perjantai 11. kesäkuuta 2010

11811 - tatska

Mies kertoi olleensa ruumiskasassa riisuttuna tuntomerkeistä, kun taju palasi. Hän oli kuollut mies kaatuneiden joukossa, mutta elossa. Se oli hänen alakuloinen tarinansa, oliko hän enää olemassa.
Laskurin ilmoittama kävijämäärä on minua puhutellut numerosarjana 11611 lähtien. Se on tatuointitunniste suvussa kenenkä ihosta se sitten löyytyykin. Koneelle kirjautumiseni seuraa maaorkidean oveluutta saada pölyytys aikaan.

Hyönteinen lentää kukkaan, orkidea on valmiina kumauttamaan siitepölynuijalla hyönteistä päähän. Taju kankaalla pökerryksissä hyönteisestä on tullut siitepölynvälittäjä seuraavaan kukkaan lentäessään. Vistan kanssa on minulla aina sama rituaali edessä.

Tietoturva ilmoittaa - palomuuri ei ole käytössä - ota käyttöön nyt - boing -kumahdus äänimerkkinä ilmoittaa - on käytössä. Turvallisesti voin jatkaa palomuurin sisällä kirjoittamista. Kysyin, miksi palomuuri ei pysy päällä. Siihen ei ollut tietokonetohtorilla vastausta.

Kaikenlaista veivausta sveitsiläisiltä feministeiltä. Kielestä on poistettava sukupuoleen viittaavat sanat; opettaja/opettajatar esimerkkinä. Se on vanhahtavaa puhekieltä, kun on kyse opettajanvirasta. Sillä on merkitystä, onko opettajalla rikosrekisteri lapsiin sekaantumisesta.

Suomen katolinen kirkko paheksuu naispiispan valintaa. Onko kirkko ottanut vastuun papeistaan ja heidän lapsiin kohdistuneista mieltymyksistään? Mieltymys on mielestäni positiivista, mutta kun se on hyväksikäyttöä siitä tulee pahaa ja tuomittavaa. Tämä sama käsite tehdä hyvää ei olekaan HYVÄÄ vaan on poliittisesti PAHAA. Tämän olen saanut kokea omaishoitajana noudattaessani neljättä ukkaasia: Kunnioita isääsi ja äitiäsi!

Onnistuin loppuun asti tehtävässäni vahvuuksillani heikkouksista huolimatta. Kaikki oli mahdollista, mutta nyt uhat painavat päälle. Uhat ovat siirtyneet lainvoimaisiksi korkeimmalle tasolle. Noudatin lakia omaishoitajana arvostelusta huolimatta.

Kun tapahtui vallanvaihto, siirryin neljännen ukkaasin selitysosaan. Meillä on muitakin toteltavia kuin vanhemmat. Tarkoittaa piäsnuatikoiden tottelemista. Jos heidän toimensa on lainmukaisia, tottelemisessa ja yhteispelissä ei ole mitään ongelmia. Mutta kun he alkavat elvistellä ylemmyydentuntoisina, nousevat minun niskavillat pystyyn. Siinä meidän tiet erkanevat. Minulla ei ole vaihtoehtoja. On vain toimittava omantunnon mukaan. Jos olenkin jo Tuhkimona kaatopaikkajätelaatikossa, on lehtikeräyksessä kansanedustajan vaalirahatositteet. Ovat siellä tallessa pankin perinnältä, kun SAK maksaa velat. Minä olen maksanut omat maksuni ja eläkkeestä otetaan päältä osamaksuerä arvonimestä Varhennettu Vanhus kuolemaan asti.

Perhekäsitys on poistunut. Lapset ovat huostaanotettuja, vanhemmat eivät tunne toisiaan, isovanhempien olinpaikka on tuntematon. Onko miehestä tullut alfauros, naisesta alfanaaras, molemmat sukupuolet omaava on sitten alfa-alfa. Näitä eroja erittelemättä pieni Ville, alakoululainen, ei minua hämmästyttänyt ilmoituksellaan kesken lukuharjoituksen. Ville pyytää puheenvuoron innokkaasti viittaamalla. "Opettaja, opettaja, kun meillä tapettiin härkä, me saatiin munkit." Toisella kerralla hänen huomionsa oli. "Opettaja, opettaja, kun meillä oli hevonen, sillä oli nääiin pitkä kanki." Lukutunti jatkui ilman lisäkommenteja, saako sellaisista asioista puhua vai ei.

Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Onko eduskunnasta tullut lastentarha, kun puheet ja teot ovat tasolla, jolla lapset ovat kehityskaaressaan. Oppivat kontrolloimaan tekonsa ja puhuvat kuin aikuiset. Olen uudelleen tässä kontrolloimattomassa tilanteessa koneen kautta. Pidän sitä poliittisena häirintänä, roskapostin pakkosyöttönä, Itella on ottanut tehtäväkseen työntää postiluukusta mainospostia. Epätoivo rahastajilla lisääntyy, mistä saisi lisäbisnestä. Jäljellä on ase-, huume- ja naiskauppa. Puoluekokoukset ovat umpikujassa. Kuka hallitsee U -käännöksen, kun ollaan tultu tienpäähän. On palattava lähtötilanteeseen.

Ei kommentteja: