perjantai 26. helmikuuta 2010

Pyhä Mummo ja Työ Ukki

Asemani ydinperheessä on muuttumassa. Olen aina ollut ulkokuntalainen, kaukorakas, kaukomamma, kaukomummo. Ei ole vaaraa tukehtua läheisyyteen eikä jäätyä etäisyyteen. Kun lähellä on niin puskee, kun etäällä on niin ammuu. Tämän olen kokenut suvun, kunnan ja valtion taholta. Mitään näistä SWOT-analyysin uhkakuvista en voinut valita. Kaikissa elämänvaiheissa on elämännälkä ja uhat ottaneet yhteen.

Meidän Make sai mummolassa käytännön opetusta 1960-luvulla kuinka puhutella Ukkia pitäen häntä suvun arvostettuna päämiehenä. Se oli teitittelyä savolaisittain. Ukkia pitää puhutella kohteliaasti: Työ. Opetus meni perille. Kun Ukki seuraavan kerran tuli sisälle ulkotöistä, meidän Make tervehti iloisesti: Sieltä Työ Ukki tulloo. Minulle saman kohteliaan puhuttelumuodon vahvisti opiskelu vieraalla paikkakunnalla 8 vuotta ja saksankielen teitittelymuoto. Alku sille on lapsuudesssa, löytyi vieraasta kielestä ja käytettynä tähän päivään asti. Ja FAK. En voi sitä sanaa ääneen lausua. Meidän ydinperhe on saanut oikean opetuksen. Se on sitten oma asia, kuinka oppimaansa on soveltanut elämässään. Kuka huonommin, kuka paremmin maksaen oppirahoja.

Minusta tuli koiraveljesten rivissä ääripää silmällisenä puutolppana. Toisen ääripään täytti kuolleen sisaren perijä. Hän ei antanut sisarelle mitään arvoa, mutta perinnöstään hän pitää kiinni kynsin hampain. Hänellä on vielä otsaa antaa minulle ohjeita lähettämillään kirjeillä, kuinka hoidin vanhempani hautaan.


Verkkokirjoittajan talossa olen kaukana kaikesta. Juhlapyhiksi saan kohteliaan kutsun tulla viettämään juhlia maan päälle. Tunneperheeni on pitänyt minut hengissä vaikeina aikoina. Yhteisöllisyyskin on verkossa. Kuinka sitä edistäisin maan päällä, antaa Kuntaliiton virkamies, verottaja ja isoveli toimintaohjeita: Jätä kaikki, kun on niin paljon riitaa. Kuka riitelee ja on toista mieltä kanssani, piti todistaa YEA-Tutkinnolla. Kaikki on käynyt toteen. 4H-kerhoa en vielä ole pyytänyt näpertelemään elämän jatkumisen edellytyksiä Vihtaniemellä, jossa on eletty yli 100 vuotta. Tehty työtä ja elätetty suuri perhe. Lähdetty maailmalle ja tultu takaisin.
Mitä löydän sieltä? Siellä on sota, Tiekartta Länsirannalla. On tultu viihde - ja vapaa-aikaa jakajan käden kautta. Venäläiset sijoittajat ovat tulleet juurilleen, saihan Tuusniemi nimensä venäläisen (sotaherra) Duus'in mukaan, joka terveisissä Tuusniemeltä on mainittu ***sotilaskarkuriksi.  Hän oli asunut aikanaan Ritoniemessä. Joku sukulaistäti oli ollut palveluksessa ja oppinut venäjänkielen. En tunne oloani kotoiseksi, siksi tiettömän taipaleen takaa tieni on vienyt Suurlähetystön puutarhajuhliin seurakuntani viettäessä 150-vuotisjuhlaansa. Pyhä Mummolla on oma tiensä kulkea.

****Ovatkohan kaikki sijoittajina tulleet maineenpuhdistusmatkalle. Ainakin he ovat kunnalle tärkeämpiä kauttakulkijoina kuin alkuperäisten tulo jatkamaan siitä, mihin vanhemmat jäivät. 23.2.2014

Ei kommentteja: