tiistai 29. joulukuuta 2009

Albino-orava

Siinä se seisoo kahdella jalalla keskellä tietä. Jarrutus ja kuiskaus: Albino-orava. Oliko Mummonorava seurannut minua joulunviettoon Mäntsälään. Sinne päättyvät minun joulumuistoni joulusta jouluun 2000 - 2009. Kaamosraja on valumassa Äkäslompolosta etelää kohti. Tässä on minun nousut ja laskut. Joulusta kevättä ja valoa kohti kuin laskiaisena lasketellaan alamäkeen. Takana on muistini mustin syksy. Olisi tilinpäätöksen aika, mutta agabenatileissä ei ole paljon laskemista +/- 0. Voittojen maksimoiminen ja tappioden tasaaminen on 0-pisteessä. Niin taitaa olla vireystasokin, ei hyvä eikä huono. Toivon sen kuitenkin lähtevän nousuun valon lisääntyessä. En ole osannut ennakoida työkykyyn vaikuttavia tekijöitä, kun yritin urheasti täyttää odotukset jaksaa eläkeikään asti ja sen jälkeen vielä niin kauan kuin pääsen omin jaloin työpaikalleni. 

Pääministeri ja kansanedustaja ovat etuoikeutettuja meihin taviksiin nähden. Kela on ohjelmoitu inkvisiittorina epäilemään kaikkia maksamiensa etuuksien väärinkäyttäjäksi. Valitusten kautta ihmettelen monen miehen/naisen voimalla tehtyjä mitäänsanomattomia päätöksiä. Kunhan jokainen on saanut sanoa mielipiteensä minulle kuuluvista, itsemaksamistani etuuksista. Arvonimestä "Varhennettu Vanhus" maksan joka kuukausi osamaksuerän kuolemaani asti. Sen jälkeen lapset maksavat veroa jäämistöstä kalleimman mukaan. Meistä on onnistuttu saamaan yhteiskunnan ylivarojen eläneiden kulutusjuhlien maksajia. Vai pitäisikö niistä käyttää nimitystä elämän oppirahat. 

Kotikuntani anti 12 ikävuoteen mennessä oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Vanhempani kustansivat minulle 8 vuotta oppikoulua vieraalla paikkakunnalla. Sitten pääsin kokeilemaan itse opettajana kouluissa, joihin kukaan koulutettu opettaja ei halunnut tulla. Nyt koulut on lakkautettu ja lisää lakkautetaan. On saatu aikaan kiusaamisesta kertova kouluympäristö. Aina paremmista lähtökohdista tulevat ovat pitäneet epätasa-arvoa yllä. 
Minulle koulumaailmasta tuli Syntisenlaulunmaa. Vielä syntisemmäksi se muuttui, kun opin verkkokirjoitustaidon. Jos sitä ennen jäljenjättäjien merkkikieltä sai lukea ulkohuussien seinistä, nyt minulle lähetetään kaikkea roinaa sähköpostiin. Enkä ole sitä pyytänyt. Sen on sanut aikaan poliittinen salaliitto meidän yli-ikäisten pään menoksi. Tässä maassa on paljon mälsää, mutta ollaan jo lähellä kamelinselän katkeamispistettä kyynärpäätaktiikkaa käyttävien kunnian kukkojen kiekuessa.

Ei kommentteja: