perjantai 26. helmikuuta 2010

Pyhä Mummo ja Työ Ukki

Asemani ydinperheessä on muuttumassa. Olen aina ollut ulkokuntalainen, kaukorakas, kaukomamma, kaukomummo. Ei ole vaaraa tukehtua läheisyyteen eikä jäätyä etäisyyteen. Kun lähellä on niin puskee, kun etäällä on niin ammuu. Tämän olen kokenut suvun, kunnan ja valtion taholta. Mitään näistä SWOT-analyysin uhkakuvista en voinut valita. Kaikissa elämänvaiheissa on elämännälkä ja uhat ottaneet yhteen.

Meidän Make sai mummolassa käytännön opetusta 1960-luvulla kuinka puhutella Ukkia pitäen häntä suvun arvostettuna päämiehenä. Se oli teitittelyä savolaisittain. Ukkia pitää puhutella kohteliaasti: Työ. Opetus meni perille. Kun Ukki seuraavan kerran tuli sisälle ulkotöistä, meidän Make tervehti iloisesti: Sieltä Työ Ukki tulloo. Minulle saman kohteliaan puhuttelumuodon vahvisti opiskelu vieraalla paikkakunnalla 8 vuotta ja saksankielen teitittelymuoto. Alku sille on lapsuudesssa, löytyi vieraasta kielestä ja käytettynä tähän päivään asti. Ja FAK. En voi sitä sanaa ääneen lausua. Meidän ydinperhe on saanut oikean opetuksen. Se on sitten oma asia, kuinka oppimaansa on soveltanut elämässään. Kuka huonommin, kuka paremmin maksaen oppirahoja.

Minusta tuli koiraveljesten rivissä ääripää silmällisenä puutolppana. Toisen ääripään täytti kuolleen sisaren perijä. Hän ei antanut sisarelle mitään arvoa, mutta perinnöstään hän pitää kiinni kynsin hampain. Hänellä on vielä otsaa antaa minulle ohjeita lähettämillään kirjeillä, kuinka hoidin vanhempani hautaan.


Verkkokirjoittajan talossa olen kaukana kaikesta. Juhlapyhiksi saan kohteliaan kutsun tulla viettämään juhlia maan päälle. Tunneperheeni on pitänyt minut hengissä vaikeina aikoina. Yhteisöllisyyskin on verkossa. Kuinka sitä edistäisin maan päällä, antaa Kuntaliiton virkamies, verottaja ja isoveli toimintaohjeita: Jätä kaikki, kun on niin paljon riitaa. Kuka riitelee ja on toista mieltä kanssani, piti todistaa YEA-Tutkinnolla. Kaikki on käynyt toteen. 4H-kerhoa en vielä ole pyytänyt näpertelemään elämän jatkumisen edellytyksiä Vihtaniemellä, jossa on eletty yli 100 vuotta. Tehty työtä ja elätetty suuri perhe. Lähdetty maailmalle ja tultu takaisin.
Mitä löydän sieltä? Siellä on sota, Tiekartta Länsirannalla. On tultu viihde - ja vapaa-aikaa jakajan käden kautta. Venäläiset sijoittajat ovat tulleet juurilleen, saihan Tuusniemi nimensä venäläisen (sotaherra) Duus'in mukaan, joka terveisissä Tuusniemeltä on mainittu ***sotilaskarkuriksi.  Hän oli asunut aikanaan Ritoniemessä. Joku sukulaistäti oli ollut palveluksessa ja oppinut venäjänkielen. En tunne oloani kotoiseksi, siksi tiettömän taipaleen takaa tieni on vienyt Suurlähetystön puutarhajuhliin seurakuntani viettäessä 150-vuotisjuhlaansa. Pyhä Mummolla on oma tiensä kulkea.

****Ovatkohan kaikki sijoittajina tulleet maineenpuhdistusmatkalle. Ainakin he ovat kunnalle tärkeämpiä kauttakulkijoina kuin alkuperäisten tulo jatkamaan siitä, mihin vanhemmat jäivät. 23.2.2014

torstai 25. helmikuuta 2010

Kultalusikka suussa syntyneille

Lapsen syntymä on perheen asia, joka menee välikysymyskeskustelun aikana politiikan edelle. Varsinkin, kun keskustellaan Suomen lapsiköyhyydestä. On mahtavaa lukea lehdestä after ski - paastoon laskeutumisesta ja valmistautua seuraaviin eduskuntavaaleihin, kun köyhät ovat hätää kärsimässä. Valtio seuraa kirkkovuotta uskollisesti. Kun vaalit on käyty ja salkut jaettu, ryhdytään heti valmistautumaan uusiin vaaleihin unohtaen luottamustehtävään liittyvän vastuun.

Sotalapsena minulla ei ollut merkitystä muille kuin vanhemmilleni. Sain heiltä elämän 114 vuodeksi. Vielä ehdin kuulla Kataisen tyttären vastauksen isän käyttämästä isyyslomasta. 10 uutta käskyä keskusteltiin auki. Se antoi isälle voimaa tunnustaa lapsesta lähtien joutumisen huonoille teille ja vankilaan. Auton takapenkillä pojat kuuntelivat isän tunnustuksia. Tuli hetken hiljaisuus ja sitten palaute.
- Kuule, faija, en olisi ihan tuota uskonut.

Kun lapsen silmät suurenevat lautasenkokoiseksi hämmästyksestä, saa isätkin palautteen vanhemman vastuusta, kuinka käytti etuoikeuden omaksi hyväkseen. Eduskunta on oiva paikka toteuttaa isien pahoja tekoja kostoksi isyyslomasta omaishoitoon. Lomaltapaluuraha oli yksi porkkana palata työhön loman jälkeen. Eikä sairauslomalla poissa ollut vapaudu lapsenhoitovastuusta. Vähän isommat huolehtivat itsestään avainkaulalapsina.

Nuori mummo juoksi luokseni hädissään. 16-vuotias tytär oli saanut lapsen karhulle, jolle oli useampi nainen raskaana. Oli tammikuun pakkaset. 3-viikkoisen vauvan vaunut olivat tehobaarin edessä kadulla. Äiti oli poikennut katsomaan kantapöydän kavereita. Mummo otti vaunut mukaansa ja yritti estää sosiaalitanttojen avustuksella tapauksen toistumasta. Äidillä oli kuitenkin oikeus huolehtia lapsestaan ja äiti sai jatkaa lapsensa heitteillejättöä.

On se mahtavaa, kun tässä puolilamassa on isyyslomalla aikaa kutsua lehti-ilmoituksella after ski - tapahtumaan kumartamaan vastasyntynyttä. Kirkkovuosi kertoo toisen tarinan temppeliin viemisestä. Vanha Simeon sai pitää sylissään Jeesus-lasta. Hän sanoi: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä niin kuin olet luvannut." Tämä rituaali ei ollut ennustettu, olihan kyseessä tyttö eikä ollut uhriksi edes metsäkyyhkysen poikia. Onhan meitä sijaiskärsijöitä, että jollakin olisi lakisääteinen oikeus tehdä omaa politiikkaa lapsen kustannuksella.


Ennustukset alkavat käydä toteen rauhanruhtinaasta lähtien, kun edetään kirkkovuotta pääsiäiseen. Itse olen puoleni valinnut ryöväriksi leimattuna, ristin oikealla puolella...., kun minusta ei mitään tullut enkä mitään ollut. Olinhan 64 v ja itseni ja perheeni elättänyt työllä, joka ei kerryttänyt työhistoriaa. Tutustuin kutsuttuna kerran eduskunnan istuntosaliin. Minua ahdisti kuin Loviisan ydinvoimalassa. Onhan se sellainen hiidenkirnu, jonne kaikki haluavat. En vain ymmärrä, mitä tekemään. Kun en ole saanut vastausta siihenkään, mitä minä olen jättänyt tekemättä.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Eläinten karnevaalit tavarasirkuksessa

Poikkesin eilen tavarasirkuksessa ja ajattelin, mitähän tästä seuraa. Kirsi Virtasesta on tullut entisen elämäni tulkki, kuinka kaikki tapahtui Afrikassa. Suomen kielellä sitä ei voi tarkasti kuvata meidän suomalaisten omakohtaisena kokemuksena;
ei ole enää omistajan oikeutta omaisuuteen. Maksettu työhuone on otettavissa sijoittajien käyttöön, jos ei painostuksella niin uhkaamalla välimiesoikeuden viimeisellä tuomiolla. Ryöstäjät saavat sen ilmaiseksi.
Eläkkeelle pääset 63 v menettämättä maksamastasi eläkkeestä varhennusvähennystä sitten kun käsittelijät ehtivät käsittelemään. Heitä on liian vähän.
Suomi sodassa johtajien päänvaiva oli, kun pompannapitkin oli ammuttu taivaan tuuliin ja miehetkin olivat loppumassa. "Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi", kertoi isäni viimeisistä ylhäältä kuulemistaan huokauksista.

Nyt on meitä liian paljon elätettäväksi. Vika on ylimmän johdon epäpätevyydessä koulutuksen ja työhistorian suhteen. Työttömiä on yhtä paljon kuin KKN:n lukijamäärä vuodessa. Itse olen Tuhkimona tavaroineni taloyhtiön kaatopaikkajätelaatikossa. Joku kyllästyi minuun ja pieniin ansioihini. Pakkasi kaikki minulle kuuluvat tavarat henkilötietoineen kauaksi omasta osoitteesta kierrätykseen.
Jäljenhävittäjä ei tehnyt huonoa ratkaisua, olihan runollisen roskiksen lehtikeräyslaatikko saanut kunnian olla vaalirahaksi lainattujen velkojen roskapankki. SAK on maksanut velat, kun kansanedustaja on lähdössä seuraavalle kaudelle.
Olen helpottunut omasta osuudesta äänestää yhdellä ilmaisella äänellä hyväntuulista asioidenhoitajaa, joka on palkittu saavutuksistaan kunniamerkillä. Hän lähtee vielä mukaan. Nyt en enää paina hierontaseteliä kiitokseksi äänestäjälle annetusta äänestä. Vaalit käydään annetuilla ei ostetuilla äänillä.

Hierontaseteli on saanut uuden kohteen syöpälasten hyväksi. Joka päivä tulee esille rahastoja ja säätiöitä, joiden rahoilla kammetaan koko hyvinvointi kuin saastunut sikalauma rotkooon. Pahat henget jatkavat punkkeina meidän tuhoamistamme. Selvisin 1990-luvun lamasta. Tämä aika on huonompi, kun ei tunneta punkinpuremalle hoitokeinoa eikä kaksilahkeisten poliitikkomörköjen uhkakuvia. Politiikan vetovoima on loppunut. Pieni joukko riittäisi meidän asioita hoitamaan kuntoon.
Löytyykö uurnilla äänestettäviä ehdokkaita? Minun yhdelle äänelle löytyy kohde, joka on kuin äänestäisin itseäni. En enää äänestä ferrarinpunaisena puoluetta, vaan ehdokasta. Näin yksinkertaista se on. Tähän kirjoitukseen antoi aiheen Kirsi Virtanen kuvatessaan Afrikan olojen kehittymistä rotusorron jälkeen. Näin on olot Suomessa ja Afrikassa. Kummassako paremmin? Miksi Afrikan tähti on samea?

tiistai 23. helmikuuta 2010

Mokoma ulkomaalainen

Otsikon lausahduksen kuulin käsipuolesta talutetun pidätetyn suusta. Hercule Poirot ratkaisi rikoksen.
Yhtä yllättynyt olin lääkärikäyntien viimeisistä käänteistä. Ulkomaalainen ei pettänyt minua eikä myöskään ihan suomalainen erikoislääkäri tarkastuskäynnillä yksityisellä puolella. Ulkomaalainen oli tullut toisiin aatoksiin lähettäessään minut eteenpäin tutkimuksiin. Jos kutsua ei kuulu, sen päätöksen on tehnyt asiantuntijalääkäri: Ei aihetta enempää tutkia.

Mutta erikoislääkärin lähetteestä tulee kutsu. Se on varma, hän lupasi. Pähkäilen Sitran osuutta terveyspalvelujen yksityistämiseen. Ulkomaalainen hoiti tavallaan ja jo siitä tuli parempi mieli, jota hän lupasi muutaman viikon kuluttua ilman mielialalääkettä. Poistuin vastaanotolta keventyneenä.

Kotikadun Martille perustan Faniklubin. Muistan käsinkirjoitettuja osoitteita kirjeissä yli 50 vuotta sitten. Kirjanpitäjän pieni käsiala herätti hilpeyttä Kotipolulla, josta u:n viivat joku tulkitsi ee:ksi. Kotipolku muuttui muotoon Kotipolkee. Nyt polkee vain kusti tuoden mainoksia eikä enää nimellä varustettuja kirjeitä. Maailmassa monta on ihmeellisä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Vaikka Martti Mäkimaan rooli on käsikirjoitettu, Martti on minun idoli. Valepappi Tuija toivotti herran siunausta ivallisesti nauraen ja paljasti kuinka tosissaan hän oli siunatessaan. Se kertoo kaiken, kuinka tosia ovat asenteemme kirkkoa ja valtiota kohtaan.

torstai 18. helmikuuta 2010

Störungen in der Lust zu leben

Kadonnut elämänilo on löytynyt vuodenaikojen vaihtuessa. Muistutuksen elämän katoamisesta antaa veroilmoitus ja tieyksikkömaksut. Soitan verotoimistoon ja saan asioista vastaavalta verovirkailijalta kehoituksen: Myy koko paska, sillä siitä pääset eroon. Ei tarvitse pähkäillä Kataisen pahalta haisevan perinnön uudelleen arvottamista. Myyminen sijoittajille olisi kunnan mieleen. Mutta kuinka käy koko Suomen tulevaisuuden itsenäisenä kansakuntana?

Jos Vihtaniemellä on kauan kärsitty vilua ja nälkää, sitä on koettu meidän jokaisen historiassa. Kotirannan koivut löydän Mikkelin tienoilta. Ovat umpijäässä siellä ja täällä. Verotoimistossa on järki jäässä kesät talvet. Lueskelen muissa kunnissa vanhojen rakennuspaikkojen pihapiirin säilyttämistä. Verottaja ei voi vaatia vanhaa rakennuskantaa purkamaan. Onpa uuden rakentamismahdollisuus olemassa. Kuusniemellä toteutetaan käsikirjoittaja Luoman salakähmäistä toimintaa. Liekö selkäytimessä geenivirhe vai syyllistyvätkö virkamiehet Luoman plagiointiin. Alkuperäisasukkaana en hätkähdä kumpaakaan. Vapaa on vain umpihanki.
On aika luopua minuun maalatuista pilkuista kärpässienen tai pistepirkon eduksi. Täplitettynä jatkan matkaa takaperin täplärapuna ja odotan uusia ihmisiä päättämään meidän asioista. Presidentillä ja minulla on sama kohtalo. Meihin pitäisi soveltaa tulevaa perustuslakia kahden lautasen kattauksessa. Kohdallani laillinen toimitus muistutti joukkoraiskauskohtausta nuoresta insinööristä tuomarina julkeaan uskottuunmieheen ja miestä en löytänyt ulosottomiehestä kuin toiminimessä. Sanasta miestä, sarvesta härkää tai päinvastoin sarvesta miestä ja sanasta härkää. Ja FAK.
Kielarin vaihtajat ovat luonnossa isoleukaluikeronaaraita. Mestari, levollisia ovat hetket, jotka menetän kuin maljakkoon kukkia asetellen. Pidän lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. Ympäröivä maailma puistattaa minua.

Arkienkeli

Vuoden 2001 yhteisvastuu keräys alkoi kohdallani yllätyksellisesti. Istutaan johtokunnan kokouksessa. Puheenjohtaja on valjastanut meidät kaikki kerääjiksi tai lahjoittajiksi. Muovipussissa 10 pinssiä myytäväksi tai maksettavaksi. Näin on aina ollut. Kohteilta kerätään rahat palutettavaksi jollakin tavalla kohderyhmälle. Siitä ne rahastot karttuvat ja kukkaronvartijat käyttävät rahat omiin tarkoituksiinsa.

Valitsin silloin keräykseen liittyvän julisteen. Kaksi ugandalaista poikaa saippuoi toisiaan hymyhuulin. Meidän kohteesta oli nostettu esille hoidettavat; vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Minulle juliste oli silloin voimauttava ja tänään ajankohtainen. Otin sen tunneperheen jäseneksi. Lumi teki enkelin eteiseen ja pappikin sai kahvia juodakseen. Arkienkeli teki jäljen lumeen ja on kiitollinen siitä, että kädet kohosivat yli vaakatason, kun odottamaton kipukohtaus pakottaa hakemaan apua lääkäriltä. Pistos olkapäähän auttaa, että voin pukea vaatteet päälleni. Tässä on muistutus omaishoitajan jaksamisesta, johon meillä ei riitä edes ajatusta.

Turkiseläinten ja sikojen huonoon kohteluun syyllistetään omistajat. Vanhukset syyllistetään elämänsä ehtoopuolella, kun puhutaan huoltosuhteesta, joka ei tuota. Haitilaisten auttamiseksi on kehoitettu bisnesmiehiä hyötymään tilanteesta. Rahoittajat vain puuttuvat, kun jälleenrakentaminen ei suomalaisittain tapahdu nappikaupalla eikä lahjoitusroposilla. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero kuin miljonääri-isälläni ja Sarasvuolla.

Siipien havinaa

 

Elämä on ihanaa,,,,,,

kun sen oikein oivaltaa ja lentää siivin valkein niin kuin joutsen. Miksi lääkäri on vasemmistolainen? Hänhän voisi olla omistamisella mitattuna porvari. Näin vain on, onneksi. Radiopsykiatrini on ollut saman puulaakin poikia.

Siivet korkealla

 

Juuret syvällä

 

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

SAK

Palkansaajilla on kohtalonhetket käsillä. Vuosia sitten poliitikot olivat hätää kärsimässä vahvan SAK:n pyörityksessä. Se tuntui käyttävän ylintä valtiovaltaa. Palkanmaksajat kostivat viemällä työpaikat halvan työvoiman maihin, joista Kiina oli lapsityövoiman luvattu maa.
Pääministerikin tärisee, jos nyt ryhdytään lakkoon, on se tahallista orastavan elpymisen jarruttamista. Ehtiihän tuota elpyä myöhemminkin. Urbaania sanakirjaa käyttääkseni lausun FAK. Sitä se on minulle vaalirahoittajana ja maksullisten äänien varmistajana. Ihalaisen pelasti eläkeikä ja Lylylle toivotan luotsaajana lykkyä tykö. Seurauksia Suomi-neito odottaa sydän syrjällään.

maanantai 8. helmikuuta 2010

1800-luvulta tulla jokskuks tähän päivään

Sain tuliaisiksi ruotsalaiselta antiikkikirpikseltä hankitut kirjankannet käsityönä nahkasta valmistettuna. Suomalaista pakotusta ovat laihat leijonat. Nehän ovat meidän valtiollinen tunnus yksin tai yhdessä. Saatesanat sisällä kannustavat kirjoittamaan omaa tarinaa. Kuvausta varten on kaivettava esille rekvisiittaa naftaliinista. Muistot on kuin valokuvat. Niitä voi katsoa aina uudelleen. Valokuvien avulla on hauska täydentää elämän palapeliä. Yhden filmirullan kuvat kertovat ajasta järjestyksessä. Oltiin silloin siellä ja sitten mentiin sinne. Näinhän keikkalaiset kertovat kiireitään. Ovatpa sitten parhaat aikansa eläneet laulusolisteina tai hmmmm... ennustuksissa odotettuna rauhanruhtinaana.
Kun tunteista ei mainita sanaakaan, muistuttavat suuret sanat kiireestä tyhjän tynnyrin kolinalta. Ja nehän kolisevat koviten.
Kuvan harmaa alue kätkee sisälleen monta tarinaa. Senkin pienen hipaisun, josta runoilija saa melkoisen maanjäristyksen. "Kuinka hellästi minua kosketit ja kuitenkin kaikki minussa järkkyi." Tai pienen tytön kyynelsilmät laulaessaan lastenvirttä; siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. Ihmisessä on kaikki sateenkaarenvärit tunnetilojen mukaan. Sinfonian soidessa voi koko männikkö kukkia sinisenä.
Lainsäädännöllä pyritään kaikki asiat tekemään hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi kapulakieleksi, jota kukaan ei ymmärrä vielä toisen valituskierroksen jälkeenkään.

Voimauttava valokuva

Mitä se lounatuuli itkee? Kysyin sitä viime vuosituhannella itseltäni ja vielä useammin viivasuoriltasuilta ympäristössä. Tänään hymiöt kaivetaan esille ilmaisemaan senhetkistä tunnetilaa. Vielä surkeammalta näyttää suunilme kaksikymmentä yli kahdeksan. Antarktisissa kuvausolosuhteissa otettua kuvaa kurssin vanhimmasta katson voimautuen. Kymmenen vuotta sitten en tunnistanut naista tavaratalon suuresta sisustuspeilistä. Kuka on tuo tuikeailmeinen nainen tutussa takissa? Piti kelata vähän aikaa, missä olin nähnyt hänet viimeksi.

Puhdistusta lukiessa samaistuin Sofi Oksaseen. Ajattelin hankkia hänelle ominaisen tukan vai onko se näyttävä hattu ja täyteläiset huulet. Ehkä tarinani muistuttaa enemmän kirjan naisia kuin kirjailijaa, joten tyydyn osaani olla minä. Pakkasesta olisi voinut seurata siniset huulet. Ilman meikkiä huulet ovat kuitenkin lämpimät kaarineen. Se johtuu kuvaustaustan portaista ja pylväistä. Näin nämä pylväät näkemättä Roomaa. Kuollut olen jo maailmasta ja etääntynyt itsestäni. Olen hakeutunut hyväksyvään ympäristöön ja minut on toivotettu tervetulleeksi omana itsenä.

Köyhässä kaupungissa en ole tuntenut lämpöä ihmisten välillä. On vain ollut avunhuutoa, kun maata on käyty poliittisilla voimilla hallitsemaan. Osoitteita on ollut EU:n katutyöhön, vanhustyön keskusliittoon, muinaismummojen muistelupiiriin ja ammattikorkean järjestämään lievästi dementoituneiden päivätoimintaan. Eihän sitä vielä tiedä, mikä päivä ovat noutajat ovella tarvitessaan 7-kymppisen poliittiseksi EU:n rahoituskohteeksi. Kaikessa ollaan alkutekijöissä, kun ei kunnioiteta vanhaa perinnettä elämäntehtävässä. Ristiin rastiin kanan lailla ryntää ken on mieltä vailla. Ja mistäpä sitä mieltä otetaan, jos ymmärrystä puuttuu. Saduissa paha sai aina palkkansa. Nyt rangaistaan hyväntekijöitä.

Antiikkikannet

Kun lehdet loppuu ja kannet jää, niin kannessa säilyy muisto tää. Värssyn olen lukenut jostakin tyttöjen kiiltokuvavihkosta. Ketään ihmistä en muista hymiöluettelosta otetusta merkkikielestä. Kaikki kirjoitusalustat eivät niitä edes julkaise hymynaamoina vaan jotakin :) -välimerkkejä, joiden tulkitsemiseen tarvitsisin käydä hymiökurssin. Ehkä se olisi yhtä tarpeellinen kuin viittomakielen aakkosviittomet katsottuna muistilappusesta.

Ikääntymisen myötä palataan sanoissa tunneäidinkieleen. Minäkin puhun sujuvasti savvoo, hiljoo ja kovvoo. Pitää tuntea ihminen hyvin, jos hänen sanontansa olisi tulkittava useammalla eritavalla. Radipopsykiatrini mukaan se tekee meidät hulluiksi, jos sanat ja kehonkieli eivät vastaa toisiaan. Olen ihastunut puheeseen, jossa naama punaisena ei huudeta nöyryydestä toista ihmistä kohtaan.
Eläinmaailmassa se on pelottelunkieltä, vaihtaa väriä, pullistella ulokkeitaan tai levitellä leukaperiä. Sen osaavat isoleukaluikerot omassa elementissään meressä tai makeassa vedessä, joita järviksi on sanottu.
Tyrvään kirkon maalauksessa on liikerata, joka on kyyhkysen siiven iskun hennosti lehahtava pyörre. Maalauksessa ja runossa taiteilijat ilmaisevat saman omalla tavallaan. Sitä tavoittelin omilla särkyneillä siivillä; kädet kohotettuna ylös, kierto sisäkautta ulos, sormien ravistelua ilmavirran synnyttämiseksi. Kukaan ei osannut sitä tallentaa missään muodossa. Nyt liike ei edes onnistu, kun ikäepidemia on iskenyt luihin ja jänteisiin. Eikä sitä ole vain minulla vaan monella muulla lähellä ja kaukana. Luonnollisella hengityksellä saan kuitenkin verenkierron lisääntymään ja voin nauttia värikylvyistä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Sinkkuperhe jouluna 2000

Kissa on nostettu pöydälle muistuttamaan, mitä "Mansikkapaikka" -unelmasta on jäljellä. Kotihaltija tietää, mitä on edessä. Minua on kuljetettu kaivon kautta ja myyty Kauniille ja Rohkeille, joita Syntisenlaulunmaassa kutsutaan sijoittajiksi.

Eihän Joosefkaan tiennyt, mitä kohtaisi matkallaan joutuessaan ihmiskaupanuhriksi veljien tehdessä diilin kiertävien kauppiaitten kanssa.
Joosef näki unta seitsemästä lihavasta vuodesta ja sen jälkeen tulevista laihoista vuosista. Hoviherran vaimon viettely-yrityksen torjunta kääntyi Joosefia vastaan. Samoin omaishoitajat ja läheiset -yhdistyksestä tuli tukeasaavien omaishoitajien sisäpiiri. Vain 10% kaikista omaishoitajista kuuluu tuen piiriin. Loput selviävät zu Hause Pflegen tehtävästään bisnesenkeleinä. Sijoittavat kaikki rahansa omaishoitoon ja säästävät yhteiskunnan olemattomia rahoja.

Tarinani alkoi kunnallisella kotihoidontuella. Kävin läpi edellisen laman ja pankkikriisin. Lakisääteinen eläkekertymä oli vaarassa hukkua kokonaan Kansan-konkurssissa. Isästäni tuli miljonääri kuoltuansa. Kaikki sukuun kuuluvat saivat osansa minun pelastamana. Tuli nopea Nokia-buumi ja kohta sen jälkeen ollaan uudessa puolilamassa. Se heilauttaa erikoisesti työttömiä nuoria ja eläkeläisvanhuksia.
Saksalaisetkin nauravat meidän poliitikkojen toilailuille hyssyteltyään sitä ennen Hitlerille. Tätä keskustelua käytiin Kuumalla linjalla Tsernobylin pamahtamisen jälkeen. SAK:n tuella valitut edustajat eivät asetu enää ehdolle lukuunottamatta erästä, jonka pää oli irtipoikki ja suomalaisella erikoishoidolla kokoonkursittuna hänestä tuli kansanedustaja. Ei tarvitse kantaa huolta vaalirahaveloista, kyllä SAK ne maksaa. Hän on oikea naamioitunut edustaja. Ottaa kantaa epäkohtien puolesta ja vastaan: Ei maha mittää, kun on luotu sellaiset pelisäännöt pankkiasioissa ja pikavipeissä. Näin toimitaan köyhässä kaupungissa.

Jouluna 2000: "Nukutko sinä?"

"En, minä vähän lepään." Kuvat kertovat tosiasiat, kuinka väsynyt olin 54:stä omaishoitajan työvuodesta. Sanallisesti en tullut ymmärretyksi, vaan jokainen asiasta tietävä tunsi minun tallaavan kipeästi liian pieniin kenkiin survottuja liikavarpaitaan.
Opettelin nukkumaan sängyssä. Yöllinen puhuttelija herätti aikaisin aamulla. Siitä syntyi SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu papin, lääkärin ja Raamatun teksteillä. On totta tänä päivänä. Voimauttava valokuva - menetelmä avasi silmäni näkemään itseni hyväksyttynä.

Tämän aamun aikainen herätys toi sisarukset lähelle. Vanhempiemme tasavertainen kohtelu tuottaa tuloksen. Välillämme on veljeyden tuomaa vapautta ja tasa-arvoa. Jokaisen kohdalla on puhutteleva valokuva. Olen päässyt irti uskonnollisesta hapatuksesta katsottuani Voimalassa kartanolaisuudesta karanneen Kauppaneuvoksen tarinan.
Omassa elämässä sain muistutuksen Sisarelta, joka oli pitänyt minua hengissä sokerivedellä, kun vanhemmat olivat viemässä verenmyrkytykseen ja tulirokkoon sairastunutta isosiskoa epidemiasairaalaan. Sisko viipyi siellä niin kauan, että vierasti kotiin tultuaan. Tästä ruokkimisesta minun pitäisi olla kiitollisuudenvelassa Sisarelle ja pitää tyhjilleen jäänyttä lapsuuskotia kesämökkinä palveluineen hänen tulla maalle kuin silloin ennen.

Kateus ja mielensairaus on minulle vierasta. Viimeisen hajuraon vetäisin välillemme, kun hän kertoi riidastaan kälynsä kanssa. Olin kuullut kärhämän toistakin osapuolta. Sisar sanoo pontevasti: Kyllä minäkin osaan puoleltani ilkeä olla. Keskeytin hänen puheensa: Te kaksi vahvaa naista olette riidoissa. Tiedän kummankin version tapahtumasta enkä halua kuulla yhtään enempää. Välillemme tulee pitkä hiljaisuus. Samaa voin sanoa nuorelle poliitikolle, kun hän kertoo osaavansa antaa takaisin arvostelijoilleen. Katson vain kuvaa uudella tavalla: Voitit rantatyttöskaban ja minä sain satasella muiston elävän, olet siinä alasti ja nätisti. Mietipä sitä, miten sinä toivoisit sinua katsottavan ja mitenkä sinua katsotaan. Freemankin tavallaan lennettyään yli käenpesän.

Joulun 1990 jälkeen

"Minä tulen" toteuttamaan neljättä ukkaasia: Kunnioeta issees ja äetiäs. Omalta osaltani kunnioitus säilyi viimeiseen asti, mutta sukuun kuulumattomat olivat aikaansa edellä ja vaativat tottelevaisuutta kuin neljänneen ukkaasin selitysosassa esivallan tottelemista. Olen kiitollinen kuvaajalle, että aika oli itkua, parkua jatkuvaa, olet maamme armahin Suomenmaa.

Luoja on sottaellut asiat niin, jotta jokkaesella on isä ja äet. Toesilla ne on vihmerämmät, toesilla rouvimmat, mutta yhtä kaekki vanahempiansa pittää koettoo arvostoo ja kunnioettoo. Ja vanahempiin pittää koettoo huolehtia penskestaan parraasa mukkaan ja olla vastuussa siitä, että lapsella on tuki ja turva. Aena se toesesa värtieroominen ei oo kumpasellekaa' heleppoo, mutta pittää ies yrittee. Ja sama se on kasvattivanahempiin ja lapsiin kanssa.
Vanahempiaasa ei voe valita, eikä sen puoleen lapsijaankaan. Eikä vanahemmat herkii olemasta vanahempia ja lapset lapsia, vaekkoesivat minkälaesia hyvvääsä. Sen tähen oes tärkeetä, että ei lopullisesti tekis toenen toeselleen semmosta koeruuttaa, jota ei voes anteeks antoo.

Tämä käsky muistuttaa meitä siitäe, että meillä on muitae piäsnuatikoeta kun vanahemmat. Yhteiskunnalla on omat vallanpitäjäsä ja niihen toemena on pittee tätä muata ies jonniillaesessa mirnaassa. Niin kaavuan kun ne oekpelillä hoetaa toemesa, niitä on vauan toteltava. Vuan jos näätästää siltä, että oekeus myteröetyy, sillon pittää panna kivet kuppiin ja nousta vastaan ja aenae iäneen ihmetellä viäryyksiä. Pahantekkoon ei tarvihe männä mukkaan. Ja sitä varten on Luoja antanna immeiselle jären, jotta sitä voes tarpeen tulle käättee näessäe asijoessa.

Aataminaikuinen miehen malli

"Sinä näet monenmittaista", oli vanhan miehen tervehdys tullessaan hierontaan uuteen palvelutaloon kaupungin tarjoamalla 10% eläkeläisalennuksella minun tekemästä työstä. Tervehdys oli minulle yllättävä, enhän ollut millään tavalla ilmoittanut olevani minkään mittari. Sitä mittaustyötä tehdään laboratorioissa ja fysikaalisessa hoidossa, jos on tieteellisen tutkimuksen tai hoidon kohde. "How do you do" -vastaus oli tervehdykseen: "Näkemäni on vain karvatupsuja, jos jotakin on sattunut vilahtamaan."
Minulla on miehenmalli mielessä. Kaikki työhöni kohdistuvat epäilyt ovat oire seksuaalisesta sairaudesta. Nuoret miehet ovat olleet ihanneasiakkaita tietäessään mittansa ja mallinsa. Kirkko teki seksuaalisuudesta synnin ja siksi siinä on kielletyn hedelmän maku. Kirkolla on tehtävä oikaista niin mieheen kuin naiseenkin kohdistuvat ennakkoluulot.

Voimalassa puhutaan kartanolaisuudesta ja siitä minäkin kuulin lapsesta lähtien hurahtaneen seurakuntasisaren taholta. Uskonnolliset lahkot olivat voimissaan sodan jälkeen. Vasta keskusteluohjelmista olen kuullut näistä orgioista. Alttarisiunaukseksi voin sanoa kokemusta arvaamattoman asiakkaan kanssa.
Yöllisten häiriösoittojen jatkuessa pidin tauon iltavastaanotossa jäädessäni yksin suureen käsityöläistentaloon. Soittajille lupasin pyytää poliisilta seurannan paljastaakseni yölliset häiriköt. Soitot loppuivat ja tilanne rauhoittui.

Ensimmäinen klo 18. - miesasiakas oli pelottava ulkomuodoltaan nahkatukkineen. Hän kertoi olevansa juoppouden takia mielialalääkitykseksellä. Hän oli keksinyt ryhtyä uskonkonsultiksi käännyttämään naisia kahdenkeskisissä tilanteissa. Jatkoin hierontaa sydänpysähdyksissä odottaen mitä seuraavaksi. Hieroin häntä kädestä, kun hän nousi seisomaan. Hän antoi minulle synninpäästön pitäen toista kättänsä pääni päällä. Noudatin hierontajärjestystä hänen puhuessa kutsumuksestaan. Lopuksi hän ehdotti, kuinka hyvä tilaisuus minulla olisi käännyttää asiakkaita.

Olen noudattanut asiakkaitten suhteen mielipiteenvapautta. Samaa en voi sanoa asiakkaitten minuun kohdistuneesta arviosta. Jopa siitä joku ehti moittimaan, kun ei saanut minua puhelimella kiinni työaikana. Maksavan asiakkaan aikaa en koskaan käyttänyt kuuntelemalla puhelimessa sattumalta soittaneen sairauskertomuksia tai muita huolia.
Ajanvaraukset hoidin kotona aamupäivisin tai illalla työn jälkeen. Kun en jatka poliittisesti kaavailtua työuraa yrittäjänä, voin noudattaa amerikkalaista hatutusta. 7-kymppisenäkin voin tehdä työtä, kun tuotteesta en ole luopunut.
Lainsäädäntö tekee myyräntyötä antaessaan mahdollisuuden rasistisiin mielipiteisiin elinikäisessä elämässä - oppimisessa - vanhenemisessa (ikä 64 v ehdoton) - yrittämisessä (ei kerrytä työhistoriaa). Vastuuseen on saatava matkasaarnaaja, joka ei ehdi rauhantöiltään näkemään, mitä hänen puumerkkinsä vaikuttaa. Tai annan hänelle vanhan miehen toiveen kyvyn menettämisen pelossa: Haluan tehdä monta naista onnelliseksi.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Aatamista kaikki alkoi. Valinnanvara oli niukanlainen, kun näki Eevansa. Meidän miehillä on runsauden pula kuten musta lääkäri sanoi. Ei tiedä, kenet ottaisi ainoaksi, kun on niin paljon kauniita naisia. Nyt on ottajan markkinat, kun naiset ovat enemmistönä kaikkialla. Pitää lentää kukasta kukkaan. Kuvaa katsellessa kaikki osa-alueet OK antavat miehelle terveen paperit. Elämä on elämäntehtävämme lupaa Pfizer lääkäreinen.