lauantai 17. huhtikuuta 2010

A very nice day

tuhkaa ja tulikiveä;
Sanotaan, sitä saa mitä tilaa. Noa sai tehtäväksi arkinrakentamisen. Tuli vedenpaisumus ja arkki lähti elävänä geenipankkina ajelehtimaan. Karahti kiville, eikä se ollut mikään Kustinluoto vaan Araratin vuorenhuippu. Kyyhkynen toi vihdoin nokassaan vihreän oksan merkiksi, että vedenpinta on alentunut. 

Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar. 6.2.2000 oli isäni viimeinen elonpäivä. Valittiin naispresidentti. Edeltäjä lähti maailmaa valloittamaan jättäen jälkeensä hyväksymäänsä lakitekstiä, joka oli kuin isku päin näkimiä. Edeltäjällä on kansakoulunopettajan pätevyys, mutta hän käytti armolahjansa muihin tehtäviin. Politiikassa, tangomarkkinoilla ja maailmanmaineeseen yltäneet taiteilijat ovat olleet opettajia. Päättäjät ovat itsensä ylentäneet ja muut alentaneet, että riittäisi kateellisia toisten saavutuksista. 
Miesopettajille se on ollut vihonviimeinen ammatti, kun muuta ei ole auennut. Näitä reppanoita minäkin pääsin tuuraamaan ilman pätevyyttä. Senkin esti joku sen ajan hapatus, että käsityöopettajan pitäisi olla vanhapiika. Sama koskee sisar, hento, valkoisia. Kutsumuksesta pitäisi työtänsä tehdä. Suvussa on omistajat opettaneet, kuka saa elää, kenenkä pitää kuolla. Ja on tapettu, torpparinpoikana, vaatturinopinkäyneenä ja nuorten rientoihin osallistujana. Eikä aika ole miksikään muuttunut, vai onko? 
Kiminkinen omista lähtökohdistaan sanoo itsetunnosta. Miehen pitää olla ylpeä itsestään ja naisen läpeensä tyytyväinen. Pakosti ajattelen lisääntymiselimiä, joista on tullut virallisia välimerkkejä kielessämme. Eihän tässä muuta itsetunnonmitta-asteikkoa ole jäljellä, ja vireystaso on +/- 0 Suomen ukkoutumiseksi. Jos itsetärkeydessään ei osaa lopettaa oravanpyörässä juoksemista, tulee opetus luonnosta. Atomiaseiden terroristeille joutumista kokoustetaan ja samaan aikaan huokailee Islanti talousvaikeuksissaan. Tulivuoren tuhkapilvellä on kaukovaikutus kuin mannerten välisillä ydinohjuksilla. Jokaisen pitää varustautua sotaan rauhan ylläpitämiseksi. 

Minulla on sotatrauma, kun katson sota-ajan elokuvia. "Katyn" illalla tuntui tältä päivältä. Jos ei fyysisenä kidutuksena, niin henkisenä perintönä kuitenkin. Sitä perintöä ja perimänsiirtoa yritän selvittää, miksi se vainoa minua painajaisena. Järki sanoo, että ihmisen henkinen mitätöiminen on kuin valeteloitus. On koulutusta, on omaishoitoa, on tutkintoja ja rahaakin, mutta mikään ei riitä bisnesenkeleille. Ainakin se pistää miettimään ja maapallo pysähtyy ja vaihtaa kulkusuuntaa, kun pahin pöly on laskeutunut.

Ei kommentteja: