Jumala parantajista. Omaishoitaja paras hoitajista. Poliitikko on kuitenkin sotkenut tämän järjestyksen säätämällä lakeja muka vesien suojelemiseksi. Sama poliitikko priorisoi lääkärit parantajiksi. Kaikkein rankin poliittinen päätös on puuttua perheeseen. Lapsen paras paikka on koti. Poliitikot ovat kuitenkin päättäneet toisin muuttaa huostaanottoina lapsen tulevaisuutta. Minulla on vain subjektiiviset kokemukseni ydinperheestä. Neljä vanhinta olemme sotalapsia. Jos isästä olisi tullut sotasankari, olisimme olleet vain me neljä. Isästä tuli kuitenkin sotaveteraani, kun hän palasi kotiin. Sisaruksista neljä on syntynyt sodan jälkeen. Meille neljälle kuitenkin muodostui erilainen kodin merkitys kuin neljälle nuoremmalle.
13-lapsisen perheen lapset eivät oppineet tuntemaan toisiaan, kun osa lapsista oli lähetetty Ruotsiin. Sama sotalapsitrauma on meillä sotalapsilla kotona, olihan isä vaadittu lähtemään sinne jonnekin maata puolustamaan tai suur-Suomea valloittamaan. Meillä on kuitenkin ollut koti, johon olemme aina palanneet maailmalta.
Minulla oli kiire koota YEAT:n näyttökansio kesällä 2006 sukupolvenvaihdoksen luopujana. Keräsin siihen SWOT-analyysin otsikot: Vahvuuteni - Heikkouteni - Mahdollisuudet - Uhat. Olin oppinut verkkokirjoitustaidon voidakseni osallistua koulutukseen verkossa. Kaikki oli alkutekijöissään. Taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen. Tästä se sotatila alkoi ja jatkuu tänä päivänä. Yhteiskunnassa on tarkoituksenmukaista pitää yllä epävarmuutta ja pelkoa.
On tullut uusi ideologia, markkinatalous ja julma jumala, joka vaatii lähtemään opintomatkalle kiinalaiseen helvettiin. Jos takana ei olisi ollut omaishoitoaikaa kokemuksena, en tietäisi, missä mennään. Öllin isän oppivuodet oli käytävä läpi. Olihan Öllin isä ollut ison talon poika, jonka isä kuoli ja äiti jäi pyörittämään sen ajan mahtavaa manttaalia. Äiti meni naimisiin Ilmarin kanssa, joka peri emännän kuoltua parhaimmat maat rantoineen. Talo jäi korkealle mäelle. Venepaikka Risussa oli ainoa yhteys järvelle. Isä, äiti ja täti osallistuivat talon töihin. Öllin isä käytti heistä vielä nimitystä renki ja piikalikka, kun olivat huolehtineet perheistään ja palanneet kirkonkylään lähelle palveluja. Hän uskoi piikuuden perinnölliseksi minun kohdallani. Puolustauduin.
- Jos vanhempani olivat teillä piikana ja renkinä, niin minä en ole sinun piikasi. Minulla on ammatti ja työlläni on hintansa. "Sinä olet suureen tottunut maailmalla", johon en vastannut mitään. Öllin isä olisi ollut tuomassa havuseppelettä haudalle isäni kuoltua.
6.2.2000 päättyi perhettämme koskeva neljääs ukkaasi isän ja äidin kunnioittamisesta. Tilalle tulevat toiset toteltavat, sisarukset aviopuolisoittensa kautta, kunta kuntalaisineen ja valtio esivaltana omine lakeineen, edunvalvojineen ja kukkaronvartijoineen. Miksi kiirehdin näyttökansion valmistumista? Jos olisin uppoutunut menneeseen, olisi se vienyt mukaan tutkimaan, kuinka olimme selviytyneet vallanvaihtopäivään 6.2.2000.
Olen oppinut tuntemaan tämän maan tavat, olen jakanut perinnön kaikkien osallisten kanssa verottajasta maanmittaustoimiston kautta sijoittajiin. Nyt on sijottajan markkinat, vai onko? Ahmiiko julma jumala omat lapsensa? Sen aika näyttää tuota pikaa, sillä Uhat ovat aina olemassa. Jos niitä ei olisi, laatisivat poliitikot komiteoissaan pikavauhdilla kertoakseen sen huomenaamulla kellokuusi ennen aamuhartautta.
Kaikki on verolle pantava. Verollepanoa varten on lähdettävä ilman ennakkovaroitusta ilmoittautuman joukolla Beetlehemiin. Talousrikolliset jäävät huolehtimaan tehtävistä töistä ja kuskaavat saaliinsa veroparatiiseihin ohi kirjanpidon. Tämä on löperöä taloudenhoitoa fantastisine oivalluksineen. Mitähän muuta joululahjaa on hamstrattu poskipussiin. Ainakin se aiheuttaa turpajumppaa ja pakkoliikkeitä luikuria lasketellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti