lauantai 17. huhtikuuta 2010

Minusta tulee isona

StoraEnson aluevaltaus kirahvin ruokamaille ajattelutti aikanaan, kun istutettu kotikoivikko olisi myyntikelpoista. Keltainen kirahvi ja Valamon viinipullo pitkine kauloineen puhutteli ikkunallani. Valomo ryhtyi viinin valmistajaksi kotimaisista viinimarjoista. Jollakin pitää ylläpitoansa rahoittaa. Koivikosta ei kannata ottaa mahlaa ulosvientiin. 
Konsernin pojat kävivät kovaa kilpailua saadakseen nimen paperiin ja käyttöoikeuden meidän metsään. Nyt tilanne on rauhoittunut, kun en enää lähde herrojen kanssa marjaan. Poltellaan koivuklapina saunan uunissa. Aina jaksan nähdä päiväunia tulevista ajoista, elämästä ja kotirannan koivuista. Rantasauna on jäänyt uimakopiksi, johon kunta on vaatinut jätevesijärjestelmän. Pallo on kaivettu maahan, mutta mitenkä se palvelee pikku pikku bikineiden vaihtoa uimakoppina. En edes vaivaudu käyttämään uimapukua, vaan pulahdan veteen eevanpuvussa. Aatameita en tiedä olevan lähimaillakaan. 
Kirahvista voin todeta, että riittää kaulaa kurkottamaan eväänsä piikikkäistä eukalyptuspuista. StoraEnso ei tyydy lehtiin, vaan käyttää nopeasti kasvavat rungot kokonaan sellukattilassaan. Keittää siitä puuroa ja valmistaa paperiksi. Kierrätetään painopaperina pappi Jaakopin postin kautta lehtikeräykseen, joka toimii rahastajien vaalirahavelkojen roskapankkina. Suomi-neidolla on kaikki edellytykset selvitä omillaan ryhtymättä sotaakäyväksi siirtomaavallaksi. 

Kirahvilla on pitkä kaula ja taustalla Kilimandjaro. Meitä uhkaa työpaikkakato ja tulivuoren tuhkapilvi. Olen sairauslomalla 2 kk. Häädetään punkin veriateriasta jättämää borreliaa. Siitä ei keskusteltu, mitä veriateriasta minä hyötyisin. Se on luonnon tapa selvitä. Ihminen ryhtyessään verenimijäksi, on paha ihminen. Tulee kotiin maailmalta purtu panta kaulassa, että joku nainen on saanut imeä ihan rauhassa. Siitä kaksilahkeisen vierailusta ei selvitty antibiootilla. En tiennyt, mikä minulle oli tullut. Kerroin oireista kuningaskunnan sairaanhoitajalle. Hän tunsi tapauksen. Itse lähdin kyselemään evakossa olevasta terveyskeskuksesta verikoetta borrelian toteamiseksi. Nyt on hoito menossa kotisairaalassa. Tuhkapilvi on pysäyttänyt lentoliikenteen. 

Seis maailma, en tahdo ulos, vaan odotan hoitajaa kotiin. Olisiko tämä muistutus kaikkivoipaisille päättäjille, ettei Luoja kiellä suurista suunnitelmista. Vaatii kuitenkin tilille viimeisellä tuomiolla yhtä varmasti kuin media valehtelusta. Minusta tässä tilanteessa ei ole mitään hauskaa eikä huvittavaa. Kyyneleet polttavat silmiä ja inhorealistiset tunteet nostavat ihon kananlihalle. Se on ihon ja ihokarvojen tehtävä pistää hanttiin suurille suunnitelmille. 

Olipa kerran elämä -animaatiossa päävahti oli usein unessa. Kun elämää ylläpitäville tuli kysymistä, piti päävahti herättää. Kela on saamassa poliittisen päävahdin, jota ei kannata enää edes herättää. Alkaa uusi aika.

Ei kommentteja: