sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Loppuliturgia

Siihen ei ole kenelläkään nokankoputtamista. Palkkiolla ja palkinnolla rauhantyössä on suuri ero. Obama antoi palkintonsa edistämään yleishyödyllistä hyvinvointia. Itseensä tyytyväinen maailmanparantaja antoi palkkion Eevalle käytettäväksi perheen ruokarahoiksi. Syntiinlankeemuksessa puntit ovat tasan, kun vanhalla aatamilla oli annettavaa.

Meille suurille ikäluokille ei lainsäädäntöä ole saatu aikaan. Sodan traumoista ei vielä oltu päästy kaikkia koskevaan jälleenrakennustyöhön. Kunnan kanssa solmittu sopimus 1990 vuoden lopulla koski kotihoidontuenmaksamista äitini kotona hoitamisesta. Pidin sopimusta sitovana, olihan se rahasta kiinni, voinko jättää työni ja muuttaa vanhempieni luokse. Siitä rahasta 1.700 mk/kk olin valmis sen tekemään. Siitä rahasta oli kysymys, ettei siitä perittäisi takaisin mitään palvelumaksuja. Valituksen kautta sain 1.700 mk - verot tililleni. Olin tyytyväinen saamaani kotihoidontukeen. Äiti kuoli 1½ vuoden kuluttua. Jäin vielä isän hoitajaksi samalla kotihoidontuella. 


Lama oli alkanut. Ylimmältä taholta ryhdyttiin etsimään säästökohteita. Luin vähän hepreaksi vasemmalta oikealle laman vaikutusta Viinasen parkinsonin tautiin. Minulla oli punkinpurema niveltulehduksineen. Olin jo sen ikäinen yli 5-kymppinen vanha akka, että diagnoosi oli kuluminen. Se voi alkaa yhdestä onnettomuudesta ainakin liikennevahingossa, kun vakuutusyhtiö ei halua maksaa korvauksia. Laman aikana ei puhuttu vielä yleisesti borreliasta. Alkoi taistelu omaishoidontuesta. Kunnan päätöksiin oli tyytyminen, kun isä ei halunnut lähteä laitokseen eikä minulla ollut sydäntä häntä sinne väkisin viedä. Siitä ei edes keskusteltu, sinä kunnioitettu. 

Alkoi kuulua julkisesti kultaisista kädenpuristuksista ja niitä on jaeltu tähän päivään asti. Tulin 2000-luvulle. Valta oli vaihtunut tasavallassa. Minä sain naispresidentin, kun edeltäjä lähti optioillaan jakamaan rauhaa maailmalle. Elämäni valtasuhteet vaihtuivat isän lähtiessä kaitsemaan Tuonelan karjaa ja piäsnuatikoiden ryhtyessä hutunkeittoon. Olin tyhjän päällä verkkokirjoitustaidottomana kolkuttelemassa oville. Siellä konsultit portsareina esittivät kysymyksiä: Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? Törmäsin koulutusrahaston kautta tutkintojen suorittamisesta luvattuun ammattitutkintostipendiin. Silloinen laki toi mieleen ajan fatfree- ja fitness -ajatuksista, kun edeltäjän polvia vaivasi kuluma. Ehdoton ehto oli ikä 61/64 vuotta. Työhistoriaa vähintään viisi vuotta. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana tai perhehoitajana toimittua aikaa ei lasketa mukaan työhistoriaan. 

Punkki oli purrut minua toistamiseen naamioitumalla näiden lakien taakse. Kuka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä. Ollaan pidentämässä työuria alusta ja lopusta. Websterin pitämä öljypaasto herätti huomiota. Minulle siinä ei ollut mitään ennenkokematonta. Asuinhan tiettömän taipaleen takana Vihtaniemessä, 7 km järvimatkaa kirkonkylään ja saman verran karjapolkuja salojen halki maantielle. Kun tie saatiin aikaan itseä varten, on se ollut houkutus myydä omat rannat ja ottaa meidän ranta yleiseen viihde- ja vapaa-ajan käyttöön. 


Näin pääsiäisaikaan sopii muistuttaa viattoman ihmisen kavaltamisesta. Kavaltaja tuo rahat temppeliin ja saa vastauksen: Omapahan on asiasi. Niillä rahoilla ostettiin Veripelto muukalaisten hautausmaaksi. Minun kohdalla se on käynyt toteen. Siellä on muukalaisille hautausmaa.
Ollaan uudessa lamassa ja sukelletaan vielä syvemmälle. Olen päässyt tutkimuksiin uusiutuneiden nivelkipujen takia. On ollut odottamista jonossa ensiavussa käyntien jälkeen. En ole lakannut uskomasta, että joku huomaisi kipuni. Reumasairaille on tarjolla eioota, kun sairaala ajetaan alas. En ole sen arvoinen, että tulisit luokseni. Sano vain sana ja minä paranen. Toivossa on hyvä elää, ettei kaikkea eritysosaamista ajeta alas ja lapsia jätetä heitteille. 

Vallasta on kyse ja syrjäytetyksi itsensä tunteva voi lukea, minkä poikalasten joukkotuhon sai aikaan tähden ilmestyminen taivaalle. Käsiä pesemällä ei näytellä viatonta eikä selvitä tämän päivän vastuusta. Minun toinen tuleminen alkoi kultaisesta kädenpuristuksesta hämäläisittäin ja päättyi rauhannoopeliin suomalaisittain. Siinä on jotakin mystistä, joka haisee mädälle. 

Lasarus oli kuollut. Sehän haisee jo. Ja Jeesus itki. Nardusvoiteesta levisi pyhä tuoksu, jonka kukkaronvartija olisi pitänyt pullossa ja "myynyt antaakseen rahat köyhille". Juudas, josta tuli kavaltaja, olisi ottanut rahat omaan käyttöönsä. Imoitus siitä, että köyhät teillä on aina luonanne, on käynyt toteen ja käy edelleen. 
Miksi kirjoitukset eivät kävisi toteen tämän päivän kärsimysnäytelmissä. Meillä on menossa kiehtovan maailman kummalliset uskon rituaalit. Omat voodoo-ajatukset pelottavat. Mihinkä joutuivat koulujen vanhat, käytöstäpoistetut, toimivat tietokoneet. Sinnekö romulavalle purettavaksi vai myikö joku ne omaan lukuunsa yksitellen. Koneiden kohtalo askarruttaa mieltäni. Sehän on ollutta ja mennyttä, mutta kuulen asiaan sotkeutuneen kuolemasta. Se on sisäistä yrittäjyyttä kuin Eduskunnan urheilukerhon rahojen otto omaan käyttöön. 

Olemme niin rikkaita, että ostimme lumputkin ulkomailta, ettei maamme köyhyys olisi paljastunut. Minulle suositus oli hankkia käytetty kone. Se kyllä riittäisi varhennetulle vanhukselle verkkokirjoitustaidon opettelemista varten. Sain Soneran koneen, suttuisen näytön ja väsyneen hiiren. Suurin yllätys oli jäädä yhteyksien ulkopuolelle verkkoympäristöopiskelussa. Pornosivut aukesivat itsestään hakusanoja "pylly, perse jne" kirjoittamatta. Se jatkuu tänä päivänä dnan ja phnetin yrityskauppojen jälkeen. dna ei ole välittänyt kehitellä roskapostin suodattimia, vaan minut on liitetty uuteen kokeiluun postinjakamisessa. 
Kirjeet avataan, skannataan vastaanottajan sähköpostiin. Kirje suljetaan ja kannetaan kotiin kaksi kertaa viikossa. Se on jo käytössä ollut siitä lähtien, kun minulla on ollut oma PC. Vanhaaan versioon ei ole enää saatavissa virustorjuntaa. Siinä on kuitenkin selkeämmät toiminnot kuin läppärivistassa. Roskaposti toimitetaan perille, mutta yhteydet hoitaa asioita eivät ole aina kunnossa. 
Minussa on kaikki lääkärikirjan sairaudet. Ainakin jokaisesta oireesta laskutetaan erikseen. Siinä minun rahallinen arvo yhteiskunnalle, joka on perinyt korotettua sairausvakuutusmaksua eläkeläisiltä. Vanhuus on tämän päivän päättäjien sairaus heidän viimeisinä päivinä. Heidän vakuutusturvaansako meidän pitää kartuttaa? Ovillemme kolkutetaan pian. Mikä on keräyksen kohderyhmä, muut kuin kukkaronvartijat ennakkosopimuksella. He eivät ole minun ystäviäni eivätkä edunvalvojiani. En ole solminut ennakkosopimusta kavaltamisesta, heidän pokka pettää ennemmin ja paljastavat itse itsensä. Poliisi kuulustelee vihdoinkin.

Ei kommentteja: