torstai 29. huhtikuuta 2010

Täydellinen lähipäivä etänä

Tänään olisin ollut Otavassa alkuperäisen ohjelman mukaan. Olin sitoutunut "voimauttavan valokuvan" -kurssille osallistumaan olemalla läsnä kuusi kertaa saadakseni todistuksen. Se ei ole minun motiivini voimautua. Täydennyskoulutuksessa oleville se toisi opintopisteitä pätevyydessä tehdä ammattityötänsä.

Voisiko sattua parempaa teeveeohjelmaa kuin päivän Derrick "kikkerikii" -miehuuskokeesta koulumaailmassa. Ja toiseksi Tiettömän taipaleen takana suomalaisesta fysioterapeutista, joka löysi oman työnsä, rakkaansa ja kotinsa autiotilalta Norjassa. Naapurivanhukset kiittivät heidän paluustaan ja heittivät pollin yhteiskunnan suuntaan pitää maaseutu asuttuna. 
Meillä eletään ylikierroksilla, virikkeettömässä, tyhjässä hömpötyksessä. Sitä se on poliitikkojenkin kiireestä höpöttäminen. En mitään inhoa enempää kuin päättäjän näyttäytymistä kaikissa kissanristiäisissä keräämässä kolehtia ja ääniä tullakseen valituksi seuraavalle kaudelle. 

Rauhanruhtinas luki edukseen 12,5 % osuuden geeniperimästään. Se ei tee hänestä norjalaista enempää kuin seitsemäs kirnunhuuhdevesi kertoo, mihinkä kirnua on käytetty. Koristeenako nurkassa vai kukkapurkkina kanerville sen jälkee kun kerman kirnuaminen voiksi on lopetettu. 
Tuhkapilven hiukkaset pimensivät auringon juuri kun rauhanruhtinas oli ilmestynyt itärajalle. Maapallo pyörähti länttä kohti, mutta onneksi rauhanruhtinas elopainollaan tasapainotti lentoliikenteen vakautta. Jos hänessä olisi norjalaisuutta edes tarvittava määrä maapallon pelastamiseksi, hän asettuisi jo aloilleen. Sekään ei ole norjalaisuutta, että kansakouluopettaja tarvitsee yli miljoona euroa maksavan asunnon. Mistä kumpuaa muistot Liisankadulta samasta talosta ja Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeestä? 

Tänään olen valmistautunut kuvaussessioon kotona pyyhkimällä pölyt muistojen varastohyllystä, lisäämällä tyttöjen kuvat Muumitalon maisemiin. Saudi Arabian ja lännen erottaa meri, jonka rannalla Lumoprinssi laulaa tekemästään matkasta miehen mielenmaisemaan. Odotan kahta hoitajaa, että toinen voisi ottaa valokuvan kertomaan päivästä, mitä tein lähipäivässä etänä. Verta putkeen ja tilalle antibioottia. 
Tämä ei ole ollut ihan pikku juttu minulle. Sivustaseuraajalle vähättelyn aihe vaappuessani kotiin ja tulemalla tämänikäisenä työvoimatoimistoon, yhdistyksiin, seurakuntaan, oppisopimuskoulutuksiin ja viimeiseksi varhennetun vanhuksen eläkkeelle. Se herättää minussa siltä taholta inhorealistisia tunteita. Antaa kuitenkin suuhuni suuremmar sanat: 
- Sitä juuri, en ole vieläkään varannut vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä.

Tahtoisitko kanssani kulkea lempeään auringonlaskuun


Näitä kyselen maata kiertävältä radaltani. Olen ollut törmäyskurssilla liian monta kertaa. Vanhempieni omaishoitajana minua painostettiin lähtemään pois heidän tuuspellostaan, jossa veräjät oli auki maailman ääriin. Pyysin keskenkasvuisia poistumaan rapun edestä yhdeksän jälkeen illalla. Pojat olivat kokoontuneet revittelemään mopojaan rinteeseen kipatussa kivikasassa. Yksi rohkea haistatteli ja itku kurkussa huusi. 
- Kun täytän 15 vuotta, sitten kyllä ajan. Sitä ei voi akat estää. 
Pojan isä vahvisti yhtiökokouksessa. 
- Kyllä senikäiset jo tietävät, mitä akoille vastaavat. Ei tarvitse akkojen tulla kyselemään.

Sama asenne toistui virkamiesten taholta kunnassa. Ehdin olla vierailuni aikana syntymäkunnassani kolmen kunnanjohtajan alaisuudessa. Paikallisesti oikeuksiani puolustaessa jouduin yksin selviämään laillisista toimituksista, jotka pakosti seuraavat isän kuoleman jälkeen. Mitä jäi niistä mieleen, on se ala-arvoista menettelyä 2000-luvulla. Käytettiin 1918 -kapina-ajan menetelmiä. On minulla osanottajat vanhempieni elämäntyön tuloksiin. Sillä taholla on vallinnut hyytävä hiljaisuus, kun rääväsuille olen lähettänyt rahakirjeitä, joista heidän piti ymmärtää tarkoituksen halventaa tulleen perille.

Kansallisen veteraanipäivän jälkeen olen tässä päivässä. Kuuntelen välikysymyskeskusteluja eduskunnasta. Väistelen keskenkasvuisten kivitystä sanonnan käänteismerkityksessä. Ei pojasta polvi ole parantunut. En ole sinisilmäinen joutuessani ottamaan kantaa suomalaiseen rasismiin suomalaista kohtaan. On kirjattu lakiin ja olen ollut mukana "kiintiöpakolaisena" projektikoulutuksissa. Mitähän sieltä paljastuu ministerien ja kansanedustajien taustalta, kun tarpeeksi penkoo syitä ja seurauksia rauhanruhtinasta myöten. 

Menetin hajuaistini ja voisin tukehtua savuun, jos palovaroitin ei toimisi. Huomaan kuitenkin, että hyvät tuoksut vielä lehahtavat minullekin. Eilen ei nettiyhteys toiminut ja yöllä soitin vikailmoitukseen, kun en saanut unta. Siellä automaatti kyseli, haluanko palvelun ruotsiksi vai englanniksi. Odotin painamatta annettuja vaihtoehtoja. Automaatti ilmoitti olevan häiriöitä keskustan alueella. Jos tieto ei riitä, odota, niin puhelu ohjautuu palveluun. Suljin puhelimen vähin äänin ja nukuin sikeästi aamulla 20 minuuttia pommiin. Aamuhartaus ehti juuri päättyä. Minulla ei ole mitään hätää. 

Olen kotona, Presidentti on vallassa ja Sauli ajattelee ääneen päättäjien jääviydestä ydinvoiman lisärakentamispäätöksistä. Nyt olisi minun itsemurhaiskun pommilaukussa olevalle kynälle käyttöä. Paljastaa ikänsä eduskunnassa päätänsä aukonutta. Hän esitteli itsensä poikien eduskunnansaunaistunnon jälkeen kutsuttuna hierojien edunvalvojaksi. Hoidontasovertailussa naapurimaiden kanssa hän tunnusti kuin uskoonhurahtanut todistuksellaan.
"Minulla oli pää irtipoikki lähtötilanteessa. Kun se liitettiin runomaratoonarin jalkoihin, minusta tuli kansanedustaja." 
Onko meillä varaa seuraavissa vaaleissa valita SAK:n rahoilla päättömiä tyhjänpuhujia? Jospa Sauli läpivalaisisi totuuden alamaisistaan. Viestintäministeri on valmis riisumaan käskystä vaatteensa, ettei vie poistuessaan yrityssalaisuuksia liiveissään yrityksen ulkopuolelle. Onkohan hänellä kokemusta liksarahojen liiviin kätkennässä. Nämä keskustelut ovat lapsellisia aikuisen suusta kuultuna. Sanoisin sitä hurmahenkisyydeksi kuin tyttöni nuori kevään ensi hurman minä kanssas koin, vaan syksy jo kaiken vei.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Jan Skaar ja Vihtaniemen ensimmäinen

Vilkaisen kelloa tarkistaakseni viikonpävän. Onko se tänään tiistai vai joko ollaan huomenna keskiviikossa. Eilen oli kansallinen veteraanipäivä ja tänään illansuussa olisin lähtenyt mielellään Mikkeliin yöpymään. Tuhkapilvi ei ole lähtemiseni este vaan hitaalla käyvä systeemi terveydenhoidossa. 
Sairastuin jo 1992 maallakäymisen seurauksena. Sain rampauttavan matkamuiston Kuopion korkeudella. Borreliaa levittävä punkki on jo menossa pohjoista kohti. Olen saanut diagnoosin poikineen oireiden perusteella. On sanottu masennukseksi ja psyykkiseksi sairaudeksi. Joitakin oikeaan osuneita ongelmakohtia on kuitenkin löytynyt tutkimuksen yhteydessä. Lääkäri ajatteli ääneen: 
- Polvitaipeessa on Bakerin kysta. Tyhjennänkö sen? 
Kukaan ei ole minulle siitä sanonut. Kiitin mielessäni ja annoin luvan tyhjentää 67 ml hunajaista nestettä polvesta. Se oli jäykistänyt polven, että portaiden kiipeäminen oli rytmitetty askel viereen askelma kerrallaan. Nyt tiesin, mikä polvea vaivasi. Lääkäri näytti omasta polvestaan samanlaisen vaivan. Siinä oli jotakin sympatiaa kuin Betesdan lammikolla halvantunutta kohtaan. Nouse, ota vuoteesi ja mene. Epäilijöiden mieleen tuli terveydenhoidon hitauden ehto. He kyselivät: 
- Kuka käski kanniskella vuodetta saakelin sapattina. 
Ei kysytty kuka paransi, vaan kuka käski rikkoa lakia. 

Nyt on uudet selvitysmiehet asialla kyselemässä perään, miksi terveydenhoito on tilassa, missä on. Kuka hoitaa vanhukset ja kuka jättää hoitamatta. Viime sunnuntaina vietettiin minun nimikkosunnuntaita "Betesdan halvatun päivä". Kärsin niveltulehduksista vuoteen 2007 ja odotin kuluman seurauksia. 
Jos minä kulun, niin jalat lyhenevät ja reppu viistää maata. Minut kannettiin parantajan luo ja taas pääsin kivuistani lopullisesti. Niinhän minä luulin, mutta viime syksynä sain kipukohtauksen erikoisesti käsiin. Oireenmukaisesti minua olisi jo leikattu, mutta se ei olisi auttanut, kun borrelia oli aktivoitunut tai saanut tehosteen paarmanpistosta. 

Kuulemieni yksittäisten tapausten peruusteella lähdin kyselemään verikoetta borrelian varmistamiseksi. Nyt annetaan häätöhoitoa ja on oltava kotona kotisairaalassa. Ihan vähän harmittelen, kun en voi osallistua torstain lähipäivään. Syynä on menossa oleva hoito joka päivä 3 viikon ajan. Hoidon aloittamista en halunnut siirtää, sillä parempi nyt kuin ei millonkaan ja jäisin vaikeaksi potilaaksi itsehoitoni kanssa.

Tutustuin Jan Skaariin teeveen välityksellä. Hän yli 8-kymppinen asuu tiettömän taipaleen takana yksikseen. Oli luopunut jo lampaistaankin. Ainoana ystävänä näädät, joita Jan ruokki. Hän kertoili elämästään kaukana kaikesta ja kuitenkin siellä oli tultu toimeen. 
Samaa voin sanoa yli sata vuotta Vihtaniemellä elämisestä, työstä, vaivasta, hädästä, ehtiikö lääkäriapu ajoissa. Jan lähti parturiin helikopterilla kerran vuodessa. Nyt Vihtaniemeltä noudetaan sinne harhautuneita uusrikkaita mökkiläisiä medihelillä juhlinnan jälkeen syntyneistä tappeluista tarkkailtavaksi. Heidät pitäisikin pitää jatkuvassa tarkkailussa, eiväthän he tiedä, kuinka petollinen Juojärvi on juhannuksena. Minun lapsuudessa Juojärvessä oli munkkien vihkimää vettä. 

Kansallinen veteraanipäivä herätti muistoja, miksi minä olen täällä kaupungin katolla. Sitä pitäisi kysyä suoraan Tuusniemen kunnalta, tiekunnalta ja kunnan uusrikkailta mökkiläisiltä sijoittajina. Miksi olen koneella klo 3.00 aamuyöllä? Siksi, kun PC juhli veteraaneja ja oli aivan sekaisin ilman minun syytä. 
Yhteyskatkoksia tulee tuhkapilvistä, terroristeistä ja ihka omista poliitikoista lähtien. Heidän ainoa tehtävänsä on pitää huoli omista eduista, meille ei riitä mitään muuta kuin puutetta jokapäiväisestä leivästä. Keskuudessamme on kuitenkin Fransiscus Assisialaisia, jotka eivät huuda haloota tekemisistään. Voi harmi, uudelta toimitusjohtajalta jäi kokeilematta, mistä olosuhteista Äiti Amma tulee meille halattavaksi. Firmanperustamisesta kirjoitetaan kissankokoisin kirjaimin, ja hyvähän oli saada miehellekin töitä Äiti Ämmän puulaakissa.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kansallinen veteraanipäivä 2000 - tämä taivas

Tämä taivas tämä maa sukupolvelta toiselle jää. Tänään siitä laulaa nuori laulajalupaus. Voin yhtyä lauluun, mutta toisaalta tiedän sen jäävän lupauksen ja toiveajattelun tasolle.
Kun vuoroni oli seurata vanhempieni jalanjälkiä, ilmestyy eteeni uhkakuvia. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Toimitusinsinööri on aluksi puolellani ja houkutteli minut hakemaan tietoimitusta. Kun siitä oli ilmoitettu asianosaisille ja osattomille, lahjottu ulkopuolisia tulemaan todistajiksi minua vastaan, kokoontuminen asian päättämiseksi palaa mieleen joukkoraiskauskohtauksena. Niin halvasta pojat pistivät minua altavastaajana. 

On ihailtavaa tämä savolaisen kateuden ja joukkovoiman sanallinen esitys ja teatraalinen ilmaus. Saihan kerrankin ulosottomies, rakennustarkastaja, pelastuslaitoksenopettaja, toimitusinsinööri diplomillaan ja pari uskottua miestä olla oikeassa liveroolipelissä. Siitä käytetään nimeä larppaus, jokaiselle on rooli, mutta ketään ei vahingoiteta. Se pelattiin väärillä säännöillä. jouduinhan siitä maksamaan toimitus- ja tyhjäntoimittajien palkkakulut. Valitusmahdollisuus lahjotuilta virkamiehiltä minun kustannuksella ja sanktiona tulostani mummonmökille joutuisin vielä rakentamaan teitä mökkiläisiä varten. Olen kiertänyt kaukaa nämä isänmaan perijät kymmenen vuotta ja tehnyt vieläkin suuria suunnitelmia.

Kansallinen veteraanipäivä 1997 - tämä maa

Pienellä paikkakunnalla oli jääty kahtiajakautuneen Suomen aikaan. Valkoiset viettivät veteraanipäivää seurakuntatalolla perinteeksi muodostuneella tavalla. Kuokkimaan ei menty, kun ei koskaan kutsuttu juhliin. Tarjoilukaan ei viehättänyt, eihän eletty korttiaikaa. Keitimme ja joimme kahvia kolmesti päivässä ja vieraiden käydessä kerran enemmän.
Nyt oli erikoinen päivä Vihtaniemellä. Nostettiin lippu salkoon ensimmäisen kerran. Sukuviiri ja Suomenlippu muistutti 90-vuotiaan isän sotaretkistä ja itsenäisestä isänmaasta. Korkealle kiivenneet jättävät lipun merkiksi käynnistään huipulla. Isälleni lippu kertoi jostakin muusta, joen ylittämisestä Suur-Suomen valtaamiseksi. 
Vihtaniemellä oli kuitenkin paikka tulla kotiin ja jatkaa perheensä eteen raskasta työtä. Meidän ei tarvinnut liputtaa valtauksen merkiksi, mutta minä jouduin maksamaan kunnalle tyhjäntoimituksista. Näin koneisto pyörii ja työllistää virkamiehensä perustamalla lautakuntia jonkin omaa etua kartuttavan toimenpiteen takia. Se on laillistettu RYÖSTÖ, jossa oikeudenmukaisuus on unohdettu. Pitääkö minun puolustaa omaa omaisuuttani ja menettää se lahjotuille virkamiehille enemmistön päätöksellä? Lainsäädäntö tulee jälkijunassa, jos tulee tai sitten on jotakin ennenkuulumatonta tulossa. Siihen ei osata vielä varautua.

Potilasyhdistys

Potilasyhdistystenyhdistyksestä tulee liitto. Liitolla on lakimiehensä ja edunvalvojansa, jotka toimivat jäseniä vastaan yhdistyksen ja liiton eduksi. Näin on käynyt järjestötoiminnan puoluepolitisoitumisessa. Johtajille pedataan yhdistyksen rahoilla parempia paikkoja kansanedustajina ja europarlamentikoina. Yksittäiset jäsenet on helppo kipata potilasjärjestöön apua saamaan. Omaishoitajana löysin sieltä "vammaiset savolaiset", kun en samaistunut mihinkään niihin 30 sairaistuneiden potilasjärjestöihin, joita liitto pitää sisällään. Omaishoitajana en kuulunut avanne-, sydän-, reuma-. mielenterveys-, astma-, näkövammaiset-, kuulovammaiset- enkä allergiayhdistyksiin. Olin tervejärkinen hoitamaan vanhempiani. 

Nyt on valjennut minunkin ikioma potilasjärjestö. Siihen pääsevät punkinpuremat omaishoitajat ja jos heillä ei ole borreliaoireita niin ainakin suurin osa yhteiskunnan ja omaishoidontuen ulkopuolelle jääneitä. Punkki ei pure, se imee verta lisääntyäkseen. Punkki työntää kärsänsä ihon läpi. Siinä on väkäsiä, että poisvetäminen on hankalaa. Samalla se puuduttaa ihon ja pitää eritteellään veren juoksevana. Yhtä kivuttomasti käy omaishoitajaksi ryhtyminen. 
Suku, kunta ja yhteiskunta voivat huokaista helpotuksesta, kun laitotospaikkoja ja palveluja on ajettu alas. Omaishoitajat tulevat paikkaamaan näitä palvelupuutteita ilmaiseksi. Hoidettavat ja apuatarvitsevat eivät mihinkään ole loppuneet. Siirtyneet vain kotihoitoon, jos siellä on hellavahti vastaanottamassa. Näin syntyy epävirallinen organisaatio, joka ei peri jäsenmaksua kenenkään poliitikon taustatueksi. 

Olen huomannut, että äänestämättömien joukko lisääntyy. He eivät halua olla jatkamassa tätä nykyistä vallitsevaa tilannetta. Voimme tarkastella saavutuksia vastuussa olevien ministerien aikaansaannoksista. Pääministeri eroaa omia töppäilyjään. Kassavahti puolustaa velkaantumisen tarvetta. Hyssälän tulokset palkitaan Kelan pääjohtajan viralla. Torkkunen kantaa huolta kasvatuksesta ja opetuksesta niin sanotuista isänmaan toivoista. Häkämies sotaakäyvän siirtomaavallan sotilaista kaukana ja lähellä kotia. Viestintäviraston päällikkö kantaa vastuun maan tietoyhteiskuntataidot kaikille hankkeista. Sallii purkaa pois lankapuhelinyhteyksiä ja missä vielä netti toimii tehokkaasti on pappi Jaakopin posti täynnä mainoskirjeitä ja roskapostia. On koettu kouluampumiset ja kunniamurhat. Koko Kelan asiakaskuntaa epäillään etuuksien väärinkäyttämisestä. Tässä muutamia ylistäjien alistamispäätöksiä. Minun niskat eivät nyrjähdä ylöspäin tuijottamisesta.
On meillä mahtava yhteisö, ei potilasjärjestö, terveellä maalaisjärjellä varustettuja rohkeita aikuisia ihmisiä. Taistelu borreliaa vastaan on samalla omien oikeuksien tiedostamista. "Hoivatkaa kohta poissa on veljet" kaikuu täysillä Lapin sodan päättymisen juhlatilaisuudessa. Himmetä ei muisto koskaan saa. Isänikin kirjoitti minulle Suur-Suomen sotaretkestä. 
Kansallisena veteraanipäivänä sivustaseuraaja 2010.

Risaineri - vanhasta uutta

Itketin äitiä pihakeinussa viimeisenä keväänä. Äidillä oli käsissä omakutomansa maton pätkä. Tuvan lattialle kudottu matto oli liian pitkä osakkeen lattialle ja siksi siitä oli pätkäisty pala pois. Äiti pyysi pitelemään pätkää, että voisi keriä kuteen kerälle. Tartuin kiinni, mutta ajattelin ääneen. Kukapa sitä tarvitsisi tai käyttäisi uudelleen. Äiti purskahti hillittömään itkuun. Kuinka paljon sieltä kumpusi muistoja tehdyistä töistä, joita kukaan ei arvostanut eikä niillä ollut enää merkitystä kenellekään sinä aurinkoisena kevätaamuna. Harakat harjoittelivat venäjäksi rahmaanoviaan pilviä hipovassa raitapuussa.

Nyt olisi aikaa käydä läpi varastoja ja stailata kotinsa kulttuurikahvilaksi. Siitä on käsityönä puusta tehty taulu seinälläni. Otin taulun vastaan, ettei se joutunut kaatopaikalle, kun luopuja muutti pienempään asuntoon. Tässä toteutuu kuuden askeleen yhteys. Olin lähdössä saksalaiseen kulttuurikahvilaan. Taulu on sisustettu kaikella tarpeellisella. On liesi kattiloineen, pöytä ja penkit, koristeellinen kaappi ja kirnu. 
Äidin pieni kirnu oli jäänyt käyttämättömäksi. Jokainen käydessään maalla katseli ympärilleen, mitä sieltä voisi viedä mukanaan omaan kotiinsa. Kirnukin lähti vanhempien vastaansanomatta uuteen kotiin. He pitivät sitä aikansa näkyvillä. Sitten se osoittautui tarpeettomaksi kapistukseksi ja joutui surutta kaatopaikalle. Olisi ollut voimauttavaa purkaa kirnu laudoiksi ja polttaa takassa muistoineen. Minulla on yksi pieni kirnu korvaamassa mummon kirnun. Ja toinen nyt kulttuurikahvilan koristeena. 
Voodoota on pöydäällä sydänkippo, jossa tonttuhattu, jossa borrelia sisällä, jossa syöpälasten pinssi tupsuna, matkaamassa korvasentunturille. Lupaan tiputuksen jälkeen sytyttää vihreässä veneessä olevan vihreän suitsuketikun sauhuamaan borrelian polttohautauksen merkiksi. Itse olen vielä elossa. Minulla on tehtävä.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Omaishoitajan ammattitauti

Sairastuin siihen jo kotihoidontuen aikana. Kipeillä nivelillä yritin raahustaa katsomaan toisen jalkansa menettänyttä tätiä. Asui vielä kolme viimeistä vuotta yksin kotona pyörätuolissa. Ohikulkijoiden vahingoniloisia töpeksimisiä tädin omakotitalon suuntaan kuului sisälle asti. 
- Jo on polliisin rouva köyhtynyt, kun ei kannata maksaa lehtienharavoinnista eikä ruohonleikkuusta, ruusupenkkienhoitamisesta puhumattakaan. 
Tämä oli talollisten suusta kuultua, kun vielä itse pystyivät omin jaloin kulkemaan etiketin mukaan. Isäntä muutaman askeleen edellä, emäntä seuraten perässä säädyllisen välimatkan päässä. Kun siinä ajatuksia vaihdettiin, piti huutaa kovaa, että toinen kuulisi. 
Kateellisena ohimarssissa arvioitiin, kuinka piikalikka asui omakotitalossa. Heillä itsellään oli pieni rivitalo-osake. Täti kuului kunnallisen kotipalvelun piiriin. Kaksi avustajaa kerrallaan tuli katsomaan. Aluksi täti kutsui kaupasta kahvileivät, milloin Musta Ukkonen ei ollut sillä päällä, että olisi tuonut lämpimäiset hyvästä hinnasta. Keitettiin kahvit ja juoruttiin kaikkien palvelun piiriin kuuluvien asiakkaiden asiat yleiseen jakoon. Näin lähti ennenaikaiset kuolematkin liikkeelle. 
Tuttu Elssa tulee vastaan suoraa katua. Näen jo kaukaa, kun hän riisuu käsinettä kädestä. Kohdalle saavuttuaan hän tervehtii kädestä pitäen. 
- Otan osaa. 
- Kiitos, mutta mistä osanotto? 
- Isäsi on kuollut. 
- Kyllä hän vielä eloon jäi, kun läksin kaupalle. 

Taloyhtiössä oli lippu puolitangossa, ja isääni kuoletettiin jo kolmatta kertaa. Naapurissa kuolema vieraili vieden ensiksi emännän, sitten tyttären ja viimeksi isännän. Kaikki tämä tapahtui kolmen kuukauden sisällä. Kuoleman odotettiin vievän vanhimman, mutta sillä oli toinen järjestys minunkin suhteen. Lähtöpaikasta sain terveisinä huuhaa-ystävältä. Sehän lähti syöpään kuolemaan. Kollegan arvio työn keskeyttämisen syyksi oli. Sehän joutui lataamoon.
Näin on närheet, kun menin tädin luokse pyynnöstä vähän kukkapenkkiä rapsuttamaan. Henkihieverissä naapuri seurasi silmillään ohimarssia ja kähisi astmaaattisesti minua hortonoomiksi.

Sain punkin maalla käydessä. Itse sen riuhtaisin irti ja sanoin terveydenhoitajalle asiasta. Ei täällä mitään näy. Eihän sitä voinut enää nähdä, kun olin sen poistanut ihoalueineen. Polvet tulehtuivat ja lääkärillä on kestovastaus. Se on kulumaa. Liikkumistani helpotti pyörätuolintyöntäminen ja talvella ketkupolkka, vaikka joskus vauhdissa tökkäsi hiekkaan ja minä lensin potkurin yli äkkipysähdyksessä. 
Kaksijalkaiset kunnan virkamiehet näkivät, että minä rikastun kotihoidontuella. Onneksi tuli omaishoidontuki ja he voivat alentaa tukea lainmukaiseksi, vähentää siitä verot ja ottaa päätöksellään lopun sosiaalilautakunnalle palvelumaksuna takaisin minun tekemästä työstä. 
En saanut enkä hakenut muuta kunnallista palvelua, mutta olihan tuen maksaminen sosiaalipalvelu. Heillä oli omat sovelluksensa antamistaan palveluista niin kuin he olisivat maksaneet sen omasta pussistaan. Sain onneksi ääneen ajattelemalla jonkun alaleuan väpättämään, kun sanoin terveellä maalaisjärjellä, miten asiat ovat. 
Punkki jättää jotakin vastapalveluksena veriateriastaan, kunta ja valtio ottavat kaikki rahat ja omaisuuden olemattomasta palvelusta kukkaronvartijoina. Punkki ja poliitikko aiheuttavat omaishoitajalle ammattitaudin. Miksi sitä tieteellisesti nimitetään? 

Suomalainen omaishoitaja saa omaishoidontukea. Olisivatko ne vastinpari - borrelia ja omaishoidontuki. Joku sanoi omaishoidontukea kirosanaksi, niin suivaantunut hän oli päättäjien päätöksiin. Minun työ on "zu Hause Pflegen" yhdessä "Hilfe für die Helfer". Borrelian poisto suonensisäisellä antibiottikuurilla toivon pääseväni siitä eroon vihdoinkin, kun tiedetään syy nivelkipuihin. Omaishoidon aiheuttamaan ammattitautiin ei ole vielä keksitty parannuskeinoa. Se on posttraumaattinen stressireaktio. Kaikki muu on pajunköyttä, mitä meille yritetään syöttää.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Konnakuoro

- Tämmöinen tuli, jos jotakuta kiinnostaa. 
Yhdistykseni, joihin vielä kuulun, eivät ole puoluepoliittisia yhdistyksinä. Puoluepolitisoitumista on lähdetty voimalla levittämään ristiretkinä kuin pakanakansaa lähdettiin asevoimin käännyttämään uskoon, erikoisesti kristinuskoon. Meillä kaikki suunnat ovat tuontitavaraa ja luonnon kunnioittaminen pitää karsia pois kovalla kädellä. 

Konnakuoron perustivat vankilassa olleet nuoret, kun löysivät elämän Jumalan lahjana. Minäkin uskon, mutta pitää pyytää apua epäuskooni. Kevään uusi kehittyvien maakuntien Suomen kokoomuslainen kiertue antaa esityksensä keskusteluihin maahanmuutosta. Voisin sen nimetä konnakuoroksi, joka on lahjottu laulamaan vaalilauluja rahasta, että toiset konnat voisivat kiristää heiltä itselleen edullisia päätöksiä. Minulle riittää tiurojen sinkoilu loppuiäksi. 
Vaaditaan kolmatta sektoria talkootyöhön kohentamaan neljännen sektorin oloja. Pääjohtajat ovat siirtyneet rajojen taakse, rakentaneet linnakkeensa toivottuina sijoittajina. Menetettyyn Karjalaan on kohonnut hulppeita huviloita, vastavuoroisesti venäläisiä raharikkaita on houkuteltu meidän rannoille alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Onhan se maahanmuuttoa sekin, kun "eksytys suuri maata käy voimalla valloittamaan. Saatana väijyvi julmana juuri," luonnon laulu sisälläni soi, "lannista viekkahat vehkehet sen." Siinä ei kuulijan mielestä ole päätä eikä häntää. Yksin hymmäillessä nousee ilmoille virrensäkeitä, jotka voin huutaa ääneen, kun kukaan ei ole kuulemassa. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on meidän harvaanasutulla maaseudulla. Karjalaa ei ole kehitetty pakkosiirroilla, eikä rajan tällä puolella ole sen paremmin. 

Evakoille annettiin mahdollisuus ryhtyä jatkamaan työtänsä koskemattomiin korpiin. He rakensivat talonsa ja raivasivat peltonsa sodan jälkeen. Mitä olisi ollut elämä pakolaisleireillä Suomessa? Kantapeikot seurasivat kateellisena vierestä, kun karjalaiset tarttuivat toimeen. Nyt on asiat toisin, jatkajat ovat maksajia vanhempiensa kohtaloista. 
Mennään vielä pidemmälle vuoteen 1918. Torpasta itsenäiseksi maanomistajaksi ei voi jatkua sukupolvenvaihdoksen kautta. Kunnan kukkaronvartijat kierrättäisivät uusrikkaiden mökkiläisten kautta meille kuuluvia rantoja itselleen. Toimivia sairaaloita ajetaan konkurssiin. Rakennuksia ja siltoja puretaan, kun ei ole rahaa aikanaan kunnossapitoon. Tähän on syytä lisätä, kuinka minusta tuli miljonääri uudelleen arvotettuna omaishoitajan tekemä työ ja peritty omaisuus. Nokian maksamat verot Suomeen ovat romahtaneet. Itse voin muuntaa projektia vapaaehtoistyöhön, kun tuotteesta en ole luopunut. 

Kehitettiinkö Kela korvaamaan supo, kun eletään rauhanaikaa? Ihmisiä pakotetaan asumaan jo postilokero-osoitteessa, ettei Kela keksisi yhdistää naapureina asuvaa yksinhuoltajaäitiä ja sinkkumiestä avopariksi. Spede varasi asioidessaan Kelassa kaksin kappalein todistusaineistoa, ettei ole naimisissa tämän, eikä tämän naisen kanssa, eikä tuon naisen kanssa. Naapurin sedällä kävi parempi tuuri miehen iässä kuin nuoren prinsessan lakimiehellä. Paha akka tunki osille ja ilmiantoi osuutensa sulhasen uskottomuuteen. 

Olen voimauttavan valokuvan kurssilla. Se pohjautuu "Maailman ihanin tyttö" -projektiin. Alkuun nousi kysymys, mistä ne pahat akat tulevat, kun kaikki feminiinit ovat maailman ihanimpia syntyessään. Olen kasvatellut anopinhampaita ja nyt niistä luopumassa. En ole paha anoppi enkä mummo. Olen rouva, Sehr geehrte Frau, kun käyn työssä. Sekin selvisi pienen tytön suusta mummovertailussa. Minulle pienet pojatkin ovat maailman ihanimpia ja vähän isommatkin, jos eivät esitä torjutuksi tullessaan kysymystä: Mikä sinä luulet olevasi? Kuningaskunnan eroprosessin esimerkin pitäisi meilläkin laukaista hälyytyskellot soimaan niistä familjesaken -puheenaiheista. "Porkataan kuin sika naurishalmeessa" on eläimellistä touhua, lennetään kukasta kukkaan. 
Sillä tavalla tulevat kukat pöläytetyksi ja maaorkidealla on aivan oma menetelmänsä. Pamauttaa siitepölynuijalla mehiläistä päähän. Mehiläinen pökertyy hetkeksi ja jatkaa matkaa siitepölyineen seuraavaan kukkaan. Tuskin se mehiläiselle mikään kiksi on. Niitä saa nykymies mitä erilaisimmista asioista. Rakkaudesta ei ole kysymys, vaan joku menee sekaisin vaikka minihameesta. 
Näitä sekoja meillä kyllä riittää raiskaajiksi asti. Siinä tilanteessa ei ihastella narupöksyjä eikä muitakaan alusvaatteita, vaahteranlehdet repeävät, raivolla läpiviety akti on ohi. Kohteeksi käyvät lapset, vammaiset jopa eläimet. Voi teitä sairaat sekoilijat. Kuka on moraalinvartija? Hän on puutteessa elävä ja kertoo sen koko maailmalle. 
Huhhuijaa, onni taas on mennyt ohi suun. Jospa tärppäisi kerran reissullansa. Sai ikuistaa ukkonsa kähminnän kameranlinssin läpi. Menetetty tilaisuus, kun ei ollut videokuvaus käynnissä.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Ein besonderer Tag

ja elämänilo
Asiat toistuvat kohdallani sykleissä varsinkin loma-aikana. Edellisen kerran olin Tunisiassa WTC -tornien kaatamisnäytöksen jälkeen. Amerikkalaiset olivat kadonneet saudien rakentamilta lomarannoilta. Paikalliset turismista elävät kaipasivat heitäkin. Minut huomattiin ja nostettiin julkisuuteen kuin Obaman isä ja mummo. Nuori arabimies tarttui käsipuoleeni ja ohjasi minut baariin tyttäreni seuratessa perästä. Hän esitteli kuin paraskin juontaja: 
- Äitini ja sisareni Amerikasta! 
Kohahdus kävi täpötäydessä salissa: 
- Amerikasta! 
Pöytään päästyäni kuiskasin: 
- Suomesta. 
Sitten olinkin kiinnostuneiden mielestä Venäjältä. Sen he tiesivät minun kotimaastani pakkasen, lumen jääkarhujen lisäksi. 
Palvelu oli laadukasta, jollaiseen en ole kotimaassa törmännyt. Olihan kaikki muuttunut itsepalveluksi kaupoissa, kahvibaareissa, pankeissa ja verenpaineenmittauksessa. 

Osaan toki verenpainemittaria itsekin käyttää, mutta lääkityksen purkamiseen tarvitsen lääkärin apua. Baarissa noudan kahvikuppini itse tiskiltä, maksan kortilla, siivoan pöydän edellisen porsastelijan jäljiltä ja istuudun juomaan kahvini hyvinvointipalvelujen, laadun ja tasa-arvon maassa. Voi niitä aikoja, paikkoja ja ihmisiä kaipaan. Olinhan lisääntynyt suvuttomasti. Tunisialainen nuori mies sai kestitä äitiään Amerikasta.

Olen toisen kerran lomalla. Vietän sitä kotona, kotisairaalahoidossa. Lomaahan se on yrittäjän, eläkeläisen sairauslomakin; omalla ajalla, omalla tavalla, omalla kustannuksella. Näin toivoin omaishoitajille järjestyvän heidän yhdestä kolmeen lisääntyneen lakisääteisen vapaapäivänvieton kuukaudessa. Sitä toivoin itselleni eläkepäivinä Mansikkapaikalla. Mummola olisi elvytetty sukupolvenvaihdoksen kautta sukua ja vieraita varten tulla käymään silloin kun heille parhaiten sopii. Mutta kunta ehti ensiksi ja tiekunta sen esti hakemalla lapsuuden uimarantaan kärhämän nimeltä "Tiekartta Länsirannalla". Omistajana kuitenkin pidän määräalaa muukalaisille hautausmaavarauksena. Onhan kunta houkutellut uusrikkaita sijoittajia Venäjän perukoilta asti. 

Kevään mökkikauppa on vilkastunut. Kaikki haluaisivat viettää viihde- ja vapaa-aikansa viihde- ja vapaa-ajan keskusten lähellä. Siinä kunnan hanke on jäissä ja F1-venekisojen tapahtumapaikka on rakentamatta. Viivytyksen on aiheuttanut 2000-luvun ensimmäinen lama. Kuinka paljon kunta on valmis satsaamaan velkarahaa uusiin hankkeisiin? Lamat ja lomat seuraavat sykleinä elämässäni. Nyt lomani syy on borrelian polttohautaus. 
Olen kotona ja saan suonensisäisen tiputuksen kotona. Tuhkapilvi pysäytti lentelemisen sinne, tänne. On valtion huoli, kuinka saadaan merta edemmäs kalaan lähteneet ministerit, kansanedustajat ja medborjaret taas kotimaahan. Presidentti ehti nipinnapin kotimaahan juhlittuaan matkalla Tanskan kuningattaren syntymäpäiviä. Monta tapaamista on siirtynyt tulevaisuuteen tuhkapilven leijuessa Suomen päällä. Olen joutunut perumaan lähipäivän Otavassa. Uskalsin toivoa, että voisin osallistua videon välityksellä päivään, mutta se oli vain heitto siitä, että yhteyksiä voisi hoitaa verkon välityksellä. 
Mahdollisuudesta luvattiin ottaa selvää, mutta haittaohjelma koneellani ehti ensiksi. Ei suostu poistumaan eikä avaa muita sivuja. Vaatii jatkamaan antamalla kännykkänumeron. Kotipuhelimen numero ei kelvannut, vaikka se toimii langattomasti. Turvapuhelimen numeroa en voi luovuttaa, jos haittaohjelma siirtyy siihen enkä saa hälyytettyä apua. Onko minut kaapattu, kidnapattu, vangittu vai mitä tämä hyökkäys on ympärilläni. Lunnaiksi vaaditaan kännykkänumeroa saadakseni pokeripelistä 4 € hintaisia tekstiviestitarjouksia. 
Siinäpä uusi vaalirahan keräämismahdollisuus. Edellisissä presidentinvaaleissa osallistuin nettikeskusteluun ja sain kerjuukirjeen. Asialla olivat vaihdevuosi-ikäiset naistukijoukot. Näin päättelen kaulaliinan pituudesta hormoonien vähenemisen. Minua se loukkasi, onhan minulla 1 ilmainen ääni. Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaiseen vilahtaa. Tämä on nähtävissä kirkon, valtion ja kuntien puoluepolitisoitumisesta. 
Jenni parka lähestyy yhdistystäni markkinoimalla kehittyvien maakuntien Suomen kokoomuslaisia ministereitä. Viesti tulee sähköpostiin, jos jotakin kiinnostaisi. Kiitos! Ei, en mene halpaan vaikka koko ministerikaarti seisoisi torilla lavalla yhtä aikaa. Näin tapahtui v. 2001 Lahden kisoissa. 
Pääministeri ulkolaisine vieraineen oli onnittelemassa suomalaista hiihtokuninkuutta. Seuraavana päivänä paljastui skandaali ja mitallien takaisin luovutus. Minä häpeän meitä suomalaisia miljonäärejä alalla kuin alalla. Itselläni ei pokka petä eikä alahuuli väpätä kuin Lilliuksella, kun minun omaishoidontuesta leikataan, otetaan verot ja loppu peritään sosiaalilautakunnalle takaisin minun tekemästä työstä. Kysyn suulla suuremmalla: 
- Mitä, perkeleitä, te luulette olevanne? 

Kohta käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, punkkivaarasta huolimatta. Ne todelliset purijat ja imijät ovat ottaneet puoluepoliittisen ihmisen muodon. Heille kelpaa vain raha, raha ja raha. Kun rahaa ei ole, täytyy lainata tulevilta sukupolvilta Ojalan laskuopin mukaan. Helmitaulun käyttö on ollut taitolaji, nyt kone laskee plussat ja miinukset, kertoo ja jakaa. Me olemme jakojäännös, josta saadaan kokonainen lisäämällä nollia perään. Nollien elävöittämiseksi piirretään niille silmät, suu ja isot korvat. 
Paha susi oli nielaissut mummon ja asettunut sänkyyn. Punahilkka kyselee, miksi sulla on noin suuret silmät? - että paremmin näkisin sinut. Miksi sulla on noin suuret korvat? - että paremmin kuulisin sinut. Miksi sulla on noin suuri suu? - että paremmin voin sinut nielaista. Se on menoa nyt pienelle Punahilkalle.

En härlig dag

olen lomalla.
Pahassa paikassa toiselle kasvaa siivet ja toinen hankkii kainalosauvat. Se on ollut painajainen kauan sitten. Kolusin korkeiden rakennusten kattojen alla ja pelkäsin putoavani. Unessa kaikki on mahdollista. Hyppäsin alas, sain siivet lentääkseni. Alhaalla odottajat merkitsivät laskeutumiskohdan sanomalehdillä. Se oli nappisuoritus kuin punaisella hiirimatolla valkoinen risti. 

Elämäni mustimman syksyn jälkeen olen siirtynyt kesäaikaan. Valosta kerron nyt sinulle. Vaikken sitä nähnyt, niin tiesin auringon olevan radallaan. Ihminen kehittelee omalla toiminnallaan valoverhoja. Ilmakehä ohenee ja auringosta peräisin ultraviolettisäteily paahtaa pilviverhonkin läpi. Tuhkapilvi seisauttaa lentoliikenteen, maailma pysähtyy. Siipiä ei voi käyttää, pitää turvautua kainalokeppeihin pysyäkseen pystyssä. Voisiko lomani sattua parempaan ajankohtaan. On menossa borrelian polttohautausrituaali. Suitsuketta en ole vielä sytyttänyt sauhuamaan, mutta sydänkipossa tonttuhattu päässä borrelia matkaa ilmojen halki joulupukinmaahan. Näin on sovittu. 
Toinen vanki, sokaistu mustapääkerttu, on vapaa omalla tähdellään. Lomaoikeus on ollut yrittäjänä ja omaishoitajana luvanvarainen. Sairauslomaoikeudesta on saanut itse määrätä. Joskus leikkaukseen pääsyä odottaessa en saanut sairauslomaa, liekö ollut lääkärin tahto vai Kelako oli tukena ja muutoksessa mukana. Kela on supo, tupo ja mopo, joka karkasi käsistä. Sen toimintaperiaatteita ei Jormakaan saanut järjestykseen. Pääjohtajanimityksellä ne ratkeaa jo ennen virkaan siirtymistä, kun kestovastaus on ollut myönnetyt miljoonat ja "kaikki on hyvin" verrattuna globaalisti väkirikkaisiin maihin. 

Seurasin ranskalaista nunnaa maailman pahimpaan paikkaan. Löysin itseni hyvinvointivaltion kaatopaikalta tuhkimon tavaroiden joukosta. Se puhuttaa minua yhtä paljon kuin lehtikeräykseen heitetyt pankin karhuamat velkavaalirahatositteet. On syytä erota konkurssiin viedyn sairaalan hallituksesta, kun kaikki mihin hän ryhtyy on kohta muisto vain Mukkulan tammien alla kirjailijakokoukset ja runomaratonit. Kainalokeppejä en ole huolinut, vaan kantoapua on tarjottu. Otatko mustan vai valkoisen? Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna. Hoitavia ihmisiä on löytynyt eikä kukaan ole ollut viemässä minua muualle kuin ilmoittamaani osoitteeseen. Elämälle kiitos, sain siltä paljon.

A very nice day

tuhkaa ja tulikiveä;
Sanotaan, sitä saa mitä tilaa. Noa sai tehtäväksi arkinrakentamisen. Tuli vedenpaisumus ja arkki lähti elävänä geenipankkina ajelehtimaan. Karahti kiville, eikä se ollut mikään Kustinluoto vaan Araratin vuorenhuippu. Kyyhkynen toi vihdoin nokassaan vihreän oksan merkiksi, että vedenpinta on alentunut. 

Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar. 6.2.2000 oli isäni viimeinen elonpäivä. Valittiin naispresidentti. Edeltäjä lähti maailmaa valloittamaan jättäen jälkeensä hyväksymäänsä lakitekstiä, joka oli kuin isku päin näkimiä. Edeltäjällä on kansakoulunopettajan pätevyys, mutta hän käytti armolahjansa muihin tehtäviin. Politiikassa, tangomarkkinoilla ja maailmanmaineeseen yltäneet taiteilijat ovat olleet opettajia. Päättäjät ovat itsensä ylentäneet ja muut alentaneet, että riittäisi kateellisia toisten saavutuksista. 
Miesopettajille se on ollut vihonviimeinen ammatti, kun muuta ei ole auennut. Näitä reppanoita minäkin pääsin tuuraamaan ilman pätevyyttä. Senkin esti joku sen ajan hapatus, että käsityöopettajan pitäisi olla vanhapiika. Sama koskee sisar, hento, valkoisia. Kutsumuksesta pitäisi työtänsä tehdä. Suvussa on omistajat opettaneet, kuka saa elää, kenenkä pitää kuolla. Ja on tapettu, torpparinpoikana, vaatturinopinkäyneenä ja nuorten rientoihin osallistujana. Eikä aika ole miksikään muuttunut, vai onko? 
Kiminkinen omista lähtökohdistaan sanoo itsetunnosta. Miehen pitää olla ylpeä itsestään ja naisen läpeensä tyytyväinen. Pakosti ajattelen lisääntymiselimiä, joista on tullut virallisia välimerkkejä kielessämme. Eihän tässä muuta itsetunnonmitta-asteikkoa ole jäljellä, ja vireystaso on +/- 0 Suomen ukkoutumiseksi. Jos itsetärkeydessään ei osaa lopettaa oravanpyörässä juoksemista, tulee opetus luonnosta. Atomiaseiden terroristeille joutumista kokoustetaan ja samaan aikaan huokailee Islanti talousvaikeuksissaan. Tulivuoren tuhkapilvellä on kaukovaikutus kuin mannerten välisillä ydinohjuksilla. Jokaisen pitää varustautua sotaan rauhan ylläpitämiseksi. 

Minulla on sotatrauma, kun katson sota-ajan elokuvia. "Katyn" illalla tuntui tältä päivältä. Jos ei fyysisenä kidutuksena, niin henkisenä perintönä kuitenkin. Sitä perintöä ja perimänsiirtoa yritän selvittää, miksi se vainoa minua painajaisena. Järki sanoo, että ihmisen henkinen mitätöiminen on kuin valeteloitus. On koulutusta, on omaishoitoa, on tutkintoja ja rahaakin, mutta mikään ei riitä bisnesenkeleille. Ainakin se pistää miettimään ja maapallo pysähtyy ja vaihtaa kulkusuuntaa, kun pahin pöly on laskeutunut.

Minusta tulee isona

StoraEnson aluevaltaus kirahvin ruokamaille ajattelutti aikanaan, kun istutettu kotikoivikko olisi myyntikelpoista. Keltainen kirahvi ja Valamon viinipullo pitkine kauloineen puhutteli ikkunallani. Valomo ryhtyi viinin valmistajaksi kotimaisista viinimarjoista. Jollakin pitää ylläpitoansa rahoittaa. Koivikosta ei kannata ottaa mahlaa ulosvientiin. 
Konsernin pojat kävivät kovaa kilpailua saadakseen nimen paperiin ja käyttöoikeuden meidän metsään. Nyt tilanne on rauhoittunut, kun en enää lähde herrojen kanssa marjaan. Poltellaan koivuklapina saunan uunissa. Aina jaksan nähdä päiväunia tulevista ajoista, elämästä ja kotirannan koivuista. Rantasauna on jäänyt uimakopiksi, johon kunta on vaatinut jätevesijärjestelmän. Pallo on kaivettu maahan, mutta mitenkä se palvelee pikku pikku bikineiden vaihtoa uimakoppina. En edes vaivaudu käyttämään uimapukua, vaan pulahdan veteen eevanpuvussa. Aatameita en tiedä olevan lähimaillakaan. 
Kirahvista voin todeta, että riittää kaulaa kurkottamaan eväänsä piikikkäistä eukalyptuspuista. StoraEnso ei tyydy lehtiin, vaan käyttää nopeasti kasvavat rungot kokonaan sellukattilassaan. Keittää siitä puuroa ja valmistaa paperiksi. Kierrätetään painopaperina pappi Jaakopin postin kautta lehtikeräykseen, joka toimii rahastajien vaalirahavelkojen roskapankkina. Suomi-neidolla on kaikki edellytykset selvitä omillaan ryhtymättä sotaakäyväksi siirtomaavallaksi. 

Kirahvilla on pitkä kaula ja taustalla Kilimandjaro. Meitä uhkaa työpaikkakato ja tulivuoren tuhkapilvi. Olen sairauslomalla 2 kk. Häädetään punkin veriateriasta jättämää borreliaa. Siitä ei keskusteltu, mitä veriateriasta minä hyötyisin. Se on luonnon tapa selvitä. Ihminen ryhtyessään verenimijäksi, on paha ihminen. Tulee kotiin maailmalta purtu panta kaulassa, että joku nainen on saanut imeä ihan rauhassa. Siitä kaksilahkeisen vierailusta ei selvitty antibiootilla. En tiennyt, mikä minulle oli tullut. Kerroin oireista kuningaskunnan sairaanhoitajalle. Hän tunsi tapauksen. Itse lähdin kyselemään evakossa olevasta terveyskeskuksesta verikoetta borrelian toteamiseksi. Nyt on hoito menossa kotisairaalassa. Tuhkapilvi on pysäyttänyt lentoliikenteen. 

Seis maailma, en tahdo ulos, vaan odotan hoitajaa kotiin. Olisiko tämä muistutus kaikkivoipaisille päättäjille, ettei Luoja kiellä suurista suunnitelmista. Vaatii kuitenkin tilille viimeisellä tuomiolla yhtä varmasti kuin media valehtelusta. Minusta tässä tilanteessa ei ole mitään hauskaa eikä huvittavaa. Kyyneleet polttavat silmiä ja inhorealistiset tunteet nostavat ihon kananlihalle. Se on ihon ja ihokarvojen tehtävä pistää hanttiin suurille suunnitelmille. 

Olipa kerran elämä -animaatiossa päävahti oli usein unessa. Kun elämää ylläpitäville tuli kysymistä, piti päävahti herättää. Kela on saamassa poliittisen päävahdin, jota ei kannata enää edes herättää. Alkaa uusi aika.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Luova toiminta

Luova toiminta ei onnistu siistissä kodissa. Siksi en siivoa tänään. Minua on puhuteltu aamulla aikaisin syksystä lähtien. Nyt sen tiedän, etten koskaan palaa normaaliin unirytmiin 10 omaishoitovuoden jälkeen. Työtä vuorotta aamusta iltaan ja vielä yövalvominen illasta aamuun. On tehty unitutkimuksia ja virallistettu tuloksia. 

Jo puolentunnin univaje aiheuttaa muutoksia aivotoimintaan. Silmät voi olla auki, mutta ajatukset uinailee. On tullut toinenkin taakka kannettavaksi. Olen myrkkylastissa. Kaikkia oireita ei vielä voi laitta borrelian syyksi. Tulehduskipulääkkeillä on sivuvaikutuksensa. Homeopatialla poistin aikanaan alumiinia verestä, paransin hemoglobinin oikealle tasolle ilman rautapillereitä. Nyt pyydän tutkimaan amalgamin ja Itämeren silakasta syömäni saasteet. 
Aikanaan sairastin kroonista keuhkoputken tulehdusta. Oli kiusallinen kuin keuhkotauti. Söin antibioottia turhaan. Katsoin eläinten elokuvan, jossa eläimillä syötettiin antibiootteja, että eläimet pysyvät terveenä. Vastenmielisyys lihaa kohtaan kasvoi ja lopetin sen syömisen. Siitä alkoi tervehtymiseni. Nyt en tiedä, mitä on tulossa borreliaa häädettäessä.
Eilen se selvisi. Suomi ei enää kuulu suomalaisille. Kiljunen käy tekemässä kansanedustajalle kuuluvaa työtä vähän kauempana kuin virkamatkalle eduskunnasta oli lähetetty. Seuralainenkin älähtää median pillupoliisin tehtävään ryhtymisestä. Minulle ei olisi tullut mieleenkään, että seuralainen kokee kyseenalaisen epäilyksen varjon seuraavan itseään. Jos minun matkoista on joku lausunut jotakin siihen viittaavaa. olen vahvistanut epäilyt. "Kaikkille annettiin ja joka ei kehdannut kysyä, hänelle tarjottiin." Tämä saa riittää hierojien edunvalvojallekin kehittelemänsä periaatteen tueksi. "Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa, kuka kysyy, kuka maksaa". Vanha sanonta hyökkäyksestä parhaana puolustuskeinona pitää paikkansa. Nyt hyökkääjät ovat kadottaneet suunnan haukkuessaan väärää puuta ja paljastaneet itsensä. On siinä Saulilla selvittelemistä tulkkina, mitä laumaa hän yrittää pitää kurissa ja herran nuhteessa.
Kuuden askeleen yhteys
Ei tullut Matti maitoa juomaan, pahoittelee Riekinsaaren vapiseva Leo mäkättävällä äänellään pää tutisten. Matti oli loikkinut manteereen puolelle kaveria haeskelemaan vielä jääkelin aikana.
Maito-Matti olikin nimensä veroinen. Opiskeli meijerialaa, kun meijereitä oli lähes jokaisessa kunnassa. Pientilat pantiin pakettiin, lehmistä maksettiin tapporaha ja naapuri epäili korsimo -nimen turhaan lausumista ennen tukirahoille siirtymistä. Siihen loppui maaseudulla sukupolvenvaihdosten kautta elämän jatkaminen. Maito-Matti oli huolestunut työpaikkansa sijainnista. Alatölöviälläkö, Takahikiälläkö vai Pöljälläkö hän johtaisi meijeriään? Jossakin kuitenkin, mutta unohti ilmoittaa kihlatulleen, että oli löytänyt pillerirasiahattunaisen ja asettunut hänen kanssaan asumaan.

Tänään päättömien pääministeri Matti ryhtyy maitolobbariksi boikotoimalla kauppaa, josta maitomerkki on hävinnyt. Minulle annettiin ohje "ota tai jätä", kun yritin etsiä syötäväksi kelpaavia appelsiinejä juuri kumotusta hedelmäkaukalosta homehtuneiden seasta. Meistä ollaan muovaamassa citykarhuja, joita lähiöiden roskalaatikot houkuttavat. Kaupassakin yritetään myydä pilaantunutta ostajan omalla vastuulla. Tuotteet loppuvat, aina korvaavat tuotteet on tuotu kauempaa myrkkyineen ja noroviruksineen. Vanhentuneita lääkkeitä viedään kehitysmaihin ja säteilytettyä ruokaa nälkämaihin. Aseita sotaakäyviin maihin massamurhia varten. 
Siinä täyttyi viimeinen toive. Hän vaihtoi tarvittavat tiedot niitä pyytävälle sardiinipurkista. Söi nälkäänsä ahnaasti ja sai kuulan kalloonsa. Tätä peliä meillä pelataan avoimessa yhteiskunnassa pienessä piirissä vaalilla valittujen 200 joukossa diplomaatin koskemattomuudella.

Kunnissa ollaan lähempänä ruohonjuuritasoa. Kuntakaan ei kuulu enää kuntalaisille, vaan kauttakulkijoille. Tällä tasolla en enää vaivaa päätäni, kun en muista, kuinka päättäjät kunnissa valitaan. Seuraan selviämistarinoita tutuksi tulleiden oppaiden matkassa turvallisesti. Viimeksi kiersi maailmaa englantilainen pappi, Peter Owen Jones, ihmeellisissä uskonmenoissa. Rituaalien joukkoon pääsivät joulupukki ja kreikkalainen hedelmällisyysrituaali. Jones sanoi: 
- Viekää tyttäret piiloon. 
Tätä aihetta sivuaa Voimalan aihe, uskonto ja seksuaalisuus. Puolueiden harjoittama politiikka on samaa KooTeetä ja kirkkovenevaliokuntatyöskentelyä päivästä päivään. On unohdettu uudelleen oppiminen ja opettaminen seuraavalle sukupolvelle. Suomi-neidon kainous on koskematta, pyhyys huomaamatta. Herätkää!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Flow-kokemus


Kohti auringonlaskua



Nachtmusik


Syö säästäen savea

Jookos? Sitä olen tehnyt koko ikäni. Leikkinyt kotia kivitaloilla, hoitanut käpylampaita ja ulpukkasikoja, astioina posliininpalasia. Tänään teen arkeologisia kaivauksia. Löydän lisää rahattomia vaihtoehtoja elää tähän päivään ja voin sanoa olevani miljonääri salainen ja paljastunut englantilaiseksi. Suomalaista siinä on, että mahdollisuuteni on kuntaministerin kannattajien lyttäämä. Sukupolvenvaihdos jatkaa vanhempien työtä Vihtaniemellä on jäissä. Tiekartta Länsirannalla on totisinta totta. Verkkokirjoittajan talo ja Munkkiklubi ovat turvatalona. 
KKN:n lukulehden fyysinen, maantieteellinen alue on minun tutustumiskohde, kuinka maa makaa, kun kuntaministeri petaa avustajana talous- ja tulevaisuusvaliokunta kansanedustajineen. Kassavahti ei ole miljonäärien ystävä. Hän luottaa vilunkiin velkarahalla. En lahjoita leskenropojani velanmaksuun. Lahjoitan ne oikealla kädellä sinne, mistä vasen käsi ei tiedä mitään. 

Kun minulta on viety puheoikeus ry:issä, olen eronnut saatesanoilla syöpään kuolemisesta ja lataamoon joutumisesta. En istu Mukkulan tammien alla katsomassa kaksintaistelua naisen tähden poliitikon juoksennellessa sinne tänne kuin ajankohtaisen kakkosen kesälehmä ja -renki, joka kyselee avointa hallituspaikkaa yrityksistä. Olisi valmis tyydyttämään viittä nälkäänsä kuudella viralla. Siitä on kauan, kun kaupunkilaiset tulivat maalle muistelemaan lapsuuden aurinkoisia kesiä. Oli suuri onni löytää edes sammakko muistuttamaan kotieläimistä ja kadonneista ihmisistä. Köyhäksi on maaseutu käynyt venäläisistä kunnan uusrikkaista mökkisijoittajista huolimatta. 

Amerikasta kuuluu kummia, jos ydinaseet joutuvat terroristeille. Ja nehän joutuvat, kun WTC on maan tasalla. Joku syy täytyy kehitellä peloksi maailmanlopusta. Lähden liikkeelle katsomaan, mitä minun sijoittamalla rahalla on saatu aikaan lapsuuskodin mailla ja rannoilla. Olen julkinen miljonääri, mutta rahalleni, työlleni ja ideoilleni ei ole käyttöä. Ja minä kun luulin, että elvytetään mummola suvun ja kävijöiden käyttöön ja hankitaan viimeinen tekniikka pysyäksemme maailmankartalla. Kaikki on niin nurinkurista. TeliaSonera sijoittajana on purkamssa lankapuhelinyhteyksiä pois. Mietipä sitä ministerinä siellä viestintävirastossasi. Hilariuksen kiitosvirsi soi oikeaan osoitteeseen.

Ne 200 rahalla punnittua


HELLI JA OIVA SUPIKOIRA
tai
ANSA JA ARMAS PARASHANKE

Mielenrauhan säilyttämiseksi olen jatkanut matkaa vaiheesta vaiheeseen. Olen ihme, suuri ihme ollakseni Suomi-neidon suojeluksessa Suomen rajojen sisäpuolella. Voisihan se olla, että olisin syntynyt intiaaniksi, mustaksi tai aasialaiseksi. Kun vanhempiaan ei voi valita, tunnen olevani ruma ankan poikanen. Eihän 8-lapsisesta perheestä voinut tyttö lähteä oppikouluun. Samoista lähtökohdista olevat lapset aloittivat kansakoulun. Sen ajan koulukiusaaminen tuli kuvatuksi oikealla hetkellä. Minulle ei ole paikkaa tytön vieressä, vaan tönimisen ja tuuppimisen jälkeen välillämme on hajurako ja minä nurkassa. 


Klick, ja valokuva muistaa tuon tilanteen ja pitää sisällään ne 12 lapsuusvuotta. Sitten 8 vuotta vieraalla paikkakunnalla, vieraitten ihmisten nurkissa valkolakin takia. 50 vuotta olin sovinnossa itseni kanssa kaikesta kokemastani ja palasin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi. 
-Sinä olit pentuna kova suuttumaan. 
Kaikki palautuu mieleen ja olen se pelästynyt, saparopäinen tyttö nurkassa. Näin minut muistettiin lapsena ja näin minä itse muistin lapsuuteni. 50 vuotta tulee kuluneeksi lakituspäivästä. Puuhataan luokkakokousta. Minuun saadaan yhteys, kun käytän samaa nimeä, jolla minua on kutsuttu kasteesta lähtien elokuussa 1941. Huolta, työtä elämä on tuonut, onneakin joskus totta kai. 
Mitä minä muistan noista 8 vuodesta? Käyn sen läpi mielessäni muodonmuutoksena lapsesta aikuiseksi, toukasta perhoseksi. Se on hyvin omakohtainen kokemus, kipeäkin koteloitua kuoreensa, uinailla äänettömänä, herättämättä huomiota. 

Ympäristötekijöillä minua rangaistiin. Jouduin hoitovirheen kohteeksi sen ajan koulutettujen ammatti-ihmisten kautta. Mikki puhui biologiasta, tuleva piispa uskonnosta, Kohonen psykologiasta mielenkiintoisesti. Suti-täti opetti ruotsia, rehtorska saksaa, Kohoska englantia sen ajan menetelmillä kirjoittamalla. Rehtorilla oli historiasta virallinen kirjatieto eikä hän saanut henkeä kauan sitten olleisiin tapahtumiin. Vuosiluvut oikein ilman sisältöä eivät kauan päässä pysy. Korvasta kansliaan taluttaminen tuntuu koko iän. Eihän tyttö puolustaudu, vaikka kuinka pojat vetäisi tukasta, tönisivät kovakouraisesti muuttuvaa kehoa. 
- Eihän, eihän. 
Tyttö antaisi kikattaen kaiken tapahtua kuin Leppäsen Aune. Minä sieppasin puupenaalin käteen ja mojautin Mattia päähän ja pakenin. Odotin rajumpaa hyökkäystä. Sitä ei tullut. Matti sai sellaisen tällin, että esitteli kuhmuaan toisille. Sen jälkeen sain olla siltä taholta rauhassa rehtorin tehostetun valvonnan alla. Kotelo ympärilläni kivettyy. Sitäkö lähtisin avaamaan 50 vuoden jälkeen menestyneille isänmaan toivoille. He eivät mahdu nahkaansa eivätkä jaksa raahata omaisuuttaan ja saavutuksiaan repeämättä liitoksistaan. Ikävuodet >12>50>>>>70 elämässäni ovat huikea seikkailu. En enää jaksa valittaa puutteitani ja laman lupaamaa niukkuutta jopa puutostilaa, jonka aikaansaamiseksi järjestetään vaalit vuodesta vuoteen. 
Viimeisistä vaalirahakohu ei ota laantuakseen. Joidenkin palkitseminen optioilla hyvistä saavutuksista oli merkki uuden rahamaailman ryöstön aloittamisesta. Kuinka he kehtaavatkin kehua kultaisilla kädenpuristuksilla ja ystävillään, jotka ovat samassa juonessa mukana. Vaaleissa valitaan aina uudet ihmisenpuoluelaiset huutamaan yhteen ääneen asioita. Sieltä se totuus paljastuu. 

Olisiko aihetta puhdistaa ne näkymättömät vallankäyttäjät niiden 200 näkyvän takana, jotka eivät anna vain ääntänsä, vaan koko ajatusmaailmansa, mitenkä Suomi-neitoa pitäisi kuristaa, että ihmiset pysyisivät tyytyväisinä. Työpaikat on jo viety huithittoon tuottamaan sijoittajille lisäpääomaa. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero, sen katsoin netistä ja kuuntelin radioateljeesta. Oli suuri löytöretki tulla tähän päivään ja suoritta YEA-Tutkinto. Siitä sain tarvittavat tiedot loppuelämääni varten hakemalla yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen ja inhimillisten voimavarojen kehittämiseen. Tärkeimmät keskustelut kävin hississä ja esittelin tuotteeni. Hissistä poistuessa kuulin perääni huudon. 
- Minä lähetän vaimoni luoksesi. 
Ja sen hän myös teki.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Päivän Derrick

Sitä hyvää, mitä minä haluaisin tehdä, en tee. Sitä pahaa, mitä minä en halua, teen päivästä päivään. Kaikki juontaa juurensa eletystä elämästä ja kokemuksista. Näitä asioita kertaan aina uudelleen ja uudelleen katsomalla teevee-sarjoja. Nyt diginä käyttöönotetulla uudella tekniikalla. Siitä kirjoitan blogissa ruudulle ja tallennan maatakiertävälle radalle.
Moninkertaiselle tutkijalle ja tohtorille lähetin onnittelukirjeen perinteisesti väitöstilaisuuden jälkeen toivoen, että kirje poltetaan. Ei jäisi kenenkään päänvaivaksi. Miksi sen polttaisin, jäisihän minustakin jotain jäljelle. Ei huolta, kuolinpesä on sen pistänyt kiertoon. Väitöskirjaa luen netissä, sen saaminen oli ehdollista.

Päivän Derrick on ajalta, jolloin omaishoitajuus kohdaltani fyysisenä työnä oli päättynyt. Uupumus unenpuutteesta vaivasi. Istuin tuolissa ja torkuin. Nyt on sama tilanne uusiutunut syksyllä saamani kohtauksen jälkeen. Vuosien välillä opettelin nukkumaan sängyssä. Uudistusten aalto lyö ylitseni. Herään ennen kuutta. Avaan radion kuullakseni vedenloiskeen ja luontoäänen. Sitten tuo tuttu välisoitto pimputuksineen. Kesken totutun ohjelman tulee pääministeri haastateltavaksi kanavauudistuksesta. Viiltävä sätky käy lävitseni. Nousen kirjoittamaan käsin palautetta Ylelle. 

"Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini aikaisin. Olen vielä sängyssä enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan." Onko tämä bordelli, kysyy Derrickin apulainen. Eikö koko maailma ole ilotalo? Poliittisesti kyllä! Omaishoitoajan 10 vuotta tein tuttavuutta suvun kanssa, mitä on 1/8 mandaatilla 8/8 vanhempien kotona hoitaminen. Siitä tuli SWOT -analyysin huorahtavat uhat. Kunnan kanssa omaishoidontuesta keskustelu sai poliittis-uskonnollisesti huorahtavan sävyn. Kunnanlääkäri antoi siihen oman lisänsä vertailemalla nimismiehen kanssa vaimojaan saman suunnan huoriksi. 2000-luvulla kohtasin kansanedustaja/edunvalvojan kadulla. Taas tulee vastaan suoraa tekstiä. Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava periaatteella, kuka kysyy, kuka maksaa. 
Olen hämmästynyt. Olen laillistettu hieroja, enkä tiennyt poissa ollessani kaikkien ammatinharjoittajien muuttuneen thai-hierojiksi. Ratsioita suoritetaan uusien johtajien ylläpitämiin laitoksiin, joissa aasialaiset tytöt hierovat alasti. Löydöksistä vaietaan, kun käyttäjäkunta on korkeinta valtiollista johtoa. Joku kalli tyhmyyttään avaa suunsa ja sanoo jättäneensä ilmoittamatta vaalirahat. Siitä alkaa vieriä lumipalloja ja lopuksi tulenarkaa laavaa, josta toinen hölösuu ei malta olla kertomatta äänikuningattarena, kuinka hän ministerintittelistä on valmis luopumaan periaatteistaan päästäkseen päämääräänsä. 

Eduskunnassa haukutaan väärää puuta, kun syyllistetään omaishoitajat, sukupolvenvaihtajat. Heidät korvataan sijoittajilla, roboteilla, ruudun kautta suoritettavalla valvonnalla, kiinalaisilla halvoilla hoitajilla ja korvikkeilla. Mihinkä meitä ihmisiä enää tarvitaan. Nenästävedettäviksikö? Pinoccion nenä kasvoi paljastaen valehtelun, nyt korvanheiluttajia on joka puolella. 
Minulla oli punkinpurema ja niveltuhdukset tietämättäni monta vuotta. Parantajalääkäri minut paransi muutamaksi vuodeksi antamalla hoitoa ja ottamalla pois tarpeetonta verenpainelääkitystä. Borrelia ei mihinkään häviä. Syksyllä se riehaantui uudelleen. Turhista lääkärikäynneistä on yhtä monta laskua kuin kansanedustajan jättämistä pikavipeistä lehtikeräykseen viime vaalien aikaan. Hän jatkaa eduskunnassa talousvaliokuntatyötä. Minun piti itse pyytää laboratoriokokeisiin kuulemieni yksittäistapausten perusteella, onko minulla borrelia. Hoitoon pääsy on pitkittynyt, kipulääkkeillä yritän selvitä päivästä toiseen torkkumalla. Sitä hyvää, mitä tekisin itselleni, en tee. Nivelkivut pitävät siitä huolen. 

Paremmin ei ole eduskunnassa. Siellä he kiehuvat omassa liemessään, joka vie kunnian, mutta maine kasvaa. Odotan seuraavia vaaleja, kuka siellä putsaa sulkiaan sattuneesta rypemisestä. Kuka pudottaa pöksyt ja hankkii vaalirahaa paljastamalla nuo ihanat kinkut ja myymällä kuvien kautta itseään. Sellainen on minun vaalikausi 2007 - 2011. Tuo vuosi on juhlavuosi minulle, jos Luoja suo ja viskaalit sallii. 
2007 aloitin blogin kirjoitusharjoitukset. Voimauttavia valokuvia albumeistani olen löytänyt tarinaksi asti. Täysosumia tunnetiloista olisi yksinjääneelle voimautumiseen asti. Ketään en voi voimauttaa, se on jokaisen selvitettävä ihan itse. Poliitiselle huoralle ei ole perhettä. Minulla on tunneperhe, joka ei ole huonetta, sukua eikä puoluetta, vaikka perheeseen kuulumattomat peilaavat omaa puoluetaustaansa meihin, sanoen hauskapitoamme räksytykseksi.

Suomen kielen päivä

- Pelrlkele, ovat sekoittaneet kilrljaimet. Tule, Liekko, lukemaan. 
Naapurin sorakieli Vilikko yritti selvitä äitinsä haudalla viimeisen tervehdyksen lukemisesta. Hautaustoimistossa oli teksti tekstattu vanhalla tyylillä muistovärssyyn luettavaksi kukkalaitteen jättämisen sanalliseksi hyvästijätöksi. Vilikko ei ollut ihan selvinpäin. Meitä selväpäisiä, luku- ja laskutaitoisia huudetaan hätiin, kun ohjesäännöt on vieraalla kielellä. Tarvitaan tulkkeja ja kirjureita, joilla aina ei ole ollut puhtaat jauhot pussissa. Tähän kadotettuun perimään kuuluvat tänä päivänä äidinkieli ja isänmaa. Mietipä sitä laatiessasi laki viisumin hankkimisesta vaihtaaksesi paikkaa. Kyllä Siperia on opettanut. 

On katsottu mallia Amerikasta Kannuksen Kennedyn silmin. Pitäähän näille kehäraakeille löytyä hautausmaa oppien soveltamiseksi. Aikansa sitä yrittää ja vaihtaa toiseen yritykseen, kun tarvitaan lukutaitoisia lukemaan, mitä sote-palveluissa voidaan muuttaa rahaksi saamatta mitään palvelua. Tämä on valtiopetos meitä kansalaisia kohtaan. Thaimaan tsunamissa hukkuneet tuotiin kotiin kunnianosoituksin. Täällä ukot käyvät syvällä ja uusien tuulien aallot peittävät tavikset umpisukkeluksiin. Pitäisikö meidän kehitellä kiduksia selvitäksemme elossa siellä, mistä meidän on sanottu nouseen ajansaatossa kuivalle maalle kädellisiksi ihmisiksi. Kielet ovat kehittyneet alueiden sisällä. 

Peter Owen Jones, englantilainen pappi, kävi Suomessa tutustumassa uskonrituaalina pidettyyn joulupukkiin. Samalla myös saamelaisuuteen kirkon näkökulmasta. Jatkoi matkaa pohjoiseen, jossa kuunteli jokea. Sillä oli paljon kerrottavaa. Meille kaikessa puhuu raha, rahan voimalla ja äänellä huijareiden kautta. Kenellä ei ole rahaa, ei ole ääntäkään. Kuka tulisi puhdistamaan uskoa? 
Minulla on puoleni valinnan jälkeen oikeus osallistua papinvaaliin oman seurakuntani kielellä ja postin välityksellä. Kuuteenkymmeneen ikävuoteen ei lapsuuskirkko ollut lähestynyt minua kuin kasteella, avioliittoonvihkimisellä, vanhempienhautaamisella. Muuten heitettiin kuin hernepussia osoitteenmuutoksen mukaan. Entinen ei jäänyt rituaaliksi, johon olisin ollut tervetullut. Vasta erottuani kirkosta maistraatin avustuksella minut huomattiin. Sain pahoittelut, että kirkollisvero jää saamatta. Veroja maksan edelleen ilomielin ja saan seurakunnaltani nimelläni lehden, kutsukirjeen jumalanpalvelukseen ja puhutellaan nimeltä: 
- Liebe Maire. 
Voin sanoa, sinä olet minut nimeltä kutsunut jo yli 50 vuotta. Kansanedustaja, edunvalvoja, rauhanruhtinas käyttää lakikieltä annetulla valtuutuksella ja kysyy, kun ei minua tunne: 
- Mikä sinä luulet olevasi? 
Sinäpä sen sanot, miksi sinä minua luulet. Sitä sanotaan luulotaudiksi. Kalle Päätalo kertoo isä-Herkon sitä sairastaneen. Näki merkityksiä kaikissa ja kaikessa. Meillä merkitykset on kirjattu perustuslakiin. Olen sen vaihtanut Rudolf Steinerin sosiaaliseen peruslakiin ja muuntanut projektisuunnitelmaa. Se on kestävän kehityksen tie.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Familjesaken

Valtiovierailulla on käyty keskusteluja päämiesten kesken. Aikaa on riittänyt puhua myös perheen yksityisasioita. Eronneena naisena ystävät pitivät huolen kysymällä aina exän kuulumisia. Jos en tiennyt hänen toilailuistaan mitään, minulle haluttiin ne kertoa seikkaperäisesti. Hyvin hänellä pyyhki, oli naisia tyrkyllä ja tarjolla. Perheestään hän ei välittänyt. Biologian opettajan ohje oli terveen perimän siirtämiseksi rappeutuneille hallitsijasuvuille 1950-luvulla antautua satamajätkäseikkailuun. Minä olin se kuninkaallinen. Lapsiani käytettiin välikappaleena, että hyväksikäyttäjät voisivat päästä päämääräänsä. Joku kauppasi työhuonettani tyttären kautta. Jollakin vanhalla miehellä oli nuoren naisen nälkä. Sanoi minulle menevänsä viinipullon kanssa tyttären luokse nautiskelemaan. Miksi olen joutunut tällaiseen hullunmyllyyn, on selvinnyt sen ajan uskonnollinen hapatus nuoresta naisesta. 

Vanha naapuri tiesi tulostani entisille elomaille. Oli vastassa asemalla polkupyörän kanssa, vaikka en ollut sopinut hänen kanssaan tulostani. Mentiin Alkoon, hän osti pullon jotakin miestä väkevämpää. Hän oli viemässä minua piknikille. Pysähdyimme ja hän pisti puloon kiertämään. En ollut tottunut juomaan pullonsuulta. Hän tarjosi korkista, jos se kävisi pikarista. Ei käynyt. Sitten matkasimme kaljabaariin. Mukana ollut pieni pussukka levähti lattialle. Se sisälsi vaippoja. Voi elämän kevät. Hänelle oli tehty eturauhasen höyläys eikä vielä ollut päässyt tipattomaksi. Hän aivan julkisesti esitteli, ettei jäänyt kaljaveikoille epäselväksi, mikä voi uhata ketätahansa.Aika välilämme oli muuttanut meitä kumpaakin, mutta en halunnut lomallani ajatella samaa, mitä tein omaishoitajana kutsumuksesta. 

Politiikassa nuoret naiset ovat aloitteellisia halutessaan päästä valtaan keinolla millä hyvänsä. Se alkaa julkisesti yhdestä ruususta muurinpaksuiselle vanhalle poliitikolle. Se on menoa, ero entisistä ja sitten yhteen lapsia hankkimaan. On ollut kokemuskertomuskirjoittamista naisen erosta, miehen erosta, yksinhuoltajuudesta. Jotakin vielä on kirjoittamatta. Itseeni kohdistuvat toiveajattelut olen haudannut eroottiseen hautausmaahan Pariisissa olevan mallin mukaan. 

Sukupolvenvaihdosyrityksestä on lapsuuskodin uimarannassa muukalaisten hautausmaavaraus. En ole vielä päässyt hautausmaaseuraan, sillä suku hautaa omansa tietämättäni. Kymmeniä vuosia sitten tulin keskusteluissa tulokseen. Jos mies kertoo tuikituntemattomalle perheestään, lapsistaan, itsestään muistaen kotona odottavan vaimon, ollaan vaarattomilla vesillä. Näitä keskusteluja voin laskea yhden käden sormilla olleen muutamia. Tiedän omat intressini olla vaikka nunna, mutta sekin tehtiin selväksi luostarin taholta. Luostari ei ole vanhainkoti, jonne tullaan saamaan vanhuudenhoitoa. Sinne pitää tulla kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan. 
Sisso, luonto valmistautuu soitimelle ja se kiinnostaa mediaa, kuka kenenkin kanssa, milloin missäkin vaeltaa. Naapurimaan kuninkaalliset perustavat perheitä, joista he antavat kuulua aikanaan. Mikä on lasten ja naisten asema Suomi-neidon valtakunnassa.? Vaikuttaako siihen paavin pappien paheet, kun miehet voivat huonosti? He eivät voi enää olla perheensä elättäjiä, kun työt viedään halvan työvoiman maihin. Rahakkaiden brändäys vie meitä kauas elämäntarkoituksesta, jonka moni on hukannut lain alle jäätyään.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Haat vinkuu, tierat sinkuu

Tässä suhteessa pidän hyvänäni "gaida troikan" alkutahdit avatessani ja sulkiessani henkilökohtaisen vistan. Joskus hiipii pelko mieleen, jos sivu suljetaan. Onnistuin siirtämään sen koneelleni aloitussivuksi ja komeasti kajahtaa puskuroituna tai ilman. Yhteistä on uskovaisten tavara, mutta tämän pidän ihan yksityisomaisuutena.
 Otitko Mossen tassusta pois paakkuuntuneen lumen? Otin. Ohimennen näyttää minulle pieniä lumipisaroita. Ne ovat tieroja. Niin mitä, en ole ennen kuullut. Hän ei ollut koskaan ollut hevosen kyydissä lumisella tiellä. Hevosen kavioon kertynyt lumi lensi joskus tierana rekeen asti.
Poliittisesti sinkoaa tiurat eduskunnassa. Vai singotaanko tiuroja, joita ei ole kielletty vielä sinkoamasta. Kääpiönheitto on jo laissa kielletty. Se on korvattu saappaanheitolla, jossa kilpaillaan kuin mutapainissa ja eukonkannossa. Meillä haat vinkuu lahjattomien laulukilpailussa. Lahjakkaiden suunnalta huokuu kylmä väre: Happamia kuin ketulle pihlajanmarjat. He menevät tangomarkkinoille. Johan on markkinat ja huomenna toripäivät. Minulle on sanottu. Pidä pienempää suuta. Kuinka voisin vaieta tosiasioista. Jos sen tekisin, kivet huutaisivat. 

Eletään aikaa ja etsitään uusia toimintamalleja. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ei merkitse tänään mitään kunnioitetulle eikä kunnioittajalle. Sukupolvenvaihdokseen ja perimykseen sopii tiurojen heittämiskilpailu. Siitä järjestetään kokemuskertomuskoulutus, jos omaishoidon kautta olet vaihtamassa sukupolvea. Siihen ehtivät jo mukaan sukupuolenvaihtajat, jonka helpoimmin vaihdan puvustamalla larppaajamiehet akkamaisiksi rimpsumekoilla, ruutuhamella ja leuan alle solmitulla kretonkihuivilla. Oopperassa kaikki on mahdollista yhteiskunnallisesti kuin ristiinnaulitseminen Jumalan suunnitelmana. Keskitysleirioppaalle sanotaan. 
- Kuule, selvinneen jälkeläinen, tuota en olisi ihan uskonut ennen kulkemistani "Arbeit macht frei" -takorautakyltin alitse. 
Mitään ei ole opittu historiasta. Siksi historia toistaa itseään. Siksi kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Eduskunta tarvitsee toistaakseen samoja virheitä istuntokauden neljä vuotta. Käyttää sen ajan vaalityöhön etsien rahoittajia seuraavia vaaleja varten, että hakoteillä jatketaan lamasta lamaan. Se ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä, sano minun sanoneen, mutta elä myrkytä tai ammu minua kuoliaaksi. Minulla on kaikesta tapahtuneesta varmuuskopiot ajalta, jolloin en vielä ollut www-sivuilla.
 

PS. Muistini mukaan, miksi Tiurasta ei tullut ministeriä. Haluttiin välttyä samalta virheeltä, mikä oli Karpelan valitseminen kulttuuriministeriksi. Radiopsykiatrini, ex-kulttuuriministeri esitti ministerille kysymyksen, johon sai epämääräisen vastauksen. Radiopsykiatrina hän vastaa kysymykseen: Mikä meidät tekee hulluksi? Se tekee meidät hulluksi, jos sanoilla on kaksois-kolmoismerkitys ja kehonkieli neljäntenä. Vanha kettu ei syö enää myrkkyä.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

0 11000 ja vaalit

Viime vaalien jälkiselvittelystä jää elämään tiurat. Onko se hyvässä vai pahassa, taistoihin tiemme kun käy emme tienneet, kun lähdimme silloin. Erakkous on eliittiä, josta olen nauttinut Munkkiklubilla blogin perustamisesta lähtien. Minulla oli vaalirahasuunnitelma äänestäjien hyväksi. Sitä en tarvinnut ottaa käyttöön, kun SAK rahoitti vasemman siiven puulaakin pojat jatkamaan hommiansa rahoittajan vaatimalla tavalla. SAK:lta ei ole selvityksiä vaadittu, onhan meillä työpaikat viety halvimman työvoiman maihin. 
Kolme summeria riittää minulle takaamaan, että kutsumattomat vieraat pysyvät kadulla. Tänään on tapahtunut ihme. Pilvimuurista valo välähtää, läpi lukkojen varas tulla voi ja siinä sitä olen puolustuskyvytön. Turvapuhelin soi. dna haluaisi pienentää puhelinlaskujani. Minulla ei ole tarvetta turvapuhelimen sopimusta muuttaa toiseksi. Se on ihan nimensäveroinen turvapuhelin. Huijarit olisivat silläkin rahastamassa. 
Summeri soi vaativasti. Kysyn luurista, kuka soittaa. Soittaja sanoi olevansa tulossa pyörähtämään ovellani. Kas kummaa, tunnistelappu rinnassa roikkuen hän kiittelee minun turvajärjestelyjä. Ovi on takalukossa ja avain ovessa. Hän kertaa: on hyvä pitää avain ovessa, jos tarvitsisin poistua yöllä kotoani. Sitten hän esittelee, kuinka varas voi tulla sisälle irrottamalla oven saranan. Pitäisi tilata turvatapit ja ovisilmä. Vuokra-asuntoon en ole valmis ostamaan turvajärjestelmiä. Mitä enemmän hankin esteitä avata oven, sitä enemmän pelkään joku päivä niitä tarvittavan. Jospa terve järki suojelisi kaikelta höynäytykseltä.

Käki on saanut häädön, ei kuku eikä muni minun pesässä. Karu luonto suojelee omiansa. Juoksukäki huolehtii poikasistaan. Sarvikalkaro joutuu piiskauksen kohteeksi ja pehmenee pesueen ruuaksi. Juoksukäellä on terävä nokka ja nopeat refleksit. Savuarokaktus elää 100 vuotta ja kasvaa 10-metriseksi. Antaa piikit puolustuskeinona juoksukäen viholliselle, mutta levittäytymisestä laajemmalle alueelle antaa vettä, mettä, siitepölyä ja mehukkaita hedelmiä. 

Oppi ottakaa te joutsenista, jotka haluatte suojella meitä liikemiesten rahoilta valtaanpääsyn ehtona. Kotkat keräävät vuoroveden jälkeen simpukoita rannalta. Pudottavat niitä kalliota vasten kerran toisensa jälkeen. Kuoret eivät mene rikki, vaan kuoria kiinnipitävä väliliha herpaantuu ja simpukka aukeaa. Se pehmeä simpukka on kotkan ateria. Siinä on järkeä enemmän kuin politiikan löpinöissä jälkijunassa. Tuleeko teeveestä exien mellastusareena juontajina, onhan mediamaksun rahoitus keskustelun alla. Suo siellä, vetelä täällä, kun oikea työ ei kiinnosta eikä mikään riitä.

Ministerin muotti

Syöpää koko pienen lapsen vatsaontelo ja sitä lääkäri ei havainnut. Odotan lääkäriltä paneutumista potilaan vaivaan ja syyhyn, miksi olen varannut lääkäriajan. Lääkäri ei ole minulle maan päällä se Jumalasta seuraava, jonka haluaisin nähdä. Pappi Jaakopin postin mukana tulleet kirjeet nimelläni avaan. Lehtitilausten mainoskirjeet katson tarkkaan. Inhoväristykset kulkevat pitkin selkää, kun näen muutamat kuvat ykkösnaisista ja -miehistä. He eivät edusta minulle naisen- eikä miehenmallia tai muottia, jonka mukaan politiikkaa valetaan. Julkisuuden ihmiskuva meni rikki aikaa sitten johtajien petturuuden kautta. 
Olemme aluksi samalla puolella yhteisen päämäärän hyväksi. Pian paljastuu valtasuhteet, joiden varmistamiseksi ollaan uudessa tilanteessa. Syöpälapsi joutuu hoidon kohteeksi. Etukäteen ei tiedetä, kuinka lapsi kestää kasvaimen pienentämiseksi tarkoitetun solimyrkyn. Ei kestäkään, on lähellä kuolemaa. Kasvain vuotaa verta sisälleen. Otetaan toinen mahdollisuus, leikataan pois kokonaisena ja viedään mukana surkastunut munuainen. Tervehtyminen alkaa. 
Syövän voittamiseksi jatketaan hoitoa solumyrkyillä ja sädehoidolla. Hoidon aikana paikallaan pysymistä varten rakennetaan muotti lapsen mittojen mukaan. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Hän pyytää päästä nukkumaan muottiin. Poliitikot esittelevät ulkoisia avujaan räätälien ja midinettien tekemissä vaatteissa. Se minua inhottaa eniten kauneusleikkauksineen ja stailauksineen. Pitäisikö minun vielä elinkustannuksiin tarkoitetuista juuri riittävistä rahoista luovuttaa osa vapaaehtoisesti, kun ovillemme kolkutetaan pian. 

Toiminta ennen ja jälkeen ristiinnaulitsemisen paljasti kuolleistaheränneen näyttäytymisen opetuslapsilleen. Leivänmurtaminen, rannalla nuotiolla paistetun kalan tarjoaminen ja enkelin ilmoitus todistivat pääsiäisen jälkeen kirjoitusten käyneen toteen. Kristitty maailma siitä on kuullut. Muita sanotaan pakanoiksi. Minua ei saa valettua poliittiseen muottiin enkä ole pakana. En edes poliittisesti, mutta yhtenäistä julistusta asioiden hoidosta ja elämästä en ole löytänyt. Ehkä minussa on jo eletyn elämän jättämä malli, kun tervetulotoivotuksena minulle sanotaan hallituksissa: Elä tule meitä opettamaan! Kirjoitukset ovat käyneet toteen. Johonkin olen pystynyt vaikuttamaan.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Voiko nainen olla?

Voi. Jos tähän asti pääsiäistä on vietetty Jumalan Pojalleen järjestämän kärsimysnäytelmän kertauksena, on tämän vuoden piinaviikolle ilmoittautunut sijaiskärsijäksi nainen. Hänellä on näköä, kokoa ja nuoruutta, että täyttää kaikki ehdot olla stuntti. Hän ei kuole tässä näytelmässä, harjoittelee vain, mitä on olla kaikkien hylkäämä. Siitä puhuttiin jo kolme vuotta sitten. Hänen päämääränsä oli tulla valituksi ministeriksi onnekkaampien naisministerien joukkoon. Tämän ilmoituksen muistan kuulleeni heti vaalien jälkeen hallitusneuvotteluista. 

Tekniset aiheuttivat ohjelmanmuutoksen pitkäperjantain jumalanpalveluksen suoraan lähetykseen. Kaikki on ollut ennalta sovittua kirjoitusten, puhelinkuunteluiden, nauhoitusten, areenan ja ihmisen/norsun muistin mukaan. Kaiken on tapahduttava vuoden 2010 pääsiäisenä. Ja on tapahtunut. Selvittämistä riittää seuraavat 2000 vuotta, mitä pikkuisessa Suomessa tapahtui malliksi maailmalle. Olemmehan olleet niin mallimaa hyvässä ja pahassa. Ristinkantaja viitottuna oli selkokielinen esitys minullekin. Haluan sen katsoa aina uudelleen loppuelämäni ajan. 
Jeesuksen viimeiset päivät muistuttivat tätä aikaa opetuksineen; Kenelle maksetaan verot. Kuka parantaa sairaat. Kuka antaa synnit anteeksi. Kuka huolehtii äidistä. Kuka katsoo poikaa. Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi kotikatsomon uusintaesitys "Päivät kuin unta ".

Omat pääsiäismuistot ovat Vihtaniemeltä. Äidin 60. syntymäpäivä huhtikuussa 1974 vietettiin ilman Juudasta. Hän ei ollut hirttäytynyt, mutta häpesi tekojaan, joita ei ollut antanut anteeksi itselleen. En tiedä, mitä hän minulta odotti. Lahden radiomasto muistuttaa pääsiäisestä 2000. Sain puhelinsoiton ja ilmoituksen isän kuolinsyystä:
- Kun rahat loppui, jouti ukki kuolla. 
Kehoitin soittajaa avaamaan radion, että kuulee radiomaston sieppaaman ja välittämän viestin Kuopiossakin ja yli maanpiirin, miksi hänen 1/8, 93- vuotias isä oli kuollut. Hänen jatkotoimenpiteillään isästäni tuli kuoltuansa miljonääri. Maston koristelen sukupuuksi kohoamaan korkeuksiin, Meksikon kaktus ikkunallani kertoo suvun piikikkäistä vaiheista. Forsyten taru on lähellä totuutta. Unessa kaikki on mahdollista. 

Saavun mustikkametsikön halki autiolle talolle. Pöytä on katettu, peti on valmis levähtämistä varten. Metsästysseurue saapuu pihaan. Olin ehtinyt laskea osan tyhjistä huoneista, joita tuntui riittävän loputtomiin. Ympyrä sulkeutuu. Olen taas matkalla tuolle piilopirtille. Keväinen lumi on jo sohjoa. Laskeudun rinnettä alas. Harmaa laukku on viskattu tienposkeen. Olkoon, en edes potkaise sitä ohi kulkiessa. Uusi spurtti kevääseen ylösnoustua.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Palomuuri vai itkumuuri

Jonkin aikaa olen ihmetellyt ilmoitusta PC:n tietoturvassa. Ajattelen ääneen kirjoittaessani - tietoturvissa. Kaikenlaista on turpakäräjillä turpakarvojen tai karvattomien leukojen takana. Odotan kaksi minuuttia, sitten tulee risti-ilmoitus. Klikkaan ristiä ja ilmoitus tarkentuu " Palomuuri ei ole käytössä. Ota käyttöön nyt. Jatka. On käytössä." Näillä mennään yksi istunto. Tietokonetohtori arveli ilmoitusta herjaukseksi. Herjaukset olen tottunut saamaan kanssaihmisiltä. Siihen en tarvitse konevoimia. Mehiläinen kirjoittaa mehiläisen käsialalla. Ihminen on taideteos. Siitä olen mehiläisen kanssa samaa mieltä puistoista lähteneitä patsaita hieroessani. Muuria kaadetaan ja rakennetaan uusiin kohteisiin. Palomuuri on päivittäinen kaatuessaan ja uudelleen pystyyn nostettava. 

Juntusen yksityinen hierojakoulutus oli hyväksi havaittu malli suorittaa oppisopimuksella laillistetun hierojan ammattitutkinto. Opeteltiin hieromaan oikeita asiakkaita 4 kokohierontaa/päivä. Anatomiaa ja terveystietoa hierojan tarpeisiin. Isä Juntusen kuoleman jälkeen laitos sai palkallisen opettajan lääkäri/hierojasta. Kurssin hinta kohosi pilviin ja koulutuksella tavoiteltiin lääkäriltä vaadittavaa latinaa. Vaikka minä puhuisin enkelinkielellä, olisin kuin kilisevä kulkunen tai helisevä vaski. Oli siinä paljon yritystä sellaiselle opetukselle, josta olen päässyt PC:n kautta osalliseksi. 

En tiedä, kuinka paljon on ansiota hierojan siirtyessä hautausurakoitsijaksi, kun hierojana hän toi pitkälle bussimatkalle koulutuspäiville pornofilmit. Samalla reissulla hän paljasti seksuaalisen suuntautumisensa. Minusta hänellä ei ollut kompetenssia hierojaksi eikä hautausurakoitsijaksi. Edunvalvojaksi värvätty lakimies/kansanedustaja on katugallupissa paljastunut naiskaupanuhreja pyydystäväksi diileriksi. Sinne minuakin lähetettiin vielä eläkeikäisenä ammatin perusteella. 

Ihminen on taideteos ja pysyäkseen sellaisena hän ei tarvitse kauneusleikkauksia. Hyvä olo säteilee valoa ja iloa ympärille, jota konehoidolla ei saada aikaan. Siitä jonosta saa vähän takaisin lääkärinmääräyksellä 15 käyntikertaa/3 sarjaa vuodessa yhteisistä veromarkoista. Se on tätä päivää. Hierojakoulutus pitäisi järjestää muotoiluinstituutissa hieronnasta motivoituneille tuleville hierojille. Terveystieto ja anatomia vain hierojan ja asiakkaiden ymmärryksen mukaan, ettei tulisi houkutusta lähteä valelääkäriksi. Tissinhierojillekin tarjoutuu töitä, jos antaa siitä näytteen yhden oman hierojalla käyntikerran jälkeen. Ryhtyipä maaltatullut isäntämies hierojaksi kerrostalon emännille ilman koulutusta. Oma emäntä valitteli puutteitaan, kun mies kuoli. Kukaan ei ole rintoja hieronut miehen kuoleman jälkeen. 

Pitkäperjantai on peruttu ristiinnaulitsemisnäytöksineen, kun tekniset eivät tulleet työpaikalleen. Olin kysytty pyhäpäivinä tulla hieromaan yksinäisiksi itsensä tuntevia naisia päivällä ja miehiä yöllä. Minulla on arvot kohdallaan, jos niitä ei oteta minulta pois säätämällä laki. Kun lämmin olo ihmiseltä ihmiselle siirtyy ja satakieli laulaa onneaan, sen kieltää kitkerä fysioterapeutti vähäpätöisenä tunteena: 
- Eihän hieronnasta tule kuin hyvä olo. 
Kuuluu sarjaan työn ilon poistaminen. Otsa hiessä pitää sinun työttömänä olla ja leipäjonosta tai kaatopaikalta leipäsi hakea. 
- Hyihäkki, lapsensuusta hämähäkin nähdessään.

Pitkäperjantai 2010

Pitkäperjantain ristiinnaulitseminen on peruttu. Tekniset ovat poistuneet työpaikoiltaan eikä tapahtumasta tule teeveessä jumalanpalvelusta. On tyytyminen vanhan kertaukseen edellisen vuoden pitkäperjantain saarnatekstiin. Iloitsen kuulemastani, sillä kaikkea vääristellään jokaisen maallistuneen mielen mukaan. Minulla on lapsenusko siitä, mitä Jeesuksen aikana tapahtui. Se tapahtuu tänä päivänä. Etsitään syyllistä, joka villitsee kansaa. Kun minua ensikerran tölväistiin päin näkimiä, vastasin rauhallisesti. 
- Jos Jumala on puolellani, niin kukaan ei voi olla minua vastaan. 

Seurakunnan vaihtaminen toiseen ei ollut kirkolle mieleen. Silloin ilmoitin, että olen puoleni valinnut ristiinnaulittunakin, oikealla. Palaan tänään pääsiäislomaan oppikouluajalta. Se oli riemullista, niin riemullista, että kannoin kahta matkalaukkua 7 km:n matkan jäätä pitkin kotiin Vihtaniemelle. Loppumatkasta laukut alkoivat painaa. Äiti tervehti hämmästyneenä ja kysyi: Miksi et ilmoittanut tulostasi? Olisi joku tullut vastaan. Halusin kulkea tuon kotimatkan aurinkoisella jäälakeudella. Seuraavana aamuna niskanjäykkyys muistutti kantamisesta. Olo kuin viikon hirressä roikkuneella. 
Pitkäperjantaina mentiin kirkkoon, matka ei ollut este. Nämä kirkolliset juhlat ovat syöpyneet mieleeni eikä niitä kirjurit, tulkit eikä edunvalvojat voi muuttaa uhkaamalla millään rangaistuksilla, jos en luovu lapsenuskostani. Se on koko elämäni. 
Sanon sitä tunneperheekseni. Silläkin on pitkät, yhdistävät perinteet ensitapaamisesta lähtien sillalla 1961. Silloin kohosi Berliinin muuri. Jäimme kuitenkin muurin samalle puolelle. Tähän päivään sen liittää toivotus: Viel Spass wünscht -- der Vater. (Finnisch-deutscher Kindermund).

Ilo on kadonnut Suomi-neidon kasvoilta. Seuraan naapurimaan kuninkaallisia. Heillä on jotakin samaa kuin meidän suomi-ruotsi vähemmistöllä silloin, kun ei puolusteta olemassaolon oikeuksia. Eletään arkea, juhlitaan ja näytetään ulospäin tunteita. Familjesaken ovat tärkeitä päämiesten tapaamisissa. Putin tyytyy kyselemään kissojen kuulumisia. Exä kertasi nuoremman polven ikävänpoistotalkoita. Vietti kolme päivää sängyssä ranskalaisen rakastajattaren kanssa. 
Mikä on ollut kertomisen arvoista ja mikä olisi saanut jäädä omaksi asiaksi. Media muistaa kaikki. Senkin, mitä ei sano muistavansa kun dementia iskee. Itella on avannut ponitallien, puutarhojen ja minulle tuntemattomien kellaripetojen kirjeitä, skannanut niitä sähköpostiini riesaksi asti. Arkena ne kannetaan postiluukustani sokealle pappi Jaakopille. Tämä aprillipilaksi tarkoitettu jää elämään maantapana ministerien salliessa sen rienaajien iloksi. Tunneperheeni on jäsentynyt ajan kanssa. Tapaamme toisiamme muistamalla verkossa. Facebookin kävijämäärälle ei ole mitään tarvetta. 

Omaishoitajat ovat suurin yhdistys, johon minut liitettiin osoitteenmuutoksen perusteella. Haluanko siihen kuulua, sitä minulta ei kysytty. Seurailen aikani heidän periaatteitaan, jotka koskevat vain 10% koko määrästä. Kiitos ei, lähden etsimään sen viimeisenkin närståndevårdaren, joka ei tiedä olevansa omaishoitaja zu Hause Pflegen - kielellä. Yksi muisti pääsiäiskortilla ja kukilla kuultuaan olevani sairas, yksi muisti kortilla ja puhelinsoitolla, yksi hoitaja hoidettavineen muisti sähköpostin pääsiäisrunolla. Tuhlaajasiskon vanhin veli muisti maailman ihanimman siskon kanssa yhteisellä kortilla. Vihdoinkin kotipesä elää rauhassa. Tunneperheeni ei-huonetta eikä -sukua antavat eniten iloa, naurua, mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia pörssiinlistautumisesta. 
Sain jopa linkin Tohtori Kaikkosen puhelinpalveluun. Tänään voin naurulla räjäyttää kallioita ja repiä esirippuja, kun ketään ei naulita ristinpuulle teknisten ryhtyessä lakkoon. Alkaako tästä uusi aika elämässäni. Poliitikot kierrän kaukaa yhtä lukuunottamatta. Äänelleni on kohde seuraavissa vaaleissa eikä maksa mittää. Se on lujaa luottamusta ihmiseen, joka osaa hoitaa omat asiansa. Hänelle voin uskoa päätäntävallan yhteisten asioiden hoidossa.