Voiko nainen olla?

Voi. Jos tähän asti pääsiäistä on vietetty Jumalan Pojalleen järjestämän kärsimysnäytelmän kertauksena, on tämän vuoden piinaviikolle ilmoittautunut sijaiskärsijäksi nainen. Hänellä on näköä, kokoa ja nuoruutta, että täyttää kaikki ehdot olla stuntti. Hän ei kuole tässä näytelmässä, harjoittelee vain, mitä on olla kaikkien hylkäämä. Siitä puhuttiin jo kolme vuotta sitten. Hänen päämääränsä oli tulla valituksi ministeriksi onnekkaampien naisministerien joukkoon. Tämän ilmoituksen muistan kuulleeni heti vaalien jälkeen hallitusneuvotteluista. 

Tekniset aiheuttivat ohjelmanmuutoksen pitkäperjantain jumalanpalveluksen suoraan lähetykseen. Kaikki on ollut ennalta sovittua kirjoitusten, puhelinkuunteluiden, nauhoitusten, areenan ja ihmisen/norsun muistin mukaan. Kaiken on tapahduttava vuoden 2010 pääsiäisenä. Ja on tapahtunut. Selvittämistä riittää seuraavat 2000 vuotta, mitä pikkuisessa Suomessa tapahtui malliksi maailmalle. Olemmehan olleet niin mallimaa hyvässä ja pahassa. Ristinkantaja viitottuna oli selkokielinen esitys minullekin. Haluan sen katsoa aina uudelleen loppuelämäni ajan. 
Jeesuksen viimeiset päivät muistuttivat tätä aikaa opetuksineen; Kenelle maksetaan verot. Kuka parantaa sairaat. Kuka antaa synnit anteeksi. Kuka huolehtii äidistä. Kuka katsoo poikaa. Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi kotikatsomon uusintaesitys "Päivät kuin unta ".

Omat pääsiäismuistot ovat Vihtaniemeltä. Äidin 60. syntymäpäivä huhtikuussa 1974 vietettiin ilman Juudasta. Hän ei ollut hirttäytynyt, mutta häpesi tekojaan, joita ei ollut antanut anteeksi itselleen. En tiedä, mitä hän minulta odotti. Lahden radiomasto muistuttaa pääsiäisestä 2000. Sain puhelinsoiton ja ilmoituksen isän kuolinsyystä:
- Kun rahat loppui, jouti ukki kuolla. 
Kehoitin soittajaa avaamaan radion, että kuulee radiomaston sieppaaman ja välittämän viestin Kuopiossakin ja yli maanpiirin, miksi hänen 1/8, 93- vuotias isä oli kuollut. Hänen jatkotoimenpiteillään isästäni tuli kuoltuansa miljonääri. Maston koristelen sukupuuksi kohoamaan korkeuksiin, Meksikon kaktus ikkunallani kertoo suvun piikikkäistä vaiheista. Forsyten taru on lähellä totuutta. Unessa kaikki on mahdollista. 

Saavun mustikkametsikön halki autiolle talolle. Pöytä on katettu, peti on valmis levähtämistä varten. Metsästysseurue saapuu pihaan. Olin ehtinyt laskea osan tyhjistä huoneista, joita tuntui riittävän loputtomiin. Ympyrä sulkeutuu. Olen taas matkalla tuolle piilopirtille. Keväinen lumi on jo sohjoa. Laskeudun rinnettä alas. Harmaa laukku on viskattu tienposkeen. Olkoon, en edes potkaise sitä ohi kulkiessa. Uusi spurtti kevääseen ylösnoustua.