lauantai 6. maaliskuuta 2010

Sian nuuttooma kissa

Navettakissat hakivat vierihoitoa ja lämpöä muista kotieläimistä. Navetta oli eläinten koti ja tupa ihmisten ennen eriytymistä tuotantolaitoksiksi, ökytaloiksi ja lomakiinteistöiksi. Sikala, kanala, lehmätehdas ja turkistarha. Tiettömän taipaleen takana Norjan vuonojen rinteillä on kalanavetta nieriän kasvattamista varten. Vuohelasta saadaan raaka-aine kotijuustonvalmistukseen. 

Menneessä maailmassa oli äitini sanonta väsähtäneestä juhlijasta: On kuin sian nuuttooma kissa. Niin mikä? Piti minun tarkistaa kuulovirheeni. Tästä samasta erikokoisten eläinten leikistä muistuttaa rottiksen leikki rotukissan kanssa. Koira ottaa kissan suuhunsa ja näyttää siltä, että kissan päivät ovat luetut. Leikki jatkuu niin kauan kuin kissa haluaa. Sitten kynnet avuksi ja koira jättää kissan rauhaan. Näistä kynnenjäljista kasvaa harmaita karvoja koiran kuonoon. 

Lapsesta lähtien on minuun kohdistunut ulkoa päin samaa leikkiä. Ei ole ollut tarkoitustakaan pitää yhdessä hauskaa, vaan ihmisen leikki lasta kohtaan on fyysistä ja henkistä satuttamista. Pitkä tukka tytöllä on hyvä letistä vetämisen kohde. Puolustautuessani minusta tuli tappelija, jota järjestyksenvalvojat jokainen vuorollaan talutti korvasta kansliaan ojennettavaksi. Syntisenlaulunmaan opettaja juhliessaan viinan voimalla lukuvuoden päättymistä iloitsi, etten toista vuotta olisi enää hänen työparinsa. Kutsui yläkoululle viimeisen kerran ja kaverinsa kanssa raahasi metsätietä lammelle ja heitti veteen. Olin varmasti surkeampi ilmestys palatessani kotiin kuin sian nuuttooma kissa. Oli paha paikka kertoa äidille mistä mustelmat olivat tulleet. 

Saan puhelinsoiton luokkakokouksen tiimoilta. Elämän kevät "Spes Patriae" 50 vuotta sitten on juhlan aihe. Rikospaikoille en ole palannut, mutta vapaaehtoisena oppaana on minun syytä käydä läpi kaikki ne paikat, joilla minua on häväisty. Kuka tahtoo tutustua keskitysleireihin, haluaa kokea vielä kerran sen kauheuden, mitä opas kertoo. On loukkaus sikoja kohtaan verrata tekoja sikamaisiksi. Hyvän ja pahan välinen taistelu on käynnissä. Kun kiusaaja ei tunne käyttämiensä tekojen seurauksia, kysyn: 
- Mitä, perkeleitä, te luulette olevanne? Se on ollut minun pelastukseni. Punkki otti veriateriansa tarkoituksena poistua huomaamatta vierailustaan. Väkivaltaisessa poistotoimenpiteessä menetti kuitenkin mahdollisuutensa jatkaa sukua. Olen saanut elämänikäisen avecin tietämättäni. Verikokeessa se paljastui positiiviseksi. 

Avioliitto päättyi (X) rasti ruutuun ilmoituksella virkatodistuksessa. Sitä kesti 21 vuotta. Olin vapaa lähtemään vanhempieni kotonahoitajaksi. Maalla käydessä minusta tuli punkin lisääntymisen vaativa välivaihe. Onneksi en saastunut omaishoitamisesta. Tunnistan uupumuksen unenpuutteksi. Kaikki muut oireet ovat saaneet alkunsa jo alakoulusta kiusaamisena, jatkuen oppikouluaikaan ja siitä työelämään, eläkeikään ja amerikkalaiseen unelmahattuun. 7-kymppisenä voin vaihtaa työpaikkaa ja jatkaa ammattityötäni, kun tuotteesta en ole luopunut. Se on kirjattu Rudolf Steinerin sosiaaliseen peruslakiin. Tulehduskipujen takia olen ollut työkyvytön, mutta + borrelialöydös vapauttaa minut kaikista henkilökohtaisista syytöksistä, kun avec borrelia burgdorferi on minusta löydetty. 

Kelan kaikki sivilisäädyt käsittävä hakemus ei vielä tunne tätä avecia. Ehkä sen rahallinen lisäarvo vaatii jo oman tilinumeron kuin miinusmerkkinen omaishoidontuki. Minulle maksettiin ja isältäni perittiin takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä. Esitäytetty Kelan hakemus sisältää muuttuneita asumistietoja ja huoneiden lukumäärää. Tulkintakysymyksissä olen vaarassa joutua taas valituskierrokselle sanavalinnasta ja käsitteistä, joista en tule hullua hurskaammaksi. Olisiko isäntäni Borrelia Burgdorferi, naamioitumisen mestari, ja minä emäntä ja sijaiskärsijä. Itse tiedän vielä, kuka olen ja ketkä ovat minua syöviä kalatäitä. Ne vaivaat kalaviljelylaitoksia. Luonnon lohet ovat kuolemassa sukupuuttoon ihmisen toimenpiteiden ja ahneuden seurauksena.

Ei kommentteja: