Aamu-uutisissa puhutaan populistisesta. Maistelen sanaa etuperin ja takaperin tietääkseni, mitä se tarkalleenottaen tarkoittaa. Lipupostinen on yhtä siansaksaa kuin populistinen yksin elelevälle naisihmisille, jolla ei ole muita puhekontakteja kuin itsekseen jupisemista lukiessaan lähettäjä: Products for Super Erection, Arab govermance The East African. Mitä siellä viestintävirastossa puuhataan, kun kaikki ovat kaiken kohteena. Nostan hattua Lindenille siirtäessään mediamaksun seuraavan hallituksen päätettäväksi. Aloitetaan alusta huijareiden rahahanojen sulkeminen.
Jos tiettömän taipaleen taakse saatiin lankapuhelinyhteys 1960-luvun lopulla, oli sitä tarkoitus käyttää vielä vuosituhannen ja sukupolven vaihtuessa. Älä unta nää! Poliitikoilla on muut suunnitelmat, TeliaSoneran tehtäväksi annettaan autioittaa maa uhkaamalla purkaa yhteydet pois tämän vuoden loppuun. Tarkoitukseni jatkamisesta vahvistaa maksamani puhelimen perusmaksut arvonlisäveroineen kaikki nämä vuodet. Kunta väljvouhkana on tuonut naapuriin venäläiset, jotka tarvitsevat meidän maan tiealueikseen perustettavan tiekunnan rahastaessa meiltäkin tieyksikkömaksut.
7 km:n järvimatka ei ollut este lähteä sunnuntaisin kirkkoon kesällä eikä talvella. Silloin tuli tutuksi jumalanpalveluksen kaava. Joskus pappi intoutui haukkumaan helluntalaiset, jotka poistuivat kesken saarnan. En ymmärrä, mitä tekoa on henk.kohtaisilla todistamisilla uskoon tulosta muille seurakuntalaisille. Popmessu ei ole minun juttu hytkyvine esilaulajineen ja idols-esityksineen. Inhimillisyys kirkkotanssissa paljastuu hikoilevissa kainaloissa dödön pettäessä.. Ei kovin esteettinen näky eikä sekään, jos kameramies tuijottaa liian kauan napatanssista tuttua rintalihasten väristelyä. Siinä sitä poppia kansalle messun välityksellä.
Kolmen vartin kirkko on kuin mikä taide-esitys tahaansa. Tuottaja on pannut parastaan ja yleisö puuttuu. Kriitikot pääsevät retostelemaan esityksen kehnoa vastaanottoa. Siksi olen vaihtanut seurakuntaa, jonka jumalanpalvelus pysyy perinteisessä muodossa. Seurakuntalaiset viipyvät hetken tilaisuuden jälkeen yhdessä. Sitä minä odotan. Jos juhlitaan, juhlitaan kunnolla puutarhajuhlissa 150-vuotisjuhlia. Juhlamessut järjestetään kirkoissa vanhan tutun kaavan mukaan.
En tiennyt raamattupiirin tapoja. Lopuksi minun olisi pitänyt rukoilla soolona. En saanut kielilläpuhumisen lahjaa, vaan vaikenin. Naapurin maha ilmoittaa nälkänsä kuuluvasti ja silloin kaikkien pokka pettää ulvovana nauruna. Naurunalainen olin minä. Kirjoitin rippipapille häpeästäni enkä muista, mitä hän siihen vastasi. Vuosia myöhemmin muistin rippipappini tavan pitää päätä kallellaan kovin populistisessa kaatamistilaisuudessa. Leipää ja sirkushuveja tämän päivän populisteille. Arjen pieniä ihmeitä kukaan ei näe.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti