Pitkäperjantain ristiinnaulitseminen on peruttu. Tekniset ovat poistuneet työpaikoiltaan eikä tapahtumasta tule teeveessä jumalanpalvelusta. On tyytyminen vanhan kertaukseen edellisen vuoden pitkäperjantain saarnatekstiin. Iloitsen kuulemastani, sillä kaikkea vääristellään jokaisen maallistuneen mielen mukaan. Minulla on lapsenusko siitä, mitä Jeesuksen aikana tapahtui. Se tapahtuu tänä päivänä. Etsitään syyllistä, joka villitsee kansaa. Kun minua ensikerran tölväistiin päin näkimiä, vastasin rauhallisesti.
- Jos Jumala on puolellani, niin kukaan ei voi olla minua vastaan.
Seurakunnan vaihtaminen toiseen ei ollut kirkolle mieleen. Silloin ilmoitin, että olen puoleni valinnut ristiinnaulittunakin, oikealla. Palaan tänään pääsiäislomaan oppikouluajalta. Se oli riemullista, niin riemullista, että kannoin kahta matkalaukkua 7 km:n matkan jäätä pitkin kotiin Vihtaniemelle. Loppumatkasta laukut alkoivat painaa. Äiti tervehti hämmästyneenä ja kysyi: Miksi et ilmoittanut tulostasi? Olisi joku tullut vastaan. Halusin kulkea tuon kotimatkan aurinkoisella jäälakeudella. Seuraavana aamuna niskanjäykkyys muistutti kantamisesta. Olo kuin viikon hirressä roikkuneella.
Pitkäperjantaina mentiin kirkkoon, matka ei ollut este. Nämä kirkolliset juhlat ovat syöpyneet mieleeni eikä niitä kirjurit, tulkit eikä edunvalvojat voi muuttaa uhkaamalla millään rangaistuksilla, jos en luovu lapsenuskostani. Se on koko elämäni.
Sanon sitä tunneperheekseni. Silläkin on pitkät, yhdistävät perinteet ensitapaamisesta lähtien sillalla 1961. Silloin kohosi Berliinin muuri. Jäimme kuitenkin muurin samalle puolelle. Tähän päivään sen liittää toivotus: Viel Spass wünscht -- der Vater. (Finnisch-deutscher Kindermund).
Ilo on kadonnut Suomi-neidon kasvoilta. Seuraan naapurimaan kuninkaallisia. Heillä on jotakin samaa kuin meidän suomi-ruotsi vähemmistöllä silloin, kun ei puolusteta olemassaolon oikeuksia. Eletään arkea, juhlitaan ja näytetään ulospäin tunteita. Familjesaken ovat tärkeitä päämiesten tapaamisissa. Putin tyytyy kyselemään kissojen kuulumisia. Exä kertasi nuoremman polven ikävänpoistotalkoita. Vietti kolme päivää sängyssä ranskalaisen rakastajattaren kanssa.
Mikä on ollut kertomisen arvoista ja mikä olisi saanut jäädä omaksi asiaksi. Media muistaa kaikki. Senkin, mitä ei sano muistavansa kun dementia iskee. Itella on avannut ponitallien, puutarhojen ja minulle tuntemattomien kellaripetojen kirjeitä, skannanut niitä sähköpostiini riesaksi asti. Arkena ne kannetaan postiluukustani sokealle pappi Jaakopille. Tämä aprillipilaksi tarkoitettu jää elämään maantapana ministerien salliessa sen rienaajien iloksi. Tunneperheeni on jäsentynyt ajan kanssa. Tapaamme toisiamme muistamalla verkossa. Facebookin kävijämäärälle ei ole mitään tarvetta.
Omaishoitajat ovat suurin yhdistys, johon minut liitettiin osoitteenmuutoksen perusteella. Haluanko siihen kuulua, sitä minulta ei kysytty. Seurailen aikani heidän periaatteitaan, jotka koskevat vain 10% koko määrästä. Kiitos ei, lähden etsimään sen viimeisenkin närståndevårdaren, joka ei tiedä olevansa omaishoitaja zu Hause Pflegen - kielellä. Yksi muisti pääsiäiskortilla ja kukilla kuultuaan olevani sairas, yksi muisti kortilla ja puhelinsoitolla, yksi hoitaja hoidettavineen muisti sähköpostin pääsiäisrunolla. Tuhlaajasiskon vanhin veli muisti maailman ihanimman siskon kanssa yhteisellä kortilla. Vihdoinkin kotipesä elää rauhassa. Tunneperheeni ei-huonetta eikä -sukua antavat eniten iloa, naurua, mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia pörssiinlistautumisesta.
Sain jopa linkin Tohtori Kaikkosen puhelinpalveluun. Tänään voin naurulla räjäyttää kallioita ja repiä esirippuja, kun ketään ei naulita ristinpuulle teknisten ryhtyessä lakkoon. Alkaako tästä uusi aika elämässäni. Poliitikot kierrän kaukaa yhtä lukuunottamatta. Äänelleni on kohde seuraavissa vaaleissa eikä maksa mittää. Se on lujaa luottamusta ihmiseen, joka osaa hoitaa omat asiansa. Hänelle voin uskoa päätäntävallan yhteisten asioiden hoidossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti