistettä oikeassa suhteessa, että otan energiaa elämiseen omista rasvavarastoista. Ne kertyivät talven aikana Burgdorferiihin tutustuessani. Se vaati kipu- ja häätölääkettä, kun millään en olisi halunnut enää muistaa niitä aikoja kesästä 1991 lähtien.

Jos aika entinen on tullut retrona takaisin, ei minulla olisi mitään vaikeutta ottaa kaapista aamupalaksi tarvitsemani piimä- ja mehuannokset. Siinä on puutostilalle alku. Ensiksi hävisi kirnupiimä, joka syntyy voin valmistuksen yhteydessä. Sitten loppui kaupanhyllyltä rypälemehu. Korvaavina tuotteina on kilometrinmittaisia hyllyjä jugurtteja ja mehuja, mehujuomia ja vaahtovettä oluena. Nautin pakolliset korvikkeet pitkin hampain. Mieliteot ovat menneet. Mieliteko on muistutus syödä sitä, mistä tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan. Energiaa tankataan nakkikioskilla nielaisemalla yksi kuuma koira parilla puraisulla. Nälkä ei mihinkään hävinnyt. Pitää nielaista toinen samanmoinen.

Olen ollut ruokarajoitteinen leikkauksen jälkeen. Jälkitarkastuksessa sanoin syömiseen liittyvistä ongelmista. Hymyilevä lääkäri lohdutti. Joku elää juomallakin. 140-kiloinen vaikersi: Et tiedä, kuinka minulla oli nälkä. - Jos tuosta elopainosta kuolet, et kuole nälkään etkä aliravitsemukseen. Hän ei kuollut, mutta ei laihtunutkaan.

Syöminen on taitolaji. Sitä pitää opetella kauppareissuilla. Hyvässä uskossa meidän elintarviketeollisuuteen ja raaka-ainehankintoihin petyn usein, mitä pakkauksista löytyy. En jaksa aina reklamoida. Otan opikseni kehoituksesta. Ota tai jätä. En valitse enää appelsiineja kaupan pilaantuneiden joukosta. Enkä tunne jääneeni mitään vaille. Tarjottu lohikeitto oli pyhän kokemus. Mässäily ruualla kertoo elämännälästä. Se näkyy kynsienpureskeluna, ettei kaikki ole kunnossa.

Helle vaatii paljon vettä ja vähän suolaa nestekiertoon. Paljonko tarvitaan vitaaliaineita omia varastoja sulatellessa, siitä keho pitää huolen, jos keskukset eivät ole sammuneet.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Kana ylitti tien

Googlehakuna "kanoja" se kysyy tarkoitinko koiria. On tainnut konekin saada lämpöhalvauksen. Vai lie peräti siipihalvaus, kun itse saa oireensa diagnosoida. Löysin seuraamaltani sivustolta linkin muutoksen blogiin. Blogisti valitteli, ettei saanut siirrettyä sitä sivustolle, mutta jätti linkin, jonka onnistuin siirtämään omaan blogiin. Olen niin vihreä näissä asioissa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta joskus sokea kanakin löytää jyvän. Tähtimerkkini "syöpä" on muuntunut ravuksi monen keittämisen jälkeen.

Minua viehätti kirjoituksessa "Kana ylitti tien" pohdinta, kuka antoi oman näkemyksensä tienylityksestä.
Bill Gates: Olen juuri julkaissut kana 2000 -ohjelman ja se munii minulle kultamunia.
Bill Clinton: Miten määritellään "ylitti"? Sitä paitsi, en koskaan, en kertaakaan koskenut tuohon kanaan.
Meneillään on Lahden runomaraton. Olisi minullekin mahdollista osallistua kuulijana, mutta tuli vannotuksi turhanpäiväinen vala. Niihin tilaisuuksiin en osallistu, joissa poliittinen puolue on nimen jälkeen mainittu. Eihän kaikki voi olla valjastettu naamioiduksi "seminaariksi" vaalirahakeräyksenä. Jos osallistun mielenkiinnosta ammatillisesti tai virkistykseksi, en totisesti halua ostaa 100 mummonmarkalla yhteisvastuukeräyspinssejä. Juoksen karkuun ferrarinpunaisena vaikka yksisiipisenä lumihangessa. Bo Carbelanin enkelitkin ovat yksisiipisiä, kun ei ole varaa kahteen siipeen.

Minulla on sukulaissieluja Norjassa tiettömän taipaleen takana. Anita otti kanat mukaan tunturin laelle näyttääkseen niille maailmaa. Ihana Anita, pitää keksiä huvinsa itse, osallistua alaikäisenä aikuisille tarkoitetulle kirjoituskurssille. Meillä on muut kriteerit osallistumiselle, mutta minua se ei enää haittaa. Jos on pakko laatia liian kireä aikataulu näyttäytyä kaikissa kissanristiäisissä, kuuntelen, kenelle kellot soivat kuulaina aamuina.

Pienessä yksiössä minulla olisi voinut olla kahden koneen lisäksi työhuone, salonki, vierashuone ja arkisto. Mutta muinaismummojen muistelupiiriä tarjottiin. Tai akateemisen mielestä paikka olisi ammattikorkean lievästi dementoituneille järjestämässä päivätoiminnassa. Onneksi ei ole lähettäjää, kun kukaan dementoitunut ei ihan itse osaa hakea itselleen hoitoa. Tytär kysyy päivittäin, kuinka selviän yksiössä helteellä. Nyt olen viettänyt honeymoonia aurinkoenergialla. Siihen he aina vetosivat asuessaan kahdestaan, että pitäisi minunkin yksin yksiöön mahtua. Heillä kävi vieraitakin, mukavuussyistä itse kieltäydyn.

Katson terapeutin luona käytäviä keskusteluja. Monesta aiheesta on itsellänikin kokemusta, mutta en vielä ole tarvinnut terapiaa selvittääkseni itselleni mielen aaltoilua. Sen hoitaa vireystaso ja vuorokausirytmi. Pahan paikan tullen kerron asiakkaallani olevan sivupersoonan kaukana. Kysyin juhlien väliajalla näyttelijältä, haittaako se, että hänen miehellään on tehtävä minun terapiatyöskentelyssä. Ei fyysisesti, vaan muuntautuneena moneksi näyttelijänä. Hän oli ilahtunut eikä antaisi asian haitata. Samaa se googlekin varmisteli, onko kyseessä kanat vai tunneperheeni koirat ja kissat.

Alkuperäinen tarkoitukseni jatkaa elämää Vihtaniemellä sai ankaraa vastusta. Taloissa on vain emännättömiä poikamiehiä. On kuljettu samat matkat ja he ovat pysyneet paikallaan. Pikarakastumisen kokenut mies muutti Tuusniemelle. Puhuin hänen kanssaan siellä asuvista poikamiehistä. Hänen mielestään he eivät olleet ihan viisaita, mutta tiesin monen olleen vanhojen vanhempiensa ainoita hoitajia. Heille olisin avannut kotini ovet ja keittänyt kahvit, mutta siinä asiassa Luoja kielsi suuria suunnittelemasta. Miksi vastarakastunut, iso mies puri kynsiään? Miksi kylällä ei saisi olla yhtään asuttua mummonmökkiä? On tultu viihde- ja vapaa-aikaan ja siitä on tullut viihteelläolijoille ongelma viettää vapaa-aikaansa. Hullun ilo on halpaa.

Hän, joka muuttuu

Pidän tärkeänä, että oma oksani sukupuussa on helposti luettava. Vanhempieni kultahääpäiväkuva on kumollaan. Yksi kahdeksasta Kunnaksen "Veljessarjan" silmällisenä puutolppana hymyilee lakitettuna kuihtuneet ruusut sylissä. Kaukomamma on ottanut neuvosta vaarin. "Näkis vaan", neljännesvuosisadan jälkeen, missä lie kuva. Vilma 1V aloittaa seuraavan sukupolven ja Alma rippikuvassa lopettaa kuvakavalkaadin kansakunnan kaapin päällä.

Olen kirjautunut oikeille sivustoille, mutta sielläkin kova huuto säpsäyttää. "Olet voittanut!" Koneellani on haittaohjelma houkuttelemassa kilpailemaan siitä, mitä en näe. Helle on todellinen haaste selvitä aurinkoenergian käytöstä. Tosin kokeilu oli lentää ympyrää vuorokausi yhteen menoon päivällä ladatun aurinkoenergian voimalla. Jospa tuon olisin oivaltanut lukittuna tyttötaloon noudattaen omaa päätöstä. En käy missään. En tapaa ketään. Istun huoneessa lukemassa, kirjoittamassa. Siinäpä sitä elonpiiriä kierrettäväksi kehää. Se oli masennusta ja turhautumista, toistaa kiltisti lupaustaan vastoin odotuksia. "Jos jatkat lukioon, meillä et enää asu."

Lähes 50 vuotta on tuosta suruttomasta nuoruusajasta. Eristäytyminen on vapaaehtoista. Olen muuttunut kunniamurhien kautta. Puhutaan vain turkkilaisten tyttöjen ja naisten kohtalosta. Meillä muutokset ovat väistämättömiä. Sekoitetaan sukupolvenvaihdos sukupuolenvaihdokseen ja Pride-kulkueeseen. Tommy kertoi olevansa kaappiurheilija, kun runoilijoita edusti ruokatuntiseuralaiseni Pentti Saarikoski. Näin meitä leimataan poliittisiin tarkoitusperiin sopiviksi syntyperän, sukupuolen, iän, koulutuksen ja ammatin perusteella. Sota-aikana oli isäni kuullut ylhäältä toiveen. "Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi." Samanaikaisesti sotimisen tosissaan ottaneita uhkattiin sotaoikeudella. Äimänkäkenä huudetaan ylintä oikeutta ratkaisemaan riita-asiat. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Ja vieläkään en anna periksi.

Kuvat on katsottava uudestaan. Näen nuutuneita kukkia, jos kukitettuna on kuvattu. Sain lakituspäivän aamuna puhelisoiton noutaa ruusut linja-autosta. Sain oikein interflora -lähetyksen. Ruusut olivat matkanneet satoja kilometrejä ilman vettä ja kosteutta leikkauspinnalla heppoisessa käärepaperissa. Olin surullinen lähettäjän puolesta paketin aukaistuani. Matilta sain tuoreen ruusukimpun. Olin kutsunut kavaljeerikseni tietämättä, että Lissun luona käydessään, minä olin ollut mielessä. Sitä en silloin tiennyt eikä se tieto muuttanut mitään hänen haikailuistaan. Äxä toi ruusuja palattuaan *työmatkoilta*. Keltaiset ruusut sain kapakan edessä sisällä torjutuksi tulleelta, ulosheitetyltä mieheltä. "Nämä ruusut ovat kaukaa, kartanosta kuninkaan" soi mielessä, kun 2000 km matkattuaan ne minulle ojennettiin.

Roskiksesta pelastettu ruusu jaksaa yllättä. Samassa kukassa on kaksi keskusta. Se kertoo tarinaa pihlajasta, joka kasvoi Olavinlinnan muurista. Kaksi sydäntä yhdessä kukassa syntymäpäivänäni. Pysyttelen sisällä. Ei ole hyvä päivä juhlia tänä vuonna. Luvataan hyviä rapusaalita lämpien vesien ansiosta. Odotan tulvaveden apua nousta lietteiselle rannalle ja viittoa valkoisella saksikädellä. "Hei, täällä minä olen."

torstai 15. heinäkuuta 2010

Nunnan viesti Raamatun välissä

"Älkää mitään kauhistelko!" Ja tänä päivänä kaikkein vähiten turvallisuutenne puolesta, sillä Iso-Veli valvoo taas ja ahkeroi. Uusi Lahden ilmaisjakelu maahanmuuttajavoimin oli positiivinen yllätys. Lahden 15. runomaraton Mukkulassa 15. - 17.7.2010. Tasavallan presidentti, Tarja Halonen, 15. Runomaratonin suojelija.


Leivän keskellä on reikä
taivaan tulla ja mennä,
ajatuksen hengittää
- ei pelkästään leivästä.
Inka Kivi: Runoa ja ruisleipää 2010

Pääsin mukaan Mukkulan tammien alla tapahtuviin kulttuuririentoihin Lahden 4. runoviikolla 12.5. - 17.5.2003. Seinälläni on juliste Pentti Saarikoskesta kestopullonsa kanssa. Vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Tommy Tabermann lupasi kollegialisuutta minua kohtaa ammatillisesti runon säkeellä: "Olkaa vapisematta kädet, tätä öljyä ei ole varaa läikyttää pisaraakaan hukkaan." Olimme öljyn levittäjiä emmekä öljyn myyjiä. Nyt Tommy on poissa. Lupautui rakkaudelle pelkäämättä. Sama pelottomuus tarttui minuunkin ja paljon vettä on virrannut Niagaran putouksesta siitä lähtien.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Sottoo pakkoon Sammakkomäkkeen

Tein hätäisen johtopäätöksen helteestä seisemäänkymmeneen asteeseen, mutta huh hellettä, uutinen jatkuu vuoteen. Jatkosota alkoi liioittelematta heinäkuussa 1941. Salmen takana saaressa asui kunnanmökissä Krögerin Oton perhe. Olivat työteliäitä kunnon naapureita. Muuttivat sitten Sammakkomäkeen oman tilan pitäjiksi. Siitäkö lie herännyt sanonta lähteä "sottoo pakkoon Sammakkomäkkeen".

Hautausmaalla kohtasin Airan, joka tunsi minut, mutta epäili tuntisinko hänet. Ja hymykuopat syvenivät poskissa. Silloin hänet muistin nimeltä naapurin Airaksi. Hän oli jäänyt toisen naapurin pojan leskeksi aikaisin. Olimme kumpikin hautausmaakäynnillä saman kuusen juurella. Olisin mielelläni kuunnellut Airan tarinaa, mutta siihen ei ollut aikaa. Minulle ei jäänyt lapsuudenaikaisia ystäviä, kun lähdin vieraalle paikkakunnalle oppikouluun. Muistin kuitenkin heidät kaikki naapureina. Katsoivat kauempaa minut havaitessaan, mutta eivät edes tervehtineet. Joku vanhempi naisihminen muisti minut laihana rääpäleenä, että mistä olin hankkinut elopainoni. Joku serkku kehaisi säilyttäneensä tyttöikäisen painonsa. Minusta hän näytti anorektiselta, jota osteoporoosi vaivaa vanhana.

Kunnan virkaatekevien kanssa vaihdoin ajatuksia omaishoitamisesta. Hoitotuen alennukseen vaikutti yksi vapaapäivä/kk. Hoitajana olin päässyt eläkejärjestelyjen piiriin. Takaisinpaluuni oli sosiaali- ja talousjohtajan mielestä hätävarjelun liioittelua. Heidänkään isänsä eivät tarvinneet hoitajaa. Kuitenkin Tuusniemen kunta osallistui näiden isien kaukohoitajien vapaa-ajan järjestelyihin. Olipa kyse koulutuksesta tai virkistyksestä aina löytyi sijainen huolehtimaan varsinaisesta työstä, että kunnan virkamies sai kaukana asuvien vanhempiensa aiheuttamasta huolesta hänelle kuuluvan yhteisvastuun.

Minusta tuli tietokonevirhe, jonka oikaisin. -Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Näinhän minä sen avoimen tilanteen, jossa kunta oli osallinen perinnönjaossa, jos oli järjestänyt laitospaikan sitä tarvitsevalle. Kun meidän kohdalla ei ollut maksamattomia elatusapuja, ei kunta voinut vedota lakiin ja ulosmitata sen perusteella lapsuuskodin uimarantaa. Siihen tarvittiin laittomat keinot ja uhka joutua maaoikeuteen. Nyt olen tällä tiellä "sottoo paossa Sammakkomäessä". Tarjosin kunnalle lahjoitusta, mutta he katsoivat paremmaksi saada huvinsa laillisista toimituksista. Maksoin toimituskulut ja hengitysharjoitussessiossa tunsin selässäni liikkumattoman nikamavälin ja kusenmaun suussa.

Tähän päivään siirrettynä kunnallispolitiikka muistuttaa kissanpennun sisäsiistiksi opettamista. Itse en ole kokeillut, montako kertaa tarvitaan toistaa opetusmetodi. Vahingon sattueesa otetaan kissaa niskasta kiinni, painetaan ruususuu läjään tai lätäkköön ja tehostetaan pyörittävällä liikkeellä. Toimituksen jälkeen annetaan kissalle ilmalento mahdollisimman korkealle ja pitkälle. Muistuttaa keihäskaaren toivottua pituutta. Keihäs vain ei opi lentämään, mutta kissa ja ihminen, lapsi tai vanhus, oppii jotakin ihmisten julmuudesta toisiaan kohtaan. Muutos alkoi minun ehdittyä 50. ikävuoteen. Harjoituksen tuloksena päästiin lamaan. Säästötalkoista huolimatta on päästy uuteen lamaan ja nyt se todellinen harjoittelu vasta alkaa. En vain tiedä, mitä lopputulosta tavoittelemme. Sammakot selvittivät tiensä kermasaavista vapauteen hyppimällä. Olisiko yksipohjaisten tankkerien laivanlastausta arvioitava uudelleen?

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Auringonkukkarukous

"Sinun on aina autettava minua nousemaan ylöspäin, jotta ylitän korkeimmatkin vuorenhuiput, etkä koskaan päästä minua putoamaan."

Standardi määrittelee, miten jokin asia tulisi tehdä. - WWW -
Vuosituhat vaihtui www-sivujen ulkopuolella. Sen käyttäjät ja niille sivuille ohjaavat olivat jotenkin ylemmyydentuntoisia asiakaspalveluissa, teeveessä, pankissa ja Kelassa. Verkkokirjoitustaidottomana olin ihan pihalla. Kun digi-teeveetä varten tuli mies mittaamaan yhteyksiä vanhassa kerrostalossa, hän katsoi minua päästä varpaisiin ja tuhahti halveksivasti: Etkö sinä ymmärrä? Siinä oli oleellinen tokaisu tämän päivän Suomi-neidon määrittelyyn ajassa, jolloin standardeja ei ole vielä olemassakaan.

Hyökkäys on paras puolustusstrategia. Kun pauhaa tietävänsä omat ansionsa ja säätää lain iästä ja työhistoriasta, jäämme kaiken ulkopuolelle. Tämäkö on tämän päivän standardi tuleviin vaaleihin. Rahaa on tuhlattavaksi, mutta mistä tulevat äänet. Intiaanien viisaudella olen harjoitellut ryhmätyötä. Nimekseni valitsin "Yksi, joka pamauttaa päähän". Tommyn kanssa varoimme läikyttämästä öljyä hukkaan, kun taas kukkaronvartija on myymässä naisetkin EU -kiintiöön tuottamaan lisä liksaa valtion pohjattomaan säkkiin. Sieltä se valuu kohteisiin, jotka he itse päättävät standardeiksi. Rahareijät on yritettävä tukkia yhtä tuloksettomilla yrityksillä kuin öljyputken vuoto Meksikonlahdella. Minulle lähempi on Kuolemalaks, johon Kaho mielistyi ikihyviksi.

Intiaanileiriini kuuluu muitakin samoin ajattelevia. Kypsyttäjä jaksaa aina pysyä kannassaan. Katajan kuori sitkeydellään vetää pidemmän korren. On ilahduttavaa saada yksi asiallinen sähköposti sadan Tupaten täynnä ja Vanhan nirson brändituotteiden roskapostin joukossa. Näkee taijan kokoaa blogiluetteloonsa meidät kaikki. Taputtaa vihollista otsalle on aika humoristinen taputellessaan häntäkin, joka Ei pelkää tietämistä.

Taaksejääneitä ovat Musta ukkonen, Kylillä kävijä, Lyhyet siivet, Putoilevat pöksyt ja Kerran haudattu. Takaisin tulleita ovat Vaihtaa jalkaa, Yksi pilvessä ja Niittäjä.

Tämä on minun uusi intiaaniyhteisöni. Muistuttaa menneistä tuliukkojen kesistä. Yksi heistä oli nimensä veroinen elämässäni, Polta se karrelle. Muutti pois kuin käki uuden käenpiian hoiviin eikä yhtään kanna huolta jälkipolvensa elämästä. Lintumaailmassa on yhteishuoltajuus ilman eri sopimuksia. Siitä tekee poikkeuksen kukkuvan käen lisäksi toisen pesään muninut emo, vai olisivatko molemmat sukupuolineutraaleja.

Tämä vuosi on oikein lumiukkojen juhlaa. On kuuma ja ja kylmä, ei jätä ketään penseäksi eikä välinpitämättömäksi.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Jos mie saisin

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei, kesäkauven voita syyvä.

Helle vapauttaa minut kaikista sovituista kesätöistä. Puolitoista vuotta ikkunattomassa kopissa, koneellisesti ilmastoidussa ja keinovaloa kirurgin tarpeisiin. Se oli asiantuntijan arvio työhuoneesta uudessa palvelukeskuksessa. Asiakkaat pyörtyivät aamulla, ilmastointi oli ollut pois päältä säästösyistä ilta 17.00 aamu 7.00 välillä. En kyllästynyt näihin työhuoneen epäkohtiin, vaikka näin harhoja liian kovasta valosta. Sain tarpeekseni johtajan salakuuntelusta oven takana, kun minulla oli miesasiakas tyhjäksi luulemassani talossa. Hän halusi kuulla, mitä minä tein miehen kanssa suljetun oven takana. Hän kuuli haluamansa ja vielä nautti siitä, että tuli nähdyksi. Se oli syy sanoa irti vuokrasopimus.

Oma ikkunallinen työhuone oli riittävän iso, mutta talon muut puutteet ahdistivat. En valittanut kesävalosta ja helteestä. Pyyhin itsestäni hikeä enemmän kuin asiakkaista öljyä. Siitäkin pääsin eroon, kun sijoittajat halusivat ostaa työhuoneeseen oikeuttavat osakkeet. Loput työvuodet minulla oli vuokratyöhuone. Sen talon johtajan kanssa meillä oli yhteinen työmenneisyys ja hän puolusti minua sihteerikön sanomiselta. "Takuuvuokran saat takaisin, jos sitä ei käytetä työhuoneen korjauksiin." Silloin johtaja tulee ulos kammiostaan sanoen. 
- En ole nähnyt paremmassa kunnossa luovutettua huoneistoa 25 vuoden aikana. Sain synninpäästön ylimmältä taholta ja muistan aina hyökkäykset ja puolustukset.

Tämä helle saa minut muistelemaan yrityskulttuuria pienen ja suuren välillä. Isot aina olivat syömässä pienen pois. Nyt näillä syöpöillä on ähky ja ovat poksahtaneet konkurssiin yksi toisensa jälkeen. Sitä niittää, mitä kylvää eikä viikatemiesten aika ole vielä ohi.

Nyt saan olla jouten, kun jabulanin potkiminen loppui. Aamulla vielä etsin vaatteet päälle huoltomiehen käynnin varalta. Hän vakuutti, ettei ole vaaraa vesivahingosta. Kaikkea voin tehdä pelkäämättä seurauksia, jotka olisivat harmillisia vesivahinkona kuivatuksineen. Mutta eihän se vahinko tule kello kaulassa.

Uudet tangot tiilenpäiden lukemisesta/laskemisesta ja rysän päältä kiinnijäämisestä ovat mennen talven lumia. Hei, minulla on parempaa tekemistä; jouten olla ja kesäkauven voita syyvä. Muista mukavuuksista kertoili venemestari, jonka työtä oli mieronkierto ja veneenveisto. Joutenoloajalla hän kävi hierojalla, joka hieroi munat myllin mällin Ohtaansalmella.

Vesi tippu vempeleestä
hei, vesi tippu vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
jo se loppu!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Elämä ennakkoperintönä

Karjalainen heinäkuu on vuorossa 2010. Puhuttelee minua yhtä paljon kuin punainen heinäkuu. Pakållinen on jäänne pakkåruotsista. Savossa ei ollut ainoatakaan tienviittaa pakkåruotsiksi kaksikielisyyden vaatimalla tavalla. Tuusniemellä muistetaan venäläinen sotaherra Duus. Asui Ritoniemen parakkikylässä ja tämän merkkihenkilön mukaan Tuusniemi tuotiin maailman kartalle.

En ole lähdössä tutkimaan arkistoja kirjoittaakseni faktaa. Perimätieto ja hautausmaakävely tuovat tallennettuja muistoja mieleen. Seurasin alokkaiden valatilaisuutta Tuusniemen urhelukentällä. Se oli mieleenpainuva kokemus siitä, miltä tuntuu, kun sotajoukot marssivat rauhan aikana. Inhimillisen piirteen toi muutaman sotapojan istuminen seurakuntatalon pensasaidan suojassa. Pyysivät minua olemaan hiljaa, ettei heidän puntisreissunsa paljastuisi. Lupasin heille, kunhan vievät pullonsa ja tölkkinsä mennessään.

Edellisen kerran tarvitsin kulkuluvan työpaikalle, kun koulumiljöö oli sotaharjoitusten hermokeskus. Olihan kerran käytetty Vihtaniemen tietäkin sotaharjoituksen vesillemenoa ja paluuta varten. Tie oli särkynyt, eihän sitä ollut vahvistettu kestämään joukko-osastojen raskaita ajoneuvoja. Juojärveen ei jäänyt jälkiä. Veden ylitys Valkealassa vaati uhrinsa suvusta. Suuret sotilaalliset hautajaiset järjestettiin Tuusniemellä. Silloin tie oli seitsemän talvisavun käytössä. Nyt siitä on tullut yli sadalle sijoittajalle kesämökkitie ja agressiivisimmat ovat saaneet aikaan sodan "Tiekartta Länsirannalla".


Tämä on minun tieni: Alkoi kirkonkylän rannasta ja päättyi piharantaan Vihtaniemellä. Lapsuudessa toisin päin 7 km vettä, milloin tyyntä, milloin tuulta. Joskus myrskyä, läpipääsemätöntä sumua, rospuuttoa, milloin jää ei kantanut.

Punaisesta heinäkuusta on päästy karjalaiseen, isänmaiden ja jumalaisen heinäkuun kautta. Mihinkä vielä ehditäänkään, kun vuosia kuluu. Olenko oppinut vetämään henkeä välillä kirjoittaessani blogia? Jos kappalejako antaa lukijalle tauon, kirjoittajana täytän sen sielussani soivalla musiikilla. En ole päässyt vielä niin pitkälle, että antaisin koneen tehtäväksi kirjoituksen muokkaamisen luettavampaan muotoon. Oppimani olen unohtanut, kun käytetty kone vanheni ja koulun käyttökelpoisilla koneilla tehtiin bisnestä omaan lukuun. Jollakin oli siihen oikeus poliittisen sisäpiirin hyväksynnällä. Se siitä ja sen kestävyydestä. Heinäkuu on suljettu, minä vielä olen elossa. Kuinka kauan tässä helteessä. Muistan runon säettä: tauti tanssi talvitiellä.... että eiköhän tämä tästä.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Pikku-Britta Saiman-päivänä

Pienten historiaa katson oman elämän tarinana. 5-kymppiseksi elin sitä vahvasti kirkon oppien mukaan. Saarnoista muistan paatoksen "synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta". Syyllisyytä en ole koskaan tuntenut syntymästäni. Isäni vaikersi hankkineensa lapset himoittuaan äitiä. Rakkautta, uskollisuutta ja pitkämielisyyttä riitti 57 vuotta. Ohimennen hän mainitsi kuulteni, ettei kaikki siihen pysty. Tarkoitti minun avioeroani. Äiti olisi halunnut mennä laitokseen isän valvovan silmän alta. Lupasin hankkia rullallisen paperia, että saisi vahvistaa tahtonsa allekirjoituksella, joka venyi ja venyi halvaantuneella kädellä veivatessa. Lahjakirjaan riitti puumerkki. Tarjosin äidilleni apua hakea asumuseron kautta avioeroa. Emme päässeet niin pitkälle. Äiti lakkasi painostamasta minua lähtemään pois. Hän vapautui isän luopumisenpelosta. "Itsepähän tietää." Isä teki surutyötä monta vuotta äidin eläessä. Hän oli valmis luovuttamaan. Minusta tuli äidin jatke, suvun kahvinkeittäjä ja kuitenkin isä nähtiin kotona yksin, vaikka minä olin hänen kanssaan.

Olimme mummolassa kesälomalla. Tytöt olivat 10-kesäisiä. Auringon palvonta nurmikolla oli heistä hauskaa. Siihen mummo sanoi muistaen omaa lapsuuttaan. Hänellä ei ollut lapsuutta ollutkaan, vaan aina piti olla tekemässä jotakin. Enojen ja setien perheissä sairaustapauksissa piti ottaa vastuu siitä, mitä perhe söisi. Hiski kehaisi seitsenvuotiaalle: Kyllä se tyttö osaa, kun äiti leipoi leipää omin nokkineen. Sedän luota hän joutui pakenemaan, kun vaimo teki kuolemaa ja juovuksissa setä otti arkkua varten mittoja. Äitini muisti sen matkan Juojärven yli jäätä pitkin ilman päällysvaatteita. Matkaa ainakin 15 km aukeata jääkenttää. Olen kiitollinen, että sain pitää äidin 50 vuotta. Kukaan meistä ei jäänyt mitoiltaan alamittaiseksi, henkistä tunne-elämän vajavaisuutta vain äiti ymmärsi. Senkin, miksi sisarukset minua vihasivat alusta lähtien. Kävin koulua ja heidän mielestä se oli ennakkoperintö, joka pitäisi ottaa huomioon lopullisessa perinnönjaossa. Aika oli muuttunut, mutta sisarukset toteuttivat halkomistoimituksineen perinnönjaon ajattelemallaan tavalla vävyjen avustamana.


Omista lapsista saan ilonaiheita päivittäin. Tänäänkin Britta kyseli kuningatarhillon valmistusohjetta ruotsalaisista metsämansikoista ja mustikoista. Keitin sen viime kesänä hillosokerilla. Ensimmäisen tunnin jälkeen autokoulussa opettaja oli levitellyt silmiään hienosta jarrutuksesta. Britta sanoi tunteneensa itsensä akanketaleeksi, joka oli käyttänyt jalkaa vain ompelemiseen koneella. Kaikki kokemus on filmillä tallessa ja opitun voi ottaa käyttöön tarvittaessa. Kaukomammalla on kesäohjelma seurata edistymistä autokoulussa.

Me -lehden kolumnissa Tommy Tabermann kirjoittaa leikkivästä lapsesta. Tiedän tarkalleen hengitysharjoitussessiossa kokemani uudelleen syntymisen. Tai se oli vain elävä muisto syntymästäni 69 vuotta sitten heinäkuussa. Paikka suuri synnytysamme täynnä 37 asteista vettä, kasvot veden alla snorkkeli suussa. Nokkanäpytintä en käyttänyt. Synnytys kesti tunnin enkä olisi halunnut tulla veden alta pois. Avustajana ammeessa oli Saimi. Mikä yhteensattumien summa olikaan nuo hengitysharjoitukset Frantsilassa, josta kiiri tieto ruohon käyttämisestä. Se, jos mikä, on terapiaa. "Kyynikko ei suostu iloitsemaan elämästä." Ja siitä olen Tommyn kanssa samaa mieltä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kukka ja mehiläinen

"Ihminen on taideteos" ilmoittaa Mehiläinen. Tarkkailin sivusta, kuinka mies esitteli saamaansa onnittelukorttia. Tässä sulle kukkia, kai sulla on mehiläisiä. Mitä lie kelannut mielessään? Itse olen joutunut maaorkidean asemaan. Täytyy keksiä keinot, millä siitepöly siirtyy seuraavaan kukkaan.

Vista sen ratkaisi. Palomuuri ei pysy päällä, vaan joka kerta kone ilmoittaa. Avaa tietoturvakeskus. - palomuuri ei käytössä - ota käyttöön nyt - boing kumahtaa - jatka - on käytössä. Sulkeudun muurin sisäpuolelle. Maaorkidean siitepölynuija heilahtaa. Pienen pimennyksen jälkeen pörriäinen jatkaa seuraavaan kukkaan. Pöläyttäminen on tapahtunut.

Ihminen tarvitsee toisen ihmisen lisääntyäkseen. Muuhun hauskanpitoon kuuluu lentää kukasta kukkaan. Kumpaa pitää moralisoida, jos kumpaakaan. Kiinassa vain yhden tytön syntymän salliminen on johtanut siihen, ettei kaikille löydy kumppania. Mielipidepalstalta luen kirjoituksen. "Televisiossa on liikaa sairaalasarjoja." Ihmisten ajankuluksi tuotetaan meille viihteen nimissä sarjoja. Jotakin olen oppinut näistä sarjoista.

Jos istun yksitysvastaanotolla varattuna aikana odottaen, milloin lääkäri kutsuu sisälle, jää kaikki arvailujen varaan. On taustamusiikki, on hoitaja lääkärin luona. Vanha nainen kuoliokivussa saa odottaa, milloin lääkäri ehtii omilta kiireiltään avaamaan vastaanoton. Teho-osastolla ei niin kiirettä olekaan, etteikö ihmissuhdeasiat tule hoidetuksi ennen potilaiden kivunlievitystä.

Holby Cityn sairaalassa vanha lääkäri tiesi kuolevansa. Opasti vastavalmistunutta. Unohda lääketiede ihmisiä hoitaessasi. Hoitaminen on taidetta. Jos tiedettä haluat tehdä, hakeudu patologiksi. Potilaathan ovat siellä jo kuolleita. Onko lääketiede vain lääkkeiden vaikutuksen kokeilua ihmiseen ja lääkäri vain laillistettu diileri määräämään lääkkeitä? Parantajalääkäri on enemmän, tietää kuinka ihmisiä parannetaan. Tommy osasi runoilla ihmisille hyvää oloa. Varoitteli läikyttämästä öljyä hukkaan. Kukkaronvartijat muuttavat kaiken rahaksi, ei tehdäkseen hyvää sairaille ja köyhille vaan kasvattaakseen omaa rahasäkkiä apuatarvitsevien kustannuksella. Näin toimitaan köyhässä kaupungissa. Jos ei pyhäksi parane, tauti on kuolemaksi.

Vieläkin pidän kiinni sanataiteen täydennyskurssista lääkäreille "taide ja taudit". Sitä varten en tarvitse tietää kaikista lääkärikirjan sairauksista. Se on enemmän taidetta, kuinka puistonpatsasta muistuttavaan ihmiseen saadaan eloa.
Mikä on tämän päivän pahin vitsaus. Siitä puhe mistä puute.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

"Satama pieni" -rakkauslaulu

Rannalle jäänyt katselee lähteviä laivoja. Olen saatellut katseellani heitä viimeiselle matkalle siunaten. Joutuessani hyväksikäytön kohteeksi olen väärinymmärtäjät haudannut eroottiselle hautausmaalle. He ovat itse saaneet kieltää jumalansa ja tulleet haudatuksi omaisten toimesta ristin alle.

Mestatut torpparit haudattiin siunaamattomaan kirkkomaahan ilman pappia. Aina hautausmaalle mennessäni kuljin tietä, jonka toisella puolella oli siunattu maa kirkkon asti. Toiselle puolelle jäi viisi hautapaikkaa ja kunnan ja seurakunnan pystyttämä patsas vakaumuksensa puolesta kaatuneille. Ajattelin siellä kulkiessani tulevani haudatuksi samaan riviin maallisen vakaumukseni puolesta. Sotasurma -projekti avasi näitä hautoja. Sen jälkeen kutsuttiin mestattujen omaisia tilaisuuteen, jossa heidän hautapaikkansa siunattiin kirkkomaahan kuuluvaksi. "Syyttömänä"syntyneen isän lapset eivät osallistuneet isoisän siunaustilaisuuteen. Isä ei ollut puhunut lapsuudestaan. Se oli vaiettu häpeä. Torpparin nuori, raskaana oleva vaimo vaikersi miehensä kuolemaa. Teloittajat uhkasivat tappaa akankin, jos ei lakkaisi ruikuttamasta.

Israelilainen luettelee massamurhissa surmansasaaneiden lukumääriä. "Ja sitten te kysytte neljän rauhanturvaajan kuolemasta." Satu Hassi tutustuu Meksikossa suomalaisen avustustyöntekijän surman asiakirjoihin. Kun lähellä on niin puskee, kun kaukana on niin ammuu. Tänä päivänä päinvastoin.

Aamulla kieltäydyin ottamasta vastaan huolenpitäjän ja tietokonetohtorin. On niin kuuma kuin pätsissä. En voi kuin ihmetellä sijoitusasunnon rapistumista. Korjataan julkisivua ja kustannukset maksan minä korotettuna vuokrana. Sata neliötä tyhjillään vieressä ja maksamani vuokra kattaa senkin yhtiövastikkeen ja korjauskustannukset. Isäni kirjeestä muistan.


"Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden
kelle nyt kertoa saan.

Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee.
Vartija poissa nyt on."

Nyt sen tiedän, ei ollut perimätiedolla vaikutusta tämän päivän lahjottuun toimitusinsinööriin apureineen (Helfershelfer). Toiset vahtivat lapsuuskodin uimarantaa ja rahastavat tekaistuilla maksuilla voidakseen taata sijoittajille lupaamansa lisäarvoa. Näin kunnat houkuttelivat uusia asukkaita rahastajiksi alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Oppirahat olen maksanut kysymällä sisällissodan laillisuutta. En hyökännyt vaan puolustin huonolla menestyksellä.

Verkkokirjoittajan talossa olen turvassa. Sinnepä ei Hallikaisen hammas yllä. Haaskalinnut ovat haistaneet raadon, jota jätekukoksi naamioitunut firma kuljettaa jätteenkeräyspisteistä kaatopaikoille. "Voi meitä tyhmiä",
intilaisen puidenhaalaajan mielestä.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kuunsilta


Kerran aloittettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.



Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin
Muista, että hymyily on uneksimista.

Tommy Tabermann

Näin sinä herättelit meitä epäuskoisia ja estoisia. Sinä lähdit viisaasti. Minun tehtäväni sanataiteessa on vielä pysyä aiheessa "taide ja taudit". "Minussa on koivu/ joka tuhlasi lehtensä jo toukukokuussa./ Surutta, vihellellen, hyräillen."