Arkienkeli

Vuoden 2001 yhteisvastuu keräys alkoi kohdallani yllätyksellisesti. Istutaan johtokunnan kokouksessa. Puheenjohtaja on valjastanut meidät kaikki kerääjiksi tai lahjoittajiksi. Muovipussissa 10 pinssiä myytäväksi tai maksettavaksi. Näin on aina ollut. Kohteilta kerätään rahat palutettavaksi jollakin tavalla kohderyhmälle. Siitä ne rahastot karttuvat ja kukkaronvartijat käyttävät rahat omiin tarkoituksiinsa.

Valitsin silloin keräykseen liittyvän julisteen. Kaksi ugandalaista poikaa saippuoi toisiaan hymyhuulin. Meidän kohteesta oli nostettu esille hoidettavat; vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Minulle juliste oli silloin voimauttava ja tänään ajankohtainen. Otin sen tunneperheen jäseneksi. Lumi teki enkelin eteiseen ja pappikin sai kahvia juodakseen. Arkienkeli teki jäljen lumeen ja on kiitollinen siitä, että kädet kohosivat yli vaakatason, kun odottamaton kipukohtaus pakottaa hakemaan apua lääkäriltä. Pistos olkapäähän auttaa, että voin pukea vaatteet päälleni. Tässä on muistutus omaishoitajan jaksamisesta, johon meillä ei riitä edes ajatusta.

Turkiseläinten ja sikojen huonoon kohteluun syyllistetään omistajat. Vanhukset syyllistetään elämänsä ehtoopuolella, kun puhutaan huoltosuhteesta, joka ei tuota. Haitilaisten auttamiseksi on kehoitettu bisnesmiehiä hyötymään tilanteesta. Rahoittajat vain puuttuvat, kun jälleenrakentaminen ei suomalaisittain tapahdu nappikaupalla eikä lahjoitusroposilla. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero kuin miljonääri-isälläni ja Sarasvuolla.