torstai 11. maaliskuuta 2010

Maito-Matti

Maito on elämän eliksiiri. Siitä luonto on huolehtinut alusta lähtien äidinmaitona ja imettämisenä. Vartalostaan huolehtivat missukat ovat huolissaan muotojen häviämisestä synnytyksen jälkeen. Olen kerännyt lehmänkuvia, ollut tauolla kyykkyviulua soittavan lehmän ilmestyessä meikattuna kortteihin. Hän voi olla nahkanunna ja siimasukka edelleen. Riekin vapiseva Leo mäkätti. 
- Ei tullut Matti maitoa juomaan. Kissa oli piiloutunut vintille. Leo kiipesi huterat portaa ylös ja ojensi kissan vastaanottajalle sanoen: 
- Hek. Maito-Matti oli huolissaan työpaikastaan meijerialan koulutuksen jälkeen. Kai hän jossakin Takahikiällä, Alatölöviällä tai Pöljällä sai tehdä elämäntyönsä. Onneksi en törmännyt häneen vanhempiemme samanaikaisten kohtausten jälkeen edes potilaskäynneillä. Hänen halvaantunut isänsä jakoi potilashuoneen isäni kanssa. Hänen äitinsä haudattiin samana lauantaina samaan aikaan kuin minun isäni. Minulle hän on Maito-Matti kuin tämän päivän poliittinen Maito-Matti. Maitotilillä koulutettiin lapset sodan jälkeen. Jokunen lehmä takasi myös ettei nähty nälkää. 

Fantastico, maitoautonkuljettajaksi naamioitunut lehmä. Piirtäjällä on mielikuvitusta kuin sukupuolta vaihtaneella papilla. Minun mielikuvitus on lähtöisin miesten haastattelusta naisten lehdessä. Viis tissii ja siittimet sikinsokin. Kuinka kehonkaava on hakusessa ihmisillä. Huulet, tissit ja pakarat ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Tästä elämästä saan sairasta sähköpostia. Sain kympin setelin markka-aikaan maksuksi hieronnasta. Kuvitettuna se oli vihje asiakkaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Naisen katse inhotti sen jälkeen kuin olisin kohdannut kyykäärmeen. Minua ällöttää kaikkien likainen mielikuvitus ihmistenvälisessä kanssakäymisessä. Lehmillä sanottiin sen olevan möyrytautia. Nyt se on siirtynyt ihmisiin. Taiteessa alastomuus on taiteilijan työtä, mutta kadulla itsensä paljastelu on sairautta.

Ei kommentteja: