tiistai 8. joulukuuta 2009

Meidän Helli

Aikansa hän oli talutellut sokeaa Eetua. Sitten Eetu joutui hukkaan ja Helli oli emännättömässä talossa taloudenhoitajana. Kunta otti luottovangin vastuulleen ja sijoitti hänet samaan taloon Hellin kanssa. Albin oli ollut aikaisemmin naimisissa Olgan kanssa. Vankilaan hän joutui miestaposta. Otti kulkumieheltä hengen ja painoi vesiavantioon. Kello oli ollut murhan syy. Aikansa palveltuaan isäntää Albin ryhdistäytyy. Esittää Hellille kosinnan sanakääntein: 
- Minä olen katsonut, että sinä, Helli, olet palvellut rikkaita tarpeeksi kauan. Nyt se saa loppua. 
Niin he solmivat avioliiton ja asettuivat Pitkäänsaareen, jossa oli kunnanmökin rauniot ja hirsisauna. En koskaan käynyt heidän asunnossaan. Lattiapinta-ala oli niin pieni, ettei patja mahtunut kokonaisena levitettäväksi lattialle. Uuninnurkka leikkasi siitä ison palan pois. 
Albin kävi meillä töissä satunnaisesti. Kertoili vankila-ajastaan kuinka hän naisten sairaalassa sai olla kirungin apulaisena. Monta hätääntynyttä naista Albin sanoi lohduttaneensa. 
- Me olemme kirungin kanssa päättäneet. 
Hellin ajankulua oli polttaa tupakkaa. Tytöt pistäytyivät joskus naapurissa ja vaatteisiin tarttunut haju paljasti kyläpaikan. Salama iski Albiniin tervankeittopuuhissa. Mutta sähköiskusta hän selvisi. Eräänä yönä Albin kuitenkin kuoli. Aamulla Helli ilmoitti tapahtuneesta ja kertoi Albinin olleen patjalla kuolleena aamuun asti. 
- Kuinka sinä uskalsit jäädä loppu yöksi kuolleen kanssa.? 
- En tuota pelännyt eläessä, niin miksi kuolleena. 
Helli jäi mökkiin yksikseen elelemään kissa seurana. Helli oli nimensäveroinen nainen. En kuitenkaan mitään hankkeita nimittäisi Helliksi. Aateluus velvoittaa. Nimi on enne. Naapureissa asui nimensäveroisia poikamiehiä. Kun yksi leski odotteli turhaan naapurinsetää, lähti leski jäljittämään mihin lumijäljet johtivat. Naapurinsedällä ei ollut tämän jälkeen kyläpaikkaansa asiaa. 
Kirkonkylään rakennettiin vanhustentaloja. Sosiaalisedät kyselivät Helliltä lähtöhaluja mökistään. Helli selitti itku kurkussa, ettei hän lähde, saavat tikulla kantaa. Lääkäri oli valistanut Hellin lomateemasta, ettei Helli tarvitsisi englanninkielentaitoa. Kelirikkoaika oli jatkunut viikkokausia. Hellin viimeinen kauppareissu oli herättänyt huolta, kun reppuun laitettiin vain tupakkaa. 
Naapurinsetä oli huolestunut Hellistä, oli menossa katsomaan, mitenkä saaressa voidaan. Pyysi isää mukaan ja äiti lähetti leipää ja maitoa viemisiksi. Helli oli valmis lähtemään miesten mukaan kuin olisi odottanut noutajaa jo monta päivää. Naapurinsetä lupasi lämmittää saunan ja Helli saisi olla hänen luonaan ensimmäisen yön mantereessa. Sieltä matka jatkuisi uskonsisarten luo kirkonkylään. Kävin katsomassa Helliä vanhustentalon pienessä yksiössä. Helli oli lopettanut tupakanpolton. Hänen käsistään syntyivät kauniit lämmittävät lapaset kuvioneuleineen. Sellainen oli meidän Helli. Hän ei ollut rasite meille eikä me Hellille. Joitakin hauskoja yksityiskohtia muistuu mieleen, kun ryhdyn kirjoittamaan.

Ei kommentteja: