torstai 1. huhtikuuta 2010

Aprilliä ajasta aikaan

Kun tämä kiirastorstai ja aprillipäivä on illassa, paljastuu pilana pidetty totisimmaksi todeksi. Itella paljasti sen hätäisenä etuajassa. Kokeilu on kypsä toteutettavaksi käytännössä. Tietokonemeklarit ovat olleet jyvällä käyttäessään minun sähköpostia osoitteena kaikelle törkypostille ujojen miesten, naisten, ponitallien ja puutarhojen vaigra-kaupalle. Näistä väärään osoitteeseen skannatuista kirjeistä olen saanut tarpeekseni. Jos minun postiluukusta pudotetaan vieraan miehen nimellä postia, olen jo avoliitossa aivan tuikituntemattoman kanssa. Siinä on Kelalle selvittämistä, että on tapahtunut virhe. Jos uskallan olla yksineläjä, joutuu mielipiteeni valituskierrokselle. Vastaus ei ole todenmukainen. Maksan taloyhtiölle yhden vesimaksun osoittaakseni olevani yksin. Sivilisäätyni joutuu uudelle valituskierokselle tarkasteltavaksi. Kela on pelannut aikaa roikottaessaan minua löyhässä hirressä. Kela on tehokkaampi rikostutkija kuin poliisi konsanaan. Kaikki suomalaiset ovat rikollisia ja väärintekijöitä. Nakkivarkaita saadaan kiinni jo aikeistaan, että talousrikolliset saavat lisää aikaa järjestellä vääryydellä hankitut rahat veroparatiiseihin. Sehän on globaalisti hyväksytty maantapa. Suomi-neito elää suurten sotkujen selvittelyn aikaa.
Kirkkovuodessa edetään ajanlaskumme alun tapahtumiin. Kärsimysnäytelmä sai liikkeelle 15 000 seuraajaa kulkemaan kadulla ristintien. Pääsin lähelle torilla tapahtuvaa kuulustelua ja ruoskimista. Näin minuakin mätkittiin kaikilla asioilla noudattaessani neljättä ukkaasia. Syytekirjelmistä saan koottua kirjan. Niitä on enemmän kuin Liehuvan liekinvarren pitämiä puheita koottuna kirjaksi. Vielä en ole edennyt lukemisessa vesisängynloiskutukseen, josta tuli kirjan puhutuin kohtaus. Jätin nuo kuuluisat mainingit vesisängyssä toisille, pakkasin välttämättömimmät tavarat kahteen kassiin ja muutin vanhempieni luokse. Uusi pesti oli alkanut. Se solmittiin syksyn pestuumarkkinoilla tarvittavaksi ajaksi. Tehtävät tiesin ja siitä maksettavan korvauksen kunnan purkaessa laitospaikkoja. Ongelmana oli, ettei vielä ollut lainsäädäntöä eikä maantapaa, kuinka avopalvelut järjestetään. Voin vain yhtyä kuuluisiin vuorosanoihin: Sinäpä sen sanoit. Vahvistit vielä pöytäkirjalla ja valitusosoituksella. Valitukset tiesin turhaksi, niillä haluttiin minusta vain lakimiesten ja tyhjien oikeudenkäyntien maksaja. Sijaiskärsijänsä on tässäkin tapauksessa, syyttömästi tuomittuna rikosrekisteriin meistä kilteimmistä kilteimmät. Nyt on tämän ajan viimeinen villitys, joka on pahempi kuin koko elämäni aikana kokemus kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Se oli sellainen ateria, jota sanotaan viimeiseksi.

Ei kommentteja: