sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kuinka onkaan iloinen pieni pilvi taivaan

Palaan ajassa 3 vuotta taaksepäin. Tai oikeastaan 10 vuotta sitten alkoi koko tämä hulapalo, joka pyyhkii ylitsemme suuremmalla voimalla ja tuholla kuin viime sota aikanaan. Henkilökohtaisesti aika oli jättänyt minut taakseen. Unohtanut, mitenkä elämä jatkuu 60. ikävuoden jälkeen.

"Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut." Koululaisvitsistä on tullut tosi. Kaksi mummoa tuli Suomeen, joista pitää päästä eroon. Ja minä kolmantena olen saanut kokea, ettei minulla ole ollut sijaa majatalossa hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Teeveeohjelmat ovat tähän aikaan osuvia. Thomas Mannin Taikavuori voisi olla tarinani. Opintomatkalla kaikkien ulottuville tarkoitetuilla taidoilla tietoyhteiskunnassa.

Suomi on voittanut euroviisut ja saanut rauhannobelistin ja siihen ne voitonjuhlat päättyvät. Pysyäkseni omalla reviirilläni olen hankkinut verkkokirjoitustaidon. Kotisivujen valmistamiseen en ole jaksanut paneutua. Onhan minulla oppilastyönä rakennettu Verkkokirjoittajan talo. On niin hankala olla rakennuttaja, kun ei osaa rakentaa tietokoneella. Tulihan siihen kaikki oleellinen näkyväksi, vaikka pelkistettynä. Munkkiklubi on monen muun blogistin perusmalli, mutta kirjoitukset ovat ihan omiani.

Alku kotisivujen teossa oli hankalaa. Annoin aineiston tekijälle ja odotin aloitusta. Siitä alkoi kirjeenvaihto. "Olen muuttanut ja mistään en löydä aineistoa, jonka minulle annoit. "Koetahan etsiä muuttolaatikoista yritystoiminnassasi vastaanottamiasi töitä. Ne olivat ainoat kuvat, mitkä sinulle annoin." Viikkoja kestävän piinan jälkeen, hän ilmoitti, että kirjekuori oli löytynyt. Minulla oli selkeä näkemys, kuinka sen haluaisin. Mutta siinäpä se temppu seisoi, kun en osannut sitä tehdä itse. Totesin kotisivujen teettämisen tietokonetaitoisella yhtä vaikeaksi kuin kampaajalla istumisen opastaen kampaajaa: Leikkaa siitä karvasta sen verran ja seuraavasta vähän enemmän.

Tietokoneella kaikki on mahdollista, kun sen osaa. Pitää vain olla verbaalista ja visuaalista otetta toteuttamisessa. Missä ovat tämän päivän ammatti-ihmiset? Menneisyydessä, sillä selvitäkseen elämästä piti olla 1000 -taitoinen, käytännöllisyyttä, taiteellisuutta, sanavalmiutta ja harkintakykyä tullakseen toimeen toisten ihmisten kanssa. Olen tullut ryöstetyksi laillisesti vahvemman oikeudella. Viimeinen tuomio on elinikäisestä oppimisesta. 64 -vuotiaana olet jo kaiken ulkopuolella. Se ikä mitätöi myös tekemäsi työnarvon. Ei ole kertynyt työhistoriaa. Minkä ikävuosien väliin mahtuu tulevat eläkeikää kartuttavat vuodet?

Vaikka vaellus oli vaivaista punkin puremasta johtuen jäin eläkkeelle, kun laki antoi siihen oikeuden. Eläkeaika alkoi 1.2.2005, mutta ilman eläkepäätöstä maksettavasta eläkkeestä. Siinä on samaa veivausta, kun mummojen maasta karkoittamisessa. Olin tyhjän päällä, työhuoneen vuokrasopimus päättyi tammikuun loppuun 2005. Jos minulle joku vielä sanoo asioiden olevan niin kuin niiden pitäisi olla, eivätkä ole kuitenkaan, hän valehtelee.

Siinäkin on jotakin mediahakuisuutta, kun ostetaan ja myydään miljonaluokan asuntoja. Minun sukupolvenvaihdoksen kohtaloon manasi kunnan hurahtanut virkamies: "Maaoikeushan sen viime kädessä päättää." Kaikki ei ole ahneiden hallinnassa, kun meri saastuu öljyputken vaurioitumisesta, maanjäristyksestä tai tulivuorenpurkauksesta. The Book käy toteen sana sanalta: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." Kuvassa nuori mies osoittaa pysyllä kohti. Minussa se herättää mielikuvia isästä ja pojasta ja luksusasuntokaupoista. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Älä ole typerä

Voiton juhlan musiikki kajahtaa tänään helluntain jumalanpalveluksessa. On iloa, rytmiä, hymyä, joka tarttuu ja vie mukanaan. Kieli asuu minussa eikä poliittinen instituutio puhuta enää. Sieltä kuulen vain rauhaanpakottamisesta, juhlitaan voitonjuhlaa sodan kautta saavutetusta rauhasta.

The Book on tehnyt tehtävänsä minussa ja pöydälläni lukulehtenä aina voin sen avata, katsoa taidekuvat ja lisätä ajatukseni omilla voimauttavilla kuvilla. Olenko ollut typerä jo aloittaessani kiipeämisen puolapuulta 1940? Minussa kuitenkin on ollut kaikki tieto kehittyä siksi, mikä olen tänään voitonjuhlassa.

Vaikka isä oli sodassa, muistan aina vanhempieni antaman turvallisuuden tunteen. Sitä on puhumalla yritetty minulta horjuttaa, mutta tänään olen ehdottoman varma, että vanhempani antoivat meidän kaikkien kahdeksan lapsen elämään kestävän pohjan. Sain isänmaan ja äidinkielen.

Tänään Forsytein saga on muuttopuuhissa, tarjotaan sovinnonkättä ja ikionnellisena sen jälkeen voi palata kotiin. Olen itseni kanssa sinut muistoista, mitä elämä on antanut.

Sotalapsena pellavapalmikot, joita vieraat tädit ihastelivat laivamatkalla Kuopiosta Mustinlahteen. Kipsi kädestä oli poistettu. Samoista palmikoista piti minun luopua turvallisuussyistä oppikouluaikana. Vetiväthän pojat tukasta ja puolustauduin rehtorin pistäessä päänsä ovesta. Minusta tuli tappelija. Nyt käytän mummon virkkaamaa sipulipussia "sytomyssynä" onhan spirokeetta bakteeri hiusten lähdön syy. (Se aiheuttaa myös luki-häiriön.)

Toinen muisto tuon ajan jatkona on käynti hammaslääkärissä. Valitsin kahdesta hammaslääkäristä tutumman, olihan hän Kapun rouva. Kapu puhui biologiantunnilla hallitsijasukujen rappeutumasta ja kuinka sitä voisi estää. Hänen neuvonsa oli käydä vieraissa kuninkaallisena satamajätkäseikkailussa. Kuinka totta kaikki tuo on tänä päivänä. Koulun loputtua hain opettajanvirkaa.
Olin käynyt koulua 13 vuotta, että voisin pitää tunnit kansakoulussa ja tulla toimeen kotien kanssa. Ei ollut tungosta pätevistä opettajista, kun koulua pidettiin tyhjissä, purettavissa mökeissä. Silloin ei ollut tunneilla häiriköitä. Lapset olivat kilteimmistä kilteimpiä minulle "kiltiksi" pakotetulle. Tilasin ajan hammaslääkärille ensikerran elämässäni. Vastaanotto oli ylimielinen vaihdettujen tervehdysten jälkeen. Oliko Kapu kertonut minusta ulkokuntalaisesta tytöstä, joka sai tietämyksellään Kapun sivelemään leukaansa peittääkseen huvittuneisuutensa.

Lääkäri tekee työnsä, olin tyytyväinen. Kuinka huolellisesti ja ammattitaidolla se selvisi 25 vuoden kuluttua. "Suussasi on liian korkea hammaspaikka." Toinen hammaslääkäri teki paljon töitä aiheutuneiden vahinkojen korjaamiseksi. Takaraivon jännityspäänsärky on pysynyt poissa. On tullut uusi ongelma punkin pureman seurauksena. Kaikki palaa mieleen, kun olen taas ongelmineni etsinyt lääkäriapua syksyllisen kipukohtauksen jälkeen.

Hiirikäsi ei ollutkaan hiirikäsi. Olen käyttänyt molempia aivopuoliskoja vaihtamalla hiiren oikeasta kädestä vasempaan ja takaisin. Sillä ei ole ollut vaikutusta oireiluihin. Tiedetorstaissa haastateltiin punkkisairauden läpikäyneitä. Olen tiennyt sen muutamia kuukausia. Oireet ovat antaneet lääkäreille ylivallan tehdä vääriä diagnooseja kulumisesta, itseaiheutteuihin ilman tupakkaa ja viinaa, aina hulluuteen asti. En ole vastuussa lääkäreiden virheistä.

Olen voinut vastata omalla tavallani johtajalle johtajantaudin vaivaamille ajatuksille. Mitään ei ehtinyt tapahtua, kun ryhdyin vastarintaan voodoomenoin eroottisella hautausmaalla Pariisissa olevan mallin mukaan. Minulla oli kirjeyhteys papin kanssa, joka oli puhutellut radion aamuhartauksissa. Se ei ollut ripittäytymistä ristikon takana. Puhuimme kuitenkin samaa kieltä. Hautausmaa-ajatus toteutui liian pian. Tohtori on kuollut. Kerroin papille ymmärryksen tasolla suksien menneen ristiin ja näin tässä kävi. Sain armahtavan vastauksen. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärretään ymmärtämisemme väärin ja tungetaan liian liki. Mutta nythän se asia on kukkapenkissä."

Olen ollut muutopuuhissa 20 vuotta. Tai oikeastaan olisi pitänyt purkaa muuttotavarat ja asettaa paikoilleen. Omaishoitajana ei ollut aikaa omille asioille. Poliitikkojen mielestä pitäisi olla, onhan heilläkin hoidettava yhteiset asiat Brysselissä ja eduskunnassa oman elämän kustannuksella. Tässä on poliittisen toiminnan tulos. Joku heistä on sairastunut ja kuollutkin stressistä. Minulle on kaavailtu ammattini perusteella eläkevirkaa katutyöntekijänä.

YEA-Tutkinnon suorittamisesta, verkkokirjoitustaidon oppimisesta on säädetty laki. Ikä 61/64 v on ehdoton. Työhistoria yhtä ehdoton ja tyhjänpäiväinen. Että teillä rauha olisi nimitettyinä johtajina, lahjottuina köyhän kansan edustajina. Emme kuitenkaan ole idiootteja. Erilaiset frendit viettivät iloisia juhlia, kun ilo kuuluu elämään. Muuttoajatus selkiytyi; tarpeeton pois, kirjeet, päätökset ja valitukset aikajärjestykseen. Siinä on elämäni punainen lanka.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Paremman puutteessa

Ruotsissa The Book kaksinkertaisti Uuden Testamentin myynnin. Pipliaseura sitä esitteli Kirkonseudussa ja jäin odottamaan, milloin olisi se saatavilla riittävän lähellä. Kevään kirjalahjaluettelossa sen havaitsin.

Menekki oli yllättänyt kauppiaan ja jäin odottamaan lisätilausta. Päivät kuluivat, en malttanut enää odottaa ilmoitusta, vaan läksin kirjakauppaan hakemaan omani. Teksti on tuttua ja tämän päivän kuvat puhuttelevia. Lapsi tutustuu
kuvakirjaaan ensimmäiseksi ja minulle se on tullut viimeiseksi välineeksi kertoa elämäntarinani omien kuvien kautta.

Kerroin juuri Skypessä syntisen naisen kohtaamisen kuvan kautta. En ollut tyytytväinen postipojan sisälle tunkemaan puhelinluettelon repaleisiin kansiin. Avaan oven avaimilla käytävään. Postikantajalla on mahdoton tehtävä, kädet täynnä jaettavaa mainosta ja pappi Jaakopille päättyvää postia. En ajatellut, mitä minulla oli päällä. Kuva oli kirjassa. Stay up -sukat ja risa pusero, korkokengät puuttuivat minulta, olinhan kotona kolmen summerin takana.

Tilanne tuli niin äkkiä, on ollut kuuma yöllä ja päivällä. Kauppaan lähteminen tuntui virheeltä. Tunsin kipua nivelissä kuin 20 vuotta sitten. Enemmän minua silloin satuttivat sanat, joilla jokainen halusi asettua yläpuolelleni omaishoitotehtävässä. Tuusniemi asettui kuntana ja kuntalaisina kivet kourassa minua pommittamaan. Yhtään kiveä ei osunut, minkä lapset näyttivät keskisormea, Manu kieltä ja naapurinrouva pyllisti. Palvelukeskus ei saanut minusta asukkaiden taluttajaa vessareissuille eikä toimintakeskuksen pesula työllistettyä työntekijää.

Elämä Tuusniemellä oli palannut ajankaskumme alkuun, kun Jeesus kulki maan päällä. Kuka ei ollut puolellani, oli minua vastaan. Kunnioita isääsi ja äitiäsi! 6.2.2000 loppui vanhempien kunnioittamiseen kehoittava käsky. Alkoi maallisen vallan totteleminen. Olin kirjoitustaidoton, 60 v, työtön ja tietämättäni punkin purema.

Olin maksanut eläkettä itselleni, mutta pitäisi vielä jaksaa maksaa tulevaa aikaa, ettei maksettu etuus menisi varhennusvähennyksenä. Kehoitettiin elinikäiseen oppimiseen ja siihen antoi mahdollisuuden projektikoulutukset. Raivasin esteet tieltä, mutta viimeinen tuomio tässä elämässä tuli ikärasismina tutkinnonsuorittamisesta. Ikä (61)/64 v ehdoton. Työhistoria yhtä ehdoton.

Palasin omakohtaisena kokemuksena vuoteen 1918, jolloin setäni vangittiin samoista syistä syntyperänsä mukaan ja kuoli 29 v. Tässä on tämän ajan mielettömyys omilla kuvilla kerrottuna. Äiti Theresa, prinsessa Diana, Nelson Mandela ovat päässeet mukaan aikakausilehden kokoiseen Uuteen Testamenttiin.

Minun kuvakirjassa ei komeile palkintoja itselleen kahmineet kuvina, vaan ilmestyskirjan toteutuneina uhkina. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan joillekin riittää media ravinnoksi. Tarinoista maksetaan. "Kyllä ne ovat viisaita" - vuoropuhelu jatkuu. Minua kysellään maksumieheksi kunnan uusrikkaiden mökkiläisten vedenhakumatkoja ja laajakaistayhteyksiä parantamaan. Minulla ei ole enää mitään annettavaa.

Verirahoilla saitte aikaan muukalaisten hautausmaan lapsuuskodin uimarantaan. Kuvana kirjassani on kuusi ukkoa nenineen mittaamassa matkaa hautausmaalta mummonmökille näkösuojaksi. Se riittää minulle, kun se oli kylliksi vanhemmilleni tehdä työtänsä 1900-luvulta lähtien tiettömän taipaleen takana.


Norjalaista viisautta säilyttää luonnonrauha. En myy tonttia enkä rakenna tietä. Meillä sen tekee yhteiskunta myymällä kauniit rannat venäläiselle uusrikkaalle alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Historia toistaa itseään huijareiden ja kehittyvien maakuntien Suomen omistajaohjauksessa.

Oma raha

Vaalitarkkailu ei ole tuottanut tulosta. Kukkaronvartijat ovat nimensämukaisesti aina kukkaronvartijoita. Vaalit ovat käyneet kerta kerralta kalliimmiksi toteuttaa. Rahan polttaminenko on vaalien ainoa tarkoitus? En keksi ehdokkaasta mitään lisäarvoa, josta maksaisin.

Oma raha painetaan omassa setelipainossa. Sillä on nimellisarvo, jota koi ei ole syönyt eikä ruoste raiskannut. Minulla on tuote, jonka arvon mittaa hierontaseteli. Jos joku sen varastaa, sitä ei voi lunastaa ja vaihtaa rahaksi tai palveluksi. Oma palveluseteli sai alkunsa viime eduskuntavaaleissa. Diivailtiin minun ehdotukselle vaalirahoiksi ja lopputulos on mikä on. Onni onnettomuudessa vaalit eivät tarvitse ostettuja ehdokkaita.

Ehdokas menee läpi äänillä, joita äänestäjällä on tähän asti ollut 1 ilmainen. Jälkien seuraaminen kertoo vaalimafiasta. 20 kansanedustajaa ei lähde enää mukaan vaalirahasotkun takia. Mitä sinä käyt hierojalla? Hae lääkärinlähete fysioterapiaan, niin saat takaisin Kelasta. Hieronta ei kuulu Kela-korvauksen piiriin. Onhan tässä kyse asiakkaan harhauttamisesta. Harhauttajat istuvat laatimassa lakeja, kuka saa tehdä työtä Kela-korvauksen houkuttelemana.

Kuka taas tekee työtänsä käyttäen tietoa, taitoa ja tunnetta tulokseen päästäkseen. Vein tätiä tikinpoistoon osastolle, kun iho oli niin haurastunut, että jäljet olisi pitänyt paikata uusilla tupakkapussinsuuompeleilla. Siinä odotellessa kerroin omista lääkärikokemuksistani kiireisen lääkärin levitellessä käsiään. Nyt ei ole aikaa.

Jään istumaan odotustilaan. Lääkäri avaa oven ja tulee kysymään, mitä asiani koskee. Sain isälle lähetteen laboratorioon, mutta eri kokeeseen kuin olin pyytänyt. Siinä odotellessa kerroin tädille, että menisin poppamiehen luo apua saamaan. Ovi aukeaa, ja sisälle kurkistaa kiireinen lääkäri nähdäkseen kuka on menossa poppamiehen luo. Jos minua ei oteta todesta, on syytä vaihtaa lääkäriä. Minulla on oikeus puolustautua, vaikka en tiennytkään vielä punkin pureman jättämästä jäljestä.

Tieni on vienyt hoitovirheestä toiseen. Niitä on yritetty korjata, kun kohdalle on sattunut asiansa osaava lääkäri. Politiikka ei tee hammaslääkäristä parempaa hammaslääkäriä, vaikka olisi väitellyt tohtoriksi. Joitakin muita taitoja tarvitaan Kelan johtajana. Mutta ei se puolueesta parane, sillä kaikki puolueet vetävät yhtä köyttä. Omaishoito on yksi Hyssälän erityisala. SDP on näkyvämmin ollut mukana omaishoitajien asialla. Joten nimitys on kaikkien puolueiden tahdonmukainen.

Presidentti oli tasapuolinen kaikkia kohtaan, kun kenelläkään ei ole ratkaisua, kuinka Kelan rahoja jaetaan. Pelipomolla on sama kohtalo, kannustaa peliriippuvuuteen ja käyttää rahat parhaaksi katsomallaan tavalla. Nimellissummalla osallistutaan koukuun joutuneiden pelastamiseen.

torstai 20. toukokuuta 2010

Nyt on kyse ilmaisen äänen antamisesta vaaleissa

Gott spricht: Suchet mich, so werdet ihr leben.
Monatsspruch für Juni, Amos 5,4

1940-lukulaisena tiedän jo silloin olleen äänioikeuden suomalaisilla miehillä kuin naisilla, maaomistajilla ja maattomilla. 1950-lukulaisena en vielä tiennyt koulunpenkkiä kuluttaessani, että pakollisen pitkän saksan lukeminen antaisi pohjan 2010 käytäviin kirjevaaleihin. Blogikirjoittamiseni aloitin 2007 puhuessani ääneen eduskuntavaaliehdokkaani puolesta. Minulla ei ollut muuta annettavaa kuin yksi ilmainen ääni. Hän olisi tarvinnut lähes 4000 ääntä mennäkseen läpi. SAK:n rahoilla kestoehdokkaat tulivat valituksi. Onneksi tulivat, olivathan he äänekkäimpinä vaatimassa esille voittaneiden puolueiden vaalirahoituksia. Polliisilla on riittänyt työtä selvittää mokomien kehittyvien maakuntien Suomen vaalirahoiksi syytämiä velkarahoja. Tässä ollaan menossa ja nähdään, että Kreikassa on kaiken pahan alku ja juuri. Heille pitää meidän rahoista päättävien ottaa velkaa, että heikkohermoista ihan tärisyttää. Mutta mitäs tässä heilumaan kuin heinämiehet. Turvat tukkoon ja sukelletaan.

Sain postista saksankieliset vaaliasiakirjat. Koskaan en ole äänestänyt kirkollisvaaleissa, ovat jääneet arkielämän ulkopuolelle. Saksaksi tuntui äänestäminen juuri siltä, mitä vaaleilla tarkoitetaan, kun annetaan mahdollisuus äänestää. Äänestyssetelissä oli kolmen ehdokkaan nimet ja rastitusruudut ja mikä parasta vielä ruutu; Ich enthalte mich meiner Stimme. Olisinkin aktiivinen äänestäjä, jos rastittaisin tämän ruudun. Olen ollut laiska äänestämään suomeksi, onhan siihen liittynyt kaikenlaista pelleilyä. 1980-luvulla katsottiin tarpeelliseksi kuuluttaa, että Kekkosen läheiset jättivät äänestämättä. Sekin kuuluu minusta vaalisalaisuuden piiriin. Postiäänestyksessä tuli varmennetuksi ;
Identifizierung des Wählers:
(Adressenetikette + Personenkennzeichen)
Hiermit bestätige ich, dass ich mich selber an der Wahl beteiligt habe.
_________
Unterschrift
Äänestysseteli kirjekuoreen ja tunnistetietojen kanssa palautuskuoreen ilman postimerkkiä.
Näin yksinkertaista on äänestää, kun ei ole harhauduttu omaneduntavoitteluun ja nimittelyyn nukkuvien puolueeseen kuulumisesta.

Aika pian saan kirjeellä ilmoituksen äänioikeudesta, äänestysajankohdasta ja äänestyspaikasta. Paikat ovat hakusessa, kun on haluttu säästää kustannuksia ja rakenneltu tyhjiin tiloihin eristyskoppeja, jotka on helppo purkaa pois. Äänestän ennakkoon ja siihen tarvitsen jännittyneen virkailijan tarkistamaan, olenko minä minä, kuin pankissa en ollut enää minä, että olisin voinut nostaa 30 € ovenavaajalle, kun avaimet unohtuivat sisälle. Se opetti minua ottamaan mukaan passin ja hammasharjan, jos joudun jostakin laillisesta yrityksestä pidätetyksi ja vietän yöni putkassa. 

Näin meiltä viedään sananvapaus ja tarvitaan byrokratiassa monta ihmistä tarkastamaan, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan; sairastuessani, asiakaspalvelussa, pankissa tai jossakin muussa koppikolmosessa, jossa minut riisutaan minuudesta, raiskataan henkisesti ja fyysisesti, ollakseni oikeustoimikelpoinen suomalainen. 
Puhdistuksessa Sofi Oksanen kertoo Viron naisten kohtalosta. Ja voin samaistua heidän kohtaloonsa kokemusten perusteella. Menetelmät ovat olleet aina samat. Vasta tällä postiäänestyksellä tiedän, kuinka asioiden on uskoteltu olevan avoimessa yhteiskunnassa. Jälkikirjoitukset kertovat ihan jostakin muusta. Enkä sano sitä ensimmäistä enkä viimeistä kertaa, että meillä toimitaan suljetun yhteiskunnan säännöillä. Puoluetukea on vain lisätty, joten ollaan menossa 1-puoluejärjestelmään.

Postipoika tunkee äänekkäästi postiluukusta läpi. Ajattelin tuleeko hän ihan itse sisälle asti. Puhelinluettelo siellä oli jaossa. Kannet ovat revenneet, avaan oven ja näytän, mitä hän sai aikaan. Hän vaihtaa sen ehyeen luetteloon. Näin postissa ja muissakin palveluissa: kunpahan on hänessä, sanoi akka, kun kaatoi vasikan juoman korville, kun ei ollut aikaa antaa vasikan juoda. Vanhusten laitoshoidossa olen nähnyt saman tavan viedä ruoka pois, kun halvanntunut ei itse ole pystynyt syömään. "Ei ole ollut nälkä", toteaa nuori hoitaja ja vie ruokalautasen mennessään.
Leimoja leimojen perään, niin mihinkä minä niitä tarvitsen. Onhan siellä 200 suurella rahalla ostettua kumileimasinta aloittamassa vaalityötä heti tultuaan valituksi.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Onnenpekka, perkele!

Puhun suulla suuremmalla, kuinka Sonera haluaa minua tervehtiä aikana, milloin olotilaa mitataan "maailman tappiin" -mittayksiköllä. Siinä ei ole mitään uutta. Onpahan vain asiakkaiden kalastelua alueella, jossa käyttäjien luvat verkossa ovat kunnossa. Sonera kiinnittää lappuja oveen käytävässä. Mitä ajatuksia se herättää muissa kerrostalon asukkaissa, kun huomaavat punaiset laput joidenkin asukkaiden ulko-ovissa? Minut se ainakin hämmensi niin, että avaimet jäivät sisäpuolelle ja aiheutti ketjureaktion lauantaipäivääni. Huoltomies tulee avaamaan oven 30 € käteismaksulla. Käteistä ei ole. Menen S-kauppaan ruokaostoksille. Samalla voin nostaa käteistä kassalla. Saldo näyttää liian vähän. Käyn kotona siirtämässä nettipankissa rahaa kreditiltä debitille, jolla se näkyy heti sisäisenä siirtona. Toisesta pankista tehty siirto näkyy päivien päästä tilillä. Palaan pankin puolelle ja noudatan ohjeita, joilla pankkitäti on vitunmummoa opastanut. Vuorollani ojennan henkilöllisyystodistuksen vinosilmävirkailijalle. Ei käy, henkkari on vanhentunut muutama päivä sitten. En voi ryöstää pankkia asiakkaana, sen ryöstävät jotkut muut pankin sisällä. Menen kaupankassalle ja samalla henkkarilla nostan 30 €. Suljen setelit kirjekuoreen ja pudotan sovitusta luukusta sisälle. Huh, huh. 

Olin juuri palannut terveiden kirjoihin kolmen viikon kotisairaalahoidosta. Näin Sonera ottaa minut vastaan. Tappi on tapissaan, jota en itse ole keksinyt. Minulla on Soneran kanssa selvittämättömiä asioita. Olen maksanut lankapuhelinliittymän perusmaksuja 10 vuotta mummonmökillä. Sonera muistaa korotetuilla maksuilla, että luopuisin lankapuhelimesta. Jos en luovu, keritään järven pohjassa oleva kaapeli kerälle ja yhteys loppuu. Olen ollut yltiöoptimisti törmätessäni eka kerran valokuituun Rastorissa. Yrityksen johtajan rouva oli näyttäytynyt Linnan juhlissa valokuitukoruineen. Tuskin hän oli pukeutuneena pelkään valokuituun, mutta korusta kirjoitettiin. Ajattelin silloin, että valokuituyhteys olisi minun pelastukseni Vihtaniemellä jatkaa elämää tämän päivän mahdollisuuksilla. 
Luoja ei kiellä suurista suunnitelmista, sen tekee kehittyvien maakuntien Suomen lahjotut poliitikot viestintäministeristä lähtien. Miksi Sonera markkinoi yhteyksiä alueella, jossa PäijätVisio oli rakennellut kaapelit ja vallannut alueet digiteeveelle? Kehitys on korkealentoista, mutta jättää tyhjiön käyttäjien ja rahastajien välille. Mikään ei voi ottaa päähän enempää kuin pääkallonpaikalta ilmoitus www -sivuista v-mäisen hymyn kera. 

2000 päättyi omaishoitoaikani, palasin sivistyksen pariin, hankin tietokoneeksi Soneran käytetyn PC:n suttuisine näyttöineen ja hitaine hiirineen. En saa enää virustorjuntaa tälle koneelle. Tähänkö minun aikani piti päättyä? Sain lahjaksi läppärin, Phnet vaihtui dna:ksi ja sen myötä roskapostitulva kierrätettiin sokealle pappi Jaakopille. Sitä tulee e-mailiini ja paperiversioita paperikeräykseen. Kaiken huippu on lankapuhelimen vaihtuminen kotipuhelimeen, kun kuuluvuus hävisi. Teen löytöjä parkkihallin roskiksella. Roskapankki on lehtikeräyksessä vaalirahavippien loppusijoituskohteena. Kaatopaikkajätelaatikossa on nuoren Tuhkimon tavarat huumeineen ja lukittuine kassalippaineen. 

Talousvaliokunnan puheenjohtaja patsastelee eduskunnassa SAK:n rahoilla ja minua vanhaa naista hän on lähettämässä katuhuoraksi ammattini perusteella. Että ne Onnenpekka -perkeleet ovat siellä ottamassa lisää velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Norjassa kuninkaallisilla on inhimilliset ajatukset kansaansa kohtaan. Eikö kukaan huomaa meillä, mihin ollaan menossa?

tiistai 18. toukokuuta 2010

Tikapuut taivaasta

Aamun ajatus 14.5.2010 käskee: Riskeeraa! Riskeeraa kaikki! Älä enää välitä muiden mielipiteistä, noista äänistä. Tee se mikä maan päällä on sinulle vaikeinta. Toimi omillasi. (Katherine Mansfield)

Unirytmini on heilahtanut kesäaikaan. Siihen en ehtinyt sopeutua ennen kelloajan siirtämistä tunnilla eteenpäin. Valon lisääntyessä elinkelloni oli jo oikeassa ajassa, olihan se reagoinut yöttömän yön alkamiseen. Taidankin jäädä Kevon luonnonpuistoon kesäksi suojelemaan luontoa. Saimaan norpan pelastamiseksi ostamani saari on unohtunut. Kukaan ei arvota sitä lomakiinteistötonttina eikä vaadi sakon uhalla sinne rakentamaan mökkiä. Majavat ovat tehneet mittavan padon Kanadassa. Sitä voi tarkkailla avaruudesta. 
Olen pysytellyt poissa maailman valtaajien tieltä. En halua, että minua vedetään tukasta ja raahataan maata pitkin kivikossa ja kannokossa, että vaatteet repeävät ja nahka tulee naarmuille. Siitä on minulla kokemukset kouluajalta ja yo-opettajana. Sättimiset ovat vain lisääntyneet, mitä vanhemmaksi olen tullut. Se on loppu nyt. Tikapuut ylettyvät taivaaseen enkä voi mennä ylemmäksi. On tultava alaspäin.
 

Suomi-neito puolapuulla 2010. 
Mahtava on muuttunut massiiviseksi. Kaikki massimot ovat voitonhuumassa päättäessään presidentin vallasta ja nykyisten ja tulevien kansalaisten velkataakasta. Aalto-yliopisto on saanut miljoonansa S-kaupalta ja Keskolta tutkimusta varten kulutuskäyttäytymisestä. Sen me maksamme jokapäiväisenleivän hinnassa.

Suomi-neito puolapuulla 2000.
Elämäni ei koostu yksittäisistä vuosista, vaan elän kymmenen vuoden sykleissä. Se on riittävän pitkä aika, mitä merkittävää nämä vuodet ovat tuoneet mukanaan. Saatiin naispresidentti ja kehittyvien maakuntien Suomen rahoittamat vaalit. Omaneduntavoittelijat laulavat itsensä suohon. Toiset yrittävät heidät sieltä pelastaa. Olen kysynyt korkeimmalta taholta väärinkäytöksistä ja lähetän saamiani kirjeitä luettavaksi Kelaan, työvoimatoimistoon ja terveyskeskukseen. Hoitoon saattamisesta olen kieltäytynyt ja kiertänyt kaukaa tohtorit, jos ovat Puhdistuksen tohtoreita. Professoritkin pimenee tai sokaistuu tutkimusrahojen paljoutta. Menevät vankilaan kuittaamaan tekojaan, voidakseen sen jälkeen elää sviiteissään luksuselämää.

Suomi-neito puolapuulla 1990.
Minulla oli välivuosi miettiä, lähdenkö vai enkö lähde vanhempieni hoitajaksi. Kun vuosi oli lopuillaan vastasin isän soittoon: Minä tulen.

Suomi-neito puolapuulla 1980.
Rasti ruudussa (X) elää avioliitossa. Lapset tekivät päätöksen puolestani: Jos et lähde meidän kanssa, vaan jatkat vielä, niin me muutamme lastenkotiin.

Suomi-neito puolapuulla 1970.
Olenko tullut haaremiin? Vauhti kiihtyy kuin kiljusen tappelu. Tulee konkurssiaalto ja aari maata viljeltäväksi.

Suomi-neito puolapuulla 1960.
Nyt eläke alkaa karttua. Liian vanha sairaanhoitajakouluun vanhapiikarehtorin mielestä. Vanhojapiikoja viiksekkäitä riitti tällä kymmenellä.

Suomi-neito puolapuulla 1950.
Lähden kauaksi kotoa koulutielle vieraisiin nurkkiin ja rehtorin valvovan silmän alle.

Suomi-neito puolapuulla 1940.
Alkuräjähdyksen kilpauinti. Auringonvaloa joka puolella. Poistuin nauraen paikalta, kun katsoin sitä tallennetulta nauhalta 5-kymppisenä.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kirje Tuusniemelle

Tänään on erikoinen päivä, den stupande dag, tuusniemeläisittäin. Samoin on tuhansia tarinoita, jotka heräävät eloon kaatuneiden muistopäivän juhlallisuuksien alkaessa Tampereelta. 
Minulla on toisenlainen tarina kerrottavana omakohtaisena kokemuksena alkaen talvisodasta. Juhla lähetetään toiveuusintana. Seuraan sitä alusta Narvan marssin lähettämään seppeleen laskuun muistomerkillä. Sitten siirryn omiin tarinoihin Forsytein sagan puolelle. Talvisodan päivistä lähtien on tarinat kaksijakoiset kuin juhla kunniamerkein palkituille juhlijoille ja juhlaan kutsumattomille. Isälleni veteraaniveljet lupasivat havuseppeleen kuoltua haudalle. 
- Ehtiihän tuon sittenkin, totesi isäni kuultuansa lupauksen. 
Siihen sisältyi ehto ja palaute, kuinka korkealle minun pitäisi arvostaa heidän jalo tekonsa. Pitäisikö minun se pyytää ja kutsua veteraanit peijaisiin kiitokseksi havuseppeleestä sotilaallisin menoin? Minusta lupaus oli halventava enkä sitä pyytänyt. 

Sukuviiri ja Suomen lippu olivat isälleni 90-vuotispäivänä liikuttava lahja. Niiden eteen hän oli taistellut sodassa ja tullut elävänä takaisin. Elättänyt 10-henkisen perheen tiettömän taipaleen takana ja lähettänyt kaikki lapsensa maailmaan hakemaan lisäoppia koulutuksen kautta. Se herätti kateutta ympäristössä, millä resursseilla käydään koulua kaukana kotoa. 
Eihän kunnassa ollut meille koulutaloa, vaan siellä maalaistalojen kamarissa ja tuvassa sotaraakit opettajat pitivät lukkarinkouluansa. Minulla ei olisi mitään pahaa sanomista näistä ajoista, olimmehan kaikki lapset samoista lähtökohdista. Tuusniemi on riitävän kaukana rajasta, jota puolustettiin ja pysyy riittävän kaukana Siperiasta ja takaisin lyötynä luovutetusta Karjalasta. Tuusniemi on paikallaan. 

Palasin hoitamaan vanhempani hautaan ja viivyin sillä matkalla 10 vuotta. Isän kuoleman jälkeen tulivat toimitusmiehet jakamaan perintöosuudet. Kunta oli sitä ennen varannut lapsuuskodin uimarannan muukalaisille hautausmaaksi tuleville uusrikkaille sijoittajille. Elän aikaa, jolloin kunta on naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. 
On palattu aikaan, jolloin köyhillä ei ollut elämisenoikeutta syntyperänsä mukaan. Tästä muistuttaa sovinnontekoeleet, kun punaisina mestattuja siunataan haudanlepoon 2000-luvulla. Joukkohautaan haudatut saavat lionsien ja kunnan toimesta muistomerkit. 
Setäni, Juho Taavetti, sai nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen, kun hänen hautapaikkansa tapulin takana ei ollut merkitty karttaan. Joku toinen sai kivensä koivun juurelle, johon olimme vieneet kukat kesäisin muistitiedon mukaan. Alkaa olla tungosta silläkin puolella kuten Vihtaniemellä, jonne muukalaiset saavat leposijansa. He ovat rahanpesijöitä, eivätkä siksi niin kaivattuja Moskovan liepeillä. 
Liikutun kuunnellessani Mannerheimin päiväkäskyjä. Palaa mieleen naistennaurattajan venäläisen kohtalo. Oli jättänyt kotipaikkansa pojalleen ja kävi auttamassa sadonkorjuuaikana. Oli seuramies kylän pippaloissa, oikein monen naisen unelma. Juoppo poika oli pyytänyt apua ongelmaansa lääkäriltä. Mutta hoidon jälkeen poika repsahti uudelleen ja lääkäri lähettää alkoholistin kotiinsa. 
Aurinkoisena heinäkuun aamuna hän soitti hätäpuhelun. Hän kertoi surmanneensa isänsä ja paloitelleensa hänet. Nyt on otettava todesta. Hautajaispäivänä täti istuu meillä pöydän ääressä. Nieleskelee mustikkamaitoa ja kyyneleet virtaavat vuolaina pitkin poskia. Hän olisi halunnut olla kirkossa jättämässä jäähyväisiä, mutta joku Liisa otti kunnian olla läheisin vainajalle. Kansanlaulut ovat syntyneet tosielämästä - kuusitoista kuoltuansa itkee haudan reunalla. Arvokkuus puuttui eläkeläisten elämästä valkoisina itseään pitävien määrätessä tahdin. Minulle liputuspäivät ovat juhlapäiviä. Muista blogikirjoituksista en löydä merkintää tuupituista enkä kaatuneista. Elämä on Forsytein tarinaa sukuriidoista, intohimoista, vihasta ja rakkaudesta. Tuusniemi, sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. En tule teitä opettamaan. Oppirahat maksatte itse massiivisina velkoina rahamaailman pelastamiseksi.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Prisma: Virusten metsästäjät

Eilistä ja tätä päivää hallitsee tunnetila, missä minun pitäisi olla. Siellä, mutta olenkin täällä. Katsomani TV -ohjelma antoi varmuuden, että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtä varmasti kuin näkemäni elokuvan "kaksi lensi yli käenpesän" jälkeen. Se on tallennettuna nauhalle, mutta yhtään kertaa en ole sitä katsonut, kun ei ole ollut sopivaa katselulaitetta. 
 Olen kaikessa jälkijunassa, mutta mistään en ole jäänyt paitsi. Siitä virukset pitävät huolen. Punkin puremalla on ollut positiivisia vaikutuksia minuun. Olen saanut myötätuntoa osakseni ja minua on hoidettu kauan sitten punkin puraisun jättämästä positiivisisesta (+) jäljestä. Antisosiaalisuus minussa on löytänyt sosiaalisia kontakteja. Toivoisin jonkun tallentavan "Virusten metsästäjät" tämän päivän mahdollisuuksilla, että voisin nappia painamalla palata katsomaan uuden ihmislajin syntymiseen vaikuttavista viruksista. 

Koulutuksen kautta en ole päässyt puuta pidemmälle, sillä eihän omenat kauaksi omenapuusta putoa. Pienen pienestä punkista saamani bakteerin kanssa jatkan loppuelämäni. Jos en olisi positiivinen, voin varmistaa todeksi perinnetekoni seuraaville sukupolville hukattuine ammattitoiveineen. Jos olisin ollut opettaja/en olisi tehnyt sitä mitä olen tehnyt. Olisin vain ollut opettaja vuosien myötä lyhennettyine kesälomineen ja muine poisotettuine etuineen palkkapaimenena. Olisin laskenut vain vuosia eläkeikään ja siten hoitanut eläkevirkaa. 
Tänä päivänä odottaa sitä Kelan pääjohtajan virkaan nimetty poliittinen hakija. Olen nimittäjän kanssa salaa samaa mieltä, jos hän valitseekin toisen eikä leipäpapiksi osoittaunutta ministerinä ollessaan. Olen Presidenttiin very, sehr, hyvin tyytyväinen. Very ja sehr yksinään ilmaisevat sen, enemmän kuin hyvin tyytyväinen. Onhan hän minulle rouva päämiehenä jatkaja, kun isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa. 
Oliko sekin virusten työtä, mihin edeltäjä häippäsi hiertävä kivi kengässä ja elämään jäänyt kestovastaus huulilla: On se perin onnetonta. Toisen kauden jälkeen hän voi sanoa: Maailma on minuun tyytyväinen ja minä maailmaan noopelin verran. Puntit on tasan, mutta se 12,5 % geeniperimä norjalaisuutta ei näy millään tavalla. Siihen on vaikuttanut siirtolaisuus ja sota, jota hän on vähentämässä sotavirusten määräämällä tavalla. Sielläkin virukset jatkavat voittokulkuaan. 
Äiti Theresalla oli toinen motiivi tehdä työtä rauhan hyväksi. Virusten osuus on selvityksen alla, mihin suuntaan ollaan menossa. Humanitas -sarjan "Rakasta tai tuhoudu" on jäänyt elämään kirjan nimenä. Se on tallessa jossakin, vihkiraamatun kohtalosta en tiedä.

torstai 13. toukokuuta 2010

Arkipyhä

Suomenkieli on tullut minulle vaikeasti ymmärrettäväksi. Kieliopillisesti sitä rakentelin noin 15 sijamuodossa, joita joskus huvikseni taivuttelen. Latinaksi voi rakennella sanoista lauseita yhtä johdonmukaisesti. Tämä arkipyhä ei poikkea ohjelmaltaan tavallisesta torstaista millään tavalla. Luen verkkolehden pääkirjoituksen heti alkajaisiksi, sitten lyhyet vaatimattomuudesta, kun muiden asioiden osiossa esille otettu uudistus kirkon vaalilistasta saa toisen kannattajan. 
Niinhän se meni minunkin vuokrankorotus puolueen hyväksi, kun pääsin muuttamaan kirkonkammariin tavarani ja sänkyni. Sähkölämmitys meni harakoille, kun seinänvieret kasvoivat ruohoa sisälle. Muuta sähköä en käyttänyt, olinhan isäni taloudenhoitaja. Vuokra nousi edellisen maksamasta vuokrasta. 
Kaikki vanhat edellisen seurakuntanemännän miehet kertoivat kylpeneensä yhtenään talonmiehen asunnossa, joka oli minulle kirkonkammari. Minun lähdettyä siitä tuli lähimmäisen kamari kerhojen kokoontumista varten. Eipä ole ikävä noita aikoja. Onhan tieni jatkunut seurakuntaan, joka ei muutu osoitteen muuttuessa ja on ihan sama evankelis-luterilainen kirkko opiltaan kuin lapsenuskoni. 

Kuuntelin Joensuusta lähetetyn jumalanpalveluksen radiosta. Teeveestä katson päivän Derrickin. Selvittää italialaisen mafiamiehen osuutta murhiin, kun kapakoitsijat kieltäytyvät maksamasta suojelurahoja. Jätetty perhe tulee peitetarinaksi vierailulle 8 vuoden jälkeen, kun rahavirrat ovat loppumassa. Nach acht langen Jahren on meillä maan tapa elvistellä politiikassa. 
Tiettömän taipaleen takana kaksi taiteilijaa on lyöttäytynyt yhteen puolustaessaan saamelaisten oikeuksia ja luontoa. Vanha mies joutuu yllättävän kysymyksen eteen, kun 27 v nainen pyytää miestä isäkseen. Siinä toistuu sama, kun arabinuorukainen esitteli minut äidikseen Amerikasta. Ei kysynyt, suostunko? Leimautuminen lapseen tapahtui siinä silmänräpäyksessä. 
Minä en tarvitse isä- enkä äitikorvikkeita, sainhan pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta ja hoitaa heidät hautaan. Jos siitä sainkin syytteen kuolemantuottamuksesta, olen sen antanut anteeksi syyttäjille, Onnillekin, joka on osakkaana äidin kuolinpesän kuolinpesänä. Sen olisin halunnut selvittää sisaren kuoleman jälkeen isän eläessä. Esteenä oli kuitenkin, miksi minä maksaisin vieraalle miehelle osuudesta. Hän olisi jättänyt sisareni hautaamisen seurakunnan tehtäväksi. Sisareni viimeiset sanat ovat Omaishoidon oopperan ensirepliikit. 
On arkea elomme tää ja askartelen kesämappiin vuoden kuvat juhannuksesta jouluun. Menetettyjen sisarusten tilalle olen saanut veljiä ja sisaria. Ketään en pyytänyt "Tuletko puliksi minulle?" He muodostavatkin tunneperheeni olematta sukulaisuussuhteessa kanssani. Niin mitäpä tässä seisoskelen ja katselen taivaalle. Hoidan pappi Jaakopin postia, ettekä arvaa, mistä on puute lähettäjillä. Rahaa he haluavat ja tarjoavat vastikkeeksi pidennystä, paksunnusta ja muutakin massiivista eilisen massiivisen velan ottamisen ja antamisen lisäksi. Näin markkinat toimivat arkipyhinäkin. Olisiko se mahdotonta; lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Tai sinun lahjojasi jaamme, sinun omastasi me annamme ihmisinä.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Puoluepoliittinen jengitappelu

Salaisena miljonäärinä uskallan lähteä katsomaan rähinäalueelle tämän päivän tilannetta varoituksista huolimatta. Elitismi ja populismi vääntävät suuta, kääntävät päätä ja murtavat mustoa haventa. Vaikka yritän sivuuttaa teeveelähetyksen pimeän ruudun takana, kuuluu mökä Lahteen asti. Pitää avata yhteys sinne, missä väännetään kättä. Siellä ei ole ollut pelisäännöt eikä hommat hanskassa sitten viime vaalien. En olisi ikinä uskonut, että tutkinnonsuorittaneilla menee överiksi koko vaalitouhu. 
Suomen naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa. Se tie on nyt kuljettu lopppuun, kun tukiryhmät kerjäävät jo rahaa kirjeitse äänestäjiltä. Meitä pidetään tyhminä ja sanonta "se on hullu, joka pyytää ja tyhmä, kuka maksaa" tulee testatuksi ja enemmistönä soittaa suutansa kreikkalaisten pelurien puolesta. Kyllä peluri pelurin tuntee. 
Kreikkalainen aasikin odottaa kutsua ja noutajaa palvelutehtävään, jospa herra tarvitsisi sitäkin. Turhaan odottaa, nyt on pässien vuoro kulkea narunjatkona teuraaksi vai uhrilampaaksi. Kiehtovan maailman ihmeellisissä uskonmenoissa on veren näkeminen englantilaiselle papille liikaa voodoomenoissa. 

Olen ollut aina aasin osassa minulle uskotun tehtävän mukaan. Tänäänkin sijoittajien rahamarkkinoilla koskien vuokralla asumista, sukupolvenvaihdosta, koulutusta, uutta verkkokirjoitustaitoa ja kaikessa, mikä koskee jokapäiväistäleipää hyvinvointivaltion kaatopaikalla ja eläkettä arvonimellä "Varhennettu Vanhus". Sillä kaikki katetaan. Olen ansainnut sen ja ostanut osamaksulla, jota Kela perii eläkkeestä joka kuukausi. Luulin tietäväni, mitä tarkoittaa siirtyä eläkkeelle eläkeuudistuksen myötä. Tuli yllätyksiä populistina onneksi ei enää kommunistina. Kuka osaisi purkaa päällekkäistä lainsäädäntöä, ettei meistä tulisi hullujen elitistien kaltaisia. Taas kuuluu isän ääni: 
- Kyllä ne ovat viisaita. 
Siihen on minun jälleen kerran vastattava: 
- Tyhmiä ne ovat, järjenköyhiä, kun luulevat pelastavansa rahamaailman. 
Vielä kauempaa kuuluu Ukko-Kustin ääni. Isoisä ja isä oli kutsuttu kylälle talollisen rustholliin räätäliksi. Talollinen lukee ääneen sen ajan lehteä. Kauhistelee jonkun pikkurikollisen varkautta. Ukko-Kusti vastaa kauhisteluun: 
- Eikös ne kaikki rosvot jo tulleet tapetuksi? 
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika, päättää sen kertaisen sanomalehtisilmäyksen. Isoisä vanhalla viisaudella ja kokemuksella ja isä tapahtumien tallentajana jatkavat äänettöminä kotikutoisista kankaista vaatteiden ompelua. 

Katson youtubesta Zorbaksen kreikkalaista tanssia karulla rannalla. Merivesi on turkoosinvihreää. Maailma on tänään ylivelkaantunut tähtitieteellisin luvuin ja kotitaloudet vippaavat viitosensa pikavippinä koronkiskureilta. Muita pika-asutustiloihin verrattavia on pikapano, pikajuoksija, pikasuutari. Pieni tyttö tulee järkyttyneenä pyhäkoulusta. 
- Miksi pitää kuolla, kun on vielä pieni, juuri syntynyt? 
Sekö on kirkon tarkoitus ja opetus. Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka pappia rakastaa. Elämässä on pitkämielistä rakkautta, kun on oppinut uuden kielen. Tänään tunnetaan vain hektistä vetovoimaa, kun magneetin navat ovat hullaantuneet. Rakkaus ja sitoutuminen puuttuvat.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Et tu, Brute!

Olen väsynyt, koska olen ylityöllistetty. Katsohan,
  • Suomen asukasluku 5,1 miljoonaa,
  • heistä eläkkeellä 2,2 miljoonaa,
  • 2,9 miljoonaa työssä,
  • 1,8 miljoonaa koulutettavaa,
  • 1,1 miljoonaa työssä
  • 660 000 hallinnossa,
  • 440 000 työssä,
  • 93 000 armeijassa,
  • 347 000 tehtävä työtä,
  • työttömänä 300 000
  • 47 000 tehtävä työtä,
  • sairaalahoidossa 43 000
  • 4 000 tehtävä työtä,
  • vankiloissa 3 998
  • jää 2 henkilöä, joiden on tehtävä työtä.
  • SINÄ ja MINÄ. Ja sinä se vain istut siellä lukemassa tähdenlentoja! Häpeä ja ryhdistäydy tai tää käy liian raskaaksi minulle.
Minulle on langennut tehtäväksi hävetä meidän terveiden puolesta, mitä kaikkea tyhjänpäiväistä työtä meiltä vaaditaan hoitaessamme oman osamme tai tehdessämme tiliä kuinka käytin ma kantelen. Löysin laskelmat huviksi ja hyödyksi hakusanalla;
sinäkin Brutukseni! _ Uranus. fi
Velkaongelman ratkaisuksi vaihdetaan velallisia.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Ihan sama

Salaiselle miljonäärille on ihan sama mihinkä julkkikset massiviset toimenpiteet kohdistavat. Ainakin he jäävät elämään suusta suuhun kulkevana perimätietona kuin polttouhrit tai meidän pienessä piirissä Fellmannin pellot. Lähtevätkö pörssikurssit nousuun myllynkivien teollisen tuotannon myötä, jää nähtäväksi. Massiivisuudesta ilmoittaminen ajoitettiin pörssien avautumiseen idässä. Olen käynyt näitä pankkiasioita läpi pienen ikäni. Palkansaajana olen ollut aina asiakkaana siinä pankissa, jonka kautta palkka on maksettu. 

Osuuspankki Yhteistuki oli tiensä päässä. Tilinlopetuksessa tuli eteen tilillä olevien pennien kohtalo. Siitä keskusteltiin tänä keväänä, ettei käteiskassassa voi olla 0,22 euroa. Pennit olivat poistuneet käytöstä ja niitä ei voinut maksaa ulos. Virkailija ottaa yhteyttä pääkonttoriin kysyäkseen, kuinka pitää menetellä. Tilille en halunnut jättää penniäkään, joten lupasin asian helpottamiseksi jättää pennoset pankin hyväksi. Päästiin sopimukseen menettelystä mummonmarkan (7)7 pennin kohtalosta. Siitä alkoi loppulaskenta ja pankki on hävinnyt tai uponnut johtajineen unohduksen yöhön. 

Käteiskassavahdille oli sattunut vipa laskiessaan maksettujen laskujen loppusummat pyöristämättä senttejä ja lopputuloksesta sai kirjanpitäjältä ohjeet, kuinka menetellä. Kuolleista herättyäni oli pakko lähteä apteekkiin, kun en ollut uudestisyntynyt ilman sairausoireita. Selaan postit oven välistä suoraan lehtikeräykseen. Kelan julistuksen säästän myöhempää tarkastelua varten. Avaimet on ovessa, mutta ovi ei ole takalukossa. Painan kahvasta ja olen käytävässä. Oveen on kiinnitetty lappu onnenpotkusta. Irrotan lapun ja ovi sulkeutuu äänettömästi. 

Pihalla kokeilen taskujani, kummassa on kodinavain. Ei kummassakaan, olihan ulkopuolella ovessa ollut lappu aiheuttanut paniikin kuin juutalaisten oviin ilmestyneet merkit tai lampaan verellä merkityt ovenpielet exoduksen alkaessa pakona Egyptistä. Paluu takaisin, soitan naapurin summeria ulko-ovella. Hän avaa oven ja pääsen käytävään. Ovella kokeilen, pääsenkö postiluukun kautta avaimeen käsiksi. Ei onnistu. Naapuri kurkistaa ovesta ja tulee luokseni. Hän soittaa huoltomiehen avaamaan ovea. Avausmaksu 30 € käteisenä. 
Kaikki rahani on pankissa ja lupaan nostaa hänelle rahat ja palauttaa sovittuun paikkaan. Käyn apteekissa ja maksan ostokseni ruokatililtä. Mukaani sain apteekin vanhoja lehtiä ja ilmaisen asiakaskortin. Koko maan kattavassa tavaratalopankkitaivaassa lottoan eurolla. 
Vilkaisen ohikulkiessa pankin puolelle. Siellä on menossa työpaikkajuoruilu enkä keskeytä tärkeätä palaveria. Olinhan saanut opetuksen, kuinka pankissa pitää mummoikäisen odotta perimmäisessä nurkassa vuoronumeron ilmestymistä taululle. Silloin en ollut istuutunut odottamaan vaan seisoin, kun edellinen oli jo poistunut. 
- En ole vielä painanut vuoronumeroa ja minulla on paperien käsittely kesken. Pankkisalaisuuden säilyttämiseksi ei saa tulla liian lähelle. 
Pankintäti on selvästi ärtynyt. Kysyin, onko hänellä ollut huono päivä. 
- Ei ole ollut. 
Saipahan minuun purkaa paineitaan. Silloin olin elossa ja hyvällä tuulella. 

Menen ostamaan ruokaa ja samalla nostaisin kassalta ovenavausmaksun. Kassapankki ei suostunut antamaan käteistä. Matkalla kotiin minulle selvisi pankkien välillä olevan viiveen, joka tarvitaan, että nettipankissa tehty siirto näkyy parin pankkipäivän jälkeen ruokatilillä. Ei ollut katetta. 
Tulen kotiin, siirrän kreditiltä debit-puolelle ja palaan takaisin pankkiin. Otan järjestysumeron, istun kauimpaan nurkaan odottamaan vuoroani. Yhtään virkailijaa ei ole paikalla. Sitten takaovi aukeaa ja päätäti ilmoittaa: 
- Kohta palvellaan, meni käymään asioilla. 
Istun aikani, vuoronumero räpsähtää taululle. Siirryn palvelupisteeseen ja ojennan henkilötodistukseni. Jotakin on vinossa. Musta tukka on niin kireälle vedetty päätä myöten, että silmätkin ovat vinossa. Niillä ilkeillä viirusilmillä katsoen hän sanoo: 
- Älä yritä ryövätä pankkia, henkilötodistus on vanhentunut. 
En voi nostaa ovenavausmaksua, vaikka tilillä on tarvittava summa. Kotona on voimassa oleva passi, mutta en jaksaisi lähteä hakemaan sitä ja palata kolmannen kerran maan markkinoita hallitsevaan pankkin. 

Ovelaa oli maksaa bonuksia, hankkia kanta-asiakkaaksi ja siirtää meidät perustetun pankin pankkiasiakkaiksi. Konstit on monet. Tämän olin käynyt läpi E -liikkeen konkurssissa. Sinne jäi isälleni kuuluvat ja irtisanotut jäsenosuudet maksamatta, kun konkurssi ehti ensiksi.
Menen ruokaosastolle, jota laajennettiin kadun alle. Odotan vuoroani asiakkaan takana ja iloisten, ruskeiden silmien edessä kerron asiani. 
- Pitäisi saada 30 euroa käteistä rahaa ovenavaajalle. 
Annan henkilötodistuksen ja nosto onnistuu sen kummempia kyselemättä. Hän on minulle uusi kassa, jonka kautta tulen aina kulkemaan ostoskärryni kanssa. Missään vaiheessa ei ollut minulla syyllinen olo. Olen hoitanut raha-asiani tarkasti elämättä yli varojen. Pankit ovat hätää kärsimässä meillä ja muualla. 

Minua oli pidetty turvallisuusriskinä pankille, kun vein käteisenä keräämäni rahaa tililleni. 
- Et voi tuoda enää rahaa käteisenä, on otettava tallelokeron avain ja vietävä sinne rahat. Toinen securitarefirma pistää ne tilillesi. 
Näin pankkimaailma meitä opettaa ja tämän suuntaisia ovat neuvottelutulokset Kreikan pelastamiseksi. Tämä on politiikkaa. Ei riitä, että meidän rahat ohjataan kankkulan kaivoon, vaan meidät kilteimmistä kilteimmät mummotkin vietäisiin katuhuoriksi EU:n alueelle ja rahat ohjattaisi pestynä hierojien edunvalvojan tilille talousvaliokuntaa. 

Tämä on kokemukseni herätä kuolleista, kulkea avaimilla ovista ja todistaa joka näkemässä passilla käyntinsä monitoimitavarataivaassa, kuka minä olen. En S-kauppapankille kuitenkaan vitunmummo, joksi joku vinosilmä erehtyi minua luulemaan, kun tavarataivas oli muutoksen kourissa. 
Olen lähdössä antisosiaalisena äitinä pitkälle lounaalle. "Syö suklaata ja selätä huumorilla Borrelia Burgdorferi", neuvoo toinen läheisriippumaton. Kokemuksesta hän tietää, mitä on edessä, kun kädenvaiva ei ollutkaan hiirikäsi. Jos suklaanhimo minut yllättää, on tiedossa päänsärkykohtaus. Ostan kuitenkin Fazerin sinistä levyn ja kaksi patukkaa tuliaisiksi kartanonkeitoksien keittäjille ja kutsujille.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Agape - juutakset ja brutukset

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
Agape Rakkaus alalajeineen:

Fileo - Filanthropia (erao - eros, haluaa kaiken itselleen)
Stergo - lasten ja vanhempien, hallitsijan ja alamaisten kesken.
Agabe Rakkaus on - pitkämielinen, - lempeä,
- ei kadehdi, - ei kerskaa, - ei pöyhkeile, - ei kättäydy sopimattomasti, - ei etsi omaansa, - ei katkeroidu, - ei muistele kärsimäänsä pahaa, - ei iloitse vääryydestä,
- iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
- Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. Äitienpäivän loppusaldo: Rakkaustilit +,- O
Lähetyskalenteri vaihtui eurolaskimeen ja mikä on tulos 2010?

perjantai 7. toukokuuta 2010

Nukku-Matin jälkeen 1.9.1988

Kortti pöydälläni kertoo käynnistä ollessani vielä untenmailla. Kolmas ja viimeinen leikkaus päätti silloisen arvauskierteen. Eka ja vika olivat hätävarjelunliioittelua, kun keskimmäistä syytä yritettiin jäljittää. Kun lääkäri/homeopaatti antoi lähetteen eteenpäin, sain koululääketieteen lääkäreiltä vähätteleviä kysymyksiä. 
- No mitä se homeopaatti määräsi? 
Vastauksen kuultuaan kauhisteli: 
- No, en ole ennen kuullut. 
Jouduin leikkausjonoon ilman sairauslomaa, vaikka olin sairas. Lähdin kyselemään yksityisesti, voiko raudanpuute polttaa kuin liekki rinnassa. Se pitää tutkia. Samalla viikolla tiesin tähystyksen jälkeen, mikä minua vaivasi. Olisi itsensä lääkäriksi noteeranneilla lääkäreillä ollut aikaa tutkia ja löytää syy, kun 2.5 vuotta olin seurannassa. Viimeisen vastauksen kuulin puhelimessa. 
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä. 
Huusin takaisin. 
- Nyt pitää minun mennä lääkäriin, olen sairastunut. 
Homeopaatti tokaisi huolestuneena: 
- Olisit tullut aikaisemmin. 
Selittelin hoidossa olemista 2.5 vuotta. Hän kuitenkin toisti: 
- Olisit tullut aikaisemmin. Rautaa ei syödä pitkiä aikoja, tutkimatta syytä. Se häiritsee koko kehon toimintaa pillereinä otettuna. 
Se tuli varmennetuksi verensiirroilla leikkauksissa. Homeopaattisilla pillereillä kohosi hemoglobiini terveelle tasolle. Kolmen viikon tiputus on takana. Kyselin jo hoitajilta, jatkettaisiko hemohessillä ilman Kyröä. Riitti kyllä tällä erää piikki suonessa, joten suutelen maata sitten kun saan pedattua sängyn ilman suurempaa kipua. 

Olenko ollut laiska, kun ei ole ollut siivousintoa. Syksyllä huomasin aloittaessani ikkunanpesua, etteivät ikkunat auenneet. Voimat oli vähissä ja oli niissä jotakin muuta syytä avaamisen esteenä. Melkein kuin ikkunat olisi naulatut kiinni. 
Muistin kortin vuosien takaa. Näin siinä seinälle nostetun villihärän pään. Näkemäni yllätti, olinhan katsonut korttia väärin päin. Samanlaisia painajaisia näin nytkin. Olin kroonisesti väsynyt ja torkahdin sikeimmin teeveetä tuijottaessani. Siitä tavasta on ryhdyttävä vieroituskuurille. Sänkyyn 15 minuutiksi ja sitten jatkamaan pakollisia kuvioita. Jos borrelia näkyy vielä (+) positiivisena, on minusta tullut positiivinen, joka ei tartu. Nyt sen tiedän eikä minua enää enää houkutella vanhanaikaisten proteesien loppusijoituskohteeksi eikä oppilaille harjoituskappaleeksi. Tässäkin pätee tekemiseen, että kerralla niin hyvin kuin mahdollista ilman liksanmaksamista lääkärille, että meillä ylipäätänsä on vielä lääkäreitä.

Huligaanien taiteilijaelämää

Päivän Derrick ja Salainen miljonääri pitävät minut tiukasti tämän päivän politiikan huipulla. Lööpit kirjoittavat pääministerin osallistuneen play-boy lehden keskiaukeamalla esittäytyneen kirjailijan taidenäyttelyn avajaisiin ilman kihlattuaan. 
Siitä on aikaa, kun keilahallilla odotettiin palkintojen jakajaa. Luvattiin kuuluisuutta. Minulle pettymys oli suuri, kun paikalle ilmestyi anorektinen Kata. Minusta oli epämukavaa katsoa sairaan tähden ja reippaiden keilaajien halauksia. 
On eri asia, jos ollaan potilaskäynnillä, mutta voitonjuhlissa. Olisin jo valmis teatterin valtaukseen itsemurhapommilla. Sen jälkeen riittäisi neitsyeiden palveluja loputtomiin. Eikö meidän eroava Pää opi milloinkaan. Taitaa olla vielä valitus ensimmäisestä kirjailijakokemuksesta päätöstä vailla. Ei taida vihon viimeisille kiusauksille olla päätä näkyvissä. 
Tuomas sanoi: Perketi, saaketi, jätetään toiseen kertaan. Tuomas kertoi, kuinka hän oli välttänyt kiusauksen sodassa. Poistui tyyny kainalossa paikalta ja kohta pamahti. Tänään menestynyt miljonääri kävi läpi omia piilotettuja tunteitaan Falklandin sotaan osallistuttuaan. Tapaa vammaisia, yksinäisiä vanhuksia ja psyykkisiä vammoja sodassa saaneen veteraanin. Tänään Derrickille ei löydy uutta murhaa selvitettäväksi, mutta aika pian taas kuitenkin niissä piireissä, joissa sattuu ja tapahtuu suljetuissa huoneissa. Huligaanit yläkerran ukkoina aina ovat ampuneet kovilla.

Kaikkia eksyneitä kyselijöitä pitää opastaa eteenpäin ministerille asti, jospa hän tietäisi jotakin. Aihe miljoonas sähköposti. Is you penisSIZE enough for you. Effektive way to Grow your penis 3" - 4". Grow & Thicken your penis. dna isännöi sähköpostia rahastusoikeudella nettiyhteydestä. Ei ole miestä eikä naista missään korjaamaan tilannetta. Minulle lähetetään tätä törkyä pyytämättäni. Olen niin rehellinen ja vilpitön kuin osaan. En ole pyytänyt enkä tilannut. Kaikesta olen päässyt osalliseksi globaalissa EU:ssa, törkypostista, pankkien tukemisesta ja järjenköyhyydestä, kun päättäjät istuvat toisten housuilla tuleen. Jos isyysloma olisi nyt, kutsuisiko Katainen kannattajansa Tahkolle afterski-tapahtumaan satutunnille?

Päiviä nolla (O)

Tänään en odota kenenkään summerinsoittoa. Ainakin kysyn, kuka siellä. Jos soittaja ei ole ilmaislehden jakaja, en avaa ovea. Olen tavoittamattomissa kolmen summerin takana. Käyttäjäprofilin kuvan vaihdoin potilashuoneeseen. Vaikea potilas. 
Meitä vaikeita tapauksia on tullut viime päivinä ihan ruuhkaksi asti. Elämän pelissä yritämme selvitä omillamme. En tarvitse personal traineria, en hovihierojaa enkä henkilääkäriä. Kaikelle tälle minun henkilökohtaiseen elämään tuppautuneelle nauran auringon kanssa kilpaa. Siihen on aivan erityinen syy. 

Minut on kutsuttu uuteen Ning-yhteisöön. Se on kulttuurikahvilani kehityskertomus ja samalla oma elämäntarina omana kokemuksena ja auktoriteettien takaisin palauttamina peilikuvina. Olen se sama saparopäinen, pelästynyt tyttö nurkassa alakoulun luokkakuvassa Koivuharjun kamarissa opintien ohdakkeisen polun alussa. Kielennäyttäjästä kielenkääntäjäksi ja vielä punaisen kielen kertojaksi. Simultaanitulkkauksesta puhumattakaan.

torstai 6. toukokuuta 2010

Jääsilakkaa

Lyhyttavarakaupan ikkunassa oli käsinkirjoitettu lappunen. Ympärillä korkeat lumivallit kahden puolen tietä. Niin korkeat ettei kaikkien lyhytjalkaisten päät ulottuneet penkan reunan yli. Päivä oli kylmä, aurinko ei vielä sulattanut kinoksia. Minulle teksti ei auennut, mitä Sulosen Mikon kaupassa oli tarjolla. Jääsilakkaa oli sanavarastossani tuntematon. Kuuntelen vieraita sanoja viljeleviä kuin hauturi Kylmälehtoa Heikki Luoman teksteissä. Tänään viimeksi aamuhartauspuhujan suusta. Kirkollinen sanasto on omaa luokkaansa eikä aukene teologisten opintojen puuttuessa. Poliitikon kapulakieli ei tarvitse minkään osa-alueen opintoja. Riittää kun kulttuuriministeri ahtautuu niin pieneen kolttuun, että pursuaa yli sieltä, mikä pitäisi pysyä piilossa. Miksi me ylipäätänsä pukeudumme, jos vaatteet paljastavat enemmän kuin piilottavat. 

Minua vaivasi jääsilakkaa. Tavasin tavaamasta päästyäni: jääsi-lakkaa. Sitten tavujako loksahti kohdalleen: jää-silakkaa. Silakka oli pakattuna jäähileeseen ja siitä tuo jää- ennen pakastimia. Juojärvessä ei silakat ui. On vain muikkuja ja mummonmuikkuja. Ne olivat niitä pikkusiikoja, joita eksyi verkkoihin. Siika oli rauhoitettu kutuaikana, mutta kaupan takaportaan kautta siiat löysivät kiellettynä aikana herrojen pöytään. Kotipoltto oli kiellettyä, mutta käyttäjäkuntaa varten piti aina olla musta pullo saatavana. Kaikki tämä tapahtui virkavallan suojeluksessa, kun polliisi oli pullonnoutaja, silloin kun ostetut varastot loppuivat ja yhdellä sun toisella suu napsahti kuivuuttaan: mull on jano lähteesi vettä. Kun oli tarpeeksi humalassa, oli rohkeutta lähteä lähteelle sammuttamaan janoaan. 
Kaupan silakka maistui hyvältä. Ravintoterapeutin suositus on syödä kalaa kaksi kertaa viikossa. Kysyn kalakauppiaalta, mitä se tarkoittaa. Sehän tarkoittaa juuri sitä saastunutta silakkaa, jota olin syönyt joka päivä. Järvikalasta tulee kihti, beccerelli ja muu myrkytystila. Olen myrkkylastissa syötyäni silakkaa liian paljon liian pitkän aikaa. Nyt saan kärsiä myrkytysoireista, joita antibiootti on vain pahentanut. Olisiko paasto edessä, ainakin se lisäisi henkistä vireyttä.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Riittääkö huomisen jälkeen

Sitä toivon todella, ettei tämän päivän tippatäti mutkat suoristaessaan olisi liiaksi yksinkertaistanut toiseksi viimeistä tiputusta. Meitä on joka junaan ja vielä jäämään asemallekin. Luotan nuoriin, koulutettuihin ihmisiin. Jos asenne on kohdallaan, se tuo aurinkoa arkipäivään. Nyt päätä tyynyyn ja huomisen jälkeen voin sanoa päiviä nolla. 

Yön yli nukuttuani olen tyytymätön eilisen hoitajan toimenpiteisiin. Hän viipyi keittiössäni aika pitkään. Mitä hän sieltä halusi nähdä. Ehkä se, mitä hän teki viimeksi, johtui näkemästään. Pieni vihreä limalötkömies riippui posliinikukassa pää-alas-päin -riipunnassa. Kun en itse voi enää joogata ylösalaisin -asennossa, sen tekee joku muu puolestani. Poliisipinssi istuu altakasteluruukun vesitorvessa. Sokea mustapääkerttu vapaana tähdellään. Sinisessä maljakossa vihertää oksa, jonka poimin roskalavalta pihassa. 

Tulin kaupalta kotiin vitsa kädessä. Nuori mies ulkotupakalla vastasi tervehdykseeni ja risun nähdessään sanoi: Pelkäsin, että annat minulle piiskaa. Minulla ei ole mitään tarvetta ruoskia taloyhtiön nuoria miehiä. Ovat kohteliaita, avaavat oven ja joskus auttavat kassin kantamisessa. Vanhat isännät paasaavat hississä vuokralla asuvien syyksi kaiken ilkivallan ja vieraiden käymisen. Katkaisen vuodatuksen ja sanon: 
- Minä asun vuokralla. Jos joku sanoo minusta olevan häiriötä, hän valehtelee. 
Isännälle tulee kiire poistua seuraavassa kerroksessa eikä tule kanssani viidenteen asumiskerrokseensa. Ruokatuntiseurana on Saarikoski runomaratonjulisteessa ja sitten vielä tuohesta, kivistä ja sammaleista tehty maisemataulu erämaasta. Sekin elää mielikuvien mukaan. Viimeksi ilmestyi kultapukuinen neito rinteeseen. 
Valokuvia ympäriinsä ja minulle kaksi kalenteria. Toinen Unicefin täynnä lasten kuvia Kiinasta, Intiasta, Thaimaasta, Filippiineiltä, Boliviasta jne. Täytän tyhjät sivut omilla kuvilla, kyllä suomalaisetkin lapset ovat kuvaamisen arvoisia. Varsinkin ne 16 000 huostaanotettua. Kuka heitä kuvaisi ja voimauttaisi, kun Miinakaan ei ehdi joka paikkaan. 
Toinen kalenteri on Habbo-hotellista. Sitäkin voin täyttää omilla kokemuksilla nettielämästä. Harry Potter tarvitsisi jo seuraajan. Minulle hän on Sofi Oksanen Puhdistuksellaan historiasta, mitä kaikkea on saanut kokea. 

Hoitaja tulee keittiöstä järkytyksestä sanattomana, pistää lääkkeen tippumaan. Siinä ei ole ongelmia. Yhtä järkyttyneenä istun minä ajatellen. Sattuiko kohdalleni insuliinisurmaaja? Tippaletku irti, suonessa ollut letku pois ja korkki kanyylin suojaksi. Siinä meni viimeisen tiputuksen onnistumisedellytykset. 
Nuori hoitaja tulee viimeiselle käynnille. Oli lukenut raportin ja sen mukaan varustautunut antamaan lääkkeen lihakseen. Yritetään kuitenkin suoneen. Ei vedä, pyydän kuitenkin jospa hän pistäisi uuden yhteyden. Se onnistuu ja alkuperäinen suunnitelma suonensisäisestä tiputuksesta on viety loppuun. 
Minulla ei ollut mitään pistämistä vastaan, mutta hoitovirheen takia loppuvat suonet. Pyydän viimeistä hoitajaa tarkistamaan, että raportit on oikein eikä minusta ole tehty vaikeaa potilasta. Herää kysymyksiä hoitajan ammattitaidosta ja tarkoituksesta tehdä työtänsä yhtenä kuudestatoista kävijästä. En pystynyt estämään hänen tekoaan, hänhän se oli hoitaja. Onneksi ei hoitava lääkäri. Hänen luokseen menen kuulemaan lopputulokset.

Syntyykö punk punkin puremasta

Katselen tunneperheeni uutta tulokasta. Kaikki sävytykset ovat blondiäidin ja "pienen -tumman" isän juhlasekoitusta. Lopputulosta ei tarvitse korjailla kosmetiikalla eikä muotoilulla. Olen nähnyt jonkun punkkaritytön mustine silmänympäryksineen ja poikkeavine vaatteineen. Olen suhtautunut heihin vakavasti, miksi he tekevät niin kuin tekevät. Pieni poika kiersi punkkaria ympäri, tuli hätääntyneenä mummon luo. 
- Mummo, mummo, en löydä häntää tuolta peikolta. 
Punkin pureman häätöhoito tuo mieleen kuultuja ismejä. Pitää katsoa Wikipediasta mitä se kertoo punk:ista. Ja se on löytö, mitä siitä luen. Omaan suuhun sovitettuna: 
- rumat sanat sanotaan niin kuin ne on. 
Hyssälä vaahtoaa pienituloisiin kohdennetuista miljoonista. Mittasuhteisiin sijoitettuna kysytään. 
- Mitä mummo tekee viiden (5) euron eläkkeenkorotuksella. 
Mummo vastaa ilkikurisesti: 
- Ostan lamborginin. 
Mikä tilaisuus näyttää toteen, mitä rahalla saa ja hevosella pääsee. Olisiko ystäväni Vysotski ollut punkkari. Ainakin hän oli kantaaottava yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja joutui vankilaan. Ei ollut lupa laulaa virallista politiikkaa vastaan. Tässä on oltu ja nyt se tulee päivänvaloon paljastaen kaikki, mihin tutkijan röntgenkatse kohdistuu. Mummoikäisenä olen päivänsäde. Sovinnaisuus pois minusta, jos muotti kiristää. Nahanluominen on edessä, olenhan jo kiertänyt mualimoo kauan enkä enää löydä mitään uutta auringon alla. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy ja siihen ottaa kantaa punk uudella tulemisella.
 

"New Yorkin alkuperäinen punkliike pyöri ainoastaan musiikin ympärillä. Britanniassa musiikkiin kuitenkin kuroutui tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava anarkistinen ja kaoottinen asenne, joka sai henkisen taustansa lamakaudesta, nuorisotyöttömyydestä ja 1960 -luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat käsitystä "mädästä" ja epäoikeudenmukaisuudesta yhteiskunnassa, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta."


20.7.2014 syntymäpäivän aattona palaan Vysotskin kanssa punaiseen heinäkuuhun 1941  Suomen pähkäillessä naisen heinäkuuta. Syntymäpäivämalja lemmenjuomaa vaihtui rotanmyrkyksi.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Tutkittua tietoa punkkina §§§§§§§ -viidakossa

Se on siinä mitä minulle on selvinnyt näinä päivinä hoidon aikana kotisairaalassa. Hoito on ollut ohjeen mukaista. Jos on ollut epäselvyyttä, kysyn asiasta vedoten siihen, että olen sairaalasarjojen kautta kouluttautunut lääkärihoitajaksi. 
Kokemuksesta tiedän, jos en ole ollut minkään alan koulutettu asiantuntija, ei minulle anneta puheenvuoroa olla mitään mieltä mistään asiasta. En saa edes nimellä varustettua papukaijamerkkiä Mantelipuumetsikön vihreänä papukaijarouvana. Omaishoitajanakin olisi vaadittu minulle vieraassa yhdistyksessä jäsenmaksun maksamista. Yritysakatemian antama todistus yrittäjäosaamisesta sukupolvenvaihdokseen ja inhimillisten voimavarojen kehittämisestä YEAT:n näyttökansion kautta on HYVÄKSYTTY. Siihenkin tulee rajoittava tekijä - IKÄ ja TYÖHISTORIA.
Ihmistenpuolue käsittelee Eyafjallajökullin jäätikön tulivuoren purkausta. Se saa heikkohermoisimmat pyrskähtelemään pidätetystä naurusta. No, mitä nauramista siinä on. Kun sitä taivuttaa, no, se on sisäpiirin -inside (lausu niin kuin kirjoitetaan) -juttu. Samoilla viiliksillä katson kankikaikkosen puheenvuoroa aamuteeveessä Kreikan rahoittamisesta kuin hänen rahoituskuvioitaan tai ihan yksityiselämän ulosannettua insidelegendaa. Kankea on hankala taivuttaa edes rautalankamalliksi. Kaikki oppirahamaksupakotteet tapahtuvat kuin punkin lisääntyminen luonnossa. Pakotteet olen selvittänyt, mutta punkin jättämän leiman vien mukanani polttohautaukseen asti. En tiennyt Borrelia Burgdorferai:n olevan elämäni viimeinen sininen kokemuskertomuskoulutustutkimusmatkallani. 

Tietokonekirjoitustaidon kautta olen ottanut siitä selvää ja lääkärikunnasta monet ovat hankkineet myllynkiven kaulaansa osoittaessaan punkin yli käyneitä tietojaan. Maailmassa monta on yli ymmärryksen mennyttä asiaa. Sekin että 1. aidsvirus löytyi nunnalta ja että Aleksis Kiven epäillään kuolleen borrelioosiin. Ehti hän kuitenkin kirjoittaa suomalaisen yhteiskunnan rauhoittuneen Jukolan seitsemän veljeksen asetuttua aloilleen. Suomi-neidon petaajiiksi on ilmoittautuneet kaikki mooseksesta lähtöisin. Niin makaa kuin petaa, jos herne patjassa painaa. Sen tuntee oikea prinsessa.

Besserwisseri

Nyt on toivon ja lempeen aika, jos toivosta puhutaan vappupuheissa ja lemmen seurauksia kadutaan myöhemmin. Mies tulee räkänokasta vaan ei tyhjän naurajasta. 
Nyt on tosi kyseessä. Kreikan pankit pitää pelastaa, ettei koko EU -rahaliitto joudu karvaasti toteamaan. Sitä saa mitä tilaa. Olihan 1990 -luvun lamassa samasta asiasta kyse. Taistelu käydään olemassaolosta. Luonto on varustanut lisääntymisen tuhansilla jälkeläisillä, että joku siitä sukupolvesta jäisi eloon. Se nähdään merikilpikonnien ja punkkien munien määrästä. Merikilpikonnien munimisalueet pienentyvät ihmisten levittäytyessä rannoille. 
Punkin toukat imaisevat ensimmäisen veriateriansa metsän piennisäkkäistä, Seuraava nymfivaihe ottaa kohteeksi isommat; ihmiset ja lemmikkieläimet. Sen jälkeen ne ovat täysikasvuisia koiraita ja naaraita. Pysyttelevät kuitenkin heinikon suojassa. 

Lääketeollisuus valmistelee rokotteita tulevia epidemioita varten. On jälkijunassa tiedoissaan, mikä on seuraava taudinaiheuttaja, mutta rahastaa se haluaa rokotteillaan. Ketään ei vielä ole onnistuttu pelastamaan rokottamalla kuolemaa eikä juuri vanhenemistakaan vastaan. Kaiken kaikkiaan voitaisiin paremmin, jos pysyttäisi luonnollisissa menetelmissä, hengittämisessä, lastenhankkimisessa, synnyttämisessä, syömisessä ja nukkumisessa. 
Vappuna voisi heittäytyä viihteelle terveesti, ettei Monoa tarvittaisi hoitamaan juopuneita lapsia turvaan. Suomi-neidon kukkaronvartijat ovat iskeneet tuleviin sukupolviin elämällä tänään ylivarojen. Jos jokainen omassa elämässä pitäisi menot tulojen mukaan, ei meillä olisi mitään hätää. Nyt meitä kuitenkin viedään kuin pässiä kassavahdin narussa. Hän ei vielä ole päässyt paimenpoikavaiheesta sen pidemmälle. Vuolisi pajupillin ja soittelisi sillä aikansa kuluksi. Toisi illalla laumansa suojaan pedoilta. Jos joku puuttuisi, lähtisi etsimään eksynyttä. Hänellä on toisenlainen fantastinen menetelmä. Sitten lapsille kun loppuu. 

Tämä näkyy käsien levittelynä terveyskeskuksissa. Ei voida ottaa vastaan, kun ei ole lääkäreitä tai ei haluta muuten vain hoitaa. Kun kansanedustaja tulee päivystykseen, hän menee suoraan luukulle ja ohittaa sairaammat jonottajat lääkärin kutsuessa nimeltä sisälle. Vilkaisee ympärilleen, jos joku äänestäjä olisi näköpiirissä. Se on ainakin minulle viimeinen viesti, tarvitaanko hänet enää hoitamaan meidän asioita. Sille en mitään mahda, jos suuri ja mahtava SAK haluaa maksaa hänen velkojaan. 

Minulla oli oma vaalirahaseteli viime vaaleissa. En tukenut ehdokasta kuin yhdellä ilmaisella äänellä, edun ohjasin äänestäjälle. Tästä pestistä vapauduin, kun SAK halusi toiset edustajat valtaansa pönkittämään. Tuli vapaaehtoistyö ja uusiutunut borrelian aiheuttama tulehdus. Vanhempieni kotona hoitamisesta en saanut ammattitautia. Sen sain omaishoidontuesta käytävässä taistelussa, joka on yhtä raju valitusmenettelyineen kuin punkin pureman tiedostamaton tulehdustila. 
"Mikä se tuas tulj" -kysymykseen voin vastata. Punkin viisaus purra ja lääkäri/päättäjän tyhmyys hoitaa. Eikä sitä rahalla hoideta, vaan tiedolla, taidolla, tunteella. Käytetään päätä, kättä ja sydäntä. Rahanvaihto ei ole lahjus vaan työmies on palkkansa ansainnut. Päättäjille pitää kaikki olla ilmaista optioilla täydennettynä. Tässä seison enkä muuta voi. Ei itketä edes toisten pitkästä ilosta ja kulutusjuhlista.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vappu Pablo Picasson kanssa

Lepakko, torakka ja punkki kuuluivat Valpurin yöhön omalla tavallaan. Lepakko operettina, Torakka radioateljeessä ja punkki Borrelia Burgdorferi houkuttaa jo nimenmuutokseen. Näinhän sairastuneet alkavat kutsua nimeltä Alzheimeria ja muita herranmuodon ottaneita.
Woman Playing the Mandolin 1909 - Pablo Picasso (1881 - 1973)
Laulaisinko Levottomasta Tuhkimosta ja katsoisinko Espoon viimeistä neitsyttä. Teollisten maisemien vastakohdaksi olen Fortsytein tarun ajassa. Irenen laulun tunnussävelen sanat löysin jostakin:

Voin elämän hurmoksen löytää
yön puoleen ken kääntyvä on

aika laulumme saloja kätkee
hetket tulevat haipuvat pois

tule tanssihin kanssain oi armain
kiidä käsilläin sarastukseen

yö nähköön kuinka sua lemmin
kuu päivälle sen kertokoon
kuu päivälle sen kertokoon.

Sekoittihan vappu sen verran hoito-ohjelmaa, että menen aamulla verikokeeseen. Vasta-aineita ei voitu vapun takia katsoa vaivalla saadusta verinäytteestä. Potilaskuvat tulivat otetuksi. On ollut aikaa jäljittää vapun alkuperäistä viettotapaa. Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseksi julistamisen muistoksi Valpurin yönä (30.4. - 1.5.). Noitien luultiin ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Nykyään vappupäivää aattoineen vietetään kevään karnevaalijuhlana. 

Joulupukki kuului papin uskonmenoihin tutustumiskohteeksi. Kreikkalainen hedelmällisyysrituaali samoin. Työväen vappumarssiin osallistunut naapurin Hilja sai lopputilin kotiapulaispestistään pankinjohtajan perheessä 1960-luvulla. Aika on toinen pankinjohtajan käyttäessä hyväksi ylioppilastyttöä kesäapulaisena. Tyttö tuli raskaaksi, pankinjohtajan rouva lapsineen lähti. Vanha johtaja sai arvonimen ja muotokuvan pankin seinälle ja leikkii isää lapselleen, vaikka voisi olla lapsen ukki. Lapsesta tulee koulukiusattu eikä se ole lapsen vika epätyypillisissä olosuhteissa alkunsa saaneena. Näin meillä valkolakkien päivänä.

Palomuureja

Siell on kauan jo kukkineet omenapuut

Menetyksille

Suurten uhkien edessä

lauantai 1. toukokuuta 2010

Kirnu ja palomuuri

Olen tietämättäni käsitellyt sanoja kirnu ja palomuuri todellisina enkä vain hakusanoina. Shanghain maailmannäyttely Kirnu on avattu. Odotetaan paljon tuloksia suuren kävijämäärän perusteella olihan itse ministeri sutimassa sinistä maalia kiveen hakattuihin koloihin. Palomuurin nostan pystyyn joka kerta avattuani koneen. Kreikan talousahdingossa käytetään lainarahaa palomuurina, että uskottavuus säilyisi ja muut läheltä piti tilanteet säästyisivät konkurssilta. Eläkerahastoja kiirehditään kotiin, etteivät menisi kuin kankkulan kaivoon. 

Minun luottamus rahamaailmaan on mennyt eikä sitä palauta puliveivaukset. Yrittäjänä maksoin lakisääteistä eläkevakuutusmaksua. Kansa-vakuutusyhtiö teki konkurssin ja siinä menetin osan tämän päivän työeläkkeestä. Olemassaoloni ei silloin joutunut ulkolaisen perinnän kohteeksi. Ne olivat tradekan miehet, jotka veivät pankin avustuksella ja välimiesoikeudella uhaten työhuoneeni. Saatuaan sen kävivät kauppaa käsityöläistentalosta. Onpa jokunen johtaja ollut poliisitutkinnassa kuin poliitikot vaalirahasotkuista. 

Missä on sotka ja huonekaluteollisuuden ylpeys asko? Ovat lähteneet muuttomatkoille muitten muutolintujen kanssa. Tervemenoa eikä takaisintulemista ole. Osallistuin äsken postiäänestykseen. Se saattaisi olla halvin tapa saada ihmiset äänestämään tai ainakin pidättäytymään äänestyksestä ja ilmoittamaan sen rastilla ruutuun merkiksi, etten anna ääntäni kenellekään. Nyt olisi tilaisuus vastata, kun sitä kysytään. 
Käytäntö on muutoksen alla. Tulee ilmoitus äänioikeudesta. Postit ovat menettäneet oikeuden olla äänestyspaikkoina. Pömpeleitä nousee torin kulmille, mutta ne eivät ole äänestyspaikkoja, vaan parempiosaisten parveilua varten vaalitorilla. Toisilla on vain telttakatoksia, jotka tuuli saattaa ottaa mukaansa kuletellakseen kuin Marj Vuoreisen sanonta kuului jalattoman pitäjäneuvoksen muiluttamisesta: 
- Sennii kahmuran olivat ottaneet kuletellaakseen. 
Veivät rajalle ja vapauttivat selviämään omin avuin takaisin kotikonnuilleen. Oli kunnassa sosiaaliasioita järjestelemässä ja sai arvonimen Pitäjäneuvos. Vappu meni tiputuksessa paremmin kuin uskalsin toivoa. Muutamalle juhlijalle on tehty vatsanhuuhtelu viinamyrkytyksestä selvitäkseen. Vappuhattuna on ollut rakennusmiehen kypärä, että säästyin päänvammoilta. Huomenna vaihdan hiiren oikeaan käteen. Se sitten huomenna. Olen hyvässä hapessa happisaturaatiomittaus sen ilmoitti.

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

Muiden ilmaantuminen taivaalle herättää epäilyjä, ovatko ne uffoukkoja, itsemurhaiskijöitä vai mannerten välisiä ohjuksia. Kuningas on viettänyt syntymäpäiviään. Seuraan niitä sivusta, olenhan viimeinen horoskooppimerkki, joka pitää syntymäpäiviä tärkeänä. 
Jotakin samaa periaatetta noudatan kuninkaan kanssa lähettäessäni juhlakutsuja. Kuningas ei halunnut prinsessojen kumppaneita julkiseen gaalailtaan näyttäytymään. Tänä vuonna juhlasta puuttui Maddekin petollisen Romeon töppäilyjen takia. Viralliset kuvat juhlatilaisuuksista kertovat sen hetkisen tilanteen päivänsankarin vieraista. 

Vuosien varrella kertyneistä kuolinilmoituksista luen hektiset seurustelusuhteet. Kun toiset hautajaiset seuraavat perään, on nimet vaihtuneet. Toivon pysyvyyttä suhteisiin, jotka on kerran esitelty suvulle. Tai muuten suvut ovat sikinsokin kuin siittimet miehen fantasioissa. Olen elämänmittaisen yksiavioisuuden kannattaja. Siihen pystyvät kattohaikarat. Puolustavat pesäänsä rituaaleilla myrkytyksestä huolimatta viimeiseen asti. Tulihan se kansanedustajan suusta ydinvoimalapäätöksistä. Se on niin seksikästä. Tai Sarasvuon motiivista haalia lisää eroottista rahaa. Kummassakaan en näe kuin laillistusta hakevaa ilotalobisnestä.
Asiakkaan kanssa puhutaan rahasta ja tehdään pakollinen KT ennen siirtymistä varsinaisiin hommiin. Hoi laari laari laa, turhaan ei aikaansa tuhlata saa. Aaltoyliopisto tutkii aivoja, kuinka ihmiset saisi enemmän ostaamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse. Yritän pysyä viikkorytmissä ja lepopäivässä. Lippu on tangossa vapaapäivän kunniaksi. Taivas itkee ja pyyhkii kyyneleensä siniristilippuun, joka roikkuu kuin märkä rätti salossa. Ihminen ei hallitse ihan kaikkea öljynporauksesta eikä Haitin maanjäristyksestä. Jospa lähdettäisi poistamaan köyhyyttä, sillä köyhät teillä on luonanne aina.