lauantai 5. joulukuuta 2009

Mummokoulukoti

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet! "Näistä levyistä en luovu" tai nämä levyt eivät jätä minua rauhaan. Niiden kautta olen löytänyt ihmiset, joiden kanssa olen samaa mieltä. Suomen isovanhemmat ja heidän konserttinsa "Sininen hetki" 13.3. klo 13.13 talvisodan päättymisen juhlaksi. Isovanhempien tehtävä on siirtää perimää seuraaville sukupolville. 

Veteraanin iltahuuto ei toteudu kaikkien kohdalla. Kuoltua luvattiin havuseppele sotaanosallistuneen isän haudalle. En sitä pyytänyt, tuojilla oli oma intressi osallistua hautajaisiin, tulla kutsusta kuokkimaan peijaisiin. Onhan veteraanijärjestöillä rahaa ja uutta kerätään M-merkkiä myymällä. Isän hautajaisten jälkeen oli kiire suorittaa perinnönjako. Sitä ei tehty perillisten kesken, vaan maaoikeus sotaherroineen pääsi jakamaan. Kun perilliset olivat saaneet osansa, kunta naapurina, tiekunta isäntä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana merkitsivät loput oikeutensa. Siinä menin minä kuin lapsi pesuveden mukana. Minulla ei ollutkaan enää käyttöoikeutta perimääni perintöön.

 Pyysin tietoimituksen poistaakseni esteitä palata Vihtaniemelle jatkamaan siitä, mihin vanhempani olivat jääneet. Tietoimituksen valmistelut olivat ala-arvoiset. Siitä kertoi kokoukseen lähettämäni edustaja. Hän ihmetteli, kuinka tiekunnan edustajat olivat kehuneet lahjomillaan osakkailla, jotka tekisivät tyhjäksi koko hankkeeni. Kirjoitin motiivini palata lapsuuskotiin "Veteraanin iltahuudon" sanoin tuomarinvaltaa käyttävälle toimitusinsinöörille. Kaikki oli turhaa, maksoin kulut tyhjästä. Olisihan kunta saanut rakennella EU:n suurella ja kunnan pienellä rahalla viihde- ja vapaa-ajankeskuksen minun maksamatta pois otetusta perintöoikeudesta. 

Muistuttaa tämän päivän tilannetta Suomi-neidon 92. itsenäisyyspäivänä. Presidentin kanssa riidellyt ministeri ei osallistu Linnan juhliin. On Afganistanissa sopimassa maakunnasta, jonka puolustamisen ja kehittämisen Suomi-neito poikineen ottaisi hoitaakseen. 
Olin 60-vuotias, kun sukelsin www-sivujen maailmaan. Vihtaniemellä alkaisi uusi aika. Hankitaan kaikki viimeinen tekniikka ja tehdään asioita yhdessä. "Älä unta nää", on tultu aikaan, jolloin sijoittajat hakevat lisäarvoa sijoittamalleen pääomalle. Ei siinä tarvita enää niitä, jotka elivät Vihtaniemellä 1900-luvun alusta loppuun. Elättivät suuret perheensä maatalousyhteiskunnassa sen tiedon varassa, mitä maalaiskirjeenkantaja toi postina maailmalta. Sillä rahalla, minkä olen maksanut tyhmistä toimituksista, olisin kohentanut monta asiaa.

Minun Mummola, minun lasteni Mummola olisi tänä päivänä minun lastenlasteni Mummola.
Onko Afganistanissa hyviä mökkitontteja tarjolla tai itsehallintoalueita meidän lakkautettujen läänien tilalle, siitä kertoo ministeri itsenäisyyspäivän jälkeen vuonna 2009. Aina meiltä on lähdetty merta edemmäs kalaan. Pekka Himanen puhuu kyynisyydestä elämän arvokkuuden esteenä. Korpiloukon köyhyys on muuttunut rahanahneuden myötä järjenköyhyydeksi. Kerätään rahaa, mutta sitä ei osata jakaa tarvitseville, onhan pankkimaailma hätää kärsimässä.

Ei kommentteja: