keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Haat vinkuu, tierat sinkuu

Tässä suhteessa pidän hyvänäni "gaida troikan" alkutahdit avatessani ja sulkiessani henkilökohtaisen vistan. Joskus hiipii pelko mieleen, jos sivu suljetaan. Onnistuin siirtämään sen koneelleni aloitussivuksi ja komeasti kajahtaa puskuroituna tai ilman. Yhteistä on uskovaisten tavara, mutta tämän pidän ihan yksityisomaisuutena.
 Otitko Mossen tassusta pois paakkuuntuneen lumen? Otin. Ohimennen näyttää minulle pieniä lumipisaroita. Ne ovat tieroja. Niin mitä, en ole ennen kuullut. Hän ei ollut koskaan ollut hevosen kyydissä lumisella tiellä. Hevosen kavioon kertynyt lumi lensi joskus tierana rekeen asti.
Poliittisesti sinkoaa tiurat eduskunnassa. Vai singotaanko tiuroja, joita ei ole kielletty vielä sinkoamasta. Kääpiönheitto on jo laissa kielletty. Se on korvattu saappaanheitolla, jossa kilpaillaan kuin mutapainissa ja eukonkannossa. Meillä haat vinkuu lahjattomien laulukilpailussa. Lahjakkaiden suunnalta huokuu kylmä väre: Happamia kuin ketulle pihlajanmarjat. He menevät tangomarkkinoille. Johan on markkinat ja huomenna toripäivät. Minulle on sanottu. Pidä pienempää suuta. Kuinka voisin vaieta tosiasioista. Jos sen tekisin, kivet huutaisivat. 

Eletään aikaa ja etsitään uusia toimintamalleja. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ei merkitse tänään mitään kunnioitetulle eikä kunnioittajalle. Sukupolvenvaihdokseen ja perimykseen sopii tiurojen heittämiskilpailu. Siitä järjestetään kokemuskertomuskoulutus, jos omaishoidon kautta olet vaihtamassa sukupolvea. Siihen ehtivät jo mukaan sukupuolenvaihtajat, jonka helpoimmin vaihdan puvustamalla larppaajamiehet akkamaisiksi rimpsumekoilla, ruutuhamella ja leuan alle solmitulla kretonkihuivilla. Oopperassa kaikki on mahdollista yhteiskunnallisesti kuin ristiinnaulitseminen Jumalan suunnitelmana. Keskitysleirioppaalle sanotaan. 
- Kuule, selvinneen jälkeläinen, tuota en olisi ihan uskonut ennen kulkemistani "Arbeit macht frei" -takorautakyltin alitse. 
Mitään ei ole opittu historiasta. Siksi historia toistaa itseään. Siksi kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Eduskunta tarvitsee toistaakseen samoja virheitä istuntokauden neljä vuotta. Käyttää sen ajan vaalityöhön etsien rahoittajia seuraavia vaaleja varten, että hakoteillä jatketaan lamasta lamaan. Se ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä, sano minun sanoneen, mutta elä myrkytä tai ammu minua kuoliaaksi. Minulla on kaikesta tapahtuneesta varmuuskopiot ajalta, jolloin en vielä ollut www-sivuilla.
 

PS. Muistini mukaan, miksi Tiurasta ei tullut ministeriä. Haluttiin välttyä samalta virheeltä, mikä oli Karpelan valitseminen kulttuuriministeriksi. Radiopsykiatrini, ex-kulttuuriministeri esitti ministerille kysymyksen, johon sai epämääräisen vastauksen. Radiopsykiatrina hän vastaa kysymykseen: Mikä meidät tekee hulluksi? Se tekee meidät hulluksi, jos sanoilla on kaksois-kolmoismerkitys ja kehonkieli neljäntenä. Vanha kettu ei syö enää myrkkyä.

Ei kommentteja: