keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Valokuvaajat, varaanit, vesipuhveli

Vesipuhveli on reviirillään, johon kuuluu ruokaa ja lätäkkö. Varaanit ovat haistaneet lähipäivien aterian. Nuo suuret liskot ovat totta vielä tänä päivänä. Varaani lähestyy kaksihaaraista kieltä lipoen vesipuhvelia. Se yrittää väistää pakenemalla tai potkuilla. Varaani pääsee kuitenkin puremaan. Vesipuhveli sairastuu puraisun myrkyn aiheuttamaan tulehdustilaan. Kestää päiviä vesipuhvelin tietäessä kuoleman olevan lähellä.
Valokuvaajat ovat pakalla samaan aikaan varaanien kanssa. He eivät puutu luonnon järjestykseen kenenkään puolelle ketään vastaan. Viimein vesipuhveli antaa periksi, kellahtaa kyljelleen lätäkköönsä. Suuret varaanit tekevät selvän raadosta seuraavaan päivään mennessä. Näin luonto toimii. Vesipuhvelilla ei ole mahdollisuutta selvitä varaanien hyökkäyksestä.

Meillä ihmisillä ei taida olla sen enempää vaihtoehtoja poliittisten päätösten edessä. Yksittäistapaus käyttäessään myrkkyjä hoitotyössä joutuu käräjille vastaamaan teoistaan. Onko kaikki päätökset vietävä valituskierrokselle saadakseen oikeutta? Valittajasta saadaan maksaja, kun politiikka palaa lähihistoriaan, ettei kaikilla ihmisillä ole samoja oikeuksia. Oppi on otettu varaaneilta; oikeus syödä petona toinen eläin. Minulla ei ole enää muuta kuin valokuvaajan rooli epävirallisessa organisaatiossa. Valokuvat ovat tunnetta täynnä.

Tunneperhettä kootessani telepatia pelasi. Pitkiin aikoihin ei puhelin ole soinut niin monta kertaa kuin eilen. On puuttuvia valokuvia ja olisiko se edes mahdollista. Nähdä metsän kukkivan Sibeliuksen 6. sinfonian soidessa. Saarikoski raotti vähän luomia päästessään julisteena seinälleni. Vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. On aivan totta, kun lämmin olo siirtyy ihmiseltä ihmiselle tai kylmä karsii selkäpiitä. Leivättömän pöydän ääressä mässäillään tekotavoilla ja vielä Pohjolan poliisi haluaa kertoa rikoksista markkinoimassaan kirjassa.
- Kiitos ei, niitä rikoksia ei koskaan olisi pitänyt tapahtua enkä halua ostaa kirjaa lukeakseni niistä. Yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä tulvillaan. Onhan tuo tullut kynnetyksi kyinen pelto sijoittajien ottaessa osansa kuin varaani.

Ei kommentteja: