lauantai 15. toukokuuta 2010

Prisma: Virusten metsästäjät

Eilistä ja tätä päivää hallitsee tunnetila, missä minun pitäisi olla. Siellä, mutta olenkin täällä. Katsomani TV -ohjelma antoi varmuuden, että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtä varmasti kuin näkemäni elokuvan "kaksi lensi yli käenpesän" jälkeen. Se on tallennettuna nauhalle, mutta yhtään kertaa en ole sitä katsonut, kun ei ole ollut sopivaa katselulaitetta. 
 Olen kaikessa jälkijunassa, mutta mistään en ole jäänyt paitsi. Siitä virukset pitävät huolen. Punkin puremalla on ollut positiivisia vaikutuksia minuun. Olen saanut myötätuntoa osakseni ja minua on hoidettu kauan sitten punkin puraisun jättämästä positiivisisesta (+) jäljestä. Antisosiaalisuus minussa on löytänyt sosiaalisia kontakteja. Toivoisin jonkun tallentavan "Virusten metsästäjät" tämän päivän mahdollisuuksilla, että voisin nappia painamalla palata katsomaan uuden ihmislajin syntymiseen vaikuttavista viruksista. 

Koulutuksen kautta en ole päässyt puuta pidemmälle, sillä eihän omenat kauaksi omenapuusta putoa. Pienen pienestä punkista saamani bakteerin kanssa jatkan loppuelämäni. Jos en olisi positiivinen, voin varmistaa todeksi perinnetekoni seuraaville sukupolville hukattuine ammattitoiveineen. Jos olisin ollut opettaja/en olisi tehnyt sitä mitä olen tehnyt. Olisin vain ollut opettaja vuosien myötä lyhennettyine kesälomineen ja muine poisotettuine etuineen palkkapaimenena. Olisin laskenut vain vuosia eläkeikään ja siten hoitanut eläkevirkaa. 
Tänä päivänä odottaa sitä Kelan pääjohtajan virkaan nimetty poliittinen hakija. Olen nimittäjän kanssa salaa samaa mieltä, jos hän valitseekin toisen eikä leipäpapiksi osoittaunutta ministerinä ollessaan. Olen Presidenttiin very, sehr, hyvin tyytyväinen. Very ja sehr yksinään ilmaisevat sen, enemmän kuin hyvin tyytyväinen. Onhan hän minulle rouva päämiehenä jatkaja, kun isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa. 
Oliko sekin virusten työtä, mihin edeltäjä häippäsi hiertävä kivi kengässä ja elämään jäänyt kestovastaus huulilla: On se perin onnetonta. Toisen kauden jälkeen hän voi sanoa: Maailma on minuun tyytyväinen ja minä maailmaan noopelin verran. Puntit on tasan, mutta se 12,5 % geeniperimä norjalaisuutta ei näy millään tavalla. Siihen on vaikuttanut siirtolaisuus ja sota, jota hän on vähentämässä sotavirusten määräämällä tavalla. Sielläkin virukset jatkavat voittokulkuaan. 
Äiti Theresalla oli toinen motiivi tehdä työtä rauhan hyväksi. Virusten osuus on selvityksen alla, mihin suuntaan ollaan menossa. Humanitas -sarjan "Rakasta tai tuhoudu" on jäänyt elämään kirjan nimenä. Se on tallessa jossakin, vihkiraamatun kohtalosta en tiedä.

Ei kommentteja: