Arkipyhä

Suomenkieli on tullut minulle vaikeasti ymmärrettäväksi. Kieliopillisesti sitä rakentelin noin 15 sijamuodossa, joita joskus huvikseni taivuttelen. Latinaksi voi rakennella sanoista lauseita yhtä johdonmukaisesti. Tämä arkipyhä ei poikkea ohjelmaltaan tavallisesta torstaista millään tavalla. Luen verkkolehden pääkirjoituksen heti alkajaisiksi, sitten lyhyet vaatimattomuudesta, kun muiden asioiden osiossa esille otettu uudistus kirkon vaalilistasta saa toisen kannattajan. 
Niinhän se meni minunkin vuokrankorotus puolueen hyväksi, kun pääsin muuttamaan kirkonkammariin tavarani ja sänkyni. Sähkölämmitys meni harakoille, kun seinänvieret kasvoivat ruohoa sisälle. Muuta sähköä en käyttänyt, olinhan isäni taloudenhoitaja. Vuokra nousi edellisen maksamasta vuokrasta. 
Kaikki vanhat edellisen seurakuntanemännän miehet kertoivat kylpeneensä yhtenään talonmiehen asunnossa, joka oli minulle kirkonkammari. Minun lähdettyä siitä tuli lähimmäisen kamari kerhojen kokoontumista varten. Eipä ole ikävä noita aikoja. Onhan tieni jatkunut seurakuntaan, joka ei muutu osoitteen muuttuessa ja on ihan sama evankelis-luterilainen kirkko opiltaan kuin lapsenuskoni. 

Kuuntelin Joensuusta lähetetyn jumalanpalveluksen radiosta. Teeveestä katson päivän Derrickin. Selvittää italialaisen mafiamiehen osuutta murhiin, kun kapakoitsijat kieltäytyvät maksamasta suojelurahoja. Jätetty perhe tulee peitetarinaksi vierailulle 8 vuoden jälkeen, kun rahavirrat ovat loppumassa. Nach acht langen Jahren on meillä maan tapa elvistellä politiikassa. 
Tiettömän taipaleen takana kaksi taiteilijaa on lyöttäytynyt yhteen puolustaessaan saamelaisten oikeuksia ja luontoa. Vanha mies joutuu yllättävän kysymyksen eteen, kun 27 v nainen pyytää miestä isäkseen. Siinä toistuu sama, kun arabinuorukainen esitteli minut äidikseen Amerikasta. Ei kysynyt, suostunko? Leimautuminen lapseen tapahtui siinä silmänräpäyksessä. 
Minä en tarvitse isä- enkä äitikorvikkeita, sainhan pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta ja hoitaa heidät hautaan. Jos siitä sainkin syytteen kuolemantuottamuksesta, olen sen antanut anteeksi syyttäjille, Onnillekin, joka on osakkaana äidin kuolinpesän kuolinpesänä. Sen olisin halunnut selvittää sisaren kuoleman jälkeen isän eläessä. Esteenä oli kuitenkin, miksi minä maksaisin vieraalle miehelle osuudesta. Hän olisi jättänyt sisareni hautaamisen seurakunnan tehtäväksi. Sisareni viimeiset sanat ovat Omaishoidon oopperan ensirepliikit. 
On arkea elomme tää ja askartelen kesämappiin vuoden kuvat juhannuksesta jouluun. Menetettyjen sisarusten tilalle olen saanut veljiä ja sisaria. Ketään en pyytänyt "Tuletko puliksi minulle?" He muodostavatkin tunneperheeni olematta sukulaisuussuhteessa kanssani. Niin mitäpä tässä seisoskelen ja katselen taivaalle. Hoidan pappi Jaakopin postia, ettekä arvaa, mistä on puute lähettäjillä. Rahaa he haluavat ja tarjoavat vastikkeeksi pidennystä, paksunnusta ja muutakin massiivista eilisen massiivisen velan ottamisen ja antamisen lisäksi. Näin markkinat toimivat arkipyhinäkin. Olisiko se mahdotonta; lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Tai sinun lahjojasi jaamme, sinun omastasi me annamme ihmisinä.